Kisoissa

Eilen en jaksanut enää kirjoittaa, kun tultiin kisoista kotiin puol ykstoista. Kisat oli jossain ihan hevon kuusessa, jollaan soramontullla. Kun sinne saavuttiin iskä sano ensimmäisenä " Nythän myö ollaan ihan olympianstadionilla ja meillä on ihan rinne katsomotkin edessä ja aitoi paikka. Kisat oli kyllä aika epämääräset ainakin sen porukka, mitä siel oli ja osallistuminen makso 15€ er luokka.
    Meillä oli Vokun kanssa kauheen yli pukeutunu oli, kun olin ihan vimpan päälle hepan laittanu ja siitä hyvästä porukka tuijotti hevosti ihan mukavin määrin.
    Luokkina hypättii 80cm jossa puhdas perus rata ja uusinta, mutta oltiin vasta kolmansia. Ja 90cm oli puhdas perus rata, ei kylläkään kauheen siisti, ja ne laitto viellä sinne radalle vesimaton, jota me ei olla aikasemmin. Eikä rataan päässy tutustumaan, mikä on ihan hyvää harjotusta meille. Kerettiin kuitenkin käydä katsomassa matto ennen lahtömerkin alkua. 90cm otti hienon kakkosen ja oli muutenkin tosi kivan kepeä ratsastaa molemmat radat. Erikoispostaus tulee heti kun saan materiaalit Neealta ja Moonalta eli viimeistää sunnuntaina.


Erikoispostauksen toinen osa: Osa 2

90cm jälkeiset tunnelmat

Viimeistelyä + erikoispostaus

Tänään käytiin vaan maastossa joten ei sen kummempaa sieltä suunnalta, mutta nyt olisi kuitenkin vuorossa blogin toinen erikoispostaus. Nimittäin Kisapostaus osa 1 valmistauminen, kuten kaikki tietää  me lähdetään huomenna kisoihin ja mukaan lähtevän arvoisa kisahoitajani Neea ja hovikuvaajani Moona.
Tänään myös räpsittiin pollesta myös muita kuvia mitä tulette näkemään postauksessa.

Erikoispostaus  --->

voitto, 3 ja hpl

Eilen oli suuntana Loviisan puskaravit mukana olivat Hexan lexa, Vieskerin Vissi & David´s Cannon. Sää ei todellakaan suosinut meitä vaan kun, saavuttii paikalle vettä tuli saavista kaatamalla. Onneksi oltiin kuorma-autolla ja saatiin laitettua hepat sisällä kuivassa.
   Amigo oli kolmannessa lähdössä ja jo ensimmäisessä kaarteessa tuli hyppy ja sen jälkeen kuulutettiin David´s Cannon Hylätty pitkä laukka. Seuraava lähtö meille oli vasta 9, jossa Lexa ja Vissi sitten kisailivat. Yllätyksesen Lexa otti upean voiton ja sai tosi nätin loimen ja Vissi, joka tunnetaan myrkyn nopeana ja taistelu tahtoisena eli siis laikana mötkäleenä. Otti upean kolmosen raskaalla ja kuraisella radalla.
  

    Tänään päivä oli myös täynnä toimintaa. Piti mennä vetämään Santerilla montea selästä Rikun perässä, jonka jälkeen piti pestä ihana määrä mutakylvyn ottaneita heposia. Mutta se ei nyt ollu pääasia, vaan se, että 28.6.2012 lähdetään Myrkylän Vokun kanssa hypäämään 70-80cm ja eka 90cm rata. Kaksi edellistä päivää ollaan vaan maastoiltu, mutta eilen tuli vähän takapakkia, kun ruuna yski melko paljon.
   Onneksi ei ollu mitään vakavaa vaan sitkeä lehti kurkussa ja tänään ei ollut mitään. Paitsi energiaa ja paljon, muru yritti taas viedä mukavasti laukassa. Huomenna olis sitten huopa ostoksille paikalliseen hevostarvikeliikkeeseen eli rahaa palaa.

Kovaa ja korkealta

Tänään käytiin hyppäämässä Neean & Memon kanssa iltapäivällä. Päivän aikana saatiin nähdä jo jonkilaista sirkus esitystä, että näin myöhemmin ihan hävettää.
    Kasattiin oikein kiva rata ja alku korkeus oli 80cm. Mutta pian korkeus nousi 90cm, jossa Voku tarvitsi vähän jarrua, kun tahtoi olla kivasti painetta tuolla suun puolella. 90cm selvittiin suurinpiirtein kunnialla yli, pari kieltoa tuli erikoisesteille, mutta muuten ratana puhdas.
  Sitten hudeltiin Moonalle, että korotappa mieles mukaan rataa. No Moona teki työtä käskettyä ja päätti sitten korottaa melkein koko radan 100cm. Minulle se kävi oikein hyvin, mutta Neea oli hieman epävarma. Ennen kuin hyppäsi 100cm radan ja yksittäiset esteet puhtaasti. Vokulla meni taas oma aikansa päästä rytmiin kiinni ja saada ne kintut nousemaan tarpeeksi ylös. Vihdoin kun tuo tahti löytyi, poni ponnisti 100cm puhtaan radan ja helposti.
   Lopussa kokeiltiin viellä korkeus "kisaa" ja aloitetiin 105cm. Memo ylitti sen helposti ja Vokulla meni taas hetki kunnes kipusi vaivatta yli. Seuraavana oli vuorossa 110 cm ja sen jälkeen 115cm, näihin kehitettiin täydellinen yli pääsy taktiikka. Hoettiin vain itsellemme " Se on se 80cm, se on vaan se 80Cm" Ja näin ponit liisivät esteiden yli. Viimeisena Moona nosti esteen 120cm ja siinä alkoi molempien vastanpohjasta kuristaa. Epäilyistä huolimatta lähdettiin matkaan ja shokkina minulle oli se, että päästiin puhtaasti yli 120cm. En ole varmaan ollut koskaan ylpeämpi Vokusta saati sitten itsestäni.

120 cm

   

Oman ruunan oikut

Viimeinkin sain kesälukion kemian ja fysiikan kurssit suoritettua pois ja huomenna hakemaan vaan kokeet ja todistus. Nyt voin täysin keskittyä Vokun kanssa treenaamiseen ja tietenkin töihin.
  Treenaamisesta puheen ollen tänään päästiin Vokun kanssa maastoilemaan viikon tauon jälkeen. Maastossa meno oli kuin sirkuksessa, ruuna hyppy pystyyn, säikky kaikkea ja yritti heittää ympäri monta kertaa menomatkalla. Lopulta jopa pysähtyi naapurin pihan eteen suostumatta liikkumaan ja ahneus iski joka puskan kohdalla ja niistä oli aina pakko saada haukata luvan kanssa tai ilman.
   Alkaessani ravailemaan odotin jo kauhuissani, että milloin alkaa poika yskimään, mutta mitään ei kuulunut, joten siiryttiin laukkaan. Alussa Voku oli tahmean tuntuinen ja haluton laukkaamaan, mutta saman tien, kun käännyttii kotia kohti, poni meinasi lähteä viemään useaan otteeseen. Joten näyttää siltä, että penisiliini on tehnyt tehtävänsä ja Voku on taas terve ja valmiina toimintaan.

Here we are

Nyt loppui viimein penisiliini kuuri ja päästiin liikenteeseen hepan kanssa. En uskaltanu viellä lähteä maastoon vaan kävin kävelyttämässä narusta ( se on jotain, mitä en harrastele kovin usein). Koiratkin lähti meidän mukaan, kun käveltiin läheiselle pellolle syömään tuoretta. Ajatus oli päässäni paljon kauniimpi. Siis niin, että aurinko paistaisi ja linnut laulaisi eikä hyönteisiä oli missään. Tämä kaunis kuvitelmani saikin pian lentää suoraan suohon.
   Koko matka oli suoranainen itsemurhatehtävä. Vettä satoin eikä lintuja näkynyt missään ja hyöteisiä oli vaikka muille jakaa. Voku hermostui ötököistä ja hamuili ruohoa koko ajan, joten se teki kuvaamisesta hieman vaikeampaa. Kaiken lisäksi Ruuna päätti sitten yhtä äkkiä lähteä viemään minua pitkin peltoa, mikä oli sateen jälkeen liukas.
    No omalla tuurillani lensin turvalleni märkään heinikkoon ja hinauduin muutamisen metriä Vokun perässä ennen kuin viitsi pysähtyä. Noustessani ylös märästä heinikosta ja katsoa ruunaani, joka pilkallisen oloisena katseli minua aivan, kuin sanoen " No olisit nyt edes pysynyt pystyssä nainen"
   Tästä matkasta jäi lopulta käteen vain ikävän kutiseva iho, märät ja takkuuntuneet hiukset, valuneet meikit ja erittäin katu-uskottava olo. Saa nähdä, mitä huominen maastoiu tuo tullessaan.
 Ja kuunellessani musiikkia ja kirjoittaessani satuin kuulemaan täydellisen lauseen, joka kuvastaa minua ja Vokua niin hyvin, että oli pakko laittaa tänne.

I know that I've got issues
But you're pretty messed up too
Either way, I found out I'm nothing without you

Hiljaista

Vokun lääkekuuri loppuu maantaina, joten tiistaina päästään sitten takaisin rytmiin. Jos hyvin käy ja ruuna on kunnossa loppu viikolle on sovittu hyppy treenit Memon ja Neean kanssa. Eipä meille tänne tallille kuulu mitään erikoista paitsi, että Valo oli startissa Kymi Gp:ssä, mutta se kisa ei mennyt ihan putkeen, vaan poika pääti laukata ja latisti tunnelmaa hieman eilen.
   Kaiken lisäksi vietin kokonaisen perjantai illan kuorien ja muussaten valkosipulin kynsiä, jotka sekoitin hunajaan ja syötin Vokulle. Yleensä ruuna rakastaa tätä tavaraa ja syö siinä lomassa melkein sormetkin, mutta nyt ei vain herralle kelvannut vaan piti levittää leivalle, että suotui syömään.
   Kaiken tämän keskellä tallille kylläkin saapui kaksi uutta asukasta nuori lv-ruuna nimeltä Ghost Boy aka. Valto ja nuori suokki ruuna, josta minulla ei ole viellä mitään tietoa.

Myös uusi kärpäshuppu pääsi testaukseen ja Voku raukka oli aivan hämillään alussa, kun rupesin laiteemaan huppua päähän. Ja kaiken lisäksi tarha kaveri sai pahemman laatuisen säkärin, kun näki toisen huppu päässä.

Valto

Näitähän mä sitten Vokulle syöttelin

Sekavaa settiä

Kamala kun on ollu kiire, niin ei oo ehtiny postailemaan silleen normaalisti. Tänään käytiin Vokun kanssa lyhyt maasto lenkki ja voi luoja poni oli kun nukkuneen rukous. Kaikki energia oli kadonnut ihan ja huhuu. Laukassa rupes yskimäänkin, joten ei auttanu muuta, kun käpötellä kotiin. Kotona oli letkuissa, kun olin laittamassa ruokaa ja äiti sitten otti pois ja huomasi, että hengitys korisi huolestuttavasti. No ei siinä mitään, kun penisiliini pullo käteen ja 50 mg lihakseen 5päivän ajan + taukoa. Tämä tietenkin tietää sitä, että minä vietän iltapäiväni kuorien valkosipuleja ja murkaten niitä hunajan joukkoon Vokulle.

No loppu päivä menikin sitten Hexan lexan ja äidin kanssa lahdessa, jossa päästiin Horzelle. Ajatelkaa, että ekaa kertaa elämässäni menin Horzelle enkä oikein tiennyt, mitä ostaa. Mutta lopulta tuli ostettua kärpäshuppu ja romaani koulusatulaan. Sitten päätin jo, että pitäsi päivitellä tuota huopavarastoakin kohta puoliin, onneksi palkka tulee kohta.

Kaiken maailman ajatuksia

Anteeksi en ole kerenny postailemaan vähän aikaan, kun on ollu koulu (kesälukio), duuni ja sit viel Voku. Elikkäs ollaan vaan maastoiltu viime pe ja la käytiin viimeistelemässä ja  aloteltiin erikoispostausta. Kaikki meni siihen asti hyvin kisakamat oli laitettu ja postaus eteni hyvään malliin, kunnes illalla katselin sitten reitti suunnitelmaa Suokkien kummajaisiin. Yllätyksekseni matka olikin yli 3h, joten jouduttiin miettimään viititäänkö lähteä viemään hevosta niin pitkälle, kun on muutenkin huono matkustaja. Siinä niin mietiskelin, mitä teen ja kysyin vanhempien mielipidettä ja ne sano " Mieti tarkkaan, mutta muista tää on sun päätös ja me viedään, jos haluut lähtee". Lopulta päädyin karuun lopputulokseen, me jäädän pois ja haikein mielin lähetin peruutusilmoituksen.
  Täytyy myöntää, että harmittahan siinä, kun oltiin näiyä varten harjoteltu ja jne. Mutta aamulla viedessäni Vokua tarhaan tiesin, että olin tehnyt oikean päätöksen. En olisi halunnut, että ruuna rikkoo jalkansa kuljetuksessa taas, joten tähtäillään sitten elokuussa tähän lähi-alueelle kisoihin.

Tänään menin ilman satulaa Neean ja Toukon kanssa uittamaan läheiselle lammelle. Pollet oli ihan innoissa, kun pääs oikein kunnolla uimaan ja oli meilläkin Neean kanssa oikein kivaa. Uimisen jälkeen hepat sai jonkin sortin piristys ruiskeen, kun ei enää meinattu laukassa pysyä käsissä. Paitsi Touko kyllä yritti ryöstää tyylikkäästi jopa käynnissä. Kaiken kaikkiaan oli aivan mahtava päivä ja huomenna pitäis mennä rakentamaan maastoeste rataa. Joten huomiseen.

Recovering

Nämä kaks päivää on menny tiistain myllytyksen toipumiseen. Nimittäin vammat on aika kauniit, vaen reisi on kauniin musta ja turvonnut, molempien käsien hauikset kipee (ylläri :p) ja sit kaiken lisäks meni selkä ihan tuusan palasiks ja aivotärähdyskin tais tulla. Mulla on muutenkin ollu jo kiva litanja noit ongelmii ton selän kanssa niin saimpa sitten kuulla, että ilmeisesti selän lihakset on jotenki irronnut kylkiluist ? ja sen takii ne on viel kipeemmät, kun normaalisti.
   Typerin vaivojeni takia en ole edes päässyt Vokua edes narusta kävelyttämään saatika sitten ratsastamaan. Joten ruuna on saannut olla öitä ulkona ja perähevosena on ollut kerran. Nyt täytyy katella pitääkö peruuttaa viikonlopun kisat, jos ei pysty ratsastamaan. No huomenna olemme sitten viisaampia.

Onnetar ei suosinut meitä tänään

Käytiin tänään treenaamassa Helin kentällä viikonlopun kisoja varten. Ihan kunnon 90cm rata rakennettiin ja hyvillä mielin menin Voku laittaamaan. Alku verkassa ei taas vaihteeksi kuunnellut sisäpohjetta ja virtaa oli enemmän kuin laki sallii. Eka hypättiin n.60cm pystyä, ruunalla oli kamala imu päällä joten alku takkusi mukavasti. Lopulta teki muutaman nätin hypyn ja siirryttiin 90cm pystylle, Aluks tuli muutama pudotus, kun este olikin korkeampi kuin edellinen. Älysi kumminkin nopeasti eron ja tuli hyviä hyppyjä.
  Sen jälkeen hypätii 90-80cm sarjaa suhteutetulla välillä. Ainoa onglema, mikä meillä tässä tehtävässä oli niin se vauhti oli liian kova ja imu liian raju. Yritin sitten siinä pidatellä ja puhua pojalle, että saatais se sujumaan. Kun saatiin vauhtia pois, ongelmaksi ilmeni liian läheiset lähestymiset, mitä Voku yleensäkkin tekee. Niistä huolimatta saatiin pari nättiä hyppyä alle., vaikka teki yhdessä kohtaa tosi huonon hypyn, että lensin sitten kaaressa maahan ja söin kentän hiekkaa
  Sarjalla ne ongelmat vasta alkoivat, sarjan a osa oli okseri ja b osa portti. Portille tuli monta kieltoa ja jopa yksi selästä putoaminen ( näette videolla). Kielsi taas portille ja lensin päin estettä. Mukavan turvoksissa tuo vasen reisi, kylkiluut ja selkääkin koskee. No ehkä on parempi, että mokattiin tänään eika sunnuntaina.
  Siitä olin kyllä ylpeä, että Voku hyppäsi radan kaksi kertaa puhtaasi ja suurin osa esteistä oli 90cm luokaa ja olikohan siellä 1-2 80 cm estettä.



Video