Kotitreeni

Minun piti postata teille jo viime viikolla, mutta tiistaina minua alkoi palelemaan hullunlailla ja koko kotimatkan yritin saada auton lämmityksen kohoamaan tuloksetta. Kotona sitten mittasin kuumeen ja mittari näytti 38.5. Siinä meni se viikko täysin toiminta kyvyttömänä. Onneksi Iitu tuli liikuttaaan Vokun yhtenä päivänä ja se sai toimittaa perähevosen virkaa isin ajellessa. Mutta ei ruodita tuota nenäliinojen ja kurkkupastillien täyttämää viikkoa vaan palataa ajassa vielä vähän taakse nimittäin sitä edelliseen lauantaihin. Jolloin Iitu tuli pitämään meille taas koulutuntia.

Kenttä oli suht hyvässä kunnossa hieman tuli takasiin tilsoja, mutta eivät ne menoa haitanneet. Aluksi verkkailin Vokua vapaasti ympäri kenttää tehden voltteja, siirtymisiä sekä taivuttelua. Kuitenkin ruuna tuntui joten hieman laiskalta, joten päätettiin laittaa varmuudeksi kannukset. Jotta toinen olisi jo alkuun herkempi. Se ei kuitenkaan auttanut ja ravitehtävissä Voku tahtoi mennä hieman liian etupainoiseksi. Onneksi oltiin otettu kouluraippa mukaan ja päätettiin kokeilla, mitä mies tuumaisi jos alkuraiveihn lisättäisiin vielä tuo. Vokullahan ei ole voinut koskaan pitää mitään piiskaa paitsi todella lyhyttä esteraippaa ja sitäkin se sietää vain tietyn määrään, joten hieman jännitti, miten kävisi ?

Tässä mentii jo vähän etupainoiseksi.

No aloitettiin vaikeammasta kierroksesta eli vasemmasta, Päätettiin laittaa raippa ulkokäteen, vauhtia tuli poikaan heti sen verran etten meinannut aluksi pysyä matkassa mukana. Pienen heikon hetken jälkeen keräsin itseni ja jatkettiin pääty-ymppyrällä ja lopussa saatiin ihan ok pätkä ja vaihdetttiin suuntaa. Jolloin homma alkoi luonnistumaan paremmin ja ruuna liikkui tosi kivan tuntuisesti, jolloin päätettiin jättää raippa pois. Ettei poika ota liian pahaa stressiä ! Tämän jälkeen otettiin laukkat molempiin suuntiin, jolloin tilsoita alkoi tulla pieni ongelma ja päätettiin ihan molempien turvallisuuden takia jättää laukkatehtävät sivuun tältä päivältä. Sen sijaan päästiin tekemään aivan uutta tehtävää nimittäin pituuhalkaisijalla pohkeenväistöä. Tehtävä oli vaikeampi minulle kuin hevoselle. En nimittäin, jostain kumman syystä hahmottanut tehtävää ja siinä käytettäviä apuja tarpeeksi hyvin ja se oli aikamoista hakuammutaa aika ajoin.

Tässä kohtaa Iitu ehdotti, että jos hän kokeilee nopeasti tehtävää ja minä pääsisin näkemään kongreettisesti, mitä oiken haimme. Iitu sai tehtävän näyttämään helpolta ja todisti, että hevoseni on fiksumpi ja osavampi miltä se näyttää. Joten tämän jälkeen keskittymiseni kasvoi, kun tiesin, että jo toinen meistä osaa homman. Lopulta saatiin muutama hyvä pätkä ja itse pääsin hommasta jyvälle, joten päätettiin lopettaa treenit hyvään fiilikseen.

Tavoitteet 2015

Blogissa ei ole tällä viikolla ollut kunnollista postausta, sillä maanataina aloitin koulun. Kyllä pääsin muutaman mutkan kautta autonasentaja kouluun kouvolaan. Koulupäivät alkavat 7.30 ja loppubat 15.00, joten olen kotona vasta puolelta ja ollaan Vokun kanssa hyödynnetty korkeita kinoksia ja käyty puhruttamassa. Joten ajattelin, että nyt olisi tavoitepostaus.

Niin olen pyöritellyt tätä postausta pidemmän aikaa ja joutunut oikeasti miettimään, mitä asetan tämän vuoden tavoitteiksi. En halua asettaa liikaa tai liian vaativia tavoitteita, sillä itse rupean stressaamaan niistä ihan suotta, mikä tekee meille molemmille ainoastaan hallaa. Jos katson edellistä vuotta niin sieltä löytyy parannettavia asioita sieltä sun täältä. Suurimpia ongelmia päästiin jo korjailemaan viime vuonna, mutta vielä on paljon työtä, verta ja hikeä edessä. Sileällä meillä on paljon työstettävää minun istunnan kanssani, laiskojen käsieni sekä keskittymiseni kanssa varsinkin koulussa, kun minulla on tapan aina vähän hätäillä ja rupean jo ajattelemaan seuraavaa tehtävää ennen kuin edellinenkään on ratsastettu loppu. Istuntaa ja käsiä on hieman hankala itsekseen korjailemaan sillä väärin ratsastusta ei aina huomaa. Tietty kun asia rupeaa ajattelemaan esim käsiä niin ne ovat heti paremmin, mutta niitä pitäisi ajatella kokoajan, jolloin muita virheitä ei huomaan. Joten pyritään ratsastamaan mahdollisimman paljon valvovan silmän alla. Sekä  Vokulla sileällä tavoitteeni on saada se kulkemaan rennosti ja nostaa koulutehtävien haastavuutta, jotta kaverista saataisiin se kouluputte jotenkin ulos. Siinä sivussa olisi tarkoitus opetella ratsastamaan Voku eteen alas.

Esteillä on ehdottomasti ykköstavoite saada hypyt hyviksi ja saada teiden ratsastus kuntoon. Sillä minulla ja Vokulla on tapan oikoa, joka paikassa. Sekä saada jo viime postauksessa mainitsemaani ponnistusvoimaa takapäähän, jolloin hypyistä tulee parempia. Joten periaatteessa tehdään paljon ihan perusratsastusta ja saada yhteistyötä parannettua entisestään. Sekä minun kohdalla oppia reagoimaan esteillä tilanteisiin nopeammin, vältääkseni kiellot ja tiputukset. Kisoissa tärkeän tavoite on saada puhtaita ja hyviä ratoja. Joten pysytellään varmaan samoissa korkeuksissa, missä nyt ollaan hypätykkin. Ja muuten tietty on tarkoitus pitää hevonen ja ratsastaja terveenä, sekä yrittään ennalta ehkäistä turhat haaverit. Joten nyt kun katsoo niin tavoitteet ovat omasta mielestäni ihan realistisia ja ahkeralla työllä ne voidaan saavuttaa.

Pitkästä aikaan kunnon tuuppailua

Eilen sain äidin houkuteltua pitämään Vokua hetken, jotta saisin napattua siitä muutaman edustava kuvan. Ruuna oli jopa poseeraamis tuulella ja saatiin muutama oikeinkin hyvä otos. Voku ei yleensä ole kovinkaan kuvauksellinen ja sille saa pitää ties mitä ääni, että herra viitsii murto-osan ajan nosta korvat pystyyn. Muuten se useimmiten löytää aina jotakin kivaa katseltavaa sieltä missä minä ja kamerani emme ole. Sekä sivuttain seisominen paikallaa olit nytkin pieni muotoisia ongelmia, sillä Voku tahtoo aina tulla narussa olevan ihmisen syliin. Tämä viikko on mennyt lähinnä maastoillessa hanksilla pelloilla sekä ajaessa, muutta täällä ei oikein ole pystynyt tekemään.

Tänään sitten heräilin jossain 11 pintaan, sillä oltiin Iitun kanssa sovittu koulutunti. Aloin varustamaan Vokua hyvissä ajoin ja satuin vilkaisemaan ulos, jossa alkoi satamaan lunta, Ja sitä satoi koko matkan ruunan madellessa pitkin tietä, onneksi se kuitenkin loppui suht pian, koska kamerani olisi varmaan sanonut spimuksen irti.  Voku oli hoksannu pinteleistä, että nyt pitää lähteä kunnon töihin jolloin kaikista pikku metsäpoluista tosi kivoja ja kaikkia olisi pitänyt käydä katsomassa. Aloitettiin verkaaminen heti kentälle tullessa ja huomattiin, että tierotti ihan mukavasti. Onneksi Naapurin tallista löytyi kuminen nuija, jolla hakkailtiin tilsoja tietyn väliaikojen välein. Vokulla kun ei ole tilsakumeja nyt alla ( ne pitäisi nyt lyödä alle mahdollisimman pian, kun kengityskin on tulossa)  Verkaillessani Iitu kiinnitti huomiota heti ensimmäisenä kevennykseeni, jota ruvettiin korjaamaan, Uskomatonta ole ratsastanut, vaikka kuinka kauan enkä osaa edes keventää kunnolla :D. Korjaaminen oli kuitenkin helppoa, sillä minulla on tapana keventää eteenpäin eikä ylös... Muutaman muistutuksen jälkeen asento alkoi painua mieleen eikä siihen tarvinnut puuttua enää.

Seuraavaksi puututtiin minun liian pitkiin ohjiin, joita sitten keräilin vähän väliä ylös. Mutta tämänkään oppimnen ei vienyt minulta kauaa. Voku liikkui tosi hyvän tuntuisesti, vaikka kenttä tilsotti aika paljon. Välillä poika tahtoi mennä hieman etupainoiseksi ympyrällä ja toisen pitkänsivun reunalla olleet punaiset kartiot olivat aivan järkyttävä näky ja niitä piti jäädä muutaman kerran ihmettelemään, kunnes uskalsi mennä ohi. Laukkaa ei voitu hirveästi työstää, joten otettiin muutamat nostot molempiin suunttiin pitkillä sivuilla, ettei kaaduttaisi.

Tämän jälkeen Iitu kysyi, että onko mitään toiveta, mitä tehdään ? Mietin hetken ja sanoin, että lisäyksiä ja kokoamista ravissa. Aloitettiin tehtävä niin, että joka toisella lävistäjällä lisättäisiin ja toisella koottaisi ravia. Kokoaminen alkoi ihan ok loppua kohden Voku tuli aina paremmin. Välillä se meinasi heittää laiskaksi ja kävellä, Kröhmm tyypillinen mies aina luistamassa töistä. Lisäykset olivat hieman hankalampia sillä minun piti todellakin keskittyä ratsastamaan niitä rauhallisesti. Voku hoiti kyllä homman kotiin, mutta minä sain hyvää kritiikkiä Iitulta ja hirveän hyviä vinkkeja jatkoon. Pitäis päästä useamminkin valvovan silmän alle ratsastamaan. Itsenäisesti, jos pitkään ratsastelee pienet ja ehkä isommatkin virheen jää huomaamatta.

Helsingin tuliaiset

Tuli taas vierailtua viikonloppuna serkkuni Tytin luona helsingissä. Nyt ollaan oltu aika tiivisti yhdessä tytin kanssa minä olen ollut siellä muutamaan otteeseen ja Tytti taas täällä meillä lyhyen aja jakson aikana. Hennaa en ole hirveästi kerennyt nähdä, kun aloitti inttin. Helsinkiin kun menee niin on aivan pakko käväistä Hööksillä. Tytti oli saanut juuri kortin, mikä pelasti minut helsingissä ajamiselta. Osaanhan minä sielä ajaa, mutta se liikenne kulttuuri on siellä jotain aivan muuta. Kaistoja on enemmän, kuin laki sallii, autoja tulee joka tuutista ja auta armias, jos olet liikkeellä ruuhka-aikana.

Hööksiin päästyä en tiennyt, mistä aloittaa. Kaikki tavarat kutsuivat minua, mutta päätin jättää kaiken turhan hyllyyn. Sillä olinhan lähtenyt ostamaan -50% olleita ratsareita. Valitettavasti valikoima ei ollut kovin suuri ja jäljellä oli aika paljon lasten kokoja. Tytti kuitenkin bongasi  Crw:n kirkkaanpunaiset kokopaikkaiset ratsastuhousut ja vieläpä minun koossa. Nappasin ne ja juoksin sovituskoppiin. Housut sopivat kuin rasvatut päälle ja niissä oli kaiken lisäksi rakastamani sukkapuntit, sekä mukavan vähän blingiä. Kangaskin oli tosi miellyttävän tuntuista vähän kuin farkkua. En malta odottaa, että pääsen käyttämään näitä.

Mukaan lähti myös uudet hanskat, sillä edelliset ovat aika heikossa hapessa. Sekä saapastuet, jotka ovat olleet jo ties kuinka kauan hankinta listalla. Sitten tuli vilkaistua huvin vuoksi kypäriä ja tajusin, että kohta olisi varmaan aika vaihtaa tuo potta. Onse ollut jo useamman vuoden ja ottanut aika pahoja kolhuja, joten seuraavaksi pitäneev armaan semmoista lähteä etsimään. Mutta nyt ei ainakaan minun tarvitse palata alennusmyynteihin sillä kaikki varteen otettavat rahani hävisivät Hööksille ja  Horzelle.

Maneesilla pitkästä aikaa

Äiti mihin sä luulet vieväs mut, kohta on ruoka-aika muutenki !!??

Viime torstaina tosiaan päästiin pitkästä aikaa Kuukson maneesille hyppäämään Vokun kanssa. Iitu lähti taas pitämään meille kuria ja Emilia laitettiin kameran taakse, valitettavasti oma järkkärini ei tykännyt maneesin valoista, joten saatiin muutama sotkuinen kuva, mutta viedoita saatiin senkin edestä. Voku ihmetteli käytävällä iltapäivällä, että mihin ihmeeseen me ollaan menossa torstai iltana ? Matka sujui hyvin ruuna ei kolunnut hirveästi kopissa ja saavuttiin jopa aikaisin paikalle. Siis yleensä me ollaa joka paikassa hieman myöhässä. Aloitettiin verryttelemään samalla kun tytöt nostelivat puomit paikoilleen, Voku tuntui verkassa hieman tahmealta, joten joudin hieman herättelemään sitä. Ravissa ruuna tuntui letkeältä ja rennolta ratsastaa eikä se painanut yhtään kädelle, mutta jostain syystä vasenlaukka ei tahtonut pyöriä kunnolla, joten päätin ottaa muutaman reippaaman pätkän jolloin laukka alkoi tuntua hieman paremmalta.

Verkan jälkeen aloitimme ihan puomi/kavaletti tehtävillä. Kavalettitehtävistä minulla ei valitettavasti videoita, mutta meillä oli kolme kavalettia pääty-ympyrällä, joita sitten menimme ympyränä sekä kahdeksikkona. Vokusta huomasi, että toinen oli aivan innoissaan päästessään hyppäämään. Seuraavaksi tultiin kolmoissarjaa puomeina, joiden jälkeen piti kääntää toisella pitkällä sivulla sijaitsevalla ristikolle. Minulla oli aluksi hieman vaikeuksia päästä sarjan ekaan hyppyyn mukaan, vaikka kyseessä oli pelkkä puomi. Huomaa ainakin minusta, että on ollut hieman hyppytaukoa sillä alku oli hieman hakemista. Muutaman kerran jälkeen Iitu käski minun lyhentämään ohjaa ja siirtämään kättäni eteenpäin kohti niskaa. Minulle meni taas muutama kerta, että pääsin jyvälle, jonka jälkeen aloin päästä paremmin hyppyihin mukaan. Kun sarja alkoi sujua yksittäinen este alkoi jotenkin tuntua tosi vaikealta enkä meinannut saada askelia sopimaan millään. Kunnes Iitu päätti laskea askeleet kanssani jo maneesin toisesta päästä asti, että saataisiin rytmistä kunnolla kiinni. Ensin kokeiltiin 1-2-3 tyyliä, miten olen aikaisemmikin hypännyt, mutta nyt jotenkaan saannut hyppyjä onnistumaan, vaan aloin hätilemään 2 kohdalla ja jos hyppy tuli 3 jälkeen aloin hätilemään, joten joko tuuppasin Vokua eteenpäin tai otin yhden pienen lisä askeleen. Tämän jälkeen kokeiltiin rytmittämistä 1-2-1-2 tekniikalla. mikä toimi huomattavasti paremmin meidän kohdalla.

Pikku hiljaa nostettiin puomeja ylemmäs, hypyt sujuivat ihan ok Voku vain tahtoi kolautella puomeihin muutamaan otteeseen niitä kuitenkaan tiputtamatta, Ja jotenkin se tuntui hieman matelevan eteenpäin. Sarjalle tultiin muutaman kerran hieman liian hitaasti ja Iitu käski minun lisätä vauhtia, mutta itse koin sen haastavaksi. Kun muistiin tuli liian vauhdikas meno ja kiellot. Voku kuitenkin hyppäsi rehellisesti kaikista hyvin, joten uskalsin lopulta lisätä hieman vauhtia ja sarja meni heti paljon paremmin, Kerrankin oli kiva ratsastaa hevosella, joka ei paina hullunlailla kädelle, kuten Vou aikaisempina vuosina tehnyt. Nyt pystyi keskittymään hieman enemmän omaan ratsastamiseeni, kun tiesin ettei jalkojeni välissä oleva karvakasa ota hatkoja heti tilaisuuden tullen.Täytyy tehdä jotain henkisiäharjoitteita illalla tuon kieltopelonn kanssa. Eihän se mikään vakava ole, pikemminkin pieni musitutustakaraivossa. Huomattiin kuitenkin lopussa, että Vokun takaosaan pitää saada hieman lisää voimaa ponnistukseen. Ei hätää minulla on tähän jo suunnitelma nimittäin painavilla kärryillä ajo. Ruvetaan nyt tekemään niillä pitkiä ja rauhallisia lenkkejä ja kerätään takapäähän tarvittava voima.

Alennusmyynnit Horze

Ah Horzelle on aina mukava mennä varsinkin ale aikana. Yritin tosissani hillitä ostovimmaani liikkeeseen astuessani. Jo pelkkä hevostarvikeliikkeen tuoksu saa kaiken täysin tarpeettoman tuntumaan tarpeelliselta, kuten ravipuolelta löytyvät rintaremmit. Eihän Voku niitä tarvitse, mutta näyttäisihän se tuommoisessa pirun hyvältä maastossa käppäillessään. Horze on ollut aina minulle pahin houkutusten tarjoaja ja yleensä lähden sieltä lompakkoni itkien tyhjyyttä.Kuten olen tainnut jo aikaisemminkin mainita niin meillä on siellä semmoinen laskutus järjestelmä ja isäni ollessa ravivalmentaja saamme kaikista tuotteista -25% eli minun aivoni ovat tulkinneet sen ainaiseksi aleksi ! Tällä kertaa olin vannonut itselleni, että ostetaan vain tarvittavat asiat, kuten toppaliivi ja jos sattuu löytymään niin ratsarit. No homma pysyi melkein käsissä :) Täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt Horzen valikoimaan. Hyllyt olivat täynnä kalliita merkkejä, mutta Horzen omia tuotteita oli vain rajallisesti. Esim satulahuovissa, mitkä olivat normaalihintaisia.

Mukaan tarttui se haluttu tummansininen horzen toppaliivi, mitä olin pitkään katsellut. Itselläni ei ole oikeastaan yhtään toppaliivia kaapissa. Liivin kangas on vettä hylkivää ja tuulta pitävä, sekä siinä on selkäpuolella säädettävä vyötärö, mikä on aina hyvä juttu. Onni oli kerrankin minun puolella, sillä rekissä ei ollut kuin kaksi tummansinistä liiviä jäljellä ja toinen niistä oli juuri minun kokoa. Hintaa liivillä oli alennettuna noin 20 €, josta saatiin vielä -25% ale, joten hintaa ei sille paljoa jäänyt,

Sitten mukaan tarttui hieman pidempi esteraippa pienellä blingi koristuksella. Sekä tietty aina yksi pari sukkia tulee kotiin, sillä vanhat alkavat olla jo parhaan päivänsä nähneitä. Ja letitys lenkkejä tuli hommattua vähän molemmille. Itse tykkään käyttää noita kumilenksuja hiuksissa ratsastaessa tai sitten, jos joskus hiuksiania laitan erikoisemmin. Sekä jos joskus tulee tarvetta letittää ruunan harjaa vaikkapa koulukisoihin niin on hyvä varautua ajoissa.

Tuli sitten ostettua myös kouluhuopa tosin alekorista. Itse rakastui tuohon kimalteiseen koriste nauhaan. En malta odottaa, että päästään Vokun kanssa sitä kokeilemaa. Ja viimeisenä ostoksena uudet pehmustetut riimut.  Saa nähdä miten nuo kestävät pojan käytössä.

          Oletteko te tehneet löytöjä alennusmyynneistä vai yrittäneet vältellä niitä kokonaan ?