Uimassa

     Koska on ollut ihan sairaan kuuma me ollaan pidetty Vokun kanssa hieman lomaa, mikä tarkoittaa ruunan mukavia viileitä suihkuja pitkin päivää ja minulle kellumista uima-altaassa. Mutta lauantaista lähtien alkanut pieni loma sai nyt loppua, koska lastattiin Voku & Amigo koppiin ja lähdettiin kohti uitto paikkaa.  Äiti ja koiratkin tulivat mukaan.
    Itse uitin Vokua selästä ja äitini uitti Amigoa liinasta. Voku ui mielellään, mutta Amigo ei ihan tajunnut jutun juonta. Lopuksi vaihdettiin äitin kanssa osia. Eli minä otin Amigolle suitset ja ravailin rannalla jne ja äitini kahluutti Vokua rannassa. Onneksi Amigo pysyi tällä kertaa pystyssä omilla jaloillaan eikä tippunut jorpakkoon.  Huomenna olisi tarkoitus nousta satulaan ihan kunnolla ja heittää kunnon maastolenkki, ja ehkä vilkaista Hööksin uutta kuvasto.

Kouluvalmennuksessa

          Vääneltiin Vokun kanssa koulua, Ninan valvovan silmän alla.Tänään oli viimein se päivä jolloin tunsin edistyväni Voku kanssa, yleesä me ollaan vaan aseteltu sitä joka askellajissa, mutta tänään päästiin tekemään jotain ihan uutta. Aluksi minua huolestutti ruunan mahdollinen energisyys, kun eilen ei ehtinyt mitään sen kanssa tekemään. Aloteltiin tunti lävistäjällä väisttättäminen. Ne sujuivat hyvin alku kankeuden jälkeen, samaa hommaa jatkettiin sitten ravissa nekin alussa takkusivat hieman oman väsymykseni takia.
                  Lävistäjien jälkeen jäättiin keski ympyrälle ja ruvettiin työstämään ravia oikein kunnolla. Ninan kanssa ollaan harjoteltu vain hidasta ravia, jossa Voku voisi opetella asettumaan. Joten tuntui aluksi hieman hassulta mennä reippaammin, siinäkin ruuna asettui mukavia pätkiä ja pystyi keskittymään omaan ratsastamiseeni enemmän, kuin siihen että suusta ei tule mitään vastausta. Laukkakin otettiin keski ympyrällä, siinäkin jaksoi keskittyä ja nenääkin näkyi hyvinä pätkinä.
               Lauka ympyrän jälkeen siirryttiin vaihtoihin, mikä oli koko valkan vaikein asia, koska itse olin liian hidas vaihtojen aikana. Lopussa tuli melkein onnistunut vaihto, mutta treenattavaa on hirveän paljon. Tunsin myös tänään ensimmäisen kerran, että istuntani ei ollut enää niin kamalan sisäänpäin kaatuva. Vaihtojen jälkeen saatiin pieni huili tauko, jolloin minulla oli aikaa venytellä käsiän lähillä olkapäitä, jotka olivat jumissa eilisen vermon reissun jälkeen.
                   Huilitauko ei kestäny kovinkaan pitkään vaan pian jouduin keräämään ohjat käteen ja ratsastamaan kolmikaarista kiemurauraa ( en ole nyt ihan varma miten kirjoitetaan). Niin että joka kaarteessa piti ravata ja suoritus vaiheessa ottaa pari askelta käynnissä. Tehtävä sujui omasta mielestäni todella hyvin, ajatellen sitä, että me ei olla ratsastettu sitä melkein ollenkaan. Nina ihmetteli kyllä jäykkyyttäni ja sanoi minulle " ratsasta niin kuin olisit kotona älä jännitä minua". Sen jälkeen ratsastus alkoi sujua viellä paremmin ja minusta tuli myös paljon rennompi. Homma jatkui sillä, että ravia osat piti laukata ja käynti osat pysähtyä. Niissä oli hieman hakemista taas jälleen kerran oman hitauteni vuoksi. Loppuverkassa Voku oli ihanan rento ja kevyt ratsastaa, seuraavaa valmennusta odottaessa. Näillä tuloksilla taidampa uskaltautua ilmoittamaan meidät loppuvuodesta koulukisoihin.

Erikoispostaus- Muut murmelit

Voku sai pitää tänään viellä vapaan, kun itse olin aivan poikki kunkkareitten jälkeen. Mutta en minä sentään koko päivää nukkunut, syönnyt ja katselut tv:tä. Herätys oli kumminkin klo 11.00, kun piti ruveta kuvaamaan materiaalia tämän päivän postausta varten. Joten serkun kanssa kavuttiin ylös sängystä ja suuntana oli talli.
     Tämän päivän postaus tulee kuvina, koska ajattelin sen olevan helpompi. Myös minun kannaltani ja teidän tietenkin, joten en jaksanut vääntään videota. Tämän päivän aihe on mamman muut murmelit eli muut hoitohevoseni. Kaikki ovat jo tutustuneet Amigoon, joten jätän sen esittelyn nyt väliin.

Aloitetaan 10-v ruuna Turon tanella. Kuten mistä jo voi huomata isänä on Turo. Tane on yksi murmeleista, vaikkei siitä kukaan oikeasti pidä paitsi minä.
    Luone: Tane on hieman kiukkuinen ja näyttää yleensä hapanta naamaa jos menee karsinan ohi jne. Mutta ei kumminkaan potki tai muuta pahaa. Mutta kun Tanen oppii tuntemaan siitä tulee oikein mussuteltava pehmo. Ainoa oikeasti huonopuoli Tanessa on se ettei sille voi korottaa yhtään ääntä tai muuten se heti lähtee viemään sinua taluttaessa. (esim. käytävältä karsinaan ).
    Ratsastettavuus: Tanella on alettu vasta ratsastamaan, mutta toimii hommassa yllättävän hyvin. Muutama este ollaan maastossa hypätty ja ruuna on hoksannut homman oiken nopeasti. Askeleet tanella ovat isot ja ravi heittää mukavasti ylös päin. Maastovarma ja muuten mukava.

Seuraavana esittely vuoron saa vasta 3-v ja huumorilla höystetty lv-r Ghost Boy "valto". Valto on muruista se ilkikurinen vauva, joita ei ole pidetty kunnolla kurissa ennen meille tuloa. Tahtoo aina tulla puremaan leikillään ja kerjäämisessä se on melkein yhtä paha kuin omani.
Luonne: Kaiken tuon ilkikurisuuden alta on myös näinä viimesinä viikkoina näkynyt myös herttainen ja huomion kipeä vauva. Valto on muuten peruskiltti ja mussuteltava poika, mutta jostain syystä sillä on paha kottikärry fobia.
Ratsastettavuus: Valtolla ei olla viellä ratsastettu.

Sitten on 4-v ruuna Voimavirta Jii eli Ville. Ville on esiitynyt muutaman kerran, mutta nyt pääsette tutustumaan heppaan ihan kunnolla.
Luonne: Ville on hieman arempaa sorttia, eikä siksi ole mikään kamala hössöttäjä. Ville on muutekin heiman passiivinen hevonen, se ei tule kerjäämään herkkuja tai pukkailemaan selästä vaan se seurailee raukseltaan ympäristöään. Muuten Ville on hellyyttävä ja helppo käsitälle, johon jokainen on rakastunut tähän mennessä.
Ratsastettavuus: Ville on myös ratsastaessa hieman arka. Pelkää selkään nousua ja sitäkin enemmän alas tuloa. Ratsastaessa on myös hirveän herkkä jaloille ja saataa sinkoilla jos esim nostat jalkaa kuveeta kohti pyyhkäitessä paarman pois samoin pelkää heiman ryntäisiin koskemista oaarmoaj hätistellessä. Villellä on hypätty hieman ja osa on ollut onnistuneitakin.

Mikkelin tuomio

Tänään ravimaailma kohahti, kun Mikkelin radalla kruunattiin uudet kuninkaalliset. Kuninkaaksi kruunattiin upea ori Erikasson, joka sai kuningattarekseen kauniin Sirun Valpuriinan. Oman tallin ori Vieskerin Valo oli ensikertalaiseksi jäätävän hyvä. Ori paransi kaikkia ennätyksiään ja oli mailin matkalla hyvä viides ja pitkällä matkalla tuli kovaa loppuun ja niivitti itsenä neljänneksi.
     Kokonaiskilpailussa Valo jäi viidenneksi, mutta meillä riitti riemua, jo siitäkin. Varsinkin, kun oli saannut lukea netistä ja lehditä, että ori ei olisi ansainnut paikkaansa kisassa. Ja paskat sanon minä, Valo jäi kolmannesta sijasta ainoastaan 0,1s. Olisi tarvittu vain pieni puristus lopussa ja kolmonen olis ollut meidän.
    No ensi vuonna lähdetään tavoittelemaan kuninkuutta Kuopioon ja siteeraan nyt isääni tässä kohtaa " Osotettiin niille, että me kuulutaan ykkössarjoihin ja ens vuonna Kuopiossa ei haeta enää kokemusta vaan jahdataan seppelettä" Joten Kuopio here we come.

Kohti Mikkeliä

Postauksesta ei tule tänään kovin pitkä, koska mukana on tietoa ja hauskuutta täynnä oleva viedeoostas.Mutta sen verran voin kertoa, että  tänään oli se suuri päivä meille, nimittäin kuninkuudesta kilpailevan Viekerin valon päivä. Aamu sujui muitta mutkitta ja lähtöön päästiin nopeasti. Tarkemmat tiedot matkastamme näet Videopostauksesta. Sen verran voin sanoa, että Valo oli hyvä 7, 5&6 ei jäännyt eroa, kuin muutama sadasosa sekuntti ja huomenna lähdetään hyvillä mielin mailin matkalle, jota seuraa 3100m pitkä matka. Viellä tuolle pitkälle matkalle satsataan kovasti, joten toivottakaa onnea.

Valmennuksessa

Suuntana oli Ninan kenttä ja estevalmennus. Voku oli hieman laiskan oloinen, mikä oli tottakai hyvä koska tehtiin keskyttymistä vaativia tehtäviä. Aluksi hypättiin ihan ristikoita ja harjoiteltiin istuntaa ja tuntumaan jne. Ruuna oli tosi hyvän tuntunen oli hyvin pohkeen ja ohjan välissä, välillä tahtoi vähän kiihtyä. 
    Sarjalle mahtuminen tuotti hieman ongelmia, mutta nekin selätettiin keskittymällä. Nina ohjeisti ihan sika hyvin ja lopussa tuli tosi hyviä hyppyjä. Ja huomasin, että ongelmani ei tänään ollutkaa ne jalat vaan kädet. Ne olivat välillä liian passiiviiset tai liian aktiiviset, niitä täytyys siis sparrata. Lisäksi harjoiteltiin laukan kokoamista ja hyppypaikan katsomista. Nekin alkoi sujua suhtkoht hyvin.
   Nina myös kehotti minua menemään seuraviin kahtiin kisoihin vain opettamaan ruunalle rata käyttäytymistä ja ratsastaa radat aivan rauhassa ilman kiirettä. Idea on oikeasti aika hyvä, koska sillä pystyn luomaan meille hyvän pohjan ensivuotta kohden, tai jotenkin niin se Nina sen muotoili.

   Loppuverkassa Voku oli jopa niin hieno, että haki muotoon ja asettui. Palatessamme tallille Nina antoi meille ensivuoden tavoitteen nimittäin ypäjän kuninkaalliset. Siinä kohtaa minua rupesi melkein huimaamaan. Kuninkaallisiin no huh huh, sinne tulee kaikki huippu suokit, mutta Nina vakuutti, että kyllä me sinne päästään kovalla harjoittelulla. No tottahan tuokin mutta saa nähdä mitä tulevan pitää.

Kuvat: Tytti Toivonen

Ei mikään tavallinen päivä

Vauhtia tästä päivästä ei ainakaan puuttunut yhtään. Aamun alkoi karsinoitten siivoamisella ja hevosten ulos viennillä. Puoli kymmeneltä päästiin ratsastamaan parina oli Riku ja Tane, lenkki oli molemmilta ensimmäinen kunnon lenkki ja matkaan lähdettiin varauksella. Pojat osoittautuivatkin oivaksi pari valjakoksi heti alku ryöstöjen jälkeen. Poajt oppivat myös hyppäämisen salat ainakin melkein.
    Toisena parina olivat Ville ja Pallis. Niillä mentiin ilman satulaa, josta ei seurannut mitään hyvää. Ensimmäinen laukan nosto oli katastrofi, tiputtivat kiitoraville ja lähtivät viemään. Tytti huuta minulle " Hidasta älä aja ohi", joten jouduin kääntämään hevosta hieman puskaa kohti, että pysähtyisi. Ville pysähtyikin helposti, mutta Pallis pelästyi, että kaveri jättää. Ja seuraava asia, mitä näin oli Tytti makaamassa maassa.
    Matkaa jatkoimme kaverusten kanssa läheiselle lammelle kahluuttamaan. Molemmat olivat aivan onneessaan, mutta taas me vedimme lyhyemmän korren. Kun lähdimme lammelta meidän oli pakko hypätä pieni este. Ville ylitti sen melkein kunniakkaasti, mutta Pallis taas teki jättimäisen loikan, joka johti Tytin lakskeutumiseen maahan.
    Viellä illalla mentiin uittamaan Iittiin Vokua ja Amigoa. Huomasimme, että Amigosta ei ole uimariksi, mutta Voku taas nautti täysin sydämmin. Tälläkään reissulla paha karma ei jättänyt Tyttiä rauhaan, vaan kahlatessamme rantaviivalla vierekkäin Amigo kompastui ja köllähti veteen Tytti perässä. Onneksi rakas serkkuni osasi toimia tilanteen mukasesti ja alkoi kauhoa pakoon 500k lastin alta, joka uhkaavasti lähestyi häntä.  Tilanne oli sivulliselle aika huvittava, kun katsoo serkkunka kauhovan 30cm vedessä pakoon. Onneksi ketään ei sattunut. Amigo ei myöskään pitänyt syvällä uimisesta, vaan alkoi keulia ja hakeutua rantaan kohti, joten annettiin kävellä rannassa.
      Anteeksi noitten kuvien hunous, mutta mitä voi olettaa kun antaa pikku veljelleen upouuden kameran.

Maastossa

Olin varannut täksi päiväksi naapurin kentän koulun vääntämiseen, mutta luonto äiti päätti heittää kapuloita rattaisiin taas. Niimpä minulle tuli viesti, että kenttä oli veden vallassa eikä sitä voinnut käyttää. Tässä kohtaa kirosin, että minulle käy näin aina.
     No seuraava vaihtoehto oli lähtä maastoon. Kahden päivän jälkeisen loman jälkeen Vokuun oli kertynyt aivan mahtavan paljon energiaa, sitä olisi voinnut verrata sellaiseen dursel pupuun tai ladattavaan kameran akkuun. Vaikka kuinka sitä käyttää se ei lopu, mutta kun sen antaa levätä, se kerää varansa taas täyteen.
   Maastossa oli tietekin myös pienet vihreät miehet, joita oli sitten pakko touhottaa ihan hirveästi. Ja ruunan pää vei kovempaa, kuin oma kuntoni olisi kestänyt. Sen jatkuvan ravitouhotuksen jälkeen vatsalihakseni olivat aivan kipeät. Luojan kiitos ruuna tasaantui melkein heti laukan jälkeen siinäkin yritti lähteä ryöstämään, mutta päätti jättää sen toiseen kertaan, kun huomasi mamman olevan viellä hereillä.
    Kun päästiin tallille meillä molemmilla oli kevyt kenttä hiki, valitettavasti vain toinen meistä pääsi heti suihkuun ja letkui, kun toinen kärvisteli hikisessä ratsastus asussaan. Sain vielä päivän päätteeksi suostuteltua äitini seisottamaan Vokua, jotta saisin siitä muutaman kuvan.  Ainoa hyvä uutinen oli, että omat hoito hevoseni olivat olleet tänään hiitillä Kouvalan radalla ja menneen hyvin.

Päästyäni viimein töistä eli tallilta sisällä odotti vielä kamalampi tehtävä nimittäin oman huoneen siivous, koska serkkuni tulee meille huomenna, joten luvassa on hulluttelua naurua ja ehkä erikoispostauskin blogiin. Mutta takaisin siivoamiseen, huoneeni oli aivan kamalan näköinen ja sen kuuraamiseen meni noin 1h 33min.

Noiden korvien hörölle saamiseen tarvitsimme hieman ulkopuolista apua.

Matkalla Mikkeliin.

Sitten Valon nurkkaan, tänään Valo oli ollut hiitillä muiden kanssa kouvolassa ja mennyt todella hyvin, ainakin isäni mukaan. Sen lisäksi hieroja kävi tänään laittamassa Valoa hieman ja sanoi hepan olevan hyvässä kunnossa.

Kaato sadetta

    Ajatuksena tänään minulla oli mennä maastoilemaan Vokun kanssa, mutta sitä ennen oli lähdettävä ajamaan Amigolla. Aamulla tuli aivan järkyttävä määrä vettä, mutta äkkiä ilma kirkastui ja päätin laittaa hepan valjaisiin. No radalla hölkötellessä alkoi sataa kaatamalla vettä, eikä kierroksia oltu viellä menty tarpeeksi. Eikä asiaa helpottanut ollenkaan se, että vesipisarat olivat sokeripalan kokoisia ja ne haittasivat näköäni. Loppu pelissä eihän siinä muu auttanut, kun laittaa silmät kiinni ja pidellä ohjaksista kiinni. Onneksi Amigo on sen verran viisas, että osaa itsekkin juosta rataa ympäri. Kotiin paltessamme sade yllätys yllätys lakkasi ja me molemmat olimme kuin uitetut rotat kirjaimellisesti.

     Ja huono onni ei loppunut siihen. Kun olin laittamassa Vokua valmiiksi alkoi sataa kaatamalla uudestaa ja ukkostamaan. Se oli sitten varusteet pois ja ponin hemmotteluun. Huomenna olisi tarkoitus mennä koulua naapurin kentällä, ke uitto ja pe olisi estevalmennus, joten sitä odottellessa.

Matkalla Mikkeliin'

Kuten jo aikaisemmassa postauksessa mainitsin, että pääsette seuraamaan Vieskerin Valon matkaa kuninkuus kilpailuun. Nyt olisi vuorossa ensimmäinen ns. Valo info. Tänään meille tuli toimittaja jostain Vartti lehdestä haastattelemaan isääni ja ottamaan kuvia Valosta. Tietysti herran oli tämän jotenkin aavistanut ja mennyt etsimään tarhan mutaisimman kohdan, josta voi päätellä loput. Eihän se muu auttanut, kun ruveta miestä pesemään.
       Huomenna Valo lähtee kouvolan raviradalle hiitille yhdessä Valton ja Stellan kanssa. Paikalle saapuvat myös toimittajan kouvolan sanomista ja kymen sanomista, joten tarkkailkaa lehtiä me voimme vilahtaa jollakin sivulla.

Herra oli pörheenä

Uudet kasvot

Blogi saa tänään toisen karvakorvan seurattavakseen, aivan  oikein nyt pääsette myös seuraamaan lv-r David´s Cannonin elämää tarkemmin blogissani. Aikaisemmin Amigoa on päästy seuraan vain vilaukselta, mutta tähän on tulossa muutos. Isäni nimittäis liisasi sen meille ja ehkä myöhemmin vuorossa osto omaksi.
    Amigon elämään kuuluvat niin raveissa kiertäminen kuin ratsujuttujenkin opettelu ja ehkä myöhemmin myös pikkukisailut ratsupuolella. Pääsettesiin kurkistamaan ravimaailman saloihin ja seuraamaan Amigon menoa kaviouralla, kotona treenissä ja kaikkea muuta kivaa. Mutta blogin päätähden osa kuuluu silti Vokulle ja Amigo näyttelee ns. sivuosassa.

Kisoissa

80cm & 90cm radat olivat edessämme tänään Riihimäellä. Ruuna matkusti yllättävä hyvin, eikä isäni hermoillut yhtään. Verkaassa Voku painoi kädelle aiva njärkyttävästi eikä kuunnellut pidätteitä.
        Koko 80cm rata mentiin ristilaukassa, mikä on meille todella harvinaista. Erikoisesteitä oli aivan järkyttävä määrä, mutta onneksi muru ei kieltänyt vaan onnistuimme nappaamaan 6.sijan. Meille oikein hyvä suoritus, kun muut ratsukot olivat hienoja ja osaavia ratsuja.
       90cm oli sitten pelkkää nöyryytystä. Ihan kirjaimellisesti Vokua kiinnostanut enää hypätä ja itse jänniti luokkaa aivan kamalasti. Ensimmäiselle esteelle tultiin jo huono tie, kun ruuna ei jaksanut huomioida sisäpohjettani ja se romahti kauniisti alas. Kakkoselle minulta oli irronut toinen jalustin ja muistaakeni kirosin itsekseni siinä hypätessäni sen esteen. Nelonen myös romaht huonon ja läheisen lähestymisen takia ja perusradan ainoa ja viimeinen este, joka sattumoisin oli sarja, tuli kielto kakkoselle, jonka jälkeen keskeytin, kun polle rupesi keulimaan eikä halunnut enää mennä.
     Harmitti ihan kamalsti, kun tuo 90cm meni niin huonosti. Koska osa mokista oli omaa vikaani ja loput yhteisiä, mutta onneksi tästä ei ole muuta suuntaa, kuin ylös päin. Lisää harjoituksia ja petrataan hyppytekniikkaan, niin ensi kerralla ei jännitä niin paljon.
   Ja näin mainittakseni kuvia katsellessani huomasin, miten paljon potentiaallia pojassa on, mutta omat ratsastustaidot eivät vastaa tätä tasoa, joten täytyypä soittaa estevalmentajalle ja ilmoittaa asiasta. Ja jos nyt rehellisiä ollaan olin pettynyt hevosen suoritukseen ja kaiken kaikkiaan omaan suoritkseeni tuossa 90cm, kun jalkani lenteivät miten sattuu ja hevosen lähestymiset ovat mitä ovat, mutta virheistä oppii aina jotain uutta.

- I never dreamed that I'd meet somebody like you
I never dreamed that I'd love somebody like you

Verkka

80cm

80cm palkintojen jako 6.sija

Ruuna oli aivan skarppina palkintojen jaossa

90cm

90cm

Onnen potkuja & irtohypytystä

Tänään onnetar suosi eidän tallia, nimittäin iltapäivällä iskälle tuli puhelu, jossa kerrottiin, että Vieskerin Valo on päässyt kuninkuus kilpailuun. Ja voi sitä riemua, mikä tallissa alkoi. Tästä sitten alkoi netti täyttyä jutuilla, että mitä Vieskerin Valo siellä oikein tekee. Itse en rupea hullunlailla oria puolustamaan, mutta omasta mielestäni on paikkansa ansainnut kisassa, vaikkein ole tällä kaudella jyrännyt miljoonaa voittoa, mutta on sentään Vieskerin nopeimpia jälkeläisiä. Joten nyt teillä on mahdollisuus päästä seuraamaan ravikuningas kandidaatin matkaa tästä päivästä aina kunkkareihin asti. Ja yleinen huomautus meni valo miten meni, me ollaan siitä silti kamalan ylpeitä, että pääsi edes mukaan suomenhevosten tärkeimpään tapahtumaan.

C) Iida Ruusunen

C) Maisa hyttinen

C) Iida Ruusunen

    Sitten palataan omaan karvakorvaani. Tämän päivän ohjelmassa oli irtohypytystä, mikä ei mennyt ihan putkeen. Ruuna ei halunnut hypätä oikeassa kierroksessa, vaan vaati, että minun oli talutteva se esteen eteen ja sitten voitiin mennä. Muutenkin polle hyppäsi hiemän könttimäisesti tai sitten minä vain kuvittelin omiania.  Askeleet eivät osuneet millään kohdillen,eikä jarrua ja yhteistyö halua näkynyt missään, Lopputulos oli melkein katastrofi, muttei ihan.

Kuvapostaus

Tänään olisi vuorossa kuvapostaus, jonka aiheena on uitto. Kuten sanotaan kuva kertoo enemmän, kuin tuhat sanaa, joten tekstiäkään ei ole kummoisesti. Ja viellä pienenä lisänä lyhyt video.

Aluksi homma takkusi, kun Voku ei oikein halunnut uimaan

Rantaan päin oli kylläkin sitten kova kiire.

" Kyl sie siit voit mennä"

Mä siis keskityin oikein kunnolla

Epäilemättä tsunamin uhreja

Jälki seuraus edellisestä kuvasta. Meinasin luisua alas

Toinen oli aivan onnessaan

Loppu ravit takaisin rantaan