Show-näyttelyt

Eilen soi kello jo 8 tai oikeastaan olin taas torkkunut jo 6 asti odotelleen herätyskellon soivan. Ilmeisesti meillä oli ollut tallilla jonkin sortin karkaamis yritys. Kyseessä ei sentään ollut Voku, vaikka itse kyllä olisin veikannut, että tämä vanha kettu olisi ottanut ja lähtenyt aamulenkille ilman minua. Pysyttiin kuitenkin tosi hyvin aikataulussa eikä minulle tullut sitä yleistä panikointi juuri ennen lähtöä. Huomasi Vokusta heti, että nyt ollaan lähdössä jonnekin ihan muualle, kun satula ei lähde mukaan. Ruuna kuitenkin matkusti todella hyvin koko matkan, mitä nyt pieniä kolautuksia tuli aina silloin tällöin.

Paikalle saavuttua käytiin ilmoittautumassa ja vilkaistiin verkassa olevia oreja. Löytyihän sieltä tuttujakin nimittäin entinen valmennettavamme Esu kierteli lämmityskehässä yhtä komeana, kuin ennenkin. Hetkellisten kuulumisen vaihtamisen jälkeen suunattiin ottamaan Voku kyydistä pois ja lähdettiin verkkakehään, sillä meidän luokka oli heti oriiden jälkeen. Voku käyttäytyi tosi hyvin verkassa vaikka otimme käyntiä ravi sekä esittämisasennot ( huom myös peräkanaa ). Pian olikin ruunien vuoro osallitusjia oli vain kolme, sillä yksi oli jäänyt pois.

Me päästiin ensin kehään, Voku oli tosi mallikaasti ja tuomari tykkäsi ja kehui ruunaa kovasti. Ja luokan päätteeksi tuomari julisti Vokun luokkavoittajaki ja I p. ruunaksi. Kysyi vielä palkintoja jakaessa, että onko ruuna oikeasti niin miellyttävä kuin se antaa ymmärtää. Meinasin sanoa, että mies on todella vieraskorea, mutta päädyin hymyilemään ja nyököttelemään. Tuomari kysyi myös ollaanko me kavereita ? Ja tähän vastasin nopeasti, että ollaanhan me. Johon hän vastasi, että sen huomaa miten ruunaa tarkkailee koko ajan minua ja minun liikkeitäni sekä mukautuu niihin nopeasti.

Lopullisessa pöytäkirjassa luki näin:

- Hyvä rotuleima
- Hyvä ilme
- Kevyt kaula, jossa hyvä ylälinja
- Vahva lapa
- Korkea säkä
- Syvä runko
- Luisu pitkä lautanen, vahvat reisilihakset
- Jaloissa hyvä luusto
- Kjt lyhyet vuohiset
- Käynnissä tj länkinen ej kerii
- Raviliikkeet suoremmat
- Käynti saisi olla matkaa voittavampi
- Ravissa hyvä mekaniikka
- Hevonen on esitetty hyvässä kunnossa.

Luokkavoitto tarkoitti sitä, että jatkoimme BIS:siin, joten jouduimme odottelemaan jokusen tovin. Paikalla oli toinen toisiaan nätimpiä suomenhevosia ja joka luokanvoittaja tuli olemaan meillä paha vastus. Lopulta kun Best in show kehä alkoi Voku oli jo hieman hermostunut kaiken odottelun jälkeen, mikä näkyin kehässä pörheänä käytöksenä. Pikku hiljaa tuomari alkoi karsimaan hevosia kehästä ja toivoin, että älä tule tänne älä tule tänne ?

Ensin edestämme lähti hevonen ja pian myös takana ollut poistui ja huomasin, että meitä ei ollut, kuin neljä jäljellä. Tuomari joutui hetken pohtimaan kuka poistuisi kehästä. Valitettavasti se osui meihin, vaikkakin tuomari sanoi, että todella piti ruunastani ja olimme hyvä pari ja kisa oli tiukka. Itse olin todella tyytyväinen sillä onhan 4 sija 46 osallistujasta aika hyvä verrattuna, että viime vuonna emme edes päässeet jatkoon.

Kouluvalmennus

Vitsi, kun jäi hyvä fiilis tämän päiväisestä valkasta. Tämä kerta tosin meni tutustuessa tosiimme ja myös, että Tanja hieman näkisi miten me toimitaan yhdessä. Voku oli tosi rento koko valmennuksen ajan eikä juossut alta karkuun, kuten sillä on yleensä tapana. Tänään meillä oli tarkoitus keskittyä lähinnä minuun ja tyyliini ratsastaa. Suurimmaksi ongelmaksi nousivat nopeasti kädet, jotka tahtovat valua aina liian alas sekä jalat jotka menevät hieman liian eteen eivätkö aina ojennut tarpeeksi pitkiksi.  Ja sitten vielä loppu tunnista Tanja huomautti, että pääni kääntyy kuin pöllöllä konsanaan, mikä muutti hartia linjaani huomattavasti.

Ensin aloille työskennellä käynnissä keskiympyrällä, keskittyen korjaamaan alavartalon asentoa sekä käsiä. Hetken kuluttua Tanja pyysi, että alkaisin siirtämään sisäkättä hieman lähemmäs kaulaa ja hiljaa tosin sen takaisin toisen vierelle. Aluksi tehtävä tuotti minulle vaikeuksia ja Voku meni hieman hämilleen. Hetkisen jumpauksen jälkeen tehtävä alkoi kuitenkin sujua paremmin ja pystyimme siirtymään kevyeeseen raviin jatkaen samaa tehtävää. Tässä kohtaa minulle unohtui välillä pitää ulkopohje kiinni ja käsi tahtoi valua kohti kaulaa huomaamattomasti, mutta onneksi kokoajan joku käski korjaamaan sen ja loppu tunnista rupesin jo itsekkin korjailemaan kättä.

Tämän jälkeen otimme koko kentän käyttöön ja teimme S:ssä ja R:ssä pienet voltit joiden jälkeen piti tehdä täyskaarto ja suoristusvaiheen jälkeen väistätettiin takaisin uralle. Muuten tehtävä sujui suht hyvin, mutta en tahtonut muistaa aina antaa Vokulle tilaa edestä väitöjen kohdalla ja väistöistä tuli tosiinaan todella jyrkkiä. Onneksi Voku oli rauhallinen niin pystyin oikeasti keskittymään oman asennon korjaamiseen ilman, että koko valmennus on verta, hikeä ja kyyneliä ruunan maatessa kädelläni. Ja pakko vielä kehua, että pitkästä aikaa oli tosi kiva treenata koulua, kun oli joku muu joka keksi tehtvät itse, kun olen tosi huono keksimään uusia tehtävi ja yllensä päädytään niihin tuutuhin ja tylsiin tehtäviin.

Jatkettiin edelleen kevyessä ravissa nyt kuitenkin tehtiin jokaisen sivun keskelle pieni voltti. Tässä kohtaa Tanja huomasi, että Voku asettuu kaulasta, mutta nenä pysyy edelleen samassa kohdassa. Joten ensi kerralla luultavasti keskityttään enemmän hevoseen. Tehtävä sujui suhteellisen tasaisesti Tanjan korjaillessa pieniä virheitä Vokun tuntuessa aina vain paremmalta ja paremmalta. Lopuksi Tanja kysyi otettaisiinko laukkaa.

 

Vastasin, että otetaan vaan niin tulee nähtyä kaikki, vaikka otimme vain muutaman nostot molempiin suuntiin pääty ympyrällä. Tässä kohtaa ruvettiin tekemään samaa käsi jumppaa, että oppisin antamaan Vokulle hieman tilaa, jonka jälkeen istunnan avulla siirryttiin käyntiin. Välillä Vokun saadessa hieman enemmän tilaa kuin yleensä vauhtikin meinasi koventua. Tanja kovasti kehui Voku ja sanoi, etten minäkään ihan toivoton tapaus ole. Joten ruvetaan nyt säännöllisesti käymään valmennuksissa ja ruvetaan kehittymään eteenpäin.

Viime viikkoinen peltoilu

Viimeinkin minä sain käsiteltyä kaikki viime viikoiset peltoilukuvat, kun niitä oli muistikortilla yli 800, vissiin otti kuvaaja tehtävänsä hieman liian vakavasti :) No mielummin näin kuin liian vähän ainakin on todenäköisempää, että joukosta löytyy muutama onnistunut. Viime viikoina olen huomannut ettei Vokulla tahdo mennä pohjeavut millään perille ja saa pyytää monta kertaa samaa asiaa ensin hissukseen ja lopulta hieman reippaammin. Nyt varmasti mietitte, että miksi en ota mukaan kouluraippaa. Itse haluaisin aina välillä mennä koulupiiskan kanssa, mutta Voku ei kestä sen kanssa menoa tai ainakin kun viimeksi kokeilin. Se hermostuu uskomattomasti ja ja alkaa kyttäilemään ainoastaan piiskaa. Joten lätkäisin jalkaani sen sijasta kannukset.

Ai niin ja melkein unohdin mainita, että Mari kävi taas meillä vierailulla, mutta tällä kertaa hoitovuorossa ei ollut kumpikaan meistä. Mukanaan Mari toi toiset hackamoret, missä oli sitten tämä oikeanlainen etuosa, sekä uudet ohjat ja kaksi eri sävyistä ruskeaa huopaa, jossa ei ollut ollenkaan kiinnityslenkkejä. Mutta siis takaisin asiaan Voku oli jotenkin tosi raskas ja rasittava ratsastaa tehtävistä ei meinannut tulla mitään, kun ruuna tahtoi makaamalla maata kädelläni, mikä taas rasitti selkääni. Laukka vuorolla Voku meinasi, että nyt lähetään kuuhun ja joka puskassa väijyi jos millaista örkkiä.

Pohkeet menivät kuitenkin paremmin läpi, mutta muuten kokonaisuus oli todella huono. Tämän jälkeen ajattelin, että nyt on lisättävä tuota sileällä työskentelya ja yrittää laittaa kannuket jalkaa kerran viikossa tai sitten joka toinen viikko, kun tänään sitten kävin kannusten kanssa kouluilemassa pellolla, tosin ilman kuvaajaa. Niin Voku oli todella hyvän tuntuinen rento ja letkeä sekä tosi kevyt ratsastaa. Onneksi me saatiin muutama suhteellisen kelvollinen pätkä, että pystytti treenit lopettamaan hyvällä mielellä, koska mun mielestä treenejä ei saisi ikinä lopettaa turhautuneen tai kiukkuisena, vaikka kaikki ei mene aina niinkuin pitää.

 Helpottaa tehtävää hieman ja kun sen saa menemään läpi kiittää ja lopetta. Jonka jälkeen voi myöhemmin yrittää uudestaa. Sillä omasta kokemuksesta hermostumisesta taikka turhautumisesta ei tämän pollen kanssa koskaan seuraa mitään hyvää. Ruuna lopettaa yhteistyön heti, jonka jälkeen annetaan pitkät ohjat vedetään henkeä hetki sekä rauhoitutaan, jonka jälkeen jatketaan. Milloin hommat on nollattu uuteen yritykseen.

Ou no ! Tosta ei varmaan mennä yli

MRA seuraesteet

Elikkäs eilen käytiin Mäntyharjussa hyppäämässä ja homma meni sitten täysin harakoille. Aamu alkoi vielä suht hyvin itse en kuitenkaan saanut nukuttua kunnolla 5 jälkeen. Sillä heräsin sohvalta telkkarin ääniin olin siis kirjaimellisesti sammunut alakerran sohvalle puhelimen kanssa. Johon kaverini oli yrittänyt soittaa monen monta kertaa ( Kyllä puhelin oli äänellä ja maksimi kovuudella) enkä ollut kuullut sitä. Loput tunnit nukuin pätkä unta kunnes en jaksanut enää ja päätin käydä keittämässä aamukahvit. Voku oli vielä kotona tosi rauhallinen ja kiva laitella valmiiksi sekä pysyttiin tosi hyvin aikataulussa, kunnes alamäki alkoi.

Voku matkusti tosi huonosti menomatkan ja takatulomatka oli vielä hirveämpi jatkuvaa kaivamista ja heijaamista ennen kuin tunnin rymyämisen jälkeen jaksoi hieman rauhoittua ja heijailua tuli vähemmän. Paikalle saavuttua käytiin ilmoittautumassa ja juomassa kahvit sillä oltiinkin jopa hieman etuajassa joten aikaa oli katsella muutaman 70 cm ratsukon suoritukset. Kentän pohja näytti silmään tosi hyvältä ja sääkin suosi meitä, sillä viimeksikin kun oltiin täällä ilma oli tosi hieno, mutta meidän luokan kohdalla vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Rata oli suht helppo molemmissa luokissa vaikkei sama ollutkaan. Aluksi kävin Vokun kanssa läheisellä hiitisuoralla ravailemassa ja laukkailemassa, sillä isi oli kävelyttänyt Vokua sillä välin, kun itse kummastelin rataa.

Otettiin muutamia pysähdyksiä, mitkä eivät tahtoneet mennä millään läpi, joten päätin äkkiä, että otetaampa martingaali kokonaan pois. Tämän jälkeen Voku tuntui paremalle ja päästiinkin sitten verkkaamaan kentällä. Hyppyjä otettiin muutama kumpaankin suuntaan ja ne onnistuivat hyvin ja muutenkin verkasta jäi hyvä maku suuhun. Joten siirryttiin jännittämään omaa vuoroa. Radalle tullessa Voku muuttui jotenkin tosi hermostuneeksi eikä tuomarin tervehtimisestä meinannut tulla mitään.

 Lähtömerkin saatua suuntasimme ensimmäiselle esteelle, joka oli yksinkertainen oranssi/valkoinen pysty, mitä Voku päättikin sitten pelätä hullunlailla. Sama jatkui vielä toisen ja kolmanen esteen kanssa. Kolmosen olisin vielä voinut hyväksyä sillä este oli erikoiseste, muttei mikään sellainen, mitä ei oltaisiin koskaan nähty. Loppu rataa kohden meno parani ja päästiin jopa uusintaa, missä kylläkin tuli yksi puomi alas tokavikalla esteellä. Videoita katsoessa huomasin Voku tekevän pienen raviaskeleen juuri ennen estettä, jonka vuoksi tultiin hieman liian lähelle ja takajalat nappasivat puomin mukaan.

90 cm oli täysi pettymys minulle sillä ruuna suoritti ala-arvoisesti. Verkassa kielsi kolme kertaa jonka jälkeen hyppäsi. Kuitenkin kusi heti hypyn jälkeen, joten kiellot saattoivat johtua siitä ( Muutaman kerran aikaisemminkin kotona tehnyt) Radalle tullessa alkoi hirveä pään heittäminen ja jopa kakaramainen käytös. Pilli vihelsi ja me lähdettiin matkaan ensimmäinen este ok:sti ja toiselle tuli hyvä hyppy. Toiveikkaasti lähdettiin kohti kolmosta, jossa yllätyksekseni Voku päätti vetää liinat kiinni ja liuttiin päin esteettä.

 Hetken jouduin miettimään, että mitäs hittoa nyt tapahtui. Koskaan ja nyt tarkoitan koskaan ei ole ruuna tuollaista tehnyt, niin jätti kyllä kylmän päälle. Saattin merkki jatkaa rataa ja lähdettiin kokeilemaan uudelleen. Voku meinasi kieltää uudelleen, mutta jotenkin päästiin yli ja jatkettiin neloselle, minkä senkin meinasi ryökäle kieltää, kunnes sitten vitosella meni taas liinat kiinni ja kuulin " Ratsukko joudutaan hylkäämään kahden tottelemattomuus virheen takia" Itselle tuli hieman lannistunut olo ja piti miettiä, mitä tuli tehtyä väärin. Lopulta tulin siihen tulokseen, että lisää vaan reeniä niin ehkä se siitä vaikeudethan on tehty voitettaviksi vai miten se nyt menikään.Älkää kysykö miksi videoi loppuu 4 esteen jälkeen, itse kysyin samaa ja vastaukseksi sain, että kuvaajalta oli mennyt napit sekaisin.

Onko teillet tullut koskaan kieltoja, mitkä tulevat aivan metsästä etkä tiennyt hevosesi edes pelkäävän sitä perusestettä ?

Itsenäistä hyppelyä

 Moikka ! Ennen tulevia Mäntyharjun kisoja käytiin Vokun kanssa testaamassa uusi estekalusto. Hyppytaukoa on kertynyt hieman liikaa joten se oli huomattavissa hevosessa että ratsastajassa. Rata pidettiin tosi helppona kolme estettä eli yksi sarja ja tasapää okseri. Radan koottuani suuntasin takaisin kotiin laittelemaan Vokua valmiiksi, kunnes huomasin toisen etukengän olevan todella löysällä. Isini ei kerennyt etupäätä tänään kengittään joten päätettiin raapaista etukengät pojalta kokonaan pois. Mä en ole varmaan koskaan mennyt Vokulla ilman kenkiä, joten odottelin kokemusta mielelläni.

Kentälle lähtö tuotti suuria ongelmia, sillä ilmeisesti Vokulla ei ollut minkään sortin fiilistä tehdä yhtään mitään eilisen peltotuupailun jälkeen, mistä tulee postaus myöhemmin. Onko teidän hevosilla tapan ruveta matelemaan, kun pitäisi töitä lähteä tekemään ? Onneksi kentälle on noin 1,2 km, joten siinä saa hyvät alku- ja loppukäynnit käveltyä. Verkkailin Vokun rauhassa otettiin muutamia siirtymisiä ja parit voltit molempiin suuntiin. Voku kyttäili silmä kovana esteitä sillä yleensä me ollaan tällä kentällä vain kouluilemassa. Laukkatehtävien jälkeen kaarrettiin ensimmäiselle tehtävälle, mikä oli sarja a-osa oli ristikkona ja b-osa 70 cm pysty. Ristikolle tuli hyvä hyppy, mutta pystylle tuli kielto, sillä Voku järkyttyi moni värisistä puomeista. Toisella kerralla molemille tuli hyvät hypyt ja askeleetkin saatiin mahtumaan tosi hyvin väliin. Tehtävä toimi myös oivasti toisen päin eli ensin okseri oikeassa kierroksessa ja sen jälkee sarjalle.


Nyt varsinkin kisoissa olen huomannut, että hypyt tulee liian lähelle ja ajattelin tänään hieman harjoitella miten siihen esteelle nyt oikein tullaan. Muutaman hyppykerran jälkeen tuli okserin yksitttäisenä ja ensimmäinen hyppy oli huono. Voku jäi tuijottamaan estettä, minkä vuoksi vauhti hiljeni ja hyppy lähti nousemaan paikaltaan enkä minä päässyt ihan mukaan. Sitä vissiin oikeasti pelotti nou meidän uudet puomit. Toisella kerralla ruuna hieman lässähti alussa ja sain ratsastaa sitä aktiivisemmin eteen päin, että saatiin hyvä tempo aikaiseksi.

Yksittäisten hyppyjen jälkeen yhdistin tehtävät niin, että vasemmassa kierroksessa mentiin ensin sarja ja sitten okseri. Nyt alkoi Vokustakin huomata kuinka se syttyi pikku hiljaa oikein kunnolla. Ja eilinen tuuppailu kannusten kanssa oli tuottanut positiivisia tuloksia, sillä Voku vastasi apuihin tosi näppärästi eikä kulmissa/kurveissa kaatunut pohjetta vasten vaan jaksoi tehdä sen pidemmän kaaren, mitä pyysin. Tehtävä sujui muutekin tosi mallikkaasti, joten nostettiin sarjan b-osa 80cm ja okseri 90cm, missä puomit pysyivät koko treenin loppu ajan.

Tultiin ensin okseri pariin otteeseen yksittäisenä, jotta molemmat ymmärsivät esteen kasvaneen 10 cm korkeammaksi. Ensimmäisellä kahdella yrityksellä puomi lähti matkaan, mikä johtui siitä etten ratsastanut Vokua reippaammin eteenpäin, mutta kolmannella yrityksellä ja reippaammalla laukalla 90 cm päästin yli. Jonka jälkeen aloitimme saman tehtävän.

Mikä sujui omansta mielestäni hyvin vaikka aina parantamisen varaa on. Ja nyt eritoten yritin keskittyä pitämään nuo lentävät koipeni paikallaa, missä aika ajoin onnistui ihan hyvin ja luultavasti aktiivinen valmennus ja rutiinin saaminen alkavat korjaamaan näitä ongelmia. Kotona kylmäsin Vokun jalat letkuissa ja laittelin vielä arnikat päälle. Jäi hyvä fiilis treeneistä hypyt olivat hyviä hevonen kevyt ja mukava ratsastaa

Pakko oli laittaa tämä vielä tänne loppuu, jotenkin mua rupes naurattamaan tätä kuvaa katsoessa

Esittelyssä tulen uusi estekalusto

Kuten otsikosta voikin päätellä tänään ajattelin näyttää teille, mitä kaikkea olen saanut aikaiseksi. Alkuviikko meni kipeänä maanantaina heräsin raastavaan kurkkukipuun ja ääneni oli todella käheä kaverini jopa nauroi puhelimessa soittessaa minulle, että kuulostat ihan vanhalta tervakeuhkolta :`) Kuumemittarikin näytti 35.0 joten maanantai meni kokonaan sängyn pohjalla suunnitellessa mitä kaikkea tulisi tehdä. Tiistaina pakotin itseni maalaamaan puomeihin uusia värejä.

Kaikki vinkit uusiin erikoisesteisiin otetaan vastaan ! Joten mitä tehdään seuraavaksi ?

Puomeja on yhteensä 17 ja värieksi valitsin kaikkia ei niin perinteisin kaksivärisin raita puomeja paitsi noissa pinkki/valkoisissa. Ja voi juku mikä teippaminen noissa oli ! Meillä oli piha kirjaimellisesti täynnä maalarinteippiä. Itse tykkään hirveästi värikkäisitä ja vähän erillaisemmista puomeista.

Tolpatkin tehtiin itse, mutta kannattimien kohdalla todettiin, että oli helpompi vain tilata ne netistä. Näillä näkymin niitä tarvitaan kohta lisää sillä esteitä tuli enemmän kuin suunniteltiin.

Ja nyt tällä hetkellä valmiina olevat erikoisesteet eli isompi muuri laatikko ja portti. Molemmat olen itse väsännyt kasaan. Tekeillä on vielä vesimatto, pienempi pilkullinen muurilaatikko sekä aaltoesteet, mutta niillä ei ole silleen mikään kiire luultavasti valmistukvat tässä seuraavien viikkojen aikana. No mitä pidätte ? Sovimme myös naapurin kanssa, kun hän on koulutkseltaan ratsastuksen opettaja, että hän pitää muutaman tunnin kuukaudessa, jotta me päästään Vokun kanssa kehittymään valvovan silmän alla. Se säästää koppikuljetuksilta :).