Istunta harjoituksia esteillä

Olin suunnitellut, että saan tämän postauksen ulos jo viime perjantaina, mutta jotenkin aika pääsi loppumaan ja viimeistely sekä julkaisu jäivät tähän päivään. Ollaan nyt Vokun kanssa ruvettu hyppäämän säännöllisesti estekaluston saatua. Voku on ottanut kehittyäkseen esim linjoissa, joissa ennen ruuna lähti sinkoamaan esteen jälkeen kylki edelle puolestavälistä suunnitelemaani linjaa. Nyt viimeksi poika maltttoi ja odotti minua sekä teki pitkä ja kaarevat tiet. Mitä nyt alussa kokeili taas onko aivan pakko ? Muutaman kerran jälkeen linjat alkoivat jo mennä hyvin ilman suurta valtataistelua. Iitu ja Emilia tulivat tälläkin kertaa avustamaan meitä ja tämän kertaisen tunnin aihe oli oman istuntani parantaminen. Myönnän istuntani on kärsinyt ja vääristynyt vuosien aikana ja sen korjaamisen aloittaminen ei mennyt ihan sileästi.

Verkkasin Vokun hackmoreilla tyttöjen kasaillessa tehtäviä. Ruuna oli tosi rento ei painanut yhtään kädelle ja taivuttaminen onnistui hyvin. Jopa iitu oli yllättynyt kuinka hyvin Voku toimii sileällä kuolaimettomana, joten päätettiin kokeilla avotaivutusta neliöllä. Itse olen tainnut ratsastaa Avoa viimeksi ratsastuskoulussa ja siitäkin taitaa olla 8 vuotta. Enkä kerennyt oppia sitä, kunnolla ennen kuin sitten lopetin. Joten hieman jännitti miten homma alkoi pyöriä. No Voku teki parhaansa ja suoriutui tehtävästä kunniallisesti, joten nyt  voidaan sitten pikku hiljaa alkaa opettelemaan niitä yhdessä valvovan silmän alla.

Aloitimme puomitehtävällä jossa taisi olla 8 puomia, me ollaan Vokun kanssa tehty max 5 puomin tehtäviä, joten välien ratsastaminen kohdalleen oli aluksi hieman hankalaan pojan ottaessa kierroksia puolessa välissä tehtävää. Jotenkin Voku hävisi puolessa välissä tehtävää eikä enää reagoinut pidätteisiini.Tämä tapahtui muutaman kerran uudestaan vaikka välit oli saatu kuntoon. Joten otettiin ristikkoina oleva sarja seuraavaksi ja hups hei minulla ei ollut mitään sanomista vauhdin temmosta esteeillä. Onneksi olimme ottaneet palan mukaan, joten päätimme suosiolla vaihtaa kuolaimet suuhun ja katsoa mitä kävi. Hallinta parani suunnattomasti, mutta Vokusta tuli paljon energisempi. Älkää kysykö itse olen vielä hämilläni koko jutusta !

Operaatio suitsien vaihto

Viimein päästiin siis asiaan eli minun istuntaani Iitu kehitteli kaikki mahdolliset temput, jotta sitä saisi korjailtua. Ensin otettiin käyttöön liian lyhyet jalustimet puomitehtävillä mikä sujui hyvin lukuun ottamatta armototan särkyä polvissani. Tämän jälkeen otettiin sarjalla normi jalustimilla muutamat hypyt, jonka jälkeen Iitu lainasi Emilialta hanskoja ja tunki ne minun ja satulan väliin. tehvänäni oli hypätä niin, etteivät hanskat tipu. Haaste hyväksytty ja sain kuin saikin hypättyä niin etteivät haskat tippuneet, jee hyvä minä ! Mutta suurin ongelman oli alaselkäni, mitä notkistan liikaa hypyssä jolloin koko homma menee reisilleen. Voku jaksoi yllättävän hyvin keskittyä tehtäviin ottaen huomioon, että itse heiluin selässä välillä miten sattuu.

Lopulta otettiin ihan kokonainen tehtävä ensin sarja sen jälkeen yksittäinen pysty suoralla ja heti kaarteesta lävistäjällä olevalla ristikolle. Voku alkoi hieman käymään liika kieroksilla tehtävän aikana ja ristikolla tuli muutaman kerran pudotuksia, jonka näette videolla. Ja muutamalla hypyllä istuntani oli näyttänyt jopa lupaavalta, joten  tästä ei voi jatkaa kuin eteenpäin. Loppu käyntien aikana meille tuli puhetta Vokun kuolaimista, kun ruunalla on tapana purra kiinni kuolaimeen. Joten ajatelitiin kokeilla rolleria ensi kerralla. Ainoa ongelma oli, että kellään tutulla ei ole tätä lainata, joten jouduin kaivamaan kuvettani ja ostamaan kuolaimen itse. Mitä sitä ei rakkaan karvakasansa eteen tekisi.Toivotaan, että kuolaimella on positiivinen vaikutus, jotta rahat eivät menneet ihan hukkaan.

Kuvapostaus sänkkäriltä

Nyt olisi vuorassa pitkästä aikaa kuvapostaus meidän alku viikkoisesta sänkkäröimässä. Myönnän jännitin hieman sillä me ei olla montaakaan kertaan Vokun kanssa käyty sänkkärillä,  sillä aikaisempina vuosina siihen ei ole ollut kunnon mahdollisuutta. Ajatuksena oli hieman tuupailla, mutta Voku oli niin innoissaan, ettei siinä pahemmin tuuppailtu.

Otettiin hieman ympyröitä, jotta ruuna hieman rauhoittuisi, mutta pian huimasin etteivät pohjeavut eivät meinanneet mennä millään läpi. Ja muutaman hyvän pätkän jälkeen kiitin ruunaa jonka jälkeen otettiin reipaista laukkaa ympäri peltoa. Vokusta näki kuinka innoissaan ja jopa pieniä ilopukkeja saattoi huomata.

Kyl mä oon aina tieny et se ei oo ihan normaali !

                         Mikä on teidän suosikki kuva ?

Meidän pahin painajainen innari !

Vaikka kerettiin hypätä jo viime viikon torstaina en ole tänne blogin puolelle ole kerennyt vielä kirjoittelemaan todella kiireisen viikonlopun jälkeen ja suunnitelmissa oli jo saada postaus ulos eilen, mutta tuloksena oli vain muokatut kuvat ja videomateriaali, teksiä ei jotenkaan syntynyt mitenkään. Joten nyt minun täytyy vain muistella mitä kaikkea me tehtiin viime torstaina. No kuten otsikosta voi huomata niin hypättiin innaria, sillä iitu tuli kehittelemään meillä tehtäviä nostamaan puomeja sekä antamaan pikkaisen vinkkejä, jotka toimivat aika mukavasti. Olin jo muutama päivä aikaisemmin, että olisi kiva kokeilla hypätä Vokulla kuolaimet suussa, sillä ihanteellisintahan olisi saada ruuna vielä jonakin päivänä toimimaan myös pelkällä kolmipalalla tai nivelella kuolaimettomien lisäksi, jos joskus uskaltautuisi vielä kouluaitojen sisäpuolelle. Kerkesin jopa aamulla klipata vokun kokonaan, sillä miehellä alkoi olla jo kiitettävä talvikarva.

Hetki ennen karvojen lähtöä

Iitu oli myös varustanut Emilia, mukaan kuvailemaan meitä, mikä sopi minulle aivan mainiosti. Verkkailin Vokua samalla, kun tytöt kasailivat esteitä. Omaksi kauhukseni huomasin kentälle muodostuvan pahimman mahdollisen tehtävän mikä vain oli, kyllä kyseessä oli innari. Minulla ei ole yhtään positiivista kokemusta kyseisestä tehtävästä sillä kun vielä muista olen paiskautunut alas, joka kerta jossain vaiheessa sitä hypätessäni, joten vatsanpohjassa kouraisi. Voku tuntui verkassa ihan hyvältä ja aloitettiin innarin ylittäminen ravissa ja ihan puomien tasolla. Voku meinasi intoutua tehtävän puolessa välissä laukalle ja lähteä tehtävän jälkeen lintassa. Joten päätettiin työstää tätä ongelmaa, jotta saataisiin kunnon tiet ratsastettua esteen jälkeen ja että minä muistaisin istua siellä selässä kunnolla.

Pikku hiljaa lisäsimme innarin jälkeen tultavan esteen, joka oli korkeudeltaan huimat 50 cm, mutta haastavuutta tehtävään toi meille se, että se piti tulla ravissa koko matkan. Voku meinasi aluksi heittää väkisin laukalle, mutta pian polle alkoi rauhoittua ja tehtvä alkoi sujumaan. Jonka jälkeen aloimme ottamaan tehtävää laukassa ja pikku hiljaa innarin puomit nousivat pieniksi ristikoiksi ja lopulta pieniksi pystyiksi. Voku tahtoi lähteä imemään hieman liikaa innarin toisen esteen jälkeen, joten iitu käski minun pitää hevonen todella lähellä ja itse rauhaantua. Mikä toi ja pikku hiljaan alkoi tulla hyviäkin hyppyjä. Päivän teemana olikin kontrolli, mikä teki todella hyvää meille. Kaikki oli hyvin kunnes esteet kohosivat 90 cm yksitäinen sekä innarin viimeinen osa.

Minun jännitykseni näkyi hyppypaikoissa, sillä aluksi ei meinannut tulla mitään ja puomit lähtivät välillä mukaan tai kolahtelivat. Voku alkoi myös imemään enemmän, joten sain tehtdä kunnolla töitä, että koko homma pysyi kasassa. Lopulta saatiin muutama onnistunut hyppy ja jatkettiin tehtävää niin, että yksittäisen esteen jälkeen seuraavalla pitkällä sivulla otettiin pysähdys. Voku suoriutui tehtävästä mallikkaasti ja lopulta vaihdettiin koko tehtävää, että ensin tuli sarja jonka "välissä oli vielä yksittäinen este. Toivottavasti ymmärsitte. Mutta kuitenkin hypättiin sitä muutaman kerran kunnes lopetettiin. Molemmat olivat tyytyväisiä eikä palalla hyppääminen niin hirveää ollut ainoa huono puoli oli ruunan jatkuva pään nykiminen tehtävien jälkeen, mutta ensi kerralla kokeillaan, miten hackamore taas toimii.