Virheistä huolimatta tyytyväinen

Huhhu nyt täytyy myöntää, että vanhaa rupeaa jo tämmöiset kisat väsyttämään tälleen jälkikäteen, vaikka kyseessähän olivatkin pienet seurakisat. Olin ilmoittanut Voku 80cm ja 100cm luokkaan, mutta aiemmin viikolla minuelle tuli vieti, että 100cm luokka oli peruttu vähäisten osallistujen vuoksi ja kysyivä haluaisinko mennä 60 cm. Mietin hetken ja takaraivossa kaihersi vielä ne kotkassa tapahtuneet ristilaukat. Joten en katsonut 60cm olevan olleenkaan huonompi juttu, saisinpahan ainakin vähän peli varaa ruunan kanssa, jos sama tapahtuisi tällä kertaa. Aamu alkoi tavallista myöhemmin sillä 60cm luokka alkoi vasta 12.05, mikä mahdollisti nukkumisen ruhtinaalliseen 9.30, tosin olin jo 8 hereillä ja torkuin lopun aikaa. Minä olen hirveä jännittäjä kisoissa varsinkin just ennen rataa tulee sellainen 5 sek kestävä pakokauhu ja paniikki, kunnes kello soi ja sitten mennään. Vrsinkin silloin adrenaliini alkaa virrata, jos päästää uusintaan. Entäs te jännitättekl te kisoissa kuinka paljon ? Onko teillä jotain tiettyjä hetkiä,  milloin se paniikki tulee ?

Äiti oli aamulla käynyt syöttämässä heppaset ja laittanut Vokun niskaan stressilaastarin. Minä aloin sitten pakkailemaan autoa tuossa 9.35, jonka jälkeen kävin syömässä jotain ja keräilemässä omat kamani kasaan. Vokusta näki, että se tiesi tasan tarkkaan mikä päivä olisi tulossa, kun tulin karsinan luokse mustien nahkariimujen kanssa. Ruutia oli kyllä pojassakin sillä harjaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun olisi pitänyt olla jo menossa ja äiti toimi aivan liian hitaasti kaikissa asioissa. Itse kisapaikalle saavuimme 11.20 ja sain nähdä juuri muutaman ratsukon 40cm ennen kuin tuli radan muutos ja puolen tunnin tauko, jonka aikana kerkesin tutustua rataan sekä verkkailla Vokun. Rata oli tuttu sillä olin hypännyt joitakin kertoja aikaisempina vuosina. Rataa kävellessäni pistin merkille, ettei pohjassa ollut kovin kehumista se oli märkä ja upottava. Tässä kohtaa oikeasti huokaisin helpotuksesta ettei 100cm järjestetty, sillä minä olisin jättänyt Vokun kokonaan pois.

Minkä takia äitin pitää olla aina toi kamera kädessä ?

Verkka tapahtui maneesissa, jossa yritimme ottaa mahdollisimman nopeasti verkka hypyt sillä olimme käyneet jo sileällä lämppäilemässä. Sekä maneesissa oli hirveän ahdasta. Hypyt onnistuivat hyvin, Voku oli tosi rento ja rauhallinen. Myös minun oli helpompi hypätä, kun eräs ihana lukijani vinkkasi minulle, että lyhennä jalustimia. Itse huomasin kanssa saman jutun kun videoita katsoin uudelleen ja uudelleen. Temppu teki ihmeitä, joten kiitos sinulle ano joka tästä vinkkasit :). 60 cm rata ei alkanut hyvin ensimmäinen puomi tuli alas, sillä pohja upotti hieman liikaa ja minulla herpaantui keskittyminen, minkä takia Voku hieman lässähti.
Voku otti hirveästi paineita radalla, jonka taki hyppypaikat eivät osuneet ihan kohdillee vaan tulivat hieman liian lähelle. Voku on ollut aina yli energinen jos noin nyt voi sanoa aina ennen radan alkua ja joskus jopa koko radan ajan, mikä taas hankaloittaa hyvää loppu tulosta. Älkää ymmärtäkö väärin pieni paine koko radan aikana on tosi hyvä, mutta sitten kun sitä on liikaa homma voi mennä harakoille.

 Koko loppu radan ruuna skarppasi tosi hyvin ja otti esteet hyvällä varalla ja saatiin vain 4 vp. Seiska esteen jälkeen meiltä lähti takapää luisumaan alta vetisyyden takia. Onneksi ruuna pelasti tosi hyvin ja päästiin jatkamaan viimeiselle esteelle. Suoritus ei riittänyt ruusukkeeseen, mutta itse olin tosi tyytyväinen poikaan. Ristilaukasta ei ollut tietoakaan ja varmaan parhaimman tuntunen rata mikä ollaan ratsastettu tänä vuonna.

C) Linda lantta

C) Linda latta

C) Linda lantta

80 cm rata alkoi hyvin Voku ei kyttäillyt mitään erikoisesteitä tie olivat hyviä aina siihen asti, kun hyppäsimme 4 esteen ja siitä piti tehdä tiukempi kaarre oikealle 5a esteelle. Tiestä tein tarkoituksella pidemmän sillä pohja erityisen vetinen ja este oli kapeampi kuin muut. Äkkiä tunsin kuinka Voku meinasi vetää nurin, kauhukseni ajattelin, että nyt mennään nurin molemmat tai kenkä lähti. Tästä johtuen meillä meni kokonaan rytmi sekaisin ja ruunan takajalat ottivat puomin mukaan. Loppu rata meni ja taas kerran olin tosi tyytyväinen hevoseen ja sen antamaan suoritukseen.

 Kentältä ulos tullessani isä vilkaisi jalat mitään ei ollut, missään kuten arvelinkin ja kaikki kengät olivat tallella huh. Isäni kysyi oliko pohja huono, vastasin, että oli todella huono. Hänkin oli katsellut sitä pidempään.No oli huono pohja tai ei niin annettiin kaikkemme, muutama huolimattomuus virhe ratsastajalta olisi voinut jäädä kotiin, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Vettä kuin saavista kaatamalla

Viime päivät ovat menneet fiiliksellä lähdetäänkö tallissa ulkoilemaan vai ei ? Sää on nimittäin ollut todella epävakaista ainakin täällä meillä. Ensimmäisen kerran katsoessa ulos saattoi paitsaa aurinko ja 15 minuutin päästä taivas saattoi aueta ja vettä tuli taivaan täydeltä. Muutaman kerran ollaan sitten uskallettu talista ulos auringon paisteen aikana ja tultu talliin takaisin uitettuina rottina. Joten fiilikset on ollu tän viikon aika ankeat ainakin ratsastajan kannalta. Vokun mielestä sellaista käsitystähän ei ole kuin liian vähäinen liikunta ja onkin ottanut lomapäivät paljon lunkimmin kuin minä.

Moni on varmaan huomannut sivupalkissa olevan tulossa ohjelman ja viimeisin tapahtuma piti olla viime viikonloppuna Tuusulassa seura-estekisojen tuumilla. Alunperin minun piti mennä Imatran alue-esteisiin, mutta totesimme äidin kanssa, että mahdollisuudet puhtaaseen rataan olisivat suuremmat Tuusulassa. Siinä sitten olin lauantaina laittanut kaiken valmiiksi ja suuntaamassa iltavuoroon kunnes musitin, että listat täytyy tarkistaa. Yllätyksekseni Kipa ilmoitti, että kisat oli peruttu sääolosuhteiden vuoksi. Hieman kyllä ärsytti siinä kohtaa, mutta olisi taas pitänyt katsoa  aikaisemmin niin tältäkin oltaisiin vältytty.

Tänään kuitenkin päästiin ulkoilemaan ilman, että oltaisiin kastuttu. Ville tuli sitten kuvailemaan pyynnöstäni tallille, kuvista tuli hieman omalaatuisia sillä tilaa oli hieman niukasti valaistuksen kannalta. Canonini ei nimittäin tykkää kuvata tallin isolla käytävällä tai kuvista tulee sumeita. Lenkille lähteminen alkoi suoranaisesti raivostuttavasti Vokua ei olisi huvittanut lähteä yhtään mihinkään ja koko alkumatkan madeltiin liiankin hitaasti ja yhtäkkiä lenkin puolessa välissä Ruuna piristyi. Sen jälkeen alkoi luokaton kyttääminen ja pörhistely jokaisesta pikku asiasta. Hölkkäilessä Voku jopa " Pelästyi" naapuri tonttilla sijaitsevia pusikoita ja heitti täydessä vauhdissa ympäri minä roikuin mukana minkä kerkesin. Kotona en viitsinyt hevosta laittaa letkuihin kun ei hikoillut pahemmin lenkillä, joten ajattelin kokeilla pakastimessa olevia fintackin kylmä patjat, jotka äiti on hommanut joskus Hevarilta.

Ollaan ruvettu käyttämään maastossa nyt etusissa Horzelta ostettuja neopreesuojia

Patjojen laitto onnistui ongelmitta, ainoaa pientä pään vaivaa tuotti Vokun takajalkojen patellasyndrooma, mikä aiheutti jalkojen nykimisen ennen kuin ruuna tottui patjoihin. Oli kyllä tosi hyvät ja toimivat voin suositella. Kylmentävät jalat tosi hyvin ja kerkeää tekemään kaikkea muuta kun hevonen seisoo käytävältä taikka karsinassa.

Lisää kuvateksti

Yyyh, mitä ihmettä sä äiti laitoit mun jalkoihin !!?

Oletteko te katsoneet tiiviisti kouluratsastuksen MM-kisoja ? itse olen yrittänyt repiä aikaa päästä näkemää upeiden eläinten tanssimista :)

Puomeja

Aamu ei olisi voinut alkaa huonommin, heräilin jo jossain 6 kieppeillä kramppaavaan vatsaan :( Siinä meni aamu pyöriskellen välillä sohvalla ja välillä matossa, etsien sopivaa asentoa, missä kipu hieman helpottaisi ja saisi vähän edes nukuttua. Koirat katselivat hieman hämmästyneenä viereessä kieriskelyäni. Lopulta sain jotenkin särkylääkkeiden avulla nukahdettua ja heräsin vasta 11 aikoihin äitini huutoihin. Siitä sitten hiljalleen siirryin tallille toihuilemaan ja samalla yritin kehitellä kivoja puomitehtäviä päässäni. Muutamia hyviä tulikin, mutta jotenkin sitten jäin kiinni ajattelemaan kumman satulan laittaisin Vokulle. Takaraivossa kyti hyvä idea koulupainotteisesta puomitunnista, mutta kavalettituntikaan ei ollut aivan pois suljettu.

Lopulta koulutuupailu intoni vei voiton. Voku ei ollut asiasta aivan samaa mieltä, sillä tarhan portille tullessani vastaan tuli harmaa ja mutainen otus. Jos passissa ei lukisi, että hevonen on punarautias olisin voinut väittää sitä hiirakoksi. No mies oli ainakin nauttinut kaunistavasta koko vartalo mutakylvystä. Kaverit vissiin vinkannut hyväksi. Ei siinä auttanut, muuta kuin kaivaa harjat ja shine esille ja aloittaa urakka. Ja lopulta monen pölyisen vedon jälkeen eläin alkoi näyttää melkein hevoselta, jonka kehtaisi viedä ulkoilemaan :). Olin jo päivemmällä käynyt laittamassa puomit kentälle valmiiksi. Onneksi tallin omistajalla oli muutamia itse tehtyjä puomeja, jotka ajoivat asiansa ihan hyvin ennen kuin meidän esteet saadaan valmiiksi.  Tehtävä oli todella yksin kertainen toisella suoralla oli neljä ravi/laukkapuomia ja ympyrällä kaksi, kuten kuvasta huomaa.

Voku oli matkalla todella raivostuttava, ruunaa sai oikein työntämällä työntää eteenpäin, vaikka takana oli kaksi vapaa päivää. Miestä ei selvästikkään kiinnostanut koulutuuppailu yhtä paljon kuin mammaa. Kentälle päästyä aloimme verkkailemaan rauhakseltaan ravissa tehden ympyröitä ja taivutksia. Olin virittänyt kannukset varmuudeksi, sillä Vokulla on ollut nyt tapana jättää pohje apuni aina välillä huomiotta, joten nyt olin valmistunut. Taivutuksissa ruuna oli hyvän tuntuinen, mutta hieman laiska. Oikeassa kierroksessa huomasin pientä jäykkyyttä, joka jumpattiin kumminkin verkan jatkuessa pois. 

Ensimmäinen ravitehtävä oli mennä ympyrällä nuo kaksi puomia. Ensimmäisellä kiekalla Voku ei edes noteerannut puomeja vaan ajatteli lompsia niiden yli huoletta. Kolaustusten jälkeen alkoivat jalat nousemaan kuitenkin paremmin ja tehtävä sujui hyvin molempiin suuntiin. Aina ei tahdottu saada askelia ihan kohdalleen. Tämän jälkeen testattiin suoralla olevien puomien välit ja muunneltiin niitä sopiviksi. Nekin sujuivat ihan hyvin, mutta sain herätellä Vokua vähän väliä keskittymään itse tehtävään.

Näiden jälkeen yhdistin tehtävät eli ensin mentiin ympyrä ja sitten puomit ( oikeassa kierroksessa) Vasemmassa mentiin ensin puomit ja sitten ympyrä. Voku tuntui jo hieman heräilevän tässä kohtaa ja tehtävät sujuivat ongelmitta, hieman ratsastaja oli jumissa. Kuvia katsellessani huomasin, että istuntani on parantunut hieman nyt kun meillä tuo uusi satula on jo jonkin aikaa ollut. Mullahan on tapana aina könöttää eteenpäin.

Omaan silmään ongelma on paranemaan päin, mutta työtä on vielä. Ravitehtävien jälkeen muokkasin puomit laukka väleihin ja menimme saman kaavan mukaan myös nämä. Ympyrällä Voku oli edelleen tahmea, mutta koki hirveän spurtin suoralla olevista puomeista. Liekkö yhdisti ne ihan oikeaan esteratsastukseen. Minulla tahtoivat aina nuo ohjat olla hieman liian löysät, joita sitten jouduin keräilemään kaulalta vähän väliä. Ainoa selvästi hankala homma meille olivat tänään nostot, Voku vastasi hirveän hitaasti laukka-apuihin ja niitä päästiin sitten työstämään ihan kunnolla.

 Yleensä Vokulla on tosi helppo nostaa laukka, mutta nyt tahmaisuutensa vuoksi ensin tuli ravia ja sitten vasta laukka. Eikä laukka aina meinannut pysyä kasassa, kun miehen olisi mielummin tehnyt mieli kävellä kesken harjoutusten, kun selästä tuli pienikin pidäte. Loppua kohden saatiin kuitenkin muutama todella hyvä nosto ja miehen energia tasokin kohosi loppua kohden hyvin. Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä maku treeneistä ottaen huomioon, että ollaan tehty kunnon puomitehtäviä varmaa reilu puolivuotta sitten.

Valitettavasti youtube ei tee yhteistyötä kanssani, jotta saisin videon laitettua tänne. Alla on linkki josta pääsette katsomaan viedon. Yritän saada videon näkymään normaalisti blogissa huomenna.

Puomeja

Säämuutoksia

Tänään meidän piti mennä naapurin kentälle pitämään kunnon puomitunti koulupainoitteisella sävyllä. Koko päivän oli todella hyvä ilman, jopa aurinko näyttäytyi kun lähdimme äidin kanssa hakemaan rehuja ja kyselemään löytyisikö mistään meille estepuomeja. Syy tähän oli, että teimme naapurin kanssa diilin, että me teemme esteet ja tuomme heidän kentälle, jotta molemmat voivat niitä käyttää ja he lupasivat rakentaa esteille katoksen jolloin pääsemme Vokun kanssa sännöllisesti treenaamaan esteitä. Agrimarketissa ei puomeja löytynyt, jolloin äitini keksi, että sedälläni on saha ja hän osaisi tehdä kaikki puomit ja tolpat itse omista puista. Kuin hyvä mäihä ! Erikoisesteet teen tietty itse ja suunnittelmia tulee koko ajan. Tekeillä olisi ainakin portti, muutama roikkuva koriste ja vesimatto. Saa nähdä mitä niistä tulee, yritän saada tehtyä niistä ihan oman postauksen, kun ne vain saadaan valmiiksi.

Kun tulimme kotiin päästelin muutamina ärräpäitä sillä kenttä oli varattu 17.00,  jolloin sain kuvaajan matkaan. Laitttelin sitten Voku valmiiksi rauhassa, kunnes katsahdin ulos, niin eiköhän se taivas auennut ja vettä tuli saavi tolkulla, jopa ukkoninkin jyrähteli voimakkaasti. Ei siinä auttanut muu kuin soittaa ja siirtää treenit huomiselle. Ketutti hieman, mutta minkäs teet. Ruuna oli hieman ihmeissään, kun aloin sitä yllättäen purkamaan ja laittamaan valmiiksi yöpuulle. Ukkonen jylläsi jonkin aikaan ja päätin vetäytyä sisälle ja vetää pyjamahousut jalkaan keittää hieman teetä sekä alkaa väkertelemään teille postausta.

Samalla tuli vilkaistua Horzen uutta kuvastoa ja ai, että miten ihania vaatteita siellä oli ratsastajille Valitettavasti noita tuotteita ei löytynyt verkkokaupasta, joten en niitä voi niitä tänne laittaa vielä ! Mutta pitäisi keretä käydä Lahden Horzessa joku päivä jolloin saisi päivitettyä pikkaisen tuota omaa varustekokelmaa. Minulla on paha tapa ostaa aina kaikkea kivaa ja joskus kallistakin Vokulle, mutta itselle tulee hommattua harvemmin mitään erikoista, mutta nyt kun tarve olisi yhdelle sun toiselle tavaralle niin kai se on pakko laittaa itseenkin sitä rahaa joskus :)

Aamulla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kaivoin myös kameran esiin ja menin kyttämään puskaan Vokun aamuisia tarharutiineja. Uuden tarhakaverin myötä ( Mistä tosin on jo kulunut noin 5 kk) Niin minulla ei ole mitään hajua, mitä poika oikeasti tekee tarhassa. Aluksi todistin pientä riukkumista, minkä jälkeen alkoi hellyyttävä rapsuttelu ja varsamainen leikkiminen. Kyllä vanhaakin voi joskus lapsettaa :)

Palauttelua

Rehellisesti sanottua hevonen palautui kisoista ratsastajaa paremmin. Aamulla ulos mennessä sain olla haukkana seuraamassa olivatko takapolvet reagoineet. Luojan kiitos mitään en epätavallista ei ilmennyt ja ruuna alkoi riekkua hetken tarhassa kaikki jalat ilmassa. Minä taas olin aivan reporankana eilisien kisojen takia. Oli muuten selkä- ja vatsalihakset kipeitä ja lantio sekä jalat olivat aivan puuna aamulla kun kömmin sängystä ylös. Tuli jotenkin vanha olo...  Puolelta päivin kävin hakemassa Vokun sisälle ja isäni päätti kengittää sen kirotun toisen takajalan.

 Kengittäminen ei mennyt ihan putkeen patellasyndrooman takia. Ruuna tahtoi nykiä jatkuvasti jalkaansa, mikä vaikeutti operaatiota. Onneksi isäni on niin tottunut kengittämään ruunaa, joten hänellä on aina muutama ässä hihassa. Joten nyt ollaan saatu Vokun takajalat kengitettyä ja kyllä huomasi eron kun vertasi uutta ja vanhaa kenkää vierekkäin :) Enää jäljellä on etupään kengitys, mutta sekin pitäisi hoitua tällä viikolla ilman ongelmia. Sillä patella ei vaikuta etupäähän pakko-oireilla, joten Voku on kuin normaali hevonen kun kyse on etupään kengittämisestä. Luojna kiitos :)

Pitihän ne uudet popot käydä testaamassa heti maastossa. Mitään sen kummempaa ei tehty heitettiin pieni noin 30 minuutin käpyttely lenkki. Voku tuntui tosi rennolla ja vetrealta, kuin sillä ei olisi koskaan hypättykkään sillä puhtia ponissa oli niin paljon, että meinasi lähteä mopo käsissä laukkapätkällä. Vanhaa ei ainakaan ikä paina ! Muutamia ravipätkiäkin otetettiin sivuteillä, missä tienpinta oli jokseenkin pehmeää ja sen pienen hurjan laukkapätkän saimme otettua ns. silmukassa, jossa tien on todella pehmeä kesät talvet. Takatulo matkalla meidän piti jäädä ihmettelemään naapurin uusia asukkeja, Vokusta nämä karvaiset otukset olivat todella mielenkiintoisia, että pitihän niille höristä hieman olivathan ne nyt sentään ihan aitoja laamoja. Jokseenkin hellyyttyävän symppis tuo minun karvaturpani.

Kotona sitten pesin ja jätin Vokun hieman piedemmäksi aikaa letkuihin väkertäessäni kaikki sen pöperöt kasaan. Onneksi tänään täytyi tehdä viimeinen satsi hiekanpoisto kuurista ja nyt odotellaan, josko jotain tuloksia alkaisi näkyä. Myös äskettäin ruokintaan lisätty Racing Mash on maistunut pojalle oikeinkin mainiosti. Jalkojen kylmäyksen jälkeen harjasin käärin vielä bäkkäri ruunalle, sekä annoin valkosipulihunajan ja aloe veran suoraan ruutalla suuhun, kunnes vein kaverin yöpuulle odottelemaan iltaruokiaan. ja loppuun vielä muutama kuva lenkiltä, kuvat menevät järjestyksessä koko lenkin kulun suhteen.

Ns. laukkasuora

Sänkkärien välistä kotiin

Kotkan alue-esteet

Ja heti toista postausta perään tämän päiväisistä kisoista. Aamulla mulla soi kello tuossa 07.45, jolloin menin syöttämään hevoset ja pakkaamaan auton. Kahvia keittäessäni tulostin hommasin ohjeet kisapaikalle ettei vaan eksytäisiin, kun äiti lähti tänään viemään ja jos rehellisiä ollaan niin mutsilta puuttuu suunta vaisto kokonaan, joten ilman ohjeita voitaisiin olla ihan missä vain. Valmistelu vaiheessa Voku alkoi olla hieman rasittava, kun kaivoin kisariimut esiin  nousivat korvat pystyyn ja hirveä häsläys alkoi. " Joko mennään kisoihin ? " ja " Milloin lähdetään ? " Olivat Vokun suurimmat kysymyset eikä poika tahtonut pysyä karvoissaan valmistelujen aikana. Letin tekeminen oli erittäin hankalaa Vokun veivatessa edes takaisin minä otsatukassa kiinni. Kun sitten viimein saatiin polle kyytiin ja lähdettiin matkaan alkoi pian kopista kuulua tuttua ryskettä, vaikka Vokulla oli niskassa stressilaastari, mutta se ei ollut ehtinyt vaikuttaa tarpeeksi pitkään rauhoittaakseen ruunan kuljetukseen, joten koko alku matka meni pelkkään teiskaamiseen kopin puolella.

Paikan päälle saavuttiin hyvissä ajoin, joten meillä oli aikaa katsoa seuraluokka. Luokan loputtua aloimme laittamaan Vokua hiljalleen valmiiksi, kaikki sujui hyvin ennen kuin ruvettiin laittamaan satulaa päälle. Ruuna päättikin sitten pullistaa sen verran pyöreää mahaansa, ettei panssari mennyt millään kiinni. Minulle iski tässä kohtaa pieni paniikki ja äitini lupasi hoitaa homman. Onneksi tallilla oli nahkapaska lainaksi ja saimme tehtyä vastinhihnoihin lisää reikiä ja vyö meni. Jes, että oli voittaja fiilis !!. Pian koittikin radan kävely, jossa minulle alkoi kasautua taas pientä jännitystä. Rata sinänsä oli helppo eikä sisältänyt montaakaan vaikeea osuutta. Yksi huomattava asia oli 5 esteen tie, joka oli kaareva ja este oli suht kapea, joten siinä piti olla tarkka. Jonkin ajan kuluttua pääsimme verkkaamaan, olin hetkeä aiemmin ollut maneesissa työskentelemässä sileällä, jossa ruuna oli ollut todella hyvn tuntuinen. Siis mitään muuta en voi sanoa kuin, että koko verkka oli pelkkää kaaosta. 8 ratsukkoa ahdettu pienelle kentälle eikä kukaan väistä toista. Muutama vaaratilannekkiin meinasi käydä. Minä pidän aina Vokulla punaista rusettia hännässä, sillä on suuri mahdollisuus, että ruuna voi potkaista toista hevosta. Eräs ratsukko päätti sitten ohittaa meidän ravissa hyvin kapeassa tilassa. ( Me olimme uralla juuri verkkaesteen kohdalla väistämässä hyppäävää ratsukkoa) kun joku ajoi aivan kylkeen kiinni. Tässä kohtaa Voku löi korvat tiukasti niskaan ja yritti ruveta potkimaan. Onneksi valvoja kerkesi huutamaa, jolloin Voku keskittyi siihen hetkeksi ja tilanne meni ohi.

Mutta täytyy myöntää, että uskomatonta, kuinka ihmiset eivät viitsi katsoa kellä on punainen rusetti ja muutenkin varoa, muita ratsukoita. Sehän on totta, että jos on pieni tila niin täytyy ottaa huomioon muutkin ratsukotkin, että homman saa toimimaan hyvin. Tämän tapahtuneen jälkeen otin muutaman verkahypyn, jonka jälkeen poistuin verkka-alueelta, koska kenttä oli vain yksinkertaisesti liian täynnä.Itse 80 vm rata meni omasta mielestä hyvin ruuna oli todella skarppina vaikkakin yksi puomi tuli alas, joka oli sitten se 5 este, mitä olin jo aikaisemmin katsonut. Mutta hevoseen olin ihan älyttömän hyvän tuntuinen, vaikka tarjosikin minulle koko ajan ristilaukkaa, mitä ei aiemmin ole koskaan tehnyt. Mutta minun veikkaus on se, että isäni oli aikaisemmin kengittänyt toisen takasen irto kengän takia ja jättänyt toisen pitkäksi.Tästä muistutin monta kertaa viikon aikana, että pitäisi toinenkin puoli saada samoihin mittoihin. Muutaman kerran ollut eri mittaiset kaviot ja silloin on ristilaukkaa pukannut.Mutta  nyt selvästi laski tarkasti paikat ja hyppäsi todella kevyen tuntuisesti eikä tarvinnut turhia kannustaa ja oli paljon paremman tuntuinen kuin viime kisoissa, jossa oli hieman lössö.

 90 cm ei mennyt otettiin 16 vp ja tuli monta huonoa lähestymistä, jo verkassa Voku oli sen oloinen, että vähän pissattaisi ja vaikka miten päin oltiin niin ei suostunut kusemaan. Mutta heti radan jälkeen kyllä kusi. Muutaman kerran aikaisemminkin käynyt ja tosi nahkean tuntuinen radalla, mutta ei kai toista voi syyttää en minäkään haluaisi juosta ja hyppätä vielä esteitä hirveässä pissahädässä.  Joten moni asia meni pieleen tässä radassa, mutta minulle itselle jäi todella hyvä fiilis ja olen tyytyväinen hevoseen, itse olisin voinut olla möhlimättä muutamassa kohdassa, mutta eipä se niin vakavaa ole. Arvoteluna toimi tällä kertaa arv. A.2.0. Omien muistikuvieni mukaan ei olla tätä koskaan hypätty tai siten olen vain jännittänyt niin paljon, että olen unohtanut, mutta ihan kviaa vaihtelua hypätä vähän erillaista kuin aina sitä arv. 367.1. Ei sillä, että siinä jotain vikaa olisi henk. kohtaisesti yksi parhaimmista arvosteluista. Tästä ei auta enää kuin ylös päin ensi viikonloppuna olisi taas kisat tulossa ja niihin aletaan valmistautumaan hyvissä ajoin.

                                          Mutta miten teidän kisakausi on edennyt ?