Hieman hiljaisempi viikko

Minun oli tarkoitus saada tämä postaus ulos jo aikoja sitten, mutta ilokseni koneeni sanoi itsensä irti ja päätti alkaa päivitellä itseään ilmoittamatta siitä minelle, joten postaus tuli hieman myöhässä. Joten anteeksi.
           Tämä viikko tai no edellinen viikko meni ns. reisilleen ihan kokonaan, koska tulin kipeäksi tiistaina. Maanantaina kerittiin Vokun kanssa käydä maastoilemassa, mutta samana iltana minuun iski huono olo ja aloin täristä kylmyyttä. Ja seuraavana päivänä olinkin sitten aivan kipeä, etten edes saannut itseäni sängystä ylös. Loppuviikkoa kohden oloni parani eikä minun tarvinnut perua sunnuntaiksi sovittuja estetreenejä. Lähdettiin Hennan kanssa rakentamaan rataa tyttöjen kanssa ennen kuin aloitettaisiin. Mukaan olivat myös ilmoittautuneet Tiia & Viki, sekä helgan piti tulla, mutta ratsastaja ei pääsyt lähtemään matkaan. Joten hyppäämässä olivat minun ja Vokun lisäksi. Neea & Memmu, Tiia & Viki sekä Moona ja Touko. Kuvaajiakin kentän laidalla pörräsi kiitettävä määrä.

Aloitimme hyppäämisen ihan 70 cm, mikä sopi minulle vallanmainiosti, koska edellisestä kerrasta oli sen verran aikaa, että minua hieman hermostutti hypätä ruunalla. Alkuverkka meni hyvin Voku ei hössöttänyt vaan keskittyi hommaan ihan kunnolla ja verkkahypytkin sujuivat semi hyvin. Tämän jälkeen nostimme estekorkeutta pikkuhiljaa ylöspäin. Ratana hyppäsimme Vokun kanssa 95 cm ja yksittäisenä pääsimme yli 105 cm okserin. Voku oli todella hyvän tuntuinen hypätessä, se ei kuumunut tai painanut kädelle hirveästi, mutta silti meno maistui. Edes esteillä tuttu imu oli taantunut normaaliin, mutta täytyy myöntää, että jonkimoisen rukouksen päästiin aina kun lähdettiin isompia esteitä hyppäämään, koska minulla oli tunne, että saattaisin jopa tippua. Ruunan hypyt onnistuivat kuitenkin hyvin, mutta välillä tuli hieman liian lähelle ja kulmissakin tuli oijottua. Enimmäkseen ongelmia oli kuskilla, kun nu minunjalat ei tahtonut pysyä omalla paikallaan vaan ne tahtoivat aina välillä lennellä sinne sun tänne. Kotona Voku sai paljon tapatuksia ja kehuja minulta sekä Hennalta, joka kokeili myös hypätäVokulla muutaman pienen loppuverkka hypyn. Oli kuulemma ollut paljon parempi kuin viime kerralla, josta tosin on jo aikaa, mutta kumminkin. Ei voi muuta kun olla tyytyväinen ruunaan.

Tämä on yksi niistä erikoisista hypyistä :D

Vuorossa pitkästä aikaa kunnon koulutuuppailua

Ennen varsinaista asiaa minun on pakko kehua erästä henkilöä. Olen tässä jo pidemmän aikaa suunnitellut ulkoasun vaihtamista kesäisempään, mutta innokkaita bannerin tekijöitä ei ole oikein ollut. Ennen kuin tänään illalla avasin koneeni, joka ilmoitti äkäisenä minunne, että olin saannut säpöä. Itse ajattelin, että kyseessä on joko Hööksin tai Horzen mainos, mutta yllätyksekseni huomasinkin, että säpö oli joltain muulta. Kun avasin säpön eteeni ilmestyi kaksi  todella nättiä banneria ja rehellisesti yllätyin, että joku oli nähnyt vaivaa tehdä vapaaehtoisesti minulle bannerin, joten suuret kiitokset siitä. Ja kertokaa toki lukijat mitä mieltä olette uudesta ulkoasusta ?

Ja nyt pääsemmekin siirtymään heppailun puolelle. Eilen oli jotenkin niin hyvä ilma, että minulle tuli jo heti aamusta kunnon kouluilu fiilis. En itsekkään tiedä, mistä tämä tuli, vaikka itse tykkään vääntää koulua, mutta oman kanssa se on joskus hieman hankalaa. Aloitin silti homman järjestelyn ja varasin samantien kentän valmiiksi tuupailua varten ja menin hakemaan Vokua sisälle. Örriänen ei yllätyksekseni tullut portille vastaan vaan nyhti tyytyväisenä muutaman kymmenen metrin päässä ruohoa kaverin kanssa ilman ötököitä. Todellakin ei yhtään ötökkää, koska tuuli oli sen verran navakkaa, kiitos luontoäiti. Lopulta sai raahattua ruunan sisälle ja harjasin sen puhtaaksi. Minun onnekseni hommaa ei ollut paljon, koska Voku ei ollut piehtaroinnut tarhassa. Tämän jälkeen laitettiin kumminkin varmuudeksi kerros hyvää ötökkämyrkkyä, mitä äitini oli jostain hommannut.

Matkalla otettiin jo ravia, että päästäisiin hyvin alkuun ennen kunnon vääntöä. Voku oli letkeän oloinen eikä sillä tuntunut olevan mitään kiirettä. Tulihan siinä matkalla otettua pieni laukanosto ja pieni pätkä laukattii rentoa laukkaa. Kentällä keräsin ohjat ja aloin pikkuhiljaa taivuttelemaan ruunaa ympäri kenttää. Välillä tuli sisäasetusta ja toisinaan taas asetettiin ulos hyvin. Taivuttelun jälkeen aloimme verestämään hataria muistikuvia, kuinka sitä pohkeenväistä mennäänkään. Aluksi olimme molemmat hepan kanssa pikkuisen hukassa, mutta hetken tuumailun jälkeen homma alkoi jo sujumaan.

Ravissa jatkoi samoja tehtäviä, asetuksia sekä väistöjä. Voku oli jotenkin hirveän laiskan tuntuinen. EIkä siinä tahtonut olla energiaa tämmöiseen touhuun, mutta jaksoise silti mieliksi mennä kiltisti vaikka välillä, kun tilaisuus koitti niin siirryttiin käyntii laiskottelemaan. Vaikkakin ruuna oli laiska se tuntui silti hieman jätkältä eikä ravissa tahtonut oikein aluksi asettua ja myöstäämään. Myös sisäpohkeen ymmärtäminen oli herralle todella vaikeaa.

Tästä sittern siiryttiinkin laukanostoihin. Molemmilla puolilla laukat nousivat hyvin ja saatiin laukkaa koottua hyvin, mutta ruuna tahtoi silti viellä kaatua hieman sisälle ympyrissä. Pienen laukkaverkan jälkeen annoin Vokun kävellä sen aikaa pitkin ohjin, että kehittäisin jonkin hyvän tehtävän. Aivoni raksuttivat hullunlailla, mutta en saannut aikaisiksi muodostettua yhden yhtä tehtävää. Ennen kuin tulin ajatelleeksi edellisä valmennuksia ja mitä kaikkea siellä oli tehty. Viimeksi harjoittelimme keväällä laukanvaihtoja, mutta ne eivät ihan onnituneet meiltä, mutta yrittänyttä ei laiteta. Joten aloimme kokeilla laukanvaihtoja kahdeksikolla. Aluksi minua jopa hieman jännitti, että mitä tästä tulee. Mutta kun laukan vahdon aika tuli ja pyysin Vokua sen vaihtamaan. Niin voihan ruuna oikeasti vaihtoi sen ilman ongelmia. Sama tapahtui uudelleen ja uudelleen, joskus vaihto tuli pienen pukin kautta, mutta se oli silti puhdas. Vaihtojen jälkeen ajattelin, että mitä jos kokeilisi laukkaväistöjä. Aluksi Vokulla meni ihan palikat sekaisin, kun yritin tehtävää pyyttää, mutta jossakin kohdissa tuli selviä ristiaskeleita, vaikkei niitä montaa tullutkaan. Mutta silti !!

Loppuraveja

This and That

Huoh, alkaa itseäänkin jo hieman ärsyttää, kun ei meinaa olla aikaa kirjoittaa päivittäin, mutta minkäs teet kun elämäni on hieman kiireisempää. Joten kerrompa teille samalla, koko viikontapahtumat kuvilla höystettyinä. 

Maanantai: Tottakai on on hyvä aloittaa viikon ensimmäisestä päivästä ainoa vain, että joudun oikeasti käymään selälleni ja sulkemaan silmät ja todella miettiä, mitä kaikkea maanantaina kävi. Aahaa mieleeni palautui aikanen herätys ja väsynyt nuorineiti, joka huojui alakertaan kohti kahvia. Päivä käynnistyi todella hitaasti, eikä väsymykseni ja kipeä kroppani olleet innoissaan, siitä kun äitini ilmoitti, että se olisin minä, joka lähtisi Valton kanssa Loviisan iltaraveihin. Tässä kohtaa olin heittänyt muutaman voltin, jos vain väsymykseltäni olisin voinnut. Loviisan iltaraveihin, voisiko joku jo tappaa minut. 

        Paikan päälle saavuttiin aikasin, koska isälläni oli toisessa lähdössä lainahevonen Viksvaltteri ja meidän Valto olikin sitten yhdeksännessä lähdössä. Vietin suurimman osan ajastani katoksella hevosenomistajien ja itse hevosen kanssa. Eipä siinä oikein muuta tultu tehtyä valjastuksen lisäksi, kuin mussuteltua vaavaa niin, että toinen meinasi nukahtaa syliin. Lopultakin kun oli startin aika Valto suoriutui hommasta hyvin ja oli maalissa viides ihan hyvällä ajalla, joten ei me ihan turhaa tultu. Pahoittelen kuvien huonoa laatua, mutta mitä nyt voi kännykän kameralta odottaa...

      Ainiin pääsi ihan unohtumaan kävinhän minä viellä liikuttamassa omankin karvaturrin maastossa. Mitään hirveän pitkää lenkkiä ei menty, mutta kyllä poika silti tuli hikeen. Lenkki sisälsi paljon laukka- ja ravipätkiä, koska paikat olivat hyvässä kunnossa. Eikä ruuna edes painanut kädelle kovasti ainoa huono asia olivat ne hirvittävät pienet vihreät miehet, jotka vaanivat tien reunoilla, joita piti sitten aina laukassa ja ravissa säikkyä. Kotiin päästyä pidin ruunaan letkuissa n 20 min, jolloin jalat kylmenivät hyvin ja ruuna pääsi karsinaan levolle.

Tiistai: Oli ns. inventaario päivä, jolloin Voku sai tarhailla koko päivän. Heräsin jossain 11 maissa ja päätin, että tänään olisi siivottava Vokun varustenurkka ja katsella, mitä kaikkea sieltä löytyisikään. Katselin varustenurkkaa hetken ja pudistin päätäni tämä olisi mission impossible. Eihän siinä auttanut muu kuin aloittaa siirtämällä kamat ulos varustehuoneesta. Voin sanoa, että tallin käytävällä oleva kaaos sai muut tallillaiset ihmettelemaan olinko menettänyt järkeni ja olivat jo soittamassa psykiatriselle, että tulkaa hakemaan tämä hullu pois. 

Kun olin saannut melkein kaikki kamat ulos, aloitin puhdistamaan meidän Wintecin koulussatulaa, jota käytän usein ratsastaessa. Ja pakko myöntää, että itse rakastan Wintecia sen helppohoitoisuuden vuoksi ja eihän tuo satula ole sen hullumpi istuakkaan sekä se sopii Vokun selkään kuin nappi paitaan vai miten se menee ? Estesatulaa en viellä putsannut, koska oikeasti hommaa oli niin paljon, että jätin sen tulevalle viikolle.

Seuraavana vuorossa olikin sitten satulahuopien rapsiminen ja uudellee järjestäminen ja voi luoja tlui todettua, että ruunani todellakin omistaa huopia enemmän kuin pieni somaliakylä taloja. Eikun ihan oikeasti vitsailematta löysin ruunalta melkein 25 huopaa, joista osa ei edes ole tässä kuvassa, mutta miten me täällä ratsupiireissä sanotaa. Huopia ei voi koskaan olla liikaa :D. Ja alemmassa kuvassa ehkä lempivaruste/ paras investointi, minkä olen ruunalle tehnyt. Nimittäin iki ihana enkku viltti. Ihanuutensa lisäksi huomasin viime talvena sen olevan myös erittäin käytännöllinen kapistus maastossa sekä kisapaikalla.

Seuraavana olikin sitten kurkistus harjapakin sisälle ja piru kun sieltäkin löytyi ihan älyttömästi kaikkea.

Lopputuloksena oli puhdas ja järjestetty varustenurkkaus.

Siivous urakan jälkeen kävin hakemassa Vokun sisälle ja harjatessani totesin, että ruuna on päässyt hieman epäsiistiin kuntoon, joten harjausen jälkeen kaivoin klipperin esiin ja aloitin jalkakarvojen ajamisen. Ja ehkä moni teistä miettiin, minkä takia ajoin ruunani jalkakarvat, joten tässä teille selitys. Jalkojenajo tapa peritytyy äidiltäni, joka on hyvin tarkka hevosten ulkonäöstä. Plus linimentiti, speedwayt ja muut liisterit imeytvät ja vaikuttavat paremmin, kun jaloissa on lyhyemmän karvat. Yleensä Voku hermostuu jalkakarvojen ajossa ja alkaa nostelemaan jalkoja ja muutenkin tekee hommasta mahdottoman, jolloin hommaan tarvittaan vähintään kolme ihmistä ja talli tyhjäksi. Yksi ajaa, toinen pitää jalkaa ylhäällä ja kolmas roikkuu huulipuristimessa kiinni ja tällöinkin homma useinkin kusee. Mutta viimeisen vuoden aikana ruuna on alkanut antaa ajaa karvat ilman mitään ongelmia, mikä hämmästyttää minua, mutta viellä enemmän äitiäni ja isäni tämän nähdessään ylisti suurinpiirtein luojaa, että homma skulaa. Kun jalat oli siistitty oli siilin vuoro, jossa ei menny viittä minuuttia kauemmin.

Keskiviikko: Olikin sitten maastoilupäivä isommalla porukalla, kun kaverit tulivat hepoillaa Neealle ja Moonalle, jonka jälkeen suunnattin maastoon. Mukaan lähtijöitä olivat Minä ja ruunani, Moona & Touko, Neea & Memmu, Jenna & Fasu sekä Henni& Viki. Blogi täältä. Voku oli jotenkin erittäin pörhäkkänä, kun oli uusi ja uusia tuttavuuksia mukana. Ollaan kierretty samoja kisoja tyttöjen kanssa, joten pollet ovat kyllä vanhoja tuttuja, mutta silti Ruunasta oli kiva kun oli uusia kamuja lenkkeilemässä.  Vedettiin peruslenkki joka kestää sen reilu tunnin ja lopuksi käytiin viellä radalla päästelemässä höyryjä ulos. Voku kuumui radalla ihan hullunlailla, mikä sai sein jopa keulimaan kiitettävän määrän, mutta kun tuli aika lähteä matkaan. Ruuna ampaisi kuin luoti laukkaan ja siinähän sitten päästeltiin kaksi kierrosta laukkaa, kun ei pollelta meinannut jarruja löytää. Loppuravit sujuivat mukavasti matkalla kotiin, vaikka silloinkin olisi ollut innostusta lähteä menemään. Kun lopulta saavuimme tallille ruuna pääsi ansaituun suihkuun ja letkuihin, jossa välissä itse hikisenä laittelin kamat paikalleen ja lopuksi laitoin viellä Vokulle kaksiteholinimentit jalkoihin.

Torstai: Guess hows back ! Kyllä serkkuni Tytti tuli viihdyttämään ankeaa elämääni stadin puolelta. Valitettavasti me emme päässeet yhdessä ratsastamaan, koska tallin muut hevoset olivat joko ajossa tai hiitillä. No tämähän oli vain pieni vastaisku, joka selätettiin hetkessä. Pitstettiin ruunalle kamat päälle ja suunnattiin läheiselle pellolle kouluilemaan. Laitoin Vokulle ihan kokeilu mielessä vanhantutun palakuolamen, jotta näkisin miten se sillä kulkee. Ei me ihmeempiä väänelty vähän taivutusta ja siirtymisiä, kun Voku kävi hieman kuumana ja painoin kädelle. Plus se ötököitten määrä oli sanoin kuvaamaton. 

Ensin tottakai aloitettiin käynnissä asettaminen, joka alun jäykkyyden hävittyä alkoikin sujua ihan hyvin. Ruuna tosin painoi hieman tuolle kädelle, josta kipeä ranteeni ei ihan tykännyt.

Anteeksi hirveä könötykseni !!!!

Ravissa homma osoittautuikin hieman vaikeammaksi, koska ruuna päätti kaaduta sisälle päin eikä tu osisä pohjekkaan tuntunut paikka paikoin menevän jakeluun. Mutta otti Voku silti monta hyvää pätkää asettuneena  kulkikin ihan hyvin. Tämän jälkeen teimme siirtymisiä käynnissä ja ravissa. Molemmat onnistuivat suhteellisen mallikkaasti ja suuhun jäi hyvä maku.

Laukka osoittautuikin sitten hieman haasteellisemmaksi hommaksi ja siinä ruuna todellakin painoi kädelle. Eikä tahdottu pysyä ympyrän rajoissa vaan levittiin enemmän ulos päin. Mutta ei homma mennyt ihan reisilleem, otti Voku päri ihan kelpoa pätkään, jonka jälkeen kävelin sen kanssa hetken ja kysyin Tytiltä haluaisiko hän kokeilla Vokua. No tottakaihan siinä vaihdettiin samantien ratsastajia ja Tytti teki samat  taivuttelut hieman eritavalla ja voihan että oli ruuna ihmeissään, kun selkään kiipesi joku muu kuin minä :3.