Kontrollia

Tuli tänään kokeiltu taas yhtä meidän tallin treenattavasista, kun piti lähteä Rikulla maastoon ekaa kertaan. Oli kuulemma omistajan mukaan käyty selässä jne, mutta ei ratsastettu muuten. Aluksi pyörittiin tarhan puolella ja totuteltiin meininkiin. Onneksi ruuna oli tosi fiksu ja päästiin nopeasti lähtemään maastoon. Yllätyksekseni Riku oli tosi hyvä ei pelänny mitään jne, ja huomas kun toinen nautti oikein, kun  pääsi ekaa kertaa menemään semmoisia metsä polkuja jonne ei kärreillä pääse.

Vokun kanssa oli tänään sitten kunnon koulu jumppaa. Aluksi mulla oli ideat vähissä, että mitäs pitäis tehdä. Täytyy myöntää, että ihan netistä täytyi käydä idea hakeassa ja sellanen saatiinkiin nimittäin siitymiset. Ei olla Vokun kanssa hirveästi noita harjoteltu joten oli tosi hyvä valinta. Koska  kaikki kontrolli harjoitukset on meille tosi hyödyllisiä.

Ekassa kuvassa tehtiin ympyröitä ja aina pysähdys punaisen kohdalla. Onneksi Voku älysi tehtävän nopeasti ja se sujui ongelmitta. Asettui mukavasti ympyrällä ja kulmissa ja nyt itse keskityi tosi paljon omaan istuntaani, kun minulla on tapana kaatua sisälle.
Ja tämän jälkeen tehtiin muutama kerta pohkeenväistöja jotka nekin sujui oiken hyvin.
  Tokassa kuvassi onkin sitten jo laukka tehtävä, jonka ideana oli se, että sinisissä kohdissa kävellää ja punaisissa laukataan, koska Voku ei yleensä malta kävellä laukan välissä, mutta tänään yllättikin minut taas ja suostui kävelemään ja tekemään tehtävät ongelmitta.

   Viimeisessä kuvassa tehtiin sitten viellä laukanvaihtoja. Aluksi piti kokeilla vasta laukkaa, mutta pollen tasapaino ei siihen viellä riitä joten siirrettiin se tulevaisuuteen ja kokeiltiin vaihtoja. Ekana tehtiin ihan ravin kautta, kun ei olla kunnolla vaihtoja oiken tehty. Nytkin Voku hokasi homman todella nopeasti ja lopussa vaihtoi jo ihan kunnolla pukin kautta laukan. Ratsastuksesta jäi tosi hyvä fiilis ja täytyy tehdä näitä vissiin useammikin.

   Harmin paikka ettei ollu kuvaajaa, kun poni meni hienosti, mutta meille käy aina näin kun on kuvaaja Vokulla on huono päivä ja kun ei oo kuvaajaa niin poni pistää parastaa. Täytyy kai jatkossa piilottaa kuvaaja jonnekin puskaan.

Kengittelyä ja maastoilua

Eilen tallille tulikin kengittäjä, joten en kerenny Vokulla mitään oikeen tekemään, kun takapää lyötiin.
Voku on joka kengittäjän painajainen takajaloistaan, kun pojalla on todettu spaktiuutta takajaloissa eli siis hermo vika, jonka takia nostaa jalan tosi ylös ja tärisyttää sitä. Tämä ongelma tuottaa valitettaasti monelle kengittäjälle päänvaivaa ja he hermostuvat, joten joudun olemaan polen kanssa koko kengitys urakan aikana. Meillä meni yksi iso ämpärillinen tuoretta ja melkein paketillinen sokeria ( syöttäessä Voku rauhottuu hieman) Vokulle lyötiin alle hokkikengät kun kulkee niillä paremmin ja on sitten vähän pitoa enemmän. Siinä sokeria syötellessäni kuuntelin kengittäjän sanovan jotain hepalleni. Hän taiso sanoa " Kokoa itsesi puppe". Tästähän äitini sitten rupesi nauramaan ja sanoi, että minun täytyy sanoa noin Vokulle aina ennen kisoja.

Ja nuo kauniit jäljet ruunan kavioissa ovat sitten tulleet helmikuun kuljetuskohtauksen myötä. Oltiin tulossa lahdesta kisoista, kun ruuna sai jonkin kohtauksen kopissa ja oli särkenyt jalkansa.


Tänään sitten pääsin Vokun lisäksi liikuttamaan Villenkin. Villellä käytiin ekaa kertaa yksin maastossa ja poika oli niin hieno ei pelännyt isoja rekkojakaan vaikka on vasta 4-v. Villestä tulee kanssa sitten esittely tuonnne muihin hevosiin kun sen saan aikaiseksi.

Vokun kanssa menin ilman satulaa maastossa ihan kunnolla. Käytiin semmoinen ihana peltolenkki, missä pystyi laukkaamaan hyvin. Ja pongattiin jopa kolme peuraa ja kaks jänistä. Yllätyksekseni ruuna ei oolut yhtään kuuma vaan malttoi kävellä kiltisti aina kun pyysi. Laukat otti hyvin ja ravikin oli mukavan tasaista, Eli kaikin puolin hyvä päivä.


Ja sitten on viellä tämmöinen pikku ilmoitus tähän loppuun, että tulin sitten ilottaneeksi meidät 10.6 suokkien kummajaisiin. Oumm olikohan ihan viisas veto ??

Voimavirta Jii "Ville"

David´s Cannon

Rentoa meininkiä

Tänään ei tehty mitään ihmeellistä, eli suomeksi ilman satulaa pellon kautta taivuttelemassa ja siitä maastoon. Homma alkoi jo takkuamaan heti pihassa minun osaltani, kun hyppäsin kyytiin ja olin viellä kipuamassa kyytiin polle päätti lähteä kävelemään. Siinä sitten tein kauniin pääedeltä laskeutumisen kovaan soraan ja nyt on oikean polvi aivan sökönä. Siinä kivien ja rupun seassa istuessani huomasin Vokun katselevan minua selvästi pilkallinen ilme naamallaan. No onneksi toisella meistä on sentää huumorintajua.
  Maastossa ei sen ihmeempiä, polle taipui oiken kivasti ja ravi oli hyvää laukkaahan me ei työstetty tänään. Ja sen jälkeen käveltiin kotiin. Joten aika rento päivä, mutta siihen se rentous jää, kun taas katselee meidän viikko-ohjelmaa. Luvassa olisi ainakin uittoa, valmennusta, ajoa tai juoksutusta ja vaikka mitä. Luojan kiitos koulu loppuu tällä viikolla niin pääsee kunnolla keskittymään Vokun treenaamiseen ja kisailuu.

Kisoissa

Olitiin taas kisoissa/ grillaamassa itseäni Vokun kanssa ns. kotikentällä, kun kaverit piti kisat. Voku oli vähän yli terävä tänään ja ei meinannu verkasta tulla mitään, kun poni vaan paino kädelle ja yritti ryöstää. 70cm eka este alas, nyt oli ihan hevosen vika, kun lähtömerkin kuuluttua heittäytyi aivan lehmäksi ja rupesi vänkäilemään. Kakkosen muurille meinasi tulla kielto, mutta onneksi oli korvaamaton raippa, joka peasti meidät tässä tilanteessa. Loppu rata meni sitten ihan hyvin.

80-90 cm radan kävelyssä meinasi jo itku tulla, kun esteet oli niin korkeita, eikä olla kisoissa koskaan hypätty näin isoa luokkaa. Harkitsin jo, että menen kaupasta suosiolla ostamaan ihan oman ruusukkeen. Verkassa ei meinattu millään päästä sitä 90cm pystyä puhtaasti yli. Kolme hyppyä tehtiii joista vain yksi onnistui. Toiseen kierrokseen hypättiin sitten 80cm okseria, mikä meni huomattavasti paremmin.
Siinä vaiheessa, kun tuomaristo ilmoitti, että aloitetaan itse aloin jännittää ihan törkeästi.
  Ja kun oma vuoro tuli vatsaan koski ihan hirveästi. No eka päästiin yli sitten oli edessä 90cm muuri missä meinasi taas tulla kielto, ellei olisi ollut raippaa. Ruuna meni perusradan ihan superhyvin sarjat ja kaikki puhtaasti. Viimeisen 90cm okserin ruuna hyppäsi melkein paikalteen, mutta puhtaasti. Meinattiinhan me ajaa kyllä ratahenkilökunnan yli... Uusinnassa tuli sitten pari virhettä, joten ei sijoituttu, mutta olin aivan sika tyytyväinen Vokuun. Nyt päästään sitten kisaamaan ihan 90cm.

Eiköhän se oo sit 10.6 lahteen suokkien kummajaisiin ??

C) Saija

Joskus elämä vaatiin niitä läheltä piti tilanteita

Aamulla herätessäni sain kuulla, että tallille oli tullut sisäkaton pesijä ja sinne ei ole asiaa. Vokukaan ei päässyt heti aamusta ulos, kun muut heposet oli ulkona. Ja itse en tykkää tarhata Vokua kauhean isossa laumassa, kun tahtoo potkia.
 Anyway päätin sitten huomaamatta kipaista hakemaan kisakamat ja rupesin laittelemaan niitä. Itse ratsastamaan pääsin vasta kahden jälkeen. Päätin käydä laskemassa ruunalta vähän painetta pois, joten käväisn hakemassa meidän monte-satulan varatosta ja kaivoin jopa Vokun vanhat ravikisa suitset. Radalla laskettiin puol kierrosta per suunta ja loppu puolikas piti kävellä, mutta eihän vauhdin makuun pääsyt ruuna enää  malttanut kävellä.
  Ensin mentiin väärään suuntaa laukkaa, olin jo perse pystyssä ja ohjat "korvissa", kun Voku sitten säikähti radalla ollutta varjoa. Siinä samassa se veti liinat kiinnia ja hyppäsi viisi metriä sivulle. Itse en tajunnut mitään ennen kuin tasapaino alkoi heittää ja radan hiekka alkoi tulla vastaan. En kyllä vielläkään tiedän, miten loppujen lopuksi sain itseni pysymään satulassa. Ja Vokun pysähdyttyä laskeuduin jalat edellä maahan.
  "Siinä oli taas sairaala reissu lähellä" oli  varmaan ensimmäinen ajatus mikä minulle tuli katsoessani radalla näkyviin jälkiin. Jäljet kiemurtelivat pitkin rataa aivan kuin hevonen olisi ollut pahemman sortin kännissä. Pää edeltähän sieltä satulasta olisi tultu suoraan hepan alle ja se on kokemus, mitä itse en halua enää koskaan kokea, kun yli 500kg rysähtää selän päälle, ei kiitos enää.
 Kun pääsin takaisin satulaan jatkettiin harjoituksia. Viellä ruuna yritti muka pelätä ja loikkia, muttei mitään sen vakavampaa. Paitsi, että laukatessa löytyi liikaa kaasua ja liian vähän jarrua, vaikka murulla oli kresendo ( en ole varma miten kirjoitetaan) suussa niin ei meinannu pysähtyä. Kotiin päin jakosi ihme kyllä kävellä hyvin. Lenkin jälkeen pesin Vokun oiken perusteellisesti huomisia kisoja varten, joten pitäkää peukkuja, että pärjätään.

Kenttä jumppaa

Ohjemassa oli tänään luvassa taivuttelua jumppaamista Vokun kanssa. Tänään tehtiin vain ympyrällä ratsastusta, koska ideat olivat vähän vähissä, liian lyhyiden yö unien takia.
 Panin merkille, jo heti käynnissä, että Voku ei vastannut kunnolla sisäpohkeeseeni tai sisäohjan asetukseen. Ravari kyllä hyvin, mutta oli pirun nahkean tuntuinen ja sitä ei vain yksinkertaisesti tänään kiinnostanut... Itse sitten yritin saada ruunaa taipumaan asettumaan, mutta tehtävä oli melkein toivoton.

Laukat Voku meni hyvin, hitaasti ja jopa kauniin näköisenä. Ja loppu raveissa alkoi näkyä pientä taivutusta ja sierainta. Kotiin tullessani huomasin myös ettei ruuna ollut edes hikinen, vaikka yleensä koulutunnin jälkeen ainakin kaula on hiessä ??? Nyt ei mitään ???

Nyt tulevana sunnuntain meillä olis Vokun kanssa kisat taas edessä. Hypätään luokat 70 cm & 80-90 cm. Jälkimmäisempi 80-90 jännittää hieman ja toivotaan, että tuli edes puhdas siitä.

Kahden päivän kuulumiset

Keskiviikko:

Keskiviikko ei alkanut hyvin minun kohdallani, nimittäin minullahan oli ruotsin koe. Enkä vielläkään voi tajuta, miten on mahdollista, että osasin yläasteella taivutukset, sanajärjestykset jne. Ja nyt lukiossa en edes osaa taivuttaa yksinkertaisintkaan sanaa. Kokeessa sitten tuli semmoinen pitkä mietintä ja suunnitelu, mits nyt tehdään.

Kun olin päässyt kotiin äiti ilmoitti iloisena, että saan lähteä taivuttelemaan Amigoa tänään pellolle. Muuten olis ollut kiva mennä, mutta se ötököitten määrä kävi minun, että hevosen hermoille koko ratsastuksen ajan. Ampparin kanssa tehtii ihan perus juttuja ympyrällä asettumista ja suoraan menemistä.
   Harmikeni Amppari oli todella huono oloinen, osaksi se johtuu siitä ettei sitä ole väännetty pitkään aikaa ja sitä ei oikein huvittanut. Hetken vengslaamisen jälkeen sieltä kyllä tuli oikea asetus ja kaunis muoto. Mutta ravi ei siltikään ollut niin pehmoista kuin sen pitäsi olla. No annoin ponille hieman armoa lieventävien asianhaarojen takia, mutta sanoi että tämä oli vain poikkeus tapaus.

Voku taas pääsi veretämään talutusratsastus taitojaan, kun tallityöntekijä ja hänen tyttärensä tulivat tallille ja olin luvannut ratsastuttaa tyttöä. Eihän me menty, kuin käyntiä, mutta näki tytön naamasta että oli aivan innoissaan, kun pääsi taas ratsastamaan. Voku meni oikein kiltisti eikä pahemmin temppuillut, joten sain olla ylpeä pojastani.

Ai niin käytiinhän me äitin kanssa vähän shoppailemassa paikallisessa hevostarvikeliikkeessä ja käteen sattui, vaikka mitä mukavaa. Löydettiin halvalla kiva hanskat ja satulasaippuaam kun se oli lopussa. Ja -50% ihana kokopaikkaset kisa housut ja kunnollinen kouluraippa.

Torstai:

Tänään olikin sitten ihana vapaa koulusta, muttei töistä. Aamulla tallille ja äiti kertoi, että tänään taivuttelu vuorossa olisi ville. Ville on 4v suokki ruuna, jolla on ratsastettu alle 10 krt, mutta toimii moitteettomasti. Villen kanssa tehtiin ihan helppoja tehtäviä, vähän voltteja käynnissä ja ravissa. Villestä paljastuikin oikea laiskan pulskea suokki poika, kun ei viitsynyt edes ympyrällä pitää ravia vaan sait koko ajan pyytää eteenpäin.
  Positiivinen yllätys Villen kanssa oli se, että se antoi aina välillä sisä asetuksen ja muotoakin se haki aina välillä. Laukkaa otettiin vain noistot ja sitten isolla ympyrällä rauhallista laukkaa. Ville nosti yllättävän hyvin laukat, mutta aluksi meinai aina se väärä laukka tulla. Lopussa kuitenkin tuli oikeat laukat ja mentiin jopa ihan rauhakseltaan.

Vokun kanssa menttin sitten pyörähtämään maastoon. Ajattelin, että tämä lenkki oli ihanan terapeuttinen kaiken sen kokeiden luvun jälkeen. Mutta idea kääntyikin minua vastaa, lenkki oli kaikkea muuta kuin terapeuttinen. Suoraan sanoen se oli hermoja raastava. Koko alku matkan Voku heitti ympäri ja oli lähdössä kotiin. Sitten kun otettii ensimmäisen kerran laukka, sellaisessa kohdassa, missä me aina laukataan. No tiellä olikin sitten männyn oksa, joka oli kyllä ollut siinä viimeiset kaksi kuukautta. No muru päätti sitten tämän nähdessään vetää liinat kiinni ja ampaista pöpelikkköö kahdesti.
 Matkalla ilmeni myös, että meidän metsät on täynnä ufoja, jotka sitten tarkkaili meitä koko matkan puskista. Valitettavasti ongelmt eivät loppuneet siihen vaan Voku yritti ryötää vähän liian monta kertaa laukassa ja jarrutkin näyttivät olleen vähän epäkunnossa tänään. Kun tästä lenkistä selvittiin tallille hengissä, sain taas huokaista syvään ja katsoin Vokuun päättäen samalla, että kulta sinä et saa enää yhtään vapaa päivää tällä viikolla.

50 postaus --> Erikoispostaus

Tänään tuleekin nyt vaihteeksi kaksi postausta päivässä. Syy siihen, miksi en tehnyt näitä kahta samaan on, että olin suunnitellut tekeväni 50:stä tekstistäni erkoispostauksen ja avatessani blogin huomasin, että minulla oli vain 48 tekstia ja 1 luonnos.
  Ensimmäinen erikoispostaus kertoo meidän tai oikeastaan Vokun varusteita ja tavaroista. Ensin ajattelin tehdä kuvapostauksen, mutta jotenkin sitten päädyin videopostaukseen. Älkää välittäkö äänen muutoksista tai muista sekoiluista videolla. Ja antakaa palautetta, jotta osaan korjata virheet seuraavaan postaukseen.Jouduin jakamaan postauksen kahteen osaa, lataus ongelmien takia. Joten ensimmäinen osa käsittelee suitsia, huopia ja vöitä. Toinen osa käsittelee loput huovat, loimet, satulat yms kamat.


Nyt kävi niin, että youtube ei suostunut tekemään kanssani yhteistyötä ilman hillotonta raivaria, joten kävin ottamassa varusteita kuvat ja teen postauksen kuvina.


Aloitetaan suitsista.

Tässä on Horze mesican suitset, jotka ovat este/kilpasuitset. Kuolaimina meillä on olympia keskirenkaassa. Turparemminä on kaunis meksikolainen pehmusteineen ja kauniinen timanttikirjaluneen. Suitset on ostettu vähän aikaa sitten ja toimittavat estesuitsien ja joskus maasto suitsien virkaa, mutta pääasiassa kilpasuitsina ovat.

Nämä ovat Horzen diamond suitset ja tällä hetkellä niissä on kiinteäkolmipala, joka on ostettu hevarilta. Otsapantana toimii kaunis timanttikirjailtu naihkainen panta. Pehmusteet löytyy niskasta ja turparemmista. Suitsia käytetään kouluvalmennuksissa ja muuten kouluratsastuksessa. Nämä ovat vähän vanhemmat, mutta eivät nyt aivan kuluneet.

Martingaalina meillä on tommoinen perus rintaremmimartigaali, joka on ostettu uutena ht.netistä. On satulaan kiinnitettävt klipsit, mutta mahavyöhän on piätnyt lisätä itse klipsi vanhasta rintaremmistä.
Valitettavasti martingaalis osassa ei ole niitä ihme säätöjuttuja, jotka olisin halunnut.

Kisariimuina meillä on Hööksin musta nahkariimu, johon on teetetty Hevarilta Vokulle oma nimikyltti.

Ylempi huopa on w-profilen yksi uusimmista huovistani, jota käytetetään yleensä estevalmennuksissa. Huopa on ostettu Kymen ravi- ja ratsusta.

Alempi huopa on saatu serkulta käyttämöttömäna ja merkiltään se on showmasterin kouluhuopa. Itse tykkään käyttää huopaa, sen keveyden takia.

Ylemmät kouluhuovat ovat Horzen alunnuskorista löytyneitä halpishuopia, jotka kyllä osoittautuivat erittäin hyviksi. Vaaleanvihreä huopa ei alun perin ollut Voku vaan se jäi sille, kun meidän lämpönen myytiin.

Alempaa huopaa käytän estesatulassa, lähinnä kotona tai jos parempi huopa on likainen. Ylläty ylläty tämäkin on Horzelta ostettu huopa. Ja väri maailmahan meillä on ruskea.

Ratsastuloimia meiltä löytyy Hööksin ihanan värinen fleece ratsastusloimi, joka on tsi hyvä syksyll ja talvella maastossa. Ja sitte löytyy myös Horzen heijastin loimi, joka tuli ostettua syksyn ja taliv liikenteen varalle, ettei kukaan ajameidän päälle sitten silloin.

Vöitä meillä on kolmea eri tyyppiä. Koulusatulaan löytyy kahden laista vyötä ylin vyö on uusin ostos ja se on Hööksin Equi-Guard kouluvyö. Keskimmäinen vyö on Wintecin koulupanssari, joka oli hieman kalliimpi ostos aikanaan. Äitini osti sen yhdelle sitätarvitsevalle hevoselle, joten siinä on kuluma jälkiä, muta ei se menoa haitaa ollenkaa. Vyö on täällä hetkellä käytössä koulusatulassa.
Panssari oleellisesti kuuluu estesatulaan.Vyö on ostettu ht.netistä käyttämättömänä, mutta kuten voi humata hypätessä ruuna on kopsinut mahan alle, joten siinä on naarmuja. Myös joustot löytyy molemmista päistä.

En viitsi esitellä ruunan kaikkia pinteleitä ja suojia, kun niitä on vinopino varustehuoneessa, joten esittelen nyt meidän ns.kisasuojat. Suojat on Horze ProTreck suojasetti ja soveltuvat vaativaan käyttöön. Itse tykkään suojista kamalasti, helppo pitää puhtaana ja kestävät hyvin.

Satuloita me omistetaan kaksi kappaletta, molemmat on Wintecejä. Ylempänä on miedän koulusatula, joka sekin on ostettu käytettynä ht.netistä. Malli on Wintec 500 molemmissa, jos nyt oiken muistan. Tuet eivät ole kovinkaan isot, mutta muuten satula on oikein ihana istua. Koulusatula on n. 6kk uudempi kuin estesatula ja se hankittii vanhan mennessä rikki. Käytössä punainen kaari

Alempi on sitten meidän estepenkki, sekin ostettu ht.netistä käytettynä. Hyvät isot tuet ja oikein miellyttävä satula hypätä. Tällä hetkellä musta kaati käytössä. Satulassa on myös kiinni Horzen uusi romaani, mikä pitäisi myös hankkia koulusatulaan heki kuin mahdollista.

Loput huovat tulevat tänne heti kun ne tulevat vain pesusta.

Kouluratsastusta

Tänään oli ohjelmassa kouluratsastusta ja olin varannut naapuri kentän käyttöömme. Kentälle on n. 1km matka joten saatiin hyvät alkuverkat siinä. Oli aivan ihan ilma lähtee ratsastamaan, mutta harmiksemme niin olivat ötökätkin ajatelleen, kun pyörivät siinä meidän ympärillä koko matkan.
Vapaa päivän jälkeen tiesin, että Vokulla oli jonkin verran energiaa ja yritin suhteuttaa tehtävät sitä mukaan.
   Aluksi taivuttelin sitä ympyrällä ja huomasin saman tien, että vapaa päivä oli taas tehnyt ruunasta hieman jäykemmän kaulasta. Eikä sen takia millään meinannut taipua sisälle + myös Voku on todettu jo ravi ajoilta vinopääksi, joka tekee asettumisesta viellä vähän hankalamman. Hetkän verryttelyn jälkeen tuli oiken nätti asetus ja ruuna liikkui oikein nätisti.

   Sen jälkeen alettiin ratsastamaan kolmikaarista kiemura uraa ( en osaa luultavasti edes kirjoittaa sitä oikein, mutta...) Niin aluksi kaaret tuottivat hiukan ongelmia ja Voku puski sisäpohjetta vasten. Pienen neuvottelun jälkeen kaarteetkin alkoivat sujua. Kiemuran jälkeen kokeiltiin muutamia ravipidennyksiä, jotka eivät pelittäneet kunnolla. Kotiin päin mennessä pidenti oikein näppärästi.
  Pidennysten jälkeen oli vuorossa laukkaa keskiympyrällä, mikä ei meinannut millään kelvata ruunalleni vaan puski jatkuvasti sisäpohjetta vasten. Ja muka pelkäsi pikkuveljeäni, joka seisoi kentän reunala kuvaamassa. Laukkakaan ei meinannut pyöriä aluksi oikein kunnolla, joka tottakai turhautti minua hiukan. Mutta lopuksi teki monta hienoa nostoa ja meni jopa asettuneesti.

  Kotona sitten Voku pääsi suihkuun ja letkuihin, jossa se seisoskeli n. 15min. Ainiin ja sai täyden sangon melassia. Letkutuksen jälkeen mentiin ottamaan pihalle arskaa ja Voku sai herkutella tuoreella ruoholla ja voi kukilla. Meinattiin molemmat saada melkein rusketusraidat, kun oli niin kuuma.

Kyllä olen hyvin tietoinen, että könötän ja pahasti. Mutta minulla on ollut tapa ns. yliojentaa rankaani, joka on aiheuttanut pahoja selkävaivoja, jopa ratsastuskieltoa.

Nyt oli meidän vuoro loistaa

Tänään lähettiin sitten kiviharjun estekisoihin. Paikalla huomasin, että olin unohtanut seurakortin kotiin Vokun passin väliin. No siinä ajattelin ettei ne kumminkaan sitä kysy, kun ei oo koskaan aikaisemminkaan sitä kysyneet. No kansliassa sitten kysyttiin " että olisko neidillä seurakorttia". No siin selittelin jotaan ja pääsin maksamaan. 
Seuraava paniikki iski siinä, kun huomasin, että verkka on maneesissa ja kisat kentällä.Radalla oli nimittäin pelottavan näkönen muuri, mitä Voku viime kerralla katto ihan järkyttyneenä.
Ei siinä auttanu ku kasata ittensä ja lähtee verkkaamaan. Verkka hypyt meni hyvin ja Ruuna oli oiken näpsäkän tuntunen käteen.

Lähdettiin 60cm radalle vissiin numerona 8 tai 9. Ruuna meni radan tosi hyvin ja teki monta hienoo hyppyy ja vauhtia oli oiken kunnolla. Eikä ees yrittäny kieltää muuria, josta olin positiivisesti yllättynyt. Itseasiassa se ei pelänny oiken mitän radan aikana. Suorituksen jälkeen kiilattiin sitten luokan kärkeen, mutta jäätiin kakkosiksi Memmulle ja Neealle. Ero oli aika suuri 6sek, mutta ihan hyvällä mielellä olitiin kakkosia, pitkän epäonnistumis putken jälkeen.

80cm oli sitten paljon kovia hevosia, mutta koko luokan aikana tuli vain yksi puhdas rata. Oltais voitettu koko luokka, jos en olis sukeltanu itse siinä 9 esteellä. Mutta pudotuksen jälkeen pistettiin kaasu pohjaa ja päästiin kakkosiksi. Nyt alkaa ruuna olla sellasessa kunnossa, kun sen pitääkin ja vitsi miten hieno tunne ku päästiin kunnia kierrokselle. Kisoista jäi älyttömän hyvä fiilis. Joten vapiskaa kisa kentätä täältä me tullaan.

Täytyy myöntää, että heittäydyin hieman taikauskovaiseksi aamulla hevosta laittaessani. Muistelin lahden kisoja jossa otettiin heti kauden avauksessa 2 kakkosta. Niin ajattelin, että jos teen kaiken samalla tavalla kuin sinä aamuna me pärjättäisiin. Ja oikeasti minä tein niin kuin sillon helmikuussa. Laitoin Vokulle letin päähän ja jopa kaivoin sen saman vanhan riimunnarun joka meillä oli siellä.
Nähtävästi tämä taktiikka toimi, koska tänään tuli sitten taas ne kaksi kakkosta.

Ainiin ja nyt olis katottu ekat aluekisatkin haminassa 3.6.2012

Kaikki kuvat
C) Tiia Haarala