Test drive

Viimeinkin blogi palaa aktiiviseen käyttöön, kun on yo:t saatu hoidettua pois alta, saa nähdä mitä sieltä sitten oikein tulee. Mutta tänään oltiin myös testaamassa oliko Voku valmis palaamaan kisakentille, nimittäin mentiin hyppäämään Neean ja Memmun kanssa. Radaksi rakennettiin ihan oiken aluerata ja ehkä erikoisin rata, mitä olen itse hypännyt vaikka esteitä oli vain 7 tai oikeasti niitä oli 8, mutta meiltä loppui tolpat kesken, joten täytyi tyytyä vähempään.

Ennen hyppytuokiota sain aikaiseksi, minusta riippumattomista viivytyksistä huolimatta ajattue Vokun vatsakarvat ja nyt Ruunan lookki on täydellinen tai ainakin melkein. Kuvia siitä tulee huomenna, jos vain ei sada. Klippaus episodin jälkeen otettiin kurssi kohti Neean kenttää, Voku odotteli ja kyttäli koko matkan, että milloin se Memmu tulee vastaa. Mutta Memmu ei tullut vastaan suoralla, vaan vähän matkan päässä aivan nurkan takaa. No molemmat hepat tässä pelästyivt toisiaa ja ratsastajat olivat lentää kyydistä kaaressa. Alku säikähdyksen jälkeen ruvettiin Neean kanssa nauramaan ja hepat oli aivan ihmeissään, kun toisiian nyt tollein pelästyivät.

Kentällä verkailessa ja odottaessa, että kuvaaja saapuisi tuli tehtyä muutamia ympyröitä ja taivuteltua. Voku olikin hyvin yhteistyöhainen tänään ja näytti nenää kilttinä poikana. Pian verkkaamisen jälkeen kuvaaja saapui ja aloitettiin hyppääminen. Ensimmäinen este oli ihan ristikko, jossa katsottiin kestäisikö jalka kunnon käyttöä. Voku ainakin oli aivan innoissaan, että pääsi viimein hyppäämään kunnolla, eikä näyttänyt jalka vaivaavan koko tunnin ajan, mutta katsotaa tilannetta viellä huomenna. Voku malttoi alkutunnin oiken hyvin ja tuli hyviä hyppyjä esteille, mutta radalla tuli muutamia pudotuksia, kun laskeuduttiin väärällä laukalla eikä keretty korjaamaan ennen estettä. Ja tänään tuli suoritettua ensimmäinen kunnollinen koululaukan vaihto suuntaan vaihtaessa verkassa ilman pukkia. Ratana hypättiin ensin 80cm, jonka jälkeen korotettiin 90cm ja lopuksi hypättin yksi metrin este. Siinä huomasi jo, että poika alkoi väsyä kun puomit kolisivat eikä keskittyminen riittänyt, mutta kyllä me se lopulta oiken nätisti ylitettiin. Joten palaamme normaaliin treeniin ja seuraavat kisatkin on katsottu nimittäin 7.10.2012 on oman seuranmestaruudet, jonne me otamme osaa ja toivottavasti sijoitutaan.

Valitan hieman kuvien laadusta, mutta jatkuva tiuhku sade pisti kameralleni kovan vastuksen, mutta jotain otoksia saatiin.

Video tulee huomenna, koska youtubessa on jälleen ongelmia

winds of change

Tänään on luvassa erikois-postaus meidän päivän touhuista, joten kertokaapa mitä mieltä olette ? Haluatteko lisää tämän tyyppisiä postauksia vai eikö tämä jotenkaan iskenyt yhtään ?

 Alku puheesta asiaan. Tänään päätettiin lähteä taas porukalla maastoon Neean ja Toukon kanssa. Valitettavasti aika oli rajallinen, jonka takia ei päästy peruslenkkiä pidemmälle. Hepat olivat tänään taas aivan pimeitä molemmat pukittelivat ja ampuilivat miten sattuu ja kaikkea piti pelätä. Taitaa syksyn viileät ilmat tehdä tehtävänsä ? Lenkin aikana totesimme Neean kanssa, että jopa tästä kamalasta sateesta on ollut edes jotain hyötyä paitsi, että joka paikka on kuraa täynnä, ojat tulvivat vettä ja me kastumme. Huomasimme, että kovimmatkin tiet olivat aivan pehmeitä ja laukka/ravi käyttöisiä, joka oli myös heppojen mielestä hyvä asia.  Ja tottakai pysähdyttiin vakio paikalle omppoja syömään, mutta tälä kertaa vain hepat saivat herkkuja, koska kaikki omenat jotka olisivat olleet meidän ulottuvilla olitiin jo syöty. Ketkähän on ollu asialla ?.

Kotiin kun päästiin jouduin laittamaan Vokun hetkeksi karsinaan kuivamaan ennen suurta operaatiota. Jolloin kerkesin siinä välissä syödä ja hieman katsella jopa hissan yo-kirjoituksien koealueita. Jonka jälkeen palasin kotoisaan talliin ja aloitin operaationi, joka sisälsi paljon karvaa. Yllätyin, ettei Voku pistänyt hanttiin klipatessa, koska ennen sillä oli tapana aina kiukutella ja pyöriä ympäriinsä, mikä teki klippauksesta mahdottaman ilman ulkopuolista apua. Nyt seisoskeli kiltisti paikallaa ja välillä vaati oikeinkin äänekkäästi herkua hyvästä käytöksestään. Homma jäi hieman kesken, mutta saan sen hoidettua loppuun huomenna, jolloin näette lopputuloksen kokonaan.

Viikonloppu kooste

Ajattelin, että on helpompi tehdä yksi pitkä postaus koko viikonlopusta kuin monta pientä, kumminkin kun aihe piiri on sama. Joten serkkuni helsingistä päättivät tulla morjestamaan meitä tänne maalle. Jo perjantai iltapäivänä satuloimme hevosia käytävällä ratsuina toimivat Amigo, Punkki ja Santeri. Mentiin aika peruslenkki, kun ei ollut kamalasti aikaa, koska minun piti viellä liikuttaa Voku. Amigo oli aivan innoissaan päästessään maastoon kavereitten kanssa ja pojat jopa harjoittivat pientä kilpailemista aina ravatessa. Lenkki sujui vaivattomasti ja päästiin hyppäämään pari maastoestettä, jotka olivat aluksi niin pelottavia, että Amppari vetin liinat kiinni ja kääntyi ympäri, mutta kun muut menivät rohkeasti edellä niin lopulta mekin päästiin yli hienoin hypyin. Kotona tuli käärittyä kaikkien jalat ja juotettua melassia, sekä kuppit oli tungettu täyteen omenoita. Tämän jälkeen minun piti viellä lähteä liikuttamaan Vokua, kun päästiin ulos tallista huomasin, että pelloille oli alkanut kerääntyä jo sumua, joten en ehtisi kamalan pitkälle. Joten päädyttiin sitten läheiselle pellolle vähän taivuttelemaan. Serkut lähtivät mukaan kameralla varustautuneena. Aloittaessani taivuttelun tajusin tehneeni virheen, koska laitoin Vokulle palan olympian sijasta. Minkä kyllä voin selittää sillä, että ne olivat sillä hetkellä purettuna osiin huoneeni laittialla. Mutta kumminkin Voku oli kamalan jäykkä eikä suostunut taipumaan kunnolla missään askellajissa, vaan asettui hetken jonka jälkeen alkoi taas punkailla vastaan, joten ajattelin jättää homman siihen ja palata asiaan paremmalla ajalla.


Lauantaina meillä oli taas uudet hevoset ratsastettavana Riki, Tane ja Vissi. Tämä maasto lenkki oli viikonlopun paras, vaikka menimme saman lenkin kuin edellisenä päivänä ja ratsumme koostuivat, jokin aika sitten ruunatuista oreita. Alku oli toki hieman kankea, koska Tanea ei huvittanut hirveästi kävellä ja Rikua pelotti takana tuleva Vissi niin, että piti oikein pöristä ja steppailla häntä pystyssä.  Loppu lenkki sujui mutkattomasti pojat käyttäytyivät oikein mallikkaasti. Kun palattiin tallille ja hepat oli karsinoissa mussuttamassa herkkujaan, minun piti pestä Voku iltaista klippaus tuokiota varten. No hevonen oli pesty, malli oli otettu valmiiksi, avustajat olivat ready, mutta sen hemmetin klippaus koneen terät ei leikannu. Asiata meni kysymään äidiltä, jonka oli pitänyt terottaa terät jo viime viikolla, sanoi, että vie ne maanantaina teroitettavaksi, joten klippaus-postaus siirtyy huomiselle.

Tänään piti sitten miettiä kaksi kertaa lähteäkkö tuonne ulos sateeseen ratsastamaan. No lähdettiinhän me tyttöjen kanssa maastoon ilman satulla paitsi punkki, joka on erittäin riskialtis mennä ilman satulaa. Ennen kuin lähdimme ulos päätin testata onko meidän uusi enkkuviltti veden kestävä. Tämä oli varmaa viikonlopun vaarallisin ratsastus, koska kaikki hevoset olivat ihan älyttömän kuumia, mukaan lukien tallian rauhallsin hevonen Ville. Koko lenkin ajan sait pitää tiukkia ohjia, etteivät muut singonneet laukassa kotiin. Hommaa ei parantanut se, että tuuli ja satoi aivan törkeästi. Onneksi Voku osasi käyttäytyä jotenki eli kuunteli pohjetta ja ohjaa ennemmin kuin olisi lähtenyt ampuilemaan minnekkään. Kun kotiuduimme tältä lenkiltä olimme kaikke märkiä ja kylmissämme, mutta tulipahan todistettua, että meidän enkkuviltti on veden kestävä, mutta se pitää pistää kylläkin pesuun.

Lauantain pellolta ottettu kuva.Tiedän tuo laatu on ihana

JA lopuksi muutamia kuvia uusista ostoksista, mitkä vain tarttuivat mukaan Horzella käydessäni.

Horzen valkoiset sadehousut kisoihin, ettei kastu.

Autumn stories about Us

Vaikka minulla oli tänään täydellinen lukusuunnitelma historian yo:hon en pystynyt keskityymään kunnolla vaan istuskelin parekkeellani kuuman teekupin ja kirjan kanssa, mutta ihailin vain säätä. Äkkiä minulle tuli oikein pakottava tarve päästä ratsatamaan tällä ihanalla ilmalla. Joten historian kirjat saivat väistyä, koska heppa kutsui. Tallissa tuli katsottua Vokun varustenurkkausta, joka selävästikkin huusi syyssiivousta. Päätin hoitaa sen viikonloppuna, kun saan helsingistä apuvoimia.

Hakiessani Vokun käytävälle harjattavaksi huomasin, että pieni kiiltokuva poikani olikin alkanut kasvattaa talvikarvaa ja näytty nyt aivan nallelta. Jalan potkujälki on mennyt umpee kokonaan eikä sitä enää pahemmin näykkään. Mutta viellä poika on olevinaan hirveän herkkä, kun jalkaan kosket, osaksi syyksi on totta kai ruunan ns. sairaus nimeltä patella syndrooma, mikä saa takajalat nykimään pakkoliikkeisesti esim kavioita putsatessa ja tekee kengityksen erityisen rasittavaksi, mutta ollaan onneksi opittu sen kanssa elämään. Ja vuosien varrella se on jopa hieman lievittynyt, kun ennen nosti jalkoja, kun laitettin mömmöjä, harjattiin tai rasvattiin jalkoja. Niin nyt pitää jalat jo alhaalla koko ajan.

Mutta kumminkin meidän piti mennä tänään hyppäämään, mutta se peruuntui ja kaiken lisäksi kuvaajakin oli hommattu, mutta ei ilmestynyt paikalla ( Oma broidi). Varasuunnitelmana oli mennä pellolle ja ottaa hienoja sänkkärikuvia, mutta sekin täytyi unohtaa, koska kuvaaja ei viitsinyt tulla ja pellot olivat semmoisen liejun peitossa, että siellä olisi voinnut ottaa vaikka mutakylpyjä. Joten viimein päätin lähteä irrottelemaan maastoon ilman satulaa. No ei me oikeasti edes irroteltu, kunhan putteiltii ja nautittiin upeasta säästä. Ravailtiin hiljakseen pellon reunoja ja pehmeillä hiekkateillä innostuttiin jopa laukkaamaan reippaasti. Jalkakaan ei ole reagoinnut ollenkaan, joten kohta päästään taaisin normitreeniin, mutta ensin täytyy katsoa miten polle hyppää. Virtaa löytyi tänään vaikka muille jakaa, joten henkisesti Voku on kyllä terve, ainakin vissiin tai no sillä nyt ei ola ikinä ollut kaikki muumit laaksossa, mut haitaakse? Kotiin päästyämme sitten tuli taas laitettua mömmöjä jalkoihin ja vähän venyteltyä poikaa omenoiden kera. Samalla sain aivan mahtavan idean, minähän voisin klipata puten viikonloppuna oiken hienoksi. Saa nähdä, mitä siitäkin tulee, mutta luvassa on kuitenkin värikäs postaus täynnä hurvittelua ja karvojen lähtöä.

Haaste

Aluksi pieni info koskien blogin aktiivisuutta ! Viellä ensi viikon keskiviikkoon asti postailuja tuee harvoin, koska täytyy opiskella historian yo:hon.

                                                             Kiitos Ira

Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia. Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa joka antoi haasteen sinulle

2. Valitse viisi blogia (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen. 

Suosikkiblogini joilla on alle 200 lukijaa ovat:

 http://ratsumaen.blogspot.fi/

http://annajamette.blogspot.fi/

http://maijujaemma.blogspot.fi/

http://ppollet.blogspot.fi/

http://astalotta.blogspot.fi/

Ja tietys iran blogi, jota en voi listaan laittaa.

 

Toivon kipinöitä

Tämän oli tarkoitus tulla julki eilen, mutta kone ei sitä julkaissut joten se tulee hieman myöhässä.

Nyt on taas postailut jäänny vähän, kun noi hemmetin yo:t häiritsee mun normaalia elämää liikaa. Mutta hei eilen uskaltaudittiin Vokun kanssa ulkoilmaan ekaan kertaan yli viikkoon, ja arvatkaapa mitä? Jalka kesti koko lenkin eikä tänäänkään ollut mitään oireita, joten me ollaan nyt virallisesti terveitä. Jos ihmettelette Me muotoa, Voku parani fyysisesti ja minä taas henkisensi.  Lenkki meni oikein kivasti, mukaan lähti Neea ja Touko. Molemmat pojat oli tosi pinkeitä ja meno halusia. Ainoana vikana oli se, että itse meinasin jäädä auton alle lähtiessäni pihalta Vokun kanssa Neeaa vastaa. Meidän mutkaa, joka on tosi jyrkkä tuli vihreä fiat ihan helvetin kovaa, kunnes yhtäkkiä löikin jarrut pohjaan, jolloin auto lähti heittelehtimään tiellä ja melkein törmäsi meihin ellei oltasi Vokun kanssa hypätty melkein ojaa. Kuskeina oli tietysti 2 nuorta jätkää varmaan juuri kortin saanneet. Tästähän minä hetmostuin ja näytin törkeänä keskisormea ja huusin perään kaikki mahdolliset kirosanat ja haukkumanimet.

Mikä ihmeen ongelma näillä nykyajan kuskeilla oikein on ? Ei se ratsastaja tee siitä hevosesta yhtään sen vaarattomampaa, kuin hirvi. Itselläni on se käytäntö, että jos kuski hidastaa me moikataan ja hymyillään ja jos ei niin keskarilla vaan tai sitten pahimmassa tapauksessa pysäytetään ja opetetaan, miten hevosta tulee väistää liikenteessä, koska kuka haluaa saada ratsukon konepellille ja viedä kaikki kolme sairaalaan.


Tänään taas en kerennyt heittämään Vokun kanssa isoa lenkkiä vaan mentiin putteilemaan maastoon ilman satulaa ja pidettiin hauskaa ihan omalla tavalla. Tänäänkin jalka oli todella hyvä ja ruuna heitii muutaman ilo pukinkin laukassa pellolla. Sitten iltapäivällä olikin taas Amigon kanssa volttausharjoitukset. Alku ei sujunut olleenkaan, koska edellisenä kertana oli sattunut pahempi kolari, jossa Neea oli ollut mukana. Ja tämä kyseisen kolarin hevonen oli tänäänkin paikalla ( ei siis oikeasti helppo vaan aika väkivaltainen) Itse ilmoitin jo kättelyssä isälle, että en lähde tapattamaan itseäni tai Amigoa, jos kyseinen hevonen volttaa samassa voltissa. Mutta kävinkin ilmi, että Neea ja minä volttaimme aina eri voltissa, kuin tämä kyseinen suokki, joka tänään onneksi toimi oikein mallikkaasti.

Seuraava onglema, mikä ilmeni oli se, että ihmiset eivät osanneet voltata juoksuradalla vaan volttaus jatkui ja jatkui, jolloin omat hermoni alkoivat vähetä ja vähetä. Viimeinen kierros ajettiin oikein nätissä pari jonossa, mutta kun saavutettiin maalitolppa ja saatiin lähteä ns.vapaaehtoiselle kierrokselle, vauhti koveni hurjasti, jolloin hiekkaa lensi naamaan niin, että sattui. Saa nähdä mitä nyt keskiviikon kirjotuksista ja volttiharkoista tulee.

JA tietenkin kuvia päivien tapahtumista

Jumping

Tänään jouduin tyytymään vara Vokuun eli Amigoon, koska ruuna ei pääse edes kävelyttämään viellä. Onneksi minulla oli jo hyvissä ajoin hyvä suunnitelma mielessä. Nimittäin mehän hypättäisiin Neean ja Jekun kanssa hurjan pieniä esteitä. Jo Neean kentälle saapuessamme Amppari pelkäsi tarhassa ollutta ötökkäasuun sonnustautunutta kimoa ruunaa. Esteetkin osoittautuivat hurjan pelottaviksi ja niitä piti sitten katsella kauhuissaa. Homma alkoi helpolla 3x puomisarjalla, joka oli tarkoitus mennä ravissa, mutta me pysähdyttiin ekan puomin eteen ja pällisteltiin sitä siinä sitten. Tokalla kerralla mentiiin yli tosin huvittavin askelin. Näitä mentiin ravissa molempiin suuntiin, jonka jälkeen otettiin laukkaa vuoron perään kentällä, koska molemmilla hepoilla on sen verran raaka laukkka, ettei tule mitään kolaria.

Nostothan eivät tulleet suoraan vaan ravilla hakemisen jälkeen se sitten nousi. Huomasin laukatessani, että vasen kierros on Amigolle helpompi kuin oikea. Laukkojen jälkeen siirryttiin ensimmäiselle esteelle, joka oli hurjan iso ristikko. Mentiinhän me se yli hienosti monta kertaa, mutta tyyli oli kyllä välillä aika hupaisaa. Kun toinen raukka ei oikein tiennyt minne jalkansa laittaisi.
Seuraavaksi siirryttiin portille, jolle tulikin sitten kielto vaikka ihan ravissa mentiin.  Muutaman kiellon jälkeen päästiin hienosti yli ilman ongelmia. Tätäkin hypättiin molemmista suunnista, josta lähdettiin sarjalle ravissa. Meille tuotti tuo sarjan väli ongelmia, koska Amigo olisi halunnut lähteä kesken tehtävän haahuilemaan jonnekkin ihan muualle, kuin seuraavalle esteelle.

Kun kaikki esteet oli hypätty yksitellen niin lähdettiin suorittamaan rataa, joka oli enemmän ja vähemmän katastrofaalinen, mutta pudotuksia ei tullut kyllä tänään paljon. Hypättiin, jopa Amigon ennätys 80cm, en vois olla ylpeempi ponista. Huomattiin myös Neean kanssa, että Amigolla on laiskat takajalat, joita se ei viitsi hypyssä muistaa. Mutta tästä on hyvä jatkaa.

Juu toi ohjasote on ihan 10

 

 

Hurjaa menoa

Tänään käytiin sitten klinikalla, jossa polvi kuvattiin. Kun Voku otettiin autosta raukka parka hikoili ja tärisi ihan paniikissa. Päästiin onneksi aika nopeasti sisään tutkimuksiin. Aluksi kävelytin Voku, että eläinlääkäri näki miten poika kävelee. No epäpuhdashan se oli, joten siitä sitten siirryttiin kuvaiksiin. Voku oli yllätävän kiltisti kipeästä jalastaan huolimatta. Kuvista ei ilmennyt viellä mitään, luojan kiitos, mutta viikon ajan pitää tarkkailla, jos ei parane niin se tietää ultraa ja lisätutkimuksi. Mm. murtuman etsimistä tai kiinnikesiteiden repeämiskohtien etsimistä.  Hoidoksi saattiin kylmäystä joka päivä ja 450g mecampia. Se nähdään viikon päästä, miten käy

Sitten eilisen päivän tapahtumia. Eilen oltiin sitten Neean kanssa c-ajokortti kurssin ekoissa volttausharkoissa heppojen kanssa. Harkat meni hyvin Amigo oli hyvä ja itsekin osasin voltata suht hyvin. Aluksi homma oli vähän turhauttavaa, kun heppa kuumui, kun toinen luuli pääeväsä tarttiin, mutta joutuikin vain volttaamaan. Otettiinkohan me n.8 volttia, joita osa oli onnistuneita ja toiset vähemmän onnistuneita. Vikan harjoituksen jälkeen ajettiin yksi kierros viellä. No minä sain numeron 13, ja pääsin lähtemään semmoisen puten takaa, joka sitten laukkasi. Siitä jouduin siirtymään toiselle radalla Hurricane ritan perään josta taas sisäradalla. Eli siis puikkelehdin sieltä välistä, kunnes olin johtavan selässä. Naamatauluni kyllä kärsi koko ajon aijan, kun hiekkaa lensi aivan älyttömästi naamalle. Varsinaisen kierroksen jälkeen ajoin viellä iskän käskystä kaksi kierrosta, jolloin Amppari oli oikein kivan tuntuinen. Kotona oli sitten veto ihan pois ja selkä aivan jumissa.

Hiljaista

Ajattelin, että nyt on korkea aika taas infota itsestä tänne, kun sekin on jäännyt hieman taka-alalle, kun eteen on tullut, jos mitäkin epäonnea. Huomenna lähdetään sitten Vokun kanssa kouvolan hevosklinikalle jalkaa kuvaamaan. Poika parka kävelee ihan kolmella jalalla, eikä suostu tulemaan ulos karsinasta. Kaikki tämä yhden helvetin potkun takia, meiltä jää tänä vuonna mestaruudet hyppämättä, mutta tuleehan niitä aina uusia. Edellisenä iltana en itse saannut nukuttua kuin 2 h 30min, kun päässä pyöri kaiken maailma ajatuksia, hyviä kuin huonojakin. Huomenna tiedämme lisää, kun kotiudutaan klinikalta.

Imbalance

Minusta tuntuu, että kaikki maapallon huono-onni, paha karma ja staattinen pimeä energia on kertynyt mustana pilvenä ympärilleni, koska viikko on ollut aivan hirveä. En ole päässyt ratsastamaan koko viikkoon, kyseisen epäonnen takia. Maanantaina oli ukonilma, tiistaina oli vasta 8 kotona, keskiviikkona huomasin, että Voku ontuu. Onneksi jälki ei ole suuri, mutta kipeä se on. Kaiken huipuksi oma stressi taso on järkyttävän korkea tulevien yo-kirjoituksia takia.

Mutta tänään näkyi hieman valoa tunnelin päässä, koska päästiin liikkeelle Vokun kanssa ainakin kävellen. Ihan maasta käsin kävin kävelyttämässä n. 2 km lenkin, sää vaihteli jatkuvasti aluksi paistoi aurinko, mutta samassa satoikin vettä. Molemmat nautittii tämmöisesta erillaisesta päivästä vaihteeksi ja Voku oli viellä kamalan tyylikkään näköinen uusi enkkuviltti päällään. Toivotaan, että päästäisiin viikonloppuna liikenteessen ihan kunnnolla.

Paluu kisakentille

Sori että postaus tulee hieman myöhässä, mutta eilen olin väsynyt etten vain yksinkertaisesti jaksanut avata konetta ja alkaa kirjoittaa. Eikä me olla oikein mitään erikoista tehty oman sairastumiseni takia. Mutta nyt oltiin eilen sitten kiviharjun seura esteissä luokissa hurja 60cm ja 80cm. Aamu oli pelkkä katastrofi, kun huomasin, että valkoiset housuni olivat täynnä tahroja, vaikka oli ne pessyt edellisena iltana. Tämä aiheutti minussa älytöntä takakireyttä ja pian sitten kiehuin kaikesta. No onneksi Voku ei hermostuttanut yhtään, vaan kotonakin oli aivan lunkisti, samoin matkustikin oikein hyvin. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja minulla oli hyvän aikaa laittaa heppa valmiiksi. Onneksi kisaradatkin olivat minulle jo entuudestaan tuttuja, nimittäin hypännyt aikaisemminkin samassa paikassa samat radat. '

Kun 60cm verkka alkoi Voku ei ollut viellä hermostunut, vaan tyytyväisenä odotteli Memmun vieressä. Verkka sujui hyvin, ruuna ei poikkoillut hullunlailla, eikä imenyt esteille verenmaku suussa vaan todellakin keskittyi hyppyihin. 60cm sijoituttiin 2 ja luokan voittikin sitten Neea ja Memmu. 80cm rataa kävellessä huomasin, että 4a esteestä oli tehty kamalan leveä ja kapea okseri, jonka lähetyminen oli viellä kaiken lisäksi haastava. Tässä heräsi pienoinen paniikki, että venyykö se poika tuon yli vain lysähdetäänkö me sen päälle. Verkka meni taas hyvin ja rata alkoi hyvin tuli hyviä hyppyjä ja ruuna pysyi hyvin lapasessa, kunnes tuli se vaikea okseri. Vaikka kuinka yritin tehdä hyvän ja varman tien etujalka osui vähän puomiin ja se rämähti alas. Loppu radan Voku suoritti aivan loistavasti eikä katsellut mitään. Tässähän me ei sitten sijoituttu, mutta yhteistyö on ainakin parantunut, jos ei muuta. Ja ensi kerralla sitten hypätään 80cm puhtaasti.

Kaikki estekuvat: Linda Lantta
Muut: Oma kuvaajani

Tytsyt ja Pollet palkintojen jaossa

Kamelit vauhdissa

Ylpeet 60cm sijoittuneet

Älkää kysykö, sarjan eka tippu, joten tuli pieni paniikki

No ainakin se huolehtii noi takajalkansa hyvin. Toisin kun mä ton oman jalkani kanssa.