Irtohypytystä

Aaa tänän olikin sitten ohjelmassa, jotakin voisiko sanoa henkisesti kehittävää puuhaa, koska me saatiin aikaisiksi kasattua erikoislaatuinen este, jota Vokun oli tarkoitus hypätä. Lämmittelyksi Voku sai ravailla muutaman kierroksen tarhaa ympäri kumpaankin suuntaa ennen kuin aloitettiin. Ruunassa olikin tänään mukavasti virtaa, kun tahtoi vauhti kiihtyä verryttelyssä 0-100 vähän väliä. Aluksi hypättiin n. 60cm, että toinen honaisi, mistä oli kysymystä ja sitä tahtia sitten nostettiin. Suurin tänään ylitetty este oli n. 90cm, koska ämpärien korkeus loppui tässä kohtaan. Mikä saikin isäni hommaamaan meille ensi vuodeksi muutamat tolpat ja puomit. ( Eli älkäää ihmetelkö esteen kummalista ulkonäköä). 90cm jälkeen muokkasimme estettä korkeaksi ristikoksi tai jotakin sinne päin. Ja tämä este tuottikin sitten hieman hahmotus häiröitä Vokulle, esteelle tuli hyvinkin hassuja hyppäjä, mikä sai minut ja Tytin kierimaan lumessa nauraen.

Kyllähän Voku sitten lopussa pääsi esteen yli molemmista suunnista virheettoman puhtaasti. Ja voin myöntää, että hevoseni ei todellakaan ollut mikään pegasus lentäessää esteiden yli siivet auki. Vaan näky muistutti enemmänkin liito-oravan hätä laskua. Mutta eihän kotona aina tarvitse niin tyyliillä hypätä, eihän ?. Tallilla tuli pidettyä ruuna letkuissa ja käärittyä jalat, vaikka koko hupi kesti 25min, mutta silti ja kaiken kukkuraksi poika sai kupin täydeltä porkkanoita ja muita herkkuja.

Talvi riehaaaaa

Nyt on ollut niin paljon toimintaa, että on parempi pläjäyttää kaikki samaan postaukseen, kuin kirjoitella erikseen. Serkkuni saapui helsingistä vierailemaan/hepailemaan tänne maalle.

Torstaina:

Njääh silloin ei tapahtunut mitään erikoista. Käytiin kävelemässä Vokun ja Tanen kanssa lumisessa maastossa. Voku otti lenkin ylättävän lunkisti verrattuna Taneen, joka steppaili ja pörisi aivan liian energisenä. Siinhän se lenkki meni kävelle, jonka jälkeen kävin viellä taivuttelemassa Vokua hangessa. Voku oli hieman jäykähkö, mikä vaikeutti taivuttelua, joten jätettiin se käynnn ja ravin tasolle.

Perjantai:

Perjantaina päästiin Villen ja Vokun kanssa reipaammalle maastolenkille, harmi vain, että kello oli je sen verran, että pimeä ehti yllättää meidät puolessa välissä lenkkiä. Onneksi oltiin kuitenkin varauduttu ja hepoilla oli paksut viltit päällä, kun lämpätila alkoi laskea.  Kun tuli hämärämpää niin polletkin alkoivat sinkoilla ympäriinsä varsinkin ensimmäisellä ja yös viimeisella laukka pätkällä. Molemmat sen kuin ampaisivat hännätä pystyssä matkaan, eikä jarruista ollut tietoakaaan. Loppumatka sitten päätettiin hölkkäillä hiljakseen, ettein vaan käy mitään. No lopputulos oli se, että päästiin kotiin ehjin nahoin, mutta ensi kerralla ei lähdetä näin myöhään liikenteeseen.

  

Lauantai:

Tänään päätettiin sitten Tytin kanssa harjoitella Villen ja Vokun hyppäämistä. Itse menin Vokulla ilman satulaa ja Tytti taas meni Villen kanssa satulalla ja esteen suuruus oli hurjat 50cm, koska Villellä ei olla hypätty todella vähän. Molemmat hyppäsivät erittäin hyvin, vaikkakin Voku olisi kaivannut hieman lisää haastavuutta, mutta tyytyi lopulta 50cm. Kävimme myös kävelyttämässä Valtoa ja Amigoa, mutta lenkki jäi hyvin lyhyeksi, koska pakkanen kiristyi ja pollet alkoivat tärisemään, vaikka olivatkin vilttien alla piilossa.

Lumista huvittelua

Viimeinkin pääsin ulos, tämä neljän seinän sisällä istuminen ei todellakaan tee hyvää kenenkään pääkopalle, mutta minkäs teet kun kipeä olet ? Mutta muutaman teekupin voimilla sain vedettyä talli vaatteet päälle ja eikun ulos -20 asteen pakkaseen. Itseeni tyytväisenä raahasin heppani ulos ja ajattelin ottaa kameran kauniiseen käteeni ja kuvata heppaani tänään ihan itse. No kerrankin minua onnisti, koska ruunalla olikin sitten sen verran virtaa että rallatti tarhaa ympäri häntä pystyssä ja vinkui kuin pieni vauva. Hetken riehuttuaan yksin Voku ravasi portille vaativa ilme naamallaan jonka olisi voinnut tulkita näin " Hei nainen ei täällä ulkona ole kiva riehua yksi, joten tuoppas mulle kaveri". No eihän siinnä voinnut muuta kun ottaa suunnaksi tallin ja hakea ruunalle kaveri tarhaan.

Tallissa:

Minä: ÄITI !! voinko viedä Vokulle kaverin ??
Äiti: Kyllä se osaa olla yksi.
Minä: Mutta se ikävystyy
Äiti: Eipäs ja kenet sinä edes ajattelit viedä ?
Minä: Boogin ??
HILJAISUUS
Äiti: No ethän sinä isoa hevosta voi viedä mökkiin. Eihän se edes muhdu sinne, vie vaikka ville ?
PITKÄ HILJAISUUS....
Minä: Äiti mä puhuin kyllä nyt tarhakaverista.
Äiti: ups...

No sain sitten vietyä Boogin ulos ja kaverusten riemulla ei ollut rajaa kun rallatettiin ympäri tarhaa hännät pystyssä. Myöhemmin kävin viellä ratsastelemassa Vokun ilman satulaa tarhassa. Mitään kummallisempaa ei tehty vähän taivuteltiin, joka meni läpi kohtuudella ja sitten otettiin siirtymisiä Ja harjoiteltiin tekemään kunnon kulmia, mikä olikin sitten aivn ufo juttu meille. Ilmeisesti kumissa oli jotakin mikä saattoi vaikka syödä meidät, joten sinnehän ei siis voinnut mennä. Siirtymiseksin sujuivat moitteetta paitsi, että itse olin lentää hankeen nostaessa laukkaa, kun ruuna heitti aivan järkyttävän kokoisen pukin. Hädin tuskin olin saannut itseni tasapainoon, kun jo uutta pukkia tuli ja ulkopuolisen mielestä kyseessä olisi ollut rodeo-show, mutta jollain ilveellä sain pidettyä itseni kyydissä ja sen jälkeen totesin, että nyt riittää laukat tältä päivältä. Hyvä karmani ei kuitenkaan jatkunut pidemmälle, kuin kuistille. Sattumoisin avasin oven ja äitini huusi minua hakemaan jotakin autosta ja tieysti pamautin oven kiinni, jolloin suuri määrä lunta tupsahti päälleni. Joten tämä tästäkin karmasta.

Hyväää Joulua

Kuten otsikossa tulikin jo Hyvää joulua kaikille lukijoille, mutta muistakaa syödä kohtuulla ruokaa. Sori tämä postailu tauko, mikä tässä oli, mutta nyt ollaan täällä taas. Joten luvassa on enemmän kuvia ja vähemmän tekstiä.
Mutta suurin syy paussillee on se ,että itse olen ollut sairaanan vähän väliä enkä sen takia ole päässyt tallille liikuttamaan Vokua. Kahdesti ollaan  maastoo lenkkiä päästy heittämään, tosin nekään ei ole ollu tmitään hirven pitkiä. Joiden jälkeen olen ollut heti taas kipeä, muttavuoden vaihtuessa olisi tarkoitus palata aktiiviselle linjalle, jos vain itse tervehdyn tästä kuntoon.

Lomailua sairastelun lomassa

Viimeinkin päästiin tekemään jotain hieman pidemmän tauon jälkeen, jonka syynä on minun sairasteluni. Tuossa lauantain yönä tuli kaivettua kahta autoa lumipenkasta ja ojasta, tuolla siperiassa, mikä ei tehnyt ololle muuten hyvää. Joten älkää kokeilko tätä kotona ! Autojen kaivamisessa meni se noin 3h ja lopputuloksena oli vastaan tuleva aamuposti ja pelko keuhkokuumeesta. Raahauduin kuitenkin tänään kouluun, missä minua odottikin erittäin positiivinen vastaan otto, nimittäin ei ketään. Kaikki kaverini oliva, joko suorittamassa näyttiksessä jotain joulujuttua, toinen lorttoili himassa ja kolmanteen en saannut yhteyttä, joten kiitos tytöt.

Mutta kumminkin tehtiin me tänään jotakin pientä Vokun kanssa nimittäin tui juoksutettua ruuna pitkätä aikaa, vaikkakin kesto oli noin 20min. Eipä tuosta nyt kertomista ole kamalasti, mutta energinen poika kyllä oli kun ympäri tarhaa rallitti, mutta lopussa tuli äidin luon tyytyväisenä herkkuja kerjäämään. Tässäpä tämä sitten oli eli ei mitään suurenpaa ole tapahtunut, mutta katsotaan sitten, kun itse tervehtyy ja pääseen takaisin rutiineihin ja kohta alkaa jo lomakin.

Elämää ei sen enempää

Nyt on taas yksi viikonloppu saatu pulkaan, mutta kyllä siinä olikin työtä. Ikinä en ole vääntänyt yhtä paljon koulua kuin nyt viime viikolla. Kahden päivän aikana väänsin yhteensä melkein 8h pelkää koulua, mutta allani oli kaksi eri hevosta Voku ja tallin uusi tuttavuus Rape. Launtaina satuloitiin serkkujen kanssa pollet ja otettiin suunnaksi läheinen pelto, jossa on hyvä väännellä ja käännellä. Päätin laittaa Vokulle tällä kertaa olympian, joka toimikin hyvin. Ja jälleen kerran ruunani ei ollut kerännyt kolmen vapaapäivän aikana paljoakaan ylimääräistä energiaa, mikä toisaalta oli hyvän, mutta toisaalta se on ärsyttävää, kun ei ikinä tiedä milloin ruuna kerää sitä energiaa ja milloin ei ? Mutta ei siitä sen enempää, Voku oli kylläkin tosi hyvän tuntuinen molempia puolia oli helppo ratsastaa eikä ollut suustakaan kamalan raskas. Ravissa teki ihan kunnolla töitä ja kokosi itseään oikeinkin hyvin, mistä oli itsekkin yllättynyt.Ravi lisäyksetkin tulivat hyvin ja jopa päästiin pitkiä pätkiä ravi pohkeenväistöä.

Laukkakaan ei tuottanut, mitään ongelmia vaan lyhennykset ja pidennykset sujuivat hyvin. Nostotkin olivat yllättävän siistejä, joten en voinnut muutaka kuin olla tyytyväinen ja ylpeä hepasta. Sama meno jatkui viellä seuraavana päivänä, kun palasimme samalle pellolle vääntelemään kevyesti. Ravi ja laukka olivat rentoja eikä Vokulla ollut mitään yritystä juosta alta pois. Sitten pitikin satuloida uusi tulokas, mikä osoittautuiin hupaisan hauskaksi. Kun sitten pihalla hyppäsin kyytiin tämä panssarivaunua kuvastava hevonen alkoi pomppia ja pyöriä ympyrää semmoisen 5min, kunnes rauhoittui ja jäi odottelemaan muita. Mitään isompaa tämän kanssa ei tehty. Kaikki askel lajit käytiin läpi ja jopa nosti laukan pohkeesta ja pienestä ääni käskystä, mikä oli aivan järkytys minulle. Muuten oli tosi kiva ratsastaa ja askel lajitkin olivat hyvän pehmeät. Jään innolla odottamaan, mitä tästä tulee.

Ainiin unohdin ihan mainita, että nyt 10.12 vietetään minun 18-v synttäreitä, että tänään oli vanha olo.

Lopuksi kuvia viikonlopusta :D

Varmaan vuoden hienoimmat kuvat

Itsenäisyyspäivän haaste

Ja heti perään tuleekin toinen postaus, sillä minut haastettiin itsenäisyyspäivän kunniaksi ja kiitos siitä kuuluu Riinalle.

Säännöt:

• Vastaa kaikkiin kysymyksiin (10) 
• Haasta 4 blogia

Haastan: Jennan, Iran, Maisan,  & Maijun.

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Kaikki lähti ideasta alkaa pitää jonkin sortin harjoituspäiväkirjaa itseäni varten jonka avulla pysyisin itse kartalla paremmin. Ja tietenkin ajattelin, että onhan se kiva kirjoittaa ihan vain huvikseen.


2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?
Kyllä, HeC & 60-100cm (seura)

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Tähän en osaa vastata numereelisesti, koska en itsekkään muista, joten koko ikäni On/Off suhteella eli en säännöllisesti.

4. Koulu vai esteet?
Esteet aina vaikkei koulussa mitää vikaa ole, mutta esteet saavat minun adrenaliini kiehahtamaan kattoon ja luovat jännitystä, enkä pelkää kangituvani kaavoihin. Ja Voku pitää enemmän esteitä, kuin koulusta kuten on huomattu tämän kisakauden aikana.

   5. Valmennus vai kilpailut?
Tähän vastaan, että valmennus, koska pidän itse yksityisestä harjoittelusta ja kehitän mieluusti taitojani sekä Vokun osaamista. Mutta kyllä niissä kisoissakin on kiva olla.

6. Poni vai hevonen? Perustele.
Hevonen. Olen aina ollut enemmän heikkona hevosiin etenkin isoihin puoliverisiin. En kyllä tiedä syytä tähän, mutta niin se vain on.

 7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Itse asiassa minulla on ollut kaikki kolme vaihtoehtoa vuosien aikana.

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
Jep, omatekoisia, että ihan kunnon radalla.

9. Lempi hevosrotusi?
Isot ja upeat puoliveriset etenkin saksalaiset ja englantilaiset ovat minun mieleeni.

10. Korkein hyppäämäsi este?
- 120cm   
 

Loimipostaus

Nyt on sitten kokoloimikalusto uusittu aivan kokonaan ja tuli muute kalliiksi toi homma, kun ruunani rakas oli päättänyt hajoittaa omat loimensa. Tässä siis esittelyyn uudet loimet pienen kuvauksen kera.

Aloitetaan homma ensin aivan tulenuudella ulkotoppaloimella, jossa on tuo minun himoitsemani kaulakappale. Tätä loimea minun ei ollut edes tarkoitus ostaa, mutta eräs hevosen omistaja oli ostanut sen hevoselleen, mutta se oli liian pieni, joten äitini osti sen häneltä ja minä ostin sen äidiltäni. Loimi on ollut testauskäytössä nyt pari päivää ja on kyllä ollut hintansa väärtti.

Seuraavana on Hööksiltä tilaamani Luxury Showmasterin vihreä fleeceloimi tämä ja seuraava loimi eivät ole viellä olleet kokeilussa. Itse tykkään tästä loimesta sen eteläpän ja helppojen solkien takia ja värikin on minun makuuni.

Tämä on myös toinen Hööksiltä tilaamistani loimista ja kyseessähän on JH collectionin fleeceloimi, joka oli aluksi tarkoitus tulla pelkästään kisaloimeksi, mutta hommaan tuli pari muuttajaa matkalla. Tässä loimessa on aivan ihana teddysisus ja hieman korkeampi kaula kuin normaaleissa loimissa.

Ja viimeisena on Ridzan raidallinen fleeceloimi, jonka piti tulla talliloimeksi, mutta äiti ilmoitti, että tämä tulee kisaloimeksi, jota hän haluaisi laina omalle mussukalleen. Tämä on ollut meillä kerran käytössä viime viikon kisoissa ja täytyy myöntää, että loimi on kyllä aika näpärä ja hyvän näköinen kisoihin käytettäväksi.

Vuoden viimeiset kisat

Viimeinkin sai tämän postauksen ulos, tämän oli tarkoitus tulla tänne aikaisemmin, mutta minulla ja koneellani ei ole ollut aivan sama aaltopituus näissä jutuissa. Ennen kuin aloitan pyydän jo anteeksi, ettei minulla ole kisoista kuvia, koska kamera jäi kiireessä kotiin. Mutta ei huolta olen tässä viikon aikana tehtaillut ja suunnitellut erikoispostauksen, joka tulee sisältämään paljon kuvia ja muuta kivaa.


Mutta nyt palataan ajassa hieman taakse päin ei kauas vain edellisen viikon sunnuntaihin, jolloin hyppäsimme kouvolan hevoskeskuksessa tämän vuoden viimeiset kisa. Aamu alkoi hyvissä merkein heräilin ajoissa ja varmistin viellä, että emme tuli myöhästymään. Kaikki rutiini toimenpiteet sujuivat hyvin, letit saatiin tehtyä ja kuljetuskamat puettua. Jonka jälkeen pääsin kantamaan kamoja autoo. Onneksi tajusin pakata ruunalle lisäpeittoja mukaan matkalle. Nimittäin kisapaikalle saavuttua alkoi satamaan lunta. Matkustus sujui ihan kohtalaisen hvvin, on se paremminkin matkustanut. Kuten jo sanoin saavuttuamme paikan päälle alkoi tulla lunta, mikä tiesi kylmyyttä ja märkää. Onneksi tuli pakattua fleeceloimea, ratsastusloimea ja enkkuviltti niin tämän kriisi vältettiin. 80cm verkassa Voku oli oikein hyvän tuntuinen, mutta tuntui hieman erillaiselta kuolainten vaihdon jälkeen. Oltiin testattu uudet pelhamit ainoastaan yhden kerran juuri ennen kisoja, joten jännitti hieman, että miten käy. Mutta onneksi tulos oli vain positiivinen.

Otettiin vain muutama verkkahyppy per suunta, jotka olivat kaikki suht hyviä. Jonka jälkeen päästiin odottamaan vuoroa radalle. Päätin jo kotona, että nämä kisat otetaan varman päälle eli puhdas rata on tärkein ei sijoittuminen tai toisin sanoen varjellaan Vokun egoa, ettei ota liikaa kolhuja. No 80cm rata meni hyvin ja saatiin hieno puhdas suoritus ja kuulemma oli siisti rata, vaikka omasta mielestäni räpelsin koko ajan jotakin omaa. Mutta ruuna oli tosi hyvän tuntuinen eikä kieltämisestä ollut puhettakaan taas tänään. Ei sijoituttu, mutta olin silti hyvin tyytyväinen poikaani. 90-100cm luokka oli taas ihan oma juttunsa. Tämä oli isoin koskaan hyppäämämme rata ja voin kertoa, että jännitti ihan hirveästi. Verkkaan tullessani meinasin saada sydärin, kun katselin esteiden kokoa.Hypyt eivät menneet kaikki ihan putkeen, mutta kyllä homma parani koko ajan. Radalle tultaessa jännitys sen kun kasvoi. Lopputuloksena oli 4vp ja muuten koominen esitys aika ajoin. Nelosesteen romutti kunnolla, mutta ryhdistäytyi heti seuraavalle. Sarja meni upeasti läpi josta B:osa oli 100cm. Sitten tuli se 7 este, joka oli yksi radan suurimmista oksereista. Otin hyvän lähestymisen, joka kuitenkaan ei onnistunut vaan ruuna pysähtyi esteen eteen ja päätti hypätä 100cm okserin ihan paikaltaan. Äitini oli aivan varma, että nyt muuten läsähdetään keskelle estettä. Mutta jollain ilveellä Voku taiteili itsensä yli puhtasti ja seuraavalle esteelle otettiinkin semmoinen loikka, että edes minä en ollut varautunut siihen, kun vasta kasailin ohjia kaulalta. Kuulemma 90cm esteelle ruuna oli varannut n.20-30cm ilmavaran, jolloin minä lensin kaaressa takakaaren yli ja olin ollut muutenkin erittäin huvittava näköinen, mutta tämäkin este tultiin puhtaasti.
Suoritusten jälkeen olin super tyytyväinen Vokuun, joka oli ylittänyt itsensä ja kaiken lisäksi sain kuulla, että yksi tuomareista oli sanonut hevosestani näin "Ai, että tuo putte on sitten aivan ihana".Odotan jo innoissani seuraavaa kauttamme yhdessä.

Sitten lopuksi viellä uusia hankitoja. Magnesiumia ja uusi loimi, mikä tulee paremmin esille suunnittellussa postauksessa.

Ja viellä kuvia meidän uusista suitsista, jotka kylläin ostettiin kaytettynä tutulta