Vesileikkejä

Eilen oli taas jotenkin sietämättömän kuuma, kun aamulla tallilla puuhailessa. Pitkälti aamu meni valjaita pestessä ja muita pieniä hommia tehdessä. Kun kello löi yksi en ollut vielä liikuttanut Vokua sillä takaraivossani alkoi muodostua idea, että tänään olisi tosi hyvä päivä mennä uittamaan poikaa. Itse kun en vielä koppikorttia eli pikku e:tä omista jouduin kysymään isääni kuljettajaksi. Alun empimisen jälkeen isä kyllä suostui viemään ainoa vain, että koppi täytyi tyhjentää pikkuheinäpaaleista. Tämän kuultuani aloin heti töihin, mutta homma ei ollutkaan ihan niin helppo, kun piti pinota 20 paalia tallin seinustalle, jotka lähtevät kunkkareihin. Toiset 20 paalia piti viedä ja pinota katokseen ja loput sitten täytyi käydä laittamassa kaikkiin kuuteen tarhaan. Tämä ei ollut mitenkään haastavaa vaan se keli. Aurinko porotti koko ajan suoraan naamalle ja hikeä pukkaa. Että hevosurheilu on aivan ihanaa :)

Heinät purettuani pääsin hakemaan Vokun sisälle, sillä aamutarhailu oli venynyt hieman pitkäksi kiireen takia. Tarhalle saavuttuani eteeni hölkkäsi pieni pyöreä ja hieman loukkaantunut otus, kun ei oltu haettu ajoissa tarhasta pois. Juotin ja harjasin pojan varmuudeksi, sillä ilma ei näyttänyt suosivan meitä. Taivaalle nimittäin alkoi kerääntyä tummia pilviä ja jyrinääkin kuului. Näitä helteitä on ollut jo pidempään niin juuri sinä päivänä, kun minä ajattelen viedä pullani uimaan niin rupeaa ukkostamaan. Onneksi satuin tarkistamaan kännykästäni sääpalvelun, joka väitti kiven kovaa, että sade loppuisi 18.00. Joten elin sormet ristissä siihen asti. Sade onneksi loppui ja ukkonen meni kokonaan ohi, joten lopulta päästiin matkaan vaikkakin hieman myöhässä.

Voku oli hieman ihmeissään, että mihin me lähdetään tähän aika illasta ja vieläpä kopin kanssa. Matka uittopaikalle meni hyvin ruuna ei pahemmin ryskännyt kopissa ja minä laittelin kameroita valmiiksi. Paikan päällä ei meinattu saada suitsia päähän kun poika oli tunkemassa turpaansa etuovesta ulos katsomaan, että missä me ollaan. Voku ei sinänsä pelkää vettä, mutta ei ole mikään vesipetokaan vaan yrittää aina kokeilla, että onko pakko mennä ? Yleensä on. Vesi oli ihanan lämmintä ja aloitettiin kahlaamalla hieman ranta vedessä ja muisteltiin miltä paikka oikein näytti. Kahlailun jälkeen tuli aika hypätä selkään ja lähteä syvemmällä. Ainoa ongelma oli se, että ratsastaja ei päässyt ihan heti kyytiin. Olen joskus jopa päässyt ihan pelkällä hyppäämisellä Vokun selkää, mutta viime kerrastakin on jo yli puoli vuotta. Joten siinä minä sitten yritin epätoivoisesti kivuta kyytin isäni ja veljeni nauraessa minulle. Eikä yritys vakuuttaanut hirveästi Vokuakaan, joten jouduin lopulta palaamaan hiekalle, jossa isäni punttasi minut kyytiin.

Veden syventyessä Voku alkoi pikku hiljaa uida tai no kellumiseksi sitä olisi voinut sanoa, mutta se ei syvällä viihtynyt kovinkaan kauan vaan ravasi aina lennokkaasti syvältä matalalle oleilemaan, joten syvällä käytiin ainoastaa kolme nopeaa kierrosta muuten kahlailtiin rannassa. Lopuksi hyppäsin vielä itse alas ja kahluutin ruunaa kädestä vähän syvemmälle. Juuri niin pitkälle, kuin omat jalat yltivät pohjaan. Tämän paikan paras puoli on ihana hiekkapohja, joka syvenee hyvää vauhtia ei siis liian nopeasti, kuten monissa järvissä on tapana. Sekä, että rantakaistale on tosi leveä, joten jos ei halua mennä syvälle pystyy kahluutamaan matalalla pitkänkin matkan. Kaiken kaikkiaan Voku tykkäsi käydä pulikoimassa, jotakin viileää vastapainoksi näille helteille. Katsotaan, jos päästäisiin mahdollisimman pian uudestaan ja vaikka kaverin kanssa. Nyt loppuviikosta ei ole mitään suurempia suunnitelmia, muuta kun Poriin pakkaaminen ja hirveä jännittäminen miten meidän pojat suoriutuu matkasta. Onneksi saatiin tosi hyvä majoituspaikka vähän kauempana radasta tosi rauhallinen, joten perjantaina lähdetään puolilta päiviltä matkaan ja pyrin postailemaan matkasta tännekkin.

Mä en ole ihan varma, mitä tuo ruuna oikein duunaa

Meidän rutiinit

Kuten kaikilla heppailijoilla myös meillä Vokun kanssa on tietyt rutiinit mitkä suoritetaan päivittäin ja ajattelin avata niitä hieman tässä postaksessa. Koska me ei olla Vokun kanssa tehty oikein mitään hirveän mielenkiintoista. Ainoa ilmoittamisen arvoinen asia on se että tallimme lähtee ensi viikonloppuna Porin kuninkuusraveihin kolmella hevosella. Äitini oma Passion dream juoksee sunnuntaina. Tallin toinen juoksija Jottei lähtee matkaan lauantaina. Ja tallin ykköstykki Vieskerin Valo kilpailee itse päälähdossä, joten muistakaa kannustaa meitä :)


07.15.Kuulen kuinka ovi kolahtaa ja tiedän äitini menneen ruokkimaan hevoset, joten se tietää, että minulla on vielä 30 minuuttia aikaa torkkua, joten vaivun peiton alle.

07.45 Äiti huutaa alakerrasta, että nyt ylös. Raahaudun alas juon kupin kahvia ja syön vähän jotain. Jonka jälkeen suuntamme koko porukka talliin.

08.15 Alan viemään karvakorvia ulos. Yleensä Vokukin menee jo tässä satsissa ulos syömään aamuheinät ja harrastamaan aamujumppailut, joita itse en ole  nähnyt vähään aikaan. Tässä satsissa pääsevät tarhailemaan kaikki ne hevoset joille isäni on merkannut listaan ajoa, ratsastusta taikka hiittiä, että ne ehtivät olemaan ulkona ennen liikuttamista. Sillä normaalisti tallilta löytyy vähintään 8 liikutettavaa hevosta ja maksimissaan se 21.

08.40 Loputkin karsinat on siivottu ja minulle löydään kottikärrit käteen purun kärräystä varten. Meillä purutetaan joka toinen päivän, joten vietän suuren osan aamusta siellä :) Sekä käyn tarkistamassa tarhojen vesi- ja heinätilanteen ja korjaan sitä tarvittaessa.

09.30 Viimeinkin kaikki karsinat purutettu, jonka jälkeen pääsen siirtymään varustehuoneeseen, jossa pesen/pyykkään edellisen päivän starttikamat, jos sellaisia löytyy. Ja jos aikaa löytyy niin pyyhkäisen Vokun varusteita.

11.00-12.00 Kello onkin jo noin paljon pitää ruvetakkin vaihtamaan hevosia tarhoista. Notkun aidan luona jolloin Voku huomaa minut ja nostaa korvat pystyy ehkä jopa hörähtää ja alkaa hölkätä kohti porttia. Laitan Vokun karsinaan hetkeksi lepäämään kuumuudelta ja nyt helteillä haen ämpärin joka on täynnä melassia. Nyt ulos pääsevät ne hevoset joilla ei ollut mitään liikuntamuotoa merkattu listaan, jolloin saavat olla hieman pidempään ulkona kuin ensimmäinen satsi.

12.00-15.00 Rupean varustamaan Vokua valmiiksi, jotta päästään liikkeelle. Lähtö riippuu ihan siitä, mikä on päivän ohjelma. Mutta nyt helteillä ollaan lähdetty jo ennen 08.00. Toisinaan jos ollaan sovittu Neean kanssa jotain ratsastus voi venyä myöhemmäksikin.

15.00 Isä tuo tuorekuorman ja aloittaa purkamisen, jotta iltaheinät saadaan nälkäisille. Heinien jaon jälkeen aletaan laittamaan ensimmäisiä heppoja valmiiksi.

16.00 Vokun oltua letkuissa otan pojan karsinasta ja alan laitella jalkoja. Yleensä maastolenkin jälkeen pelkkä letkuissa oleminen riittää tai sitten kaivan arnikapullon ja vedän sitä jalkoihin. Estetreenien jälkeen kaivan liisteripurkin ja -harjan, käsineet sekä suojalasit ja alan liisteröidän jalkoja.

16.30-17.00 Otetaan toinen satsi karviaisia sisälle ja laitetaan ne valmiiksi suoraan.

18.00 Kun kaikki hevoset on saatu hoidettua ja viimeisetkin ovat jo sisällä. Äiti ilmoittaa, että nyt aletaan jakamaan iltakauroja ja lakaisemaan lattioita, jotta saataisiin talli suljettua.

18.25 Iltakaurat on saatu jaettua ja ämpäritkin on pesty. Käyn vielä sammuttamassa radion ja tarkistetaan äitin kanssa kaikki karsinat, jonka jälkeen suljemme valot.

20.00-21.00 Viedään yö hevoset ulos.

Oleilua aamu auringossa

Heippa taas ! Eipä ole taas tännekkään tultu kirjoiteltua, mutta jos sitä nyt vähän päivittelisi kuulumisia. Kuten varmaan huomasitten päivittelin taas hieman ulkoasua ja ollaan melkein oikeilla jäljillä, että enää meiltä puuttuu uusi banneri. Viimeisimmän postauksen tekstin fontissa ja muissa jutuista oli tullut pientä häikkää ja en yhtään ihmettele, koko homma oli aivan fiasko kun sitä yritin korjata ja tuloksena oli, etten saanut tekstiä korjattua kokonaan, mutta toivotaan ettei se enempää ainakaan jumitu. Elikkäs sitten ihan asiaan käytiin Vokun kanssa Kiviharjun tilan kisoissa tuossa muutama viikko sitten. Laitettiin aamulla Vokulle stressilaastari niskaan lähelle korvia, jos mies vaikka olisi rauhallisempi kuljettaessa. Onneksemme laastarin vaikutustulos oli parempi kuin osasimme odottaa sillä poika matkusti molemmmat matkat hiljaa kopissa. Kisapaikallakin ruuna oli tosi rauhallinen eikä hermoillut turhaan oikein mistään, mikä oli tosi iso plus. Menestystä ei pahemmin tullut 70cm tuli 4vp, jotka olivat täysin kuskin vika sillä hoputin Vokua hieman kolmos esteellä, jolloin tuli puomi alas, mutta muuten ruuna oli koko radan ajan tosi rento ja helppo ratsastaa. Verkassa ruuna oli tosi hyvin tuntuinen otettiin muutamat hypyt molempiin suuntiin. Seuraavaksi hypättiinkin sitten 80cm hunting-luokka, jonka maastoeste osuus sai minut voimaan melkein pahoin. Hirveästihän me ollaan Vokun kanssa kaikkea hypätty, mutta silti rataa kävellessäni yritin koko ajan tsempata itseäsi, että hyvin se menee.

Jopa normaaleilla esteillä oli muutama pelottava este, joten sai ratsastaa ruunaa tosissani, että päästiin yli. Koko radan ajan sitten puhuin ja kannustin Vokua hyppäämään kaikki pelottavimmatkin esteen. Esimerkiksi kuivahauta, sekä kaikki tynnyriesteet. Rata ei ollut milläänlailla kaunista katsottavaa, sillä jokaisella maasto esteellä ruuna meinasi kieltää, mutta jotenkin möngersi esteiden yli ennen toisiksi viimeisellä esteellä tuli sitten kaksi kieltoa ja ulos. Este sinänsä ei ollut pelottava pelkkä puunrunko mutta sen takana oli vesihauta, mikä ei kuulunut rataan, joten veikkaan että Voku kyttäsi sitä vettä siellä takana. Radan jälkeen tuomaristo kuulutti minut käymään vieraillulla. Mitään suurempaan valitettavaa ei ollut muuta kuin, että älä pidä niin kovaa ääntä radalla. Yleensä en hirveän kovaa radalla ääntele, mutta jotenkin sietämätön jännitys ja pelko, että jos sieltä selästä tullaan alas, mutta kuulemma yleisöllä oli ollut hauskaa katsella ja kuunnella meidän suoritusta. Kuvia kisoista ei ole melkein yhtään sillä oma kamerani päätti sulkeutua juuri ennen ratoja ja muualta en ole niitä löytänyt.

Muuten kisojen jälkeen ollaan otettu rauhallisesti ja säiden kuumetessa voin rehellisesti sanoa, että minun motivaationi on täysin nolla. Tai siis jos sitä voi tuoksi kutsua, mutta jotenkin on inhottavaa lähteä heppasen kanssa maastoon kun tietää, että ensimmäinen 5 minuutin aikana kimppuun hyökkää sadoittaan paarmoja ja muita mönkiäsiä ja heppa ei voi vain niitä sietää. Ja tiet ovat meillä sen verran kovat, että ravaamaan tai saatikaan laukkaamaan pääsee vain muutamissa paikoissa, joten ei hirveästi tee mieli viedä Vokun sinne paarmojen syötäväksi käppäilemään. Joten olen pitänyt sitä aika paljon yötä ulkona, jolloin on vähemmän ötököitä ja viileämpää sekä poika kävelee siellä mukavat kilometrit. Eilen juoksuttelin poikaa hieman illemmasta, mutta ei siitäkään menannut mitään tulla, kun ei malttanut kävellä paarmojen seassa ja kokoajan olisi pitänyt laukkailla pukkien kera. Ja tänään olin jo heti kahdeksan jälkeen lähdössä pojan kanssa maastoo, ettei meitä kupattaisi ihan kokonaan. Lenkkillä oli kylläkin vähemmän paarmoja kuin päivemmällä, joten Voku malttoi mennä käynti pätkätkin ihan rauhakseltaan. Oli mies niin tyytyväinen kun olin laittanut huput korviin eikä kärpäset päässeet surrailemaan korviin.

Nyt ehkä pieneksi ongelmaksi yksin maastoillessa on tullut laukkatessa kaiken pelkääminen. Eli siis kun nostetaan laukka esim kotisuoralla, joka on reunoista lanattu hyväksi niin tahtoo koko ajan kytätä oikeaan reunaan, jonka johdosta sitten säpsii ja säntäilee, joka ilman suuntaan. Teki tätä jo muutama vuosi, mutta lopetti niin ajattelin, jos mies olisi viimeinkin kasvanut aikuiseksi, mutta kai se on pakko myöntää, että toi on ikuinen kakara ;) Tai sitten sillä on joku rotukriisi, jolloin kuvittelee olevansa jokin herkkäsieluinen puokki. Tiedä häntä noita ton mielenliikkeitä,  itse putosin niiden seurannasta vuosia sitten. Ainiin kuvasinhan minä ruunan yksi päivä tässä josta seurasi etsintä pitkin kuva-albumejä vanhoja rakenne kuvia Vokusta, jotta näkisin hieman miten tuo pieni, lihava ja karvainen mies on vuosien ajan muuttunut. Ainoa vaan ettei ukko ollut oikein kuvaus päällä ensimmäiset 50 kuvaa olivat sitä, että naama oli hapan kuin sitruuna, mutta onneksi joku tallikavereista sattui tekemään jotakin mielenkiintoista jolloin korvat vaivalloisesti nousivat pystyyn.

Vokusta oli aivan tylsää seisoa paarmojen syötävänä ja yrittää poseerata kameralle

Kuvat alkaa vuodesta -08 kevät ja menevät järjestyksessä. Mitä mieltä olette onko pallukka muuttunut hirveästi vuosien varrella ja missä sinusta poika on komeimmillaan ?

Koulukiemuroita

Moi ! Kamala, kun tämä kirjoittaminen venyi pitkälle iltaan, jotenkin tuntuu ettei aika enää meinaa riittää mihinkään, vaikka puheiden mukaan pitäisi olla kesäloma ? Eilen tuli sitten laiteltua viestiä Neean kanssa, jos sitä tänään vaikka kouluiltaisi. Ainoa oikeasti iso ongelma meidän kouluilussa on se, että meiltä meinaa aina loppua tehtävät kesken. Jolloin päädytään tekemään niitä samoja voltteja ja väistöjä aina samoissa kohdissa plääh... Joten aattelin sitten avata netin ja aloittaa uusien harjoitusten metsästämisen. Melkein heti google ehdotti minulle Jane Wallacen kouluratsastusharjoituksia kirjaa.

 Kirja vaikutti lupaavalta sillä opus käsittelee asteittain vaikeutuvista ratsastusharjoituksista, jotka kehittävät taipuisuutta, tasapainoa, voimaa ja notkeutta sekä parantavat ratsastajan ja hevosen suoritusta.- Varusteet- Askellajit- Siirtymiset- Puolipidätteet- Voltit ja ympyrät- Ympyrän suurentaminen ja pienentäminen- Kiemuraurat- Avotaivutus- Vastalaukka- Pysähdys tasajaloin- Peruutus jne. Tai noin siinä kirjan esittelyssä luki...  Eikä hintakaan ollut paha 9,95 €, joten laitoin kirjan tilaukseen. Joten sen pitäisi kolahtaa postissa 1-3 pvä päästä. Anteeksi kuva on tosi sumea enkä löytänyt parempaa. Samalla ajattelin vilkaista samantyyppistä kirjaa esteratsastuksen puolelta. No hinta oli siellä paljon kovempi taisin löytää yhden kirjan jonka hinta yli 40€, enkä sen jälkeen jaksanut alkaa etsiä muita vaan ajattelin, jos sitä kirjastoon uskaltautuisi pitkästä aikaa. Mutta ainakin nyt pitäisi saada vaihteulua aina samoille perustehtäville. Voin vaikka veikata, ettei Vokukaan pistä vaihtelua yhtään pahaksi. Saatiin myös viimein maksettua hepan ja mun kilpailulisenssit Kipaan, joten nyt vaan odotellaan, että ne päivittyvät sillä suunnalla ja että posti tuo meille tullessaan uudet satulat.

Kouluilun suhteen homma meinasi mennä useaan kertaan harakoille. Päivemmällä en kuullut Neeasta mitään moneen tuntiin, joten ajattelin heittää pötkölleen sängylle ja ottaa pienet torkut. Koska omaan vähän liiankin hyvät unen lahjat päätin laittaa puhelimesta toisen kuulokkeen korvaan ja musat soimaan. Homma sujui melkein nappii paitsi, että onnistuin jolloin ilveellä nukahtamaan jonkin sortin horrostilaan. Ja heräsin vasta, kun Neea viimein laittoi minulle viestiä, että laitappa polle kuntoon.Luojan kiitos, että herösin, sillä en ollut kuullut kun pikkuveljeni kaverinsa kanssa olivat poistuneet tontilta uimaan, mikä myöhemmin aiheutti minulle kauhean etsintätehtvän. Voku ei ollut kovinkaan iloinen tulostani karsinaan, sillä poika joutui keskeyttämään päiväheinien syömisen. Matka Neean kentälle oli yhtä tahtojen taistelua. Vokusta olisi ollut ihana jäädä joka puskan luokse syömään ja katselemaan luontoa, kun taas selässä vaadittiin vauhtia. Tytöt ehtivät jopa tulemaan minua vastaan sillä hevoseni liikkui etanan nopeudella. Kentälle päästyä kaikki aloittivat oman verkkauksensa eli ne perus voltit ja väistöt, jota tehdään aina. Nyt kun kentällä oli neljä isoa hevosta tuntui jotenkin, että tila meinasi loppua kesken. Voku piristyi verkassa hieman ja vastaile apuhin melko hyvin, sisäpohkeen läpi saaminen oli kuitenkin hieman nahkeaa. Ja tietysti Voku löysi vanhan tuttunsa mörkökulman, tämäkin on niin jännä juttu yleensä se ei pelkää mitään, mitä kentällä tai sen laidoilla on, mutta nyt kentän vieressä oli musta sanko, joka kylläkin on aina tapittanut siinä. Auringonpaiste sai kupin näyttämään hirmu vaaralliselta ja sitä piti sitten varoa ettei se vaan syö pientä ja lihavaa putikkaa. Verkan jälkeen aloitimme tekemään yhteistä, jonka olin metsästänyt netistä edellisenä iltana. Vaikka tehtävään kuului voltteja ja väistöjä ne oli yhdistetty nokkelasti keskenään.

 


 
Voku hoksasi tehtävän tosi nopeasti ja väistöt sekä voltit menivät kuin rasvattu. Ainoa ongelman kohta ilmeni oikeassa kierroksessa viimeisessä väistössä oikealle. Ruuna tahtoi mennä hieman liian vinossa eikä sisäpohje mennyt läpi millään. Ja huomatuksenikin kaikuivat kuuroille korville. Näpäkämpi huomautus meni läpi, mutta Voku vastasi tähän mielenilmauksella eli pukitti ja hyppäsi sivulle. Teki muutaman kerran tuonkin jälkeen kunnes ymmärsi, että oli parempi luovuttaa ja mennä kiltisti. Vasempaan kierrokseen tehtävä sujui muitta mutkitta joka kohdassa ja Voku oli hereillä koko ajan. Laukkatehtävänä kokeiltiin jotain ihan uutta nimittäin vastalaukkaa. Esteratsukkona ollaan Vokun kanssa harjoiteltu enemmänkin noita vaihtoja, mutta hauskuuden nimessä päätettiin kokeilla tätä. Ainoana muutoksena teimme tehtävään sen, että käynti osuus vaihdettiin raviin ja jos ei vasta laukka nouse suoraan niin apuvoltin käyttö oli sallittua. Kukaan ei päässyt tämän tehtävän kanssa heti vauhtiin, ainakin meidän piti keskustella, mikä ja miten sitä vastalaukkaa mennään. Voku nimittäin tarjosi minulle vaihtoa aina tilaisuuden tullessa. Lopulta apuvoltin avulla saatiin mentyä kierroskeskiympyrällä molempiin suuntiin, mikä sinänäsä oli jo suuri saavutus hevoselta joka ei ole pahemmin vastalaukkaamista harrastanut. Tämän tehtävän jälkeen osa ratsukoista oli poistunut kentältä maastoilemaan ja me jäätiin Neean kanssa kahdestaa, joten päätettiin sitten tehdä vielä keskiympyrällä laukan pidennyksiä ja lyhennyksiä. Pidennykset ovat olleet Vokulle aina helppo nakki, mutta lyhennyksissä ruuna ja ratsastaja joutuivat molemmat tekemään ihan kunnolla töitä, jotta tulos näyttäisi vaaditulta. Näiden jälkeen aloitimme loppuravit, joissa Voku tuntui letkeältä ja rennolta. Oli jopa havaittavissa pientä eteen alas pyrkimystä, jonka jälkeen päätimme lopettaa ja lähteä tallaamaan kohti kotia. Kotona odottikkin sitten ihanan raikas suihku, lämmin ja makea melassivesi sekä jalkojen kylmäys lekuilla.

Kysymys kuuluu mihin ihmeeseen mä oikein kattelen...

Illalla lähdettiin sitten heittämään vielä lenkki saman seurueen kanssa ja koirat tietty otettiin mukaan. Olisittepa nähneet meidän Vilin ilmeen, kun sanoin, että nyt lähdetään katsomaan Gidoa ja Neeaa. Lähdettiin suhteellisen myöhään lenkille, kello taisi olla jo yli yhdeksän, kun lähdettiin yhdessä tarpomaan. Vilikin jaksoi urhoollisesti koko lenkin mennä, vaikkakin välillä tuli väsy jolloin muun porukan oli tsempattava vauhti takaisin. Muuten tykkään illalla lenkkeilystä, mutta ne itikat on ihan hirveitä. Päänahka kutisee nimittäin sen verran, että tiedän tulleeni puretuksi. Pituutta lenkille tuli melkein 10 km ja aikaa kului lähemmäs 2h, mutta tuli muuten hyvä oli sekä koiralle, että minulle. Nyt jos sitä lähtisi vielä nopeasti käymään suihkussa ja vetäytyisi bunkkaansa oottamaan seuraavaa päivää sen tapahtumia.

Valon määrä kun lähdettiin 

Loppuvaihesta lenkkiä nappastu puhelimella, voi jopa nähdä kuun.

Juttuja vähän sieltä sun täältä

Elikkäs nyt olis vissiin se aika, että mä yritän oikeesti muistella mitä kaikkea me puuhasteltiin viikolla. Keskiviikkona käytiin Vokun ja äitin kanssa yhdessä käpyttelemässä maastossa ja katsomassa miten ruunan kinner reagoi hyppäämiseen. Kinner ei kiukutellut, joten voidaan nyt ruveta hyppäämään rauhakseltaan tiivimmässä jaksossa. Illalla sitten lokkeilin porukoiden kyydillä Lahteen ja Horzelle tuhlaamaan rahani. Mukaan tarttui uusi lampaankarvaromaani, Tallipintelit, jalustinhihnat estesatulaan, Horzen kesätakki sekä tilasin netistä kauan himoitsemani jin stirrupit. Aluksi meinasi olla vaikeeta valita mikä väri olis hyvä, mutta loputa päädyin true blue värisiin, sillä halusin et niissä oli väriä kunnolla. Torstaina käytiin sitten Neean ja Fiian kanssa maastossa, koska Voku sai koko viikonlopun olla, sillä itselleni puski kuume päälle ja Pikkuvejeni rippijuhlatkin olivat ovella. Voku oli yllättävän kuuma ja pinkeä koko lenkin ajan. Muutaman kerran oltiin jopa kahdella jalalla, kun pusikosta lähti epämääräisen näköisiä siivekkäitä. Pojalla olis ollut koko ajan laukka vaihde päällä, mutta tiet olivat yllätys yllätys hirveän kovia, joten jouduttiin kävelemään aika paljon. Ainiin kävinhän mä ajamassa tuon pienen jenkkiorinkin tuossa olisko ollu keskiviikkona ennen raveihin lähtöä. Lucaa on aina hauska ajaa, kun se on jotenkin niin huumorintajuinen ja rento kaveri vaikka ikää on vasta 3-v. Ei pelkää tukkirekkoja tai aihtaissa paikoissa ohittamista pysähtyy jopa välillä odottamaan, että auto tulee ohi. Ainoa miinus on se, että mies on hieman kova äänin ja hirnu todella paljon, mutta eiks kaikki nuoret hormonihirviöt rääy kurkkuansa käheäksi. Ainakin meidän tallilla tuntuu joskun ettei tärykalvot meinaa kestää sitä orkesteria.

Maanantaina osa sukulaisista oli jäänyt meille yöksi ja päästiin yhdessä heppailemaan. Maastoon lähdettiin Vokulla, Eurolla ja Tytöllä. Onneksi oli satanut, sillä nyt tiet olivat ihanan pehmeitä ja niillä pystyi huoletta laukkaamaan ja ravaamaan. Pollet olivat kaikki hieman pinkeitä, kun muutama päivä ollut vapaata ja isommassa porukassa liikkeelle lähdettiin. Pientä kisailunkin poikasta ratsuilla ja miksei myös ratsastajilla ollut. Ainoastaa säälitti sitä joka jäi hännille, sillä rapa kyllä lensi ja pahasti. Muuten meillä oli kyllä hauskaa. Ja vielä loppuun illalla Outi soitti minulle ja sanoi, että hän laittaa satulat tänä iltana postissa tulemaan, kaiken kaikkiaan satuloita tulee kolme, Alun perin piti tulla kaksi, mutta joku ihana ihminen oli halunnut myydä satulansa joten, koska Outi ei pääse sovittamaan satuloita laitoin heti viestiä Valmentajalleni Ninalle, joka lupasi tulla sovittamaan satulat heti viikonloppuna. Jos nyt sitten viimeinä päästäisiin aloittamaan se kilpaileminen.