Ja nyt vuoroon astuvat part 1

Hehe nähtävästi me ollaan vieläkin sairastauolla, sillä Vokun lämpö ei ole sitten laskenut yhtään... Tänään änkesin isin mukaan klinikalle, jossa sitten sainkin lisäohjeita, miten mun pitää toimia. Elikkä huomenna iskä saa ottaa veret Vokusta jotka minä sitten kiikutan klinikalle, jossa selviää ruunan tulehdusarvot. Jos nyt sieltä löytyis jotain vastauksia viimein. No on tässä jotain posittivista sentään, sillä nyt sain viimeinkin intoa tämän postauken tekemiseen. Kaikki varmasti tiedätte, että meidän tallissa asustelee enemmänkin karvaturpia kuin Voku ja nyt esittelen teille tallimme tunnetuimmat karvamoottorit.

Tallin kiistatta parashevonen Vieskerin Valo. Osa teistä varmasti tunnistaa pojan, muutaman lehden kannesta tai ainakin siitä, että se on tällä hetkellä suomen vahvin hevonen ( taskussa kuninkuuskilpailun pitkänmatkan voitto !!!)  Luonteelta Valo on hieman erikoinen, jos sekään riittää kuvaamaan tätä oria. Karsinasta ottaessaan se puree kaikkia muita tai ainakin yrittää paitsi isääni. Minua se rakastaa purra ylikaiken en kyllä ole keksinyt vielä syytä, mutta joka kerta ne hampaat tahtovat koluta nahkaani. Valo ei myöskään voi sietää toisia hevosia, jonka takia se on suljettu tallin kaukaisimpaan nurkkaan, jossa se on erittäin tyytyväinen. Kuten varmaan myös muistatte Valolla on tapana pahoinpidellä tarhaan vahingossa joutuneita esineitä, kuten ikean kassi viime talvena. Ja jos mitään tuhottavaa ei ole niin oman loimen repiminen käy myös ajanvietteestä. Itse en ole valolla ratsastanut, mutta äitini on ja jostain syystä ei myöskään halua minua sinne. Cant blame her ! Valpero on mutsini vauva :D

Tallimme toinen tykki Jottei. Tämä kaveri omistaa liiankin syvän huumorintajun ja ei aina tajua isoa kokoaan yrittäessä änkeä syliin melkeinpä väkisin. Itse olen Jotilla hieman ratsastanut viimeiseksi eilen kokeilin sillä montea jääll. Ihan hauska peli, kunhan rauhoittuu sillä sillä pitäisi olla koko ajan jotain viihdykettä. Mutta toisin kuin Valo Jotti ei tuhoa esineitä. Jotin yksi omistajista on muuten Jaana kivimäki tämän hetkinen paraolympiaratsastaja, jonka moni varmaan tietää. Myös Jotti kuuluu äidin mussukoihin, mikä tarkoittaa, että suurimman osan ajasta äiti laittelee sitä ja minä jos äiti ei ehdi. Eli en hirveästi tämän kanssa tee töitä, mutta nyt näyttää kuitenkin, että Jottia aletaan treenaamaan monteen, joten minä pääsen kiipeämään kyyttiin.

Haha tämä seuraava kaveri on ollut tallissamme niin kauan kuin vain jaksan muistaa. Voisin jopa sanoa, että tallimme ei olisi sama ilman tätä kaveria. Vieskerin vissi tunnetaan myös nimellä ahkera poika, joka tulee siitä että ruuna ei aina jaksa yrittää :D Vissi on luonteeltaan omalla tavalla huumorin tajuinen jyyrä ukko, jos noin voin sanoa. Vissi kuuluu monen ratsastajien suosikki listalle, esim Henna ja Iitu rakastavat putteilla sillä. Ainii Vississä on vielä yksi erittäin hauska juttu, jos satut laittamaan sen aamulla pihalle ensimmäisten joukossa se ei anna sinulle kiinni, koska se tietää, että lähdetään töihin. Paitsi viime viikkojen ajan olen itse tullut siihen tulokseen, että ruuna antaa minulle kiinni ilman ylimääräisiä suostuttelu keinoja, koska se tietää, että minä en liikuta ruunaa rankasti :D Hakiessa Vissi yleensä tulee sinua vastaan, mutta rupeaa hyvin nopeasti kääntämään persettä kun pitäisi antaa kiinni. Älkää kysykö meidän kalusto on hieman erikoista. Vaikkakin Vissi on tuommoinen juntti siitä on pikku hiljaa alkanut kuoriutua oikea kouluratsun alku ja nyt innolla katsellaan miten poika kehittyy.

Katsaus menneeseen aikaan

Heips pitkästä aikaa, anteeksi etten ole tänne blogin puolelle kerennyt kirjoittelemaan, mutta rehellisesti sanottuna mitään kirjoittamisen arvoista ei ole ilmennyt tai jos olisin postaillut niin kuulumiset olisivat olleet todella lyhyet. Meillä on koko Joulukuun/Tammikuun myllännyt jokin virus, joka kerkesi käydä kaikki muut hevoset läpi kunnes se sitten iski omaan ruunaani. Alku kuussa päätin klipata ruunan uudelleen, sillä pakkasista ei ollut tietoakaan ja lenkeillä hiki alkoi puskea ikävästi läpi. Klipperillä surrutellessani huomasin, että Voku kullakin oli hieman rupea sielä sun täällä. Omatoimisesti ajattelin tai itseasiassa toivoin, että virus olisi vain käväissyt Vokussa, koska nyt se oli ehkä jopa liian terve. No arki kumminkin tallilla jatkui normaalisti, mutta kun maatoilun sijasta ruvettiin palauttelemaan mieleen koulukiemuroita niin tarina oli ihan toinen. Alussa ruuna oli ehkä vähän liiankin jäykkä, mutta vetristyi hieman, mitä enemmän ratsasteltiin tehtäviä, joten asia ei sinänsä huolettanut, mutta kun tämä tapahtui kolmella seuraavalla kerralla hälärini alkoivat potkimaan takaraivoani. Joten venyttelin parhaani mukaan herran ja annoin sille muutaman vapaa päivän. Vapaiden jälkeen ajattelin huvikseni mitata lämmön ruunasta ja asteitahan oli 38.2, joten liikutus sai jäädä. Ja nyt ollaan tässä viimeisten viikkojen aikana mitattu lämpöä ahkerasti, joka on aktiivisesti sahannut 36,5-38,5 välillä. Hauskinta tässä on, että kellään muulla viruksen kärsineillä tallikavereilla ei ole ollut tämmöisiä oireita.

En mä kuitenkaan ihan ratsuttomaksi ole jäännyt vaikka oma putikka onkin sairastauolla. Onneksi tallissamme löytyy melkein turvallisia pelejä, joilla voin vieroitusoireita lievittää. Varsinkin nyt viikonloppuna meillä oli ihan mahtavat kelit ja Henna tuli pirstämään harmaata arkeani, joten päätettin käydä Villen ja Valton kanssa irrottelemassa hieman pellolla. Alkuperäinen suunnitelma oli mennä jäälle ratsastamaan, mutta Valto ei tätä ihan sulattanut, joten päädyttiin pellolle, joka kävi pojille oikein hyvin, kun perä tahtoi lentää ja kauhea kisailu käynnissä. Ja olen mä käynnyt muillakin polleilal puksuttelemassa, mutta tämä reissu oli ehdottomasti huvittavin :D

Jos pitää vielä yrittää ajatella posittiivisesti tässä kohtaan niin keksin ainoastaa yhden asian. Nimittäin nyt olen ehtinyt putsailla ja käymään Vokun varusteita läpi ja olen jo melkein kartalla mitä kaikkea meillä on ja mitä pitää hommata. Kun tuo Hööksin kuvastokin kolahti postiluukkuun. Löysin jopa meidän montesatulan, joka vain oli kauhean pölykerroksen alla piilossa, mutta pienellä tuunauksella se näytti jo ihan kelvolta vehkeeltä. Samoin varusteita putsatessa huomasin, että äiti oli horzella käydessään ostanut suihkutettavaa satulasaippuaa, miksi mä en oo ikinä ajatellu et täämöstäkin on olemassa ? No mutta kuitenkin kokeilin sitä ja rakastuin heti siihen. Omasta mielestäni ihan mahtavaa ainetta ja hoitaa nahkaakin tosi hyvin. Tämän innoittaman pääsin kuuraamaan innoissani Vokun kaikki suitse kyllästymispisteeseen asti.

Loppuun vielä kysymys teille, kuinka paljon teillä mittarit näyttivät pakkasta edellisellä viikolla ?

Mun mersun mittari näytti torstaina -22, kun käynnistin sen. Mut karu totuus oli et elohopea mittari näytti - 27. :D