Ei nopeus vaan voima

Tänään oli taas vierailu Ninan valmennuksessa, vaikkein sää ja on terveyteni nyt oikein suosinut hommaa. Kun pääsin ulos laitoksesta nimeltä lukio en kerennyt kissaakaan sanomaan, kun piti jo mennä tallille laittamaan muita heppoja valmiiksi. Onneksi olin jo puhdistanu kaikki kamat edellisenä iltana, joten pakkaaminen oli helppoa ja päästiin lopulta lähtemään hieman myöhässä, mutta kumminkin.Kuvaaja oli ollut meitä ahkerampi ja oli saapunut paikalle jo ajoissa, jossa odotteli meitä kuumeisesti. Ottaessamme Vokua autost ulos, Nina sanoi, että voi laittaa hepan kuntoo ja te menette rakentamaan radan. No me ahkerina heppätyttöinä menimme sitten kantamaan esteitä kentälle. Kävikin ilmi, että estevarastossa oli vaikka minkälaista erikoisestettä, joita innoissaa siellä tutkittiin. Päädyttiin lopulta ottamaan semmoinen hieno mörökölli sienieste, kaksi punaista laatikkoa ja koriste possut.

Päivän teema oli tiukat käännökset ja kaarteiden ratsastus. Aloitetiin puomitehtävällä, missä piti tulla kahdeksikkoa ja puomin päällä piti vaihtaa laukka. Tämä onnistui meiltä hyvin, mutta minä jäin aluksi aina himmailemaan ennen vaihtoa. Tämän jälkeen alettiin hyppäämään pituushalkaisijalla ollutta ristikkoa ja ihmetyksekseni Voku ei imenyt raivon vallassa vaan meni hyppyyn rauhallisesti.  Parin hypyn jälkeen hypättiin viellä vinosti oleva ristikko muutamaan kertaan. Sen jälkeen Nina osoitti niin hurjaa mörökölli estettä ja lähdettiin kohti estettä. Shokki hoitona minulle tuli se, ettei ruuna edes katsonut estettä pahemmin, hyppäsi vain pienellä ilmavaralla ja se siitä.  Tästä siirryttiin sitten rata harjoituksiin, jotka sisälsivät tiukkoja käännöksiä ainakin loppuvaiheessa. Pudotksia tuli tänään enenmmän kuin aijemmin, koska estekorkeus oli suurempi ja itse hätäilin enemmän, mutta loppua kohden paransin kylä itse huomattavasti ja Voku suoritti kympillä koko valkan ajan. Voku jaksoi keskittyä koko ajan tosi hyvin ja lopussa saatiin tehtyä oikeinkin tiukkoja kaarteita, kunhan vain muistin ratsastaa ruunaa oikein. Toinen neuvo minkä Nina minulle sanoi mörri esteellä, että " kuuntele heppaa, kuuntele heppaa". No minä kuuntelin ja hypyt senkun paranivat. Lopuksi Nina myös muistutti, että liian kova nopeus on haitaksi oli kuinka hyvä hevonen tahansa ja hevonen hyppää voiman ei nopeuden avulla.

Ja nyt kaiken lisäksi saatiiin Vokun rokotukset kuntoon aluekisoihin tänään, joten ollaan ihan kevyellä muutama päivä, kuka ties ehkä keksitään jotakin kivaa postattavaa. Kunhan ensin parannun tästä hirveästä flunssassta ja rukoilen etten ole missään virustaudissa, koska muuten koko homma leviää käsiin ja pahemman kerran. Ja nyt ihan toiseen aiheeseenm, kuten jo aikaisemmin sanoin meillä oli tänään mukana henkilökohtainen kuvaaja, joten kuvia tulee paljon.

Kaikki kuvat (c) Iida ruusunen

How could anyone ask for more?

Miten voi yksi maastolenkki poistaa ihmisesta näin paljon stressiä. Luoja ilman omaa hevosta oma pää varmaa hajoaisi. Mikään ei ole taas mennyt niin kuin piti. Ensiksi olen tulossa kipeäksi enkä pidä siitä tunteesta yhtään, koulu vie minulta mielenterveyteni tai siis se 10h matikkaa viikossa se minut oikeastaan tappaa. Kun piilo blondi ei vaan osaa laskea niitä laskuja. Tänään viellä kaverini piti tulla kokeilemaan Vokua, mutta ei sitten tullutkaan, joten jouduin heittämään suunnitelmat romukoppaan ja keksimään uuden.  Mieleni ei tehnyt tehdä mitään erikoista, joten jotenkin ajauduin varustehuoneeseen ja nappasin ainoastaa suitset ja päätin mennä ilman satulaa pitkästä aikaa.

Ja ai, että Voku oli taas tosi hyvä, tätä on tullut toistettua nyt jo monessa edellisessä postauksessa, joten ehkä ollaan taas menty ruunan kanssa eteenpäin. Toivotaan vaan ettei oteta sitten niitä kahta askelta taakse päin. Kahden päivän vapaa ei ollut tehnyt sille miteen vaan oli yhtä rento, kuin viime viikolla. Pääasiassa käveltiin ja laukattiin hiljaksiin, koska maastossa Vokun ravissa on tosi vaikea istua, viellä kun se saattaa ampuilla ympäriinsä, kuin aropupu. Nosti hienosti vastalaukankin kun pyysin, joten toivottavasti on huomenna terässä valmennuksessa. Kotiin päin tullessa pieni kipinä syttyi ruunan silmissä, kun lähestyttiin laukka suoraa. Ennen lähtä tanssahteli paikallaa ja oli lähdössä, joten olihan siellä viellä sitä minun villikkolastani jäljellä. Suora tultiinkiin vähän reippaampaa ja kotiin hölkättiin ihan hiljaa. Huomiseen valkaan on näillä näkymin tulossa kuvaaja ja hyvä kamera, joten materiaali on varmasti hyvää.  Loppuu tulee viellä kuvia tallilla, jotka pikkuveljeni innostui ottamaan.

Toinen ainakin nautti huuli lärpällään

Päivän sana safariajelu

Huh. Nyt on takana sen verran rankka viikko, että on kyllä kaikki mehut puristettu irti. Tämän päiväinen koulupäivä oli yhtä helvettiä, jos nyt rehellisiä ollaan. Ja kaiken lisäksi opin että matikanopeni on oikea lehmä. Tää on nyt pakko laittaa tänne. Laskettiin jotain tosi helppoja tehtäviä ( huom tämä kurssi on suunnattu ykkösille ja minä olen abi, ei nolota.) No kumminkin, laskussa oli juttu mitä en millään ymmärtänyt ja joku muukin kysyi siitä. No ope sen selitti ja sen jälkeen tajusin homman, mikä oli oikeasti aika helppo juttu. Käännyin naurahtaen kaveriini päin ja tokaisin " ei juma tää meininki on täällä säälittävämpää ku mun omilla tunneilla" Koska en osannut laskea näitäkään. No ope sitten tokaisi " Onkos tytöillä jokin ongelma ". Kaikki kolme katsottii opea, että ei ole ??. " Apua saa pyyttää eikä sittä tulisi muiden valittaa". Tässä kohtaa minulla alkoi hermoja kiristää ja meinasinkin avata suuni ja korjata, mutta ajattelin, että parempi olla hiljaa. Ai että oikein vitutti olla luokassa loppu tunti, kun sanoo itse, että on paska matikassa ja opea päättelee siitä, että dissaan muita.

Nyt on taas kaikki negatiivinen energia purettu ja voidaan keksittyä positiivisiin asioihin eli Vokuun. Kuten otsikossa luki päivän sana on tänään safariajelu, jonka Moona keksi maastolenkin ajalla. Mentiin tyttöjen kanssa maastoon oikein kunnnon lenkille ja päädyttiinkin sitten Iitin puolelle. Voku oli taas ihan liian hyvä, mutta pörisi huolestuttavasti aina laukatessa. Iitistä lähdettiin sitte isoa tietä pitkin kohti Pilkanmaa cityä ja kulttuuria. Joka ikinen autoilija pällisteli meitä, kuin ei olisi hevosta ennen nähnyt. Matkalla törmäsimme nuoriin jätkiin jotain 6.luokkalaisia, jotka sitten innossaa heppojamme haukkuivat. Itse suivaannuin tästä, koska minun polleahan ei hauku kukaan muu kuin minä itse. Joten avasin suuni ja heitin kaiken mahdollisen ulos ja lopulta kersat kaikkosivat pyörineen. Jatkaessamme matkaa päätimme ravata tie sivussa pehmeällä pientaeella, kunnes näin taajama kyltin ja käännyin huutamaan Neealle, mutta näinkin kuinka Memmu kompastui kahdesti ja lensi aivan nurin Neea mukanaan. Kaikki säikähtivät ihan älyttömästi, mutta onneksi kummallekkaan ei sattunut mitää, mutta tiessä oli kaksi järkyttävän kokoista kuoppaa johon Memmu oli kompastunut.


Saimme mukavasti katseita osaksemme saapuessamme ns, pilkanmaan keskustaa. Ihmiset katselivat meitä, joka johti meidän nolostumiseen. Siellähän me täydelisessä idyllissä heppojen kanssa mentii, mutta yritettiin olla kiltisti. Kun päästiin pois citystä, mentiin maastoesteiden kautta ja syötiin omenoita eli sama loppuosa kuin viimeksi. Olin taas tyytyväinen Vokuun se oli rento ja kevyt ratsastaa, että tähän voisi melkein jo tottua vakituisesti. Kotona tuli venyteltyä ja laitettua patjat jalkoihin + annettua porkkanoita älyttömästi. Illal viellä katselin seuran sivuja ja löysin Sh:lle tarkoitetun näyttelyn, joka on viellä lähellä. No sinnehän minä sen oman murmelin sitten ilmotin, saa nähdä miten käy.

Valmennuksessa

Voku oli tänään aivan superihana Ninan estevalkassa. Tuntu ku alla olis ollu aivan toinen hevonen, koko tunnin ajan. Alotettiin tunti ravivoltilla missä oli puomi, jonka jälkeen piti mennä puomilinja. Aluksi ympyrällä Voku kyttäsi vieressä olevaa aaltoestettä eikä suostunut menemään, kunnes Nina ohjeisti meitä kunnolla, jonka jälkeen ei ollut mitään hätää. Puomitkin ruuna selvitti ongelmitta ja sama tehtävä tehtiin myös laukassa, sekin sujui moitteettomasti. Ensimmäistä kertaa vuosiin Voku oli kevyt ratsastaa esteillä, mikä tekikin sitten ihmeitä hypätessä.

Tämmöinen rata meillä sitten oli.  Homma aloitettiin menemällä ristikko muutaman kerran ravissa ja sen jälkeen laukassa. Voku meinasi ruveta imemään, mutta onneksi imu jäi pieneksi.
Varsinainen hyppääminen aloitettiin tuolta aalto esteeltä, kertaakaan Voku ei kieltänyt, mutta alussa pysähtyi kyllä pällistelemään estettä päästen siitä kumminkin yli. Aalto hypättiin pari kertaa ennen kuin Nina korotti ristikon pystyksi ja toi sen alle jotain sinisiä pömpeleitä. Aluksi olin varma, että heppani kieltäisi nähdessään siniset pömpelit, mutta menikin sitten reippaana poikana yli mitään katsomatta. Seuraavaksi siirryttiin sitten ihan tehtävään ensin menttiin aalto oikeassa kierroksessa ja sen jälkeen käännettiin pömpeliesteelle. Tässä Nina huomasi, että minulta puuttuu kokonaan johtava käsi ja valisti minulle asiasta. Opin siis käyttämään johtavaa kättä oikein ajatella miten pimennössä olen eläny, mutta joo paransi teitä heti ja hypytkin paranivat. Sitten lisättiin viellä punainen mukaan, jolloin koko paketti oli koossa, tätä tehtävää hypättiin useasti eri suunnista ja eri korkeuksilta. Itsekkin pystyin nyt myötäämään kunnolla ja istunta oli paljon parempi.

Nina viellä kehui, kuinka Voku on kamalan pirteä silmästää ja selvästikkin nauttii hyppäämisestä. Eli sis koko valmennus oli menestys ja seuraava sovittiin jo ensi viikon tiistaille kl. 18.00, jonne kyselin jo kuvaajaakin matkaan. Kotona tuli viellä laitettua liisterit jalkoihin ja venyteltyä oikein kunnolla, että jaksaa huomena taas mennä.

The one you're waiting on

 Mikään ei sitten voita syysmaasto retkeä parhaitten ystävän kanssa, joten kiitokset Neealle ja Toukolle, jotka piti meille tänään seuraa. Koko päivän ole elänyt aivan perjantaissa ja odottanut viikonlopun alkua, mutta jo luokkalaisten kyllästyneestä ja kärsivästä naamasta, että perjantaihin on viellä pitkä matka. Päivän ensimmäinen hyvä uutinen oli se ettei Voku ollut karannut tarhasta tänään, mutta eilenhän se karkasi sitten kaksi kertaa. Voku oli tänäänkin ihanan kevyt ratsastaa ja jopa laukkaa päästiin menemään ihan hissun kissun. Pörhäkkyydestä ei ollut mitää tietoa, kun sai ravata ohjat pitkinä ja itsekkin pystyi nauttimaan ihanasta säästä ja hyvästä seurasta. Olematta koko ajan katsomassa minne se kaveri oikein sinkoaa. Tehtiin semmoinen kivat 2h 30 min lenkki sivistyksen keskelle, jossa Voku pelkäsi taas niitä viemärinkansia.

Osuttiin viellä pilkanmaan "ruuhka " aikaan paikalle, kun joka paikassa oli ihmisiä, autoja ja tietenkin mopoilijoita, jotka sitten ihmettelivät meitä, kuin eivät olisi koskaan hevosta nähneet. Kun päästiin taajamasta pois ns. peräpilkanmaanhan päätettiin ratsastaa hiekkateitä pitkin kotiin, että ei tarvitse autoja vastaan mennä. Mentiin sitten vakio omenapuun ohi ja napsittiin siitä pari omppoa, lisäksi huomasin, että hevoseni ei osaa ottaa nätisti herkkuja vaan vie siinä samassa sormetkin ja  tmän tiedän kahdesta mustat keskarin sormenpäistä. Seuraavaksi reitillämme tulivat maastoesteet, jota odotimme jo innokkaasti. Nostimme jo laukan ja lähdettin kohti esteitä. Valitettavasti 6 esteestä vain 2 oli enää ehjiä joten tultiin takaisin ja katsottiin, mikä tilanne. Puomit oli pistetty poikki ja viskottu sivuun ja  polulla oli mopon ruovitus jäljet. Ai, että siinä kohtaa meillä molemmilla kiehahti ihan kiitettävästi. Eivätkö mopoilija voi ajaa niille tarkoitetuilla aluilla, eikä tarvitse tulla yksityisille ratsastuspoluille ajelemaan ja vandalioimaan. Kaiken lisäksi metsä jossa esteet ovat on tuttumme, joka tuskin lupaa mopoiluun on antanut, joten ensi kerralla kun näen mopoilijan meillä päin ( uskokaa niitä ei ole montaa ). Niin pysäytän ja pidän semmoisen saarnan, että pysyvätkin poissa.

You know I'd always come for you

Että oli kiva vääntää kouluu Vokun kanssa. Mukana olivat myös tutut kaverin Touko/Moona & Memmu/ Neea. Voku oli koko tunnin ihanan kevyt ja helppo ratsastaa, mikä ei ole sille yleistä. Nyt meni nätissä muodossa ympyrällä ravissa joitakin pätkiä. Aluksi verkattiin kaikki omaan tahtiin, itse työskentelin ympyrällä, joka onnistui omasta mielestäni oikein mutkattomati paitsi, että aloin aina välillä kaaduta sisälle, jolloin Neean piti olla hereillä ja korjailla vikojani. Kun oltiin verkattu siirryttiin yhteiseen tehtävään, joka oli tänään pohkeenväistöt lävistäjällä, ravilyhennykset ja -pidennykset, sekä laukan pidennysta ja - lyhennystä keski ympyrällä+ viellä hieman laukanvaihtoja. Pohkeenväistöt meni kaikilta hyvin ja jopa Voku jaksoi väistää koko lävistäjän ajan nätisti. Ravipidennykset ja -lyhennykset eivät sitten meidän osalta menneet aivan putkeen, kun olisi pitänyt mennä kauniissa muodossa, mikä oli meillä hieman siinä kohtaa hakusessa. Kaikenlisäksi ruuna innoistui pidennyksissä hieman liikaa ja heitti laukalle.

 Laukassa Voku meni oikeaan kierrokseen ihan sika hyvin ja niin hidasta laukkaa, että se ei ole siltä edes mahdollista.Mutta vasen kierros olit taas hieman jäykempi eikä saatu sinne lyhennettyä niin hidasta laukkaa kuin toiseen kierrokseen. Vaihdoissa taas perä lensi kohti taivasta ja laskeuduttiin joko oikeassa laukassa tai ristissä, joten näissä me viellä tarvitaan lisäharjoituksia. Ruuna innostui näissä oikein kunnolla ja yritti jopa lähteä viemään, mutta tyytyi lopulta vain pukitelluihin. Ai niin meille on varattu keskiviikkona estevalmennus Ninalle, jolloin päästään hyppäämään valvovan silmän alle oikein kunnolla.

                                                                   Video
                                           Youtube ei ollut tänäänkään yhteistyöhaluinen.

All the answers

Nyt tulee täyteen 100. postaus, joten ajattelin tehdä siitä vastauspostauksen. Valitettavasti moni ei ollut kysymyksiä laittanut, mutta ne ihanat jotka laittoivat niitä, niin kysymyksiä oli paljon, joten kiitän teitä.


1. Mitä aineita aattelit kirjoittaa?
 - Tänä syksynä kirjoitan Historian & Maantiedon. Keväällä kirjoitan taas Äikän,Matikan sekä Englannin.

2.Mitä teet lukion jälkeen?
- Tähän kysymykseen minulla ei ole mitää kunnollista vastausta. Sen takia lukioon meninkin että saisin lisää miettimistä, mutta aika näyttää.

3.Suostuisitko vaihtamaan vokua johonkin hienoon puokkiin?
- Voih. Tätä olen usein miettinyt niinä päivinä, kun mikää ei suju, mutta en ole sitä viellä tähän päivään asti myynnyt, joten en vaihtaisi Vokua hienoon puokkiin.

4.Mitkä ovat koulutustaso tavoitteenne (ko,re)?
- Koulussa vain se, että saadaan parempi ratsastettavuus ja kehitytään  perusasioissa.
Esteissä tavoitteet on päästä kilpailemaan aluetasolla sekä pari ysikymppiä ja ehkä jopa metriä seuratasolla. Myös hiotaan molempien tekniikan hiominen on tärkeä tavoite meille.

5. Aiotteko joskus kisata kenttää?
- Kyllähän me niin ollaan suunniteltu, kun lupakin on.

6.Kauanko voku on ollut sulla?
- Kohta tulee täyteen viisi vuotta.

7. Oletteko monta vuotta kisanneet yhdessä?
- Yhdessä kisakenttiä ollaan kierretty n. 2v

8. Ratsastatko vokulla päivittäin?
- En. Yleensä ratsastan 4-6 pv viikossa.

9. Oletko ajannut vokulla?
-  Olen ajanut muutaman kerran, mutta se on siinä niin hätäinen, ettei se sovi ihan meille.

10. Miksi vokun raviura loppui?
- 2009 alkukesästä vtj hajosi, eikä toipunut takaisin radoille.
Nyt oireeton ja kunnossa.

11. Meneekö se enään radoille?
- Ei minulla ei itse ole kiinnostusta ravipuolelle, jonka takia en viitsi sitä palauttaa radoille

12.  Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmat kisaamisen suhteen?
- Kisata aluetasolla parit kisat, sekä menestyä seurakisoissa isommissa luokissa, kuten 90cm ja 100cm.

13. Aijotko kisata vain esteissä?
- En tulevaisuudessa kenttää ja välillä jotain seurakoulukisoja.

14. Monta hevosta tallissanne on ?
- Tällä hetkellä tallissa majaillee 20. karvakorvaa.

15. Monta niistä on omia?
- viisi

16. Kuka on suosikki hevosesi tallista jos omianne ei lasketa?
-11.

17. Onko vokulla mitään pahoja tallitapoja joista haluaisit päästä eroon?
- Juu kyllä on. Ennen ruoka-aikaa hakkaa karsinan oveen niin kauan kunnes saa ruuan eteen. Tämä tapa ajaa usein muut tallilla olijat hulluuden partaalle.

18. Monta kertaa olet tippunut?
- Aivan liian monta kertaa.

19.Oletko hypännyt maastoesteitä?
- Olen.

20. Onko sinulle koskaan käynyt mitään kun olet tippunut?
-2008 keväänä tipuin entiseltä hevoseltani niin, että jäin sen jalkoihin ja selkäni vaurioitui koko kommelluksessa.

21. Korkein este minkä olet hypännyt?
- 120cm

22. Aiotko mennä montea vielä joskus?
- Itse asiassa olen juuri menossa korttikursille, joten luultavasti, jos vain oma selkä kestää,

23. Oletko kouluttanut Vokun kokonaan itse?
- Kyllä olen.

24. Oletko kouluttanut Vokun kokonaan itse?
- Kyllä

25. Jos saisit Vokun lisäksi toisen hevosen eikä hinnalla olisi väliä, minkälainen se hevonen olisi?
- Semmonen mustaruunikko 175cm korkea sukkajalkainen ja tähtipäinen esteruuna.

26.  Kuka valmentaa sua?
- Nina Kivimäki

27. Ajatko vai ratsastatko enemmän tallinne muilla hepoilla?
- Ratsastan, koska selkäni ei kestä kunnolla ajamista ja omasta mielestäni ratsastus on paljon mukavampaa

28. Mikä susta tulee isona?
- Sen kun tietäis.

29. Mitä kaikkea muuta olet harrastanut kuin ratsastusta?
- Piirtämistä, lukemista, valokuvausta ja tietenkin bloggaamista

30. Oletko ollut uittamassa vokua tänä kesänä?
- Ollaan oltu uimassa muutamisen kerran tänä kesänä.

31. Tykkääkö voku uimisesta?
- Se rakastaa uimista yli kaiken.

32. Onko teillä omaa uittopaikkaa?
- Ei ole ns. omaa uittopaikkaa, mutta käydään paikassa missä heppojen uitto on sallittua.

33. Entä maastoesteitä?
- Omia maastoesteitä ollaan tehty tänä vuonna.

35. Meinaatko myydä vokua ikinä hankkiaksesi uuden hevosen?
- Luultavasti en, koska en osaisi luopua tuosta karvaisesta kaveristani.

36. Kuinka usein hyppäät vokulla?
- 1 krt viikkoa kohden, jokus on pidempiäkin taukoja esim. talvella.

37.  Oletko ratsastanut/ajanut kaikkia tallinne hevosia?
- Juup melkein kaikki tallin satuloitavat hevoset on käyty läpi paitsi Vieskerin valo. Ajanut olen vain muutamaa.
 
38. Toimiiko ne hyvin ratsastaessakin?
- Suurin osa on tosi fiksuja ja nopeasti oppivia kavereita.

 39. Minkä ikäinen voku nyt on ?
- 12v

40. Onko teillä siellä hyviä maastoja? Minkälaisia?
- On meillä aika hyvät maastot. Paljon peltoja ja metsäpolkuja missä pääsee hyvin menemään. Sekä lenkkejä on vara valita 30 min aina 3 h lenkkeihin. Eikä meilläpäin ole pahemmin liikennettäkään.

41. Ratsastatko yleensä kentällä vai maastossa?
- Maastossa, koska meillä ei ole omaa kenttää, mutta muutaman kerran viikossa menen kaverin kentällä.

42. Mitä tykkäät itse tehdä vokulla? (ilman satulaa, maastoilla, uittaa yms.)
- Rakastan hypätä Vokulla, koska se tavallaan herää aivan uudeksi hevoseksi siinä hommassa. Tykkään myös vääntää koulua ja periaatteessa meille käy kaikki. Aina fiiliksen mukaan mennään.

43. Kuka on nuorin tallinne hevosista, minkä ikäinen ja minkä lainen hevonen on muuten?
- Tallin kuopus on oma lv-ruunamme Toivo, joka on nyt 2v.  Toivo on oikein mahtava persoona ja kaiken lisäksi iso ja fiksu poika. 

44. Onko teidän tallin hevosilla pahoja tallitapoja?
- Eipä muilla ole paitsi Vokulla.

45. Onko tallissanne enempi tammoja vai ruunia/oriita?
-Ruunia

46. entä lämminverisiä vai suokkeja?
- Suokkeja.

47.  Kummat niistä juoksee paremmin raveissa omasta mielestäsi?
- Tähän mennessä putet ovat olleet ahkerampia juoksemaan hyvin.

Time, is going by, so much faster than I

 Minulle tuli eilen kamala ikäkriisi, kun tulin ajatelleeksi, että enää muutama kuukausi siihen kun tulen 18v. Tämän tajuaminen sai minussa pienin paniikin, mutta ei ehkä siltä osastolta, miltä olisin itse luullut. Nimittäin minua ei huolettanut se minne hakisin lukion jälkeen jne. Vaan minua alkoi hirvittää se, että miten minun kilpailu vuoteni hupenevat koko ajan. Tätä huolta kasvatti myös se, että hevoslehdet ovat täynnä nuoria menestyneitä ratsastajia, joiden joukossa toivosin olevani, mutten ole. Tavallaan kadun sitä, etten alkanut kilpailla aikaisemmin, mikä johtui arkuudestani. Mutta ei nyt keskitytä minun kriiseihin vaan tarkastellaan tämän piävän maastolenkkiä.

Ennen kuin lähdin maastoon vein Vokun hetkeksi ulos, että saisin siivottua sen boxin. Lisään tähän viellä, että meillä on tapana pitää sunnuntaina ns. koppipäivä, jolloin hepat käydään vaan syöttämässä, jotta vanhemmillani olisi edes yksi ns.vapaapäivä. No kumminkin Voku oli tarhassa max. puolituntia. Kävellessäni sisälle vaihtamaan ratsastuskamat katsoin viellä tarhaan, jossa ruuna söi tyytyväisenä heiniään. Kerkesin vaihtaa vaatteet ja kävelessäni portaita ala huomasin ikkunasta Voku syövän ruohoa tarhan ulkopuolella. Se pirulainen oli tullut putkitarhasta läpi ja portti oli kyllä sen näköinen, että se oli saannut liian kovaa kyytiä. Onneksi Voku antoi heti kiinnin, josta raahasin sen karsinaan saarnaten sille.


Hetken päästä lähdettiin maastoon Neean/Toukon & Moonan/Jekun kanssa. Ja jälleen kerran hepat oli aivan liian pörheitä laukassa. Matkalla pysähdyttiin myös syömään omenoita, mutta opittuamme edellisestä kerrasta söimme ne paikalla seisoen. Lenkin lopuksi mentiin viellä radalle laskettelemaan kaikki höyryt ulos. Vasempaan kierrokseen mentäessä Voku painoi menemään aivan hullun lailla eikä malttanut pysyä nahoissaan, kun tuli hiljennyksen aika. Oikeaan kierrokseen ei homma kuitekaan sujunut. Jo lähdössä jouduin hidastamaan, kun muut heittivät hiekkaa naamaani. Tästä seurasi sitten seuraavassa kaarteessa, mistä pääsee kotiin, niin että Voku heitti täydessä vauhdissä 90 asteen kulman ja yritti lähteä kotiin. Itse tietenkin en ollut ideasta samaa mieltä vaan pysäytin kaverin ja jäätiin odottamaan tosia. Ja sen verran voin viellä lisätä, että Voku kävi niin kuumana, että hyppi pystyyn ja steppaili häntä pystyssä, kuin mikäkin arabi.  Kun viimein päästiin kotiin, hommat pystyi taas hoitamaan niin, että Voku oli koko ajan vapaana.

I'm not perfect, but I keep trying

Sori ettei ole tullut nyt postauksia pariin päivään, mutta tuo laitos, mitä kutsutaan kouluksi ajaa minut kohta hulluuden partaalle. Jo ekalla viikolla opettajat ovat antaneet kamalan paljon läksyjä ja kurssejakin on niin paljon, että huh huh. Jonka takia en ole edes jaksanut ratsastamaan lähteä. Eilen kuitenkin päätin juoksuttaa Voku, joka ei ollut ihan samaa mieltä asiasta. Ja meillä oli taas tämä oikeaan kierrokseen menemisen ongelma, jota sitten yhdessä ratkottiin. Mutta pientä edistystä on tapahtunut, koska nyt en tarvitse enää liinaa, että saisin Vokun ravaamaan/ laukkaamaan jne ympyrällä ja kaiken lisäksi kuunteli tosi hyvin ääni käskyjä. Kun lopetettiin juoksuttaminen lähdettiin kohti pesupaikkaa, tällä kertaa annoin Vokun kävellä vapaana perässä, mutta jouduin sitä hieman komentamaan, koska herra eksyi syömään. Tästähän herra sitten veti herneet nenään eikä suostunut pesupaikallekkaan enää tulemaan.ennen kuin sitten piti riimunarulla kiskoa perässä sinne.

Tänään mentiin sitten perjantain kunniaksi Neean ja Memmun kanssa maastoon. Vedettiinkin sitten oikein kunnon melkein 3h kestävä lenkki ja riemulla ei taaskaan ollut mitään rajaa. Molemmat hepat olivat kamalan pörhäköitä ja laukassa mentiinkin sitten kivan reipasta. Voku ei taaskaan osannut ottaa rauhallisesti vaan levy jäi päälle pahemman kerran ja kaiken lisäksi se joutui Memmun pahoinpitelyn uhriksi ylitäessämme suojatietä kiltisti. Lenkin aikana opin myös, että Voku pelkää viemärin kansia, mikä oli sitten huvittavaa katseltavaa, kun toinen katseli niitä kammoten. Takatulo matkalla satuttiin löytämään tien vierestä, ei siis kenenkään tontilta omenapuu, missä oli vielläpä hyvän näköisiä omppoja. Eihän siinä auttanut, kun kivuta selästä alas ja maistaa. Hepatkin sai muutaman pienen palasen, jonka jälkeen ne olivat tosi tyytyväisiä, ainakin hetken verran. Tästä jatkettiin matkaa normaaliin tahtii mussuttaen omppoja toisessa kädessä ja ohjat toisessa kädessä. Edessämme aukeni metsätie, missä ollaan aina laukattu, no voitte itse päätellä, mitä kävi. Molemmat ampaisivat laukkaan ja meillä meni omenat väärään kurkuun.  Ohjia piti alkaa keräilemään pikkaisen nopeasti ettei lennetä kaaressa pöpelikköön. Vasta heppojen rauhoituttua päästiin itse vetämään henkeä omenoista, joihin melkein tukehduttiin. Mitä siis opimme, älä hemmetti syö omenoita ratsastaessasi.

Ja ainiin unohdin mainita viellä toisesta edistyksestä Vokun kanssa. Tänään onnistui ensimmäistä kertaa hoitaminen vapaana. Sain hakea tavarat niin, että ruuna seisoi kiltisti ja viellä niin, että satulahuoneesta ei Vokua näe. Sama purkaessa, muru seisoi kiltisti paikallaa  viellä pesupaikallakin aivan irrallaan. Hetken verran tuli semmoinen onnistumisen tunne, jonka jälkee piti lähteä hakemaan toiselle herkkuja.

So live like you'll never live it twice

Huoh tänään oli taas vuoden kamalin päivä eli kouluun paluu. Koko aamua voisi kuvailla yhdellä sanalla "jäätävä". Luojan kiitos päästiin pois nopeasti ja päätettiin mennä Neean kanssa kokeilemaan uusia maastoesteitä. Matkan varrella käytiin laskemassa radalla vähän höyryjä pois kun pollet oli taas mukavan pörheitä. Ne jopa innostuivat kisailemaan oikein kunnolla. Kun saavuttiin maastoesteille molemmat oli ihan liian kuumina, puhumattakaan siitä, kun päästiin hyppäämään. Molemmat hyppäsivät esteitä ihan onnessaan, vaikka korkeus oli jotain 50-60cm. Voku oli perus Voku ja kielsi ekan kerran pelottavalle havuesteelle ja seuraavalla kerralla hyppäsi sen verran korkealta, ettei vaan toista syötäisi. Molemmat pudottelivat esteitä hiukan ja niitä piti sitten nostella, josta lopulta tultiin siihen tulokseen, että niitä on viellä paranneltava. Enempää en oikein osaa kertoa, jonka takia laitan reilusti kuvia. Mutta sen verran voin sanoa, että ihan mahtava päivä oli.

Maailma toisin silmin

Aluksi pari sanaa. Tänään on viimeinen lomapäiväni, joten ajattelin ottaa sittä kaiken irti. Siispä päätin toteuttaa nyt yhden toivepostauksen eli päivä Vokun silmin. Ja erityishuomia estekuvissa, tiedän, että jalkani on kamalan takana huonontapani takia, jota korjataan valmentajan kanssa koko ajan.


Saatoin kuulla kuinka ovi kävi ja joku käveli pihan poikki. Lähdin äkkiä juoksemaan portille ja ilmoitin äänekkäästi, että haluan sisälle.Valitettavasti tallissa oleet saivat kaurat ennen kuin pääsi sisälle.Onneksi olin yön ulkona, koska nyt pääsin viettäämään päivääni viileässä tallissa aamuheinieni kanssa. Närkästyksekseni huomasin heinäni määrän vähentyneen, koska mamma pitää minua hieman liian pyöreänä.  Päivä kului siinä mukavasti puruissa köllöteltäessä, ennen kuin mamma tuli herättämään, koska halusi nyt välttämättä kokeilla ostamiaan suojia. No olihan ne tyylikkäät ja muuten, mutta olisi kyllä voinnut niitä muulloinkin ihailla.  Ilmeisesti mamilla oli ongelmia saada isää löymään etukenkäni takaisin jalkaan, kun sen pakomatkallani tiputin. Lopulta sain kuitenkin kengän jalkaan ja mamma rupesi minua harjailemaan.

Iloiseksi yllätyksekseni huomasin mamman tuovan estepenkin, suojat ja martingaalin. Tämä tiesi vain yhtä asiaa, me mennään hyppäämään Memon kanssa. En jaksanut kunnolla edes odottaa, vaan tuupin mamia, että lähdettäisiin jo.  Koko matkan ajan tarkkailin ja kuulostelin milloin kuulisin kavioiden kopsetta ja näkiin Memmun.  Mutta Memmu olikin ollut meitä nopeampi ja tuli vastaan jo lähimutkan takaa, josta minä sitten sain sydänkohtauksen. Ilokseni huomasin myös, että Toukokin oli mukana tämä tiesi kolminverroin hauskaa. Aluski heitettiin pieni maasto, jossa me oltiin Memmun kanssa kuumina ja laukassa singottin innoissaan eteen, jopa Toukokin innostui laukassa ja päästiin laukkaamaan kolmerinnan pellolla. Laukan jälkeen minulla oli viellä kova halu mennä, mutta kuski oli erimieltä ja pidätteli minua.

Saapuessamme kentälle huomasin sen olevan täynnä pelottavia esteitä. Aloitettiin semmoisella 20cm kokoisella esteellä mihin alle oli lautettu muovinen vähän vesimaton kaltainen härvellys. No minähän pelkäsin niitä, kun ei se mamma niitä edes mulle näyttäny, niin tuli tehtyä pari liioteltua pomppua, joille muut nauro. Sen jälkeen hyppäiltiin pari muuta pystyä, joissa oli kans hirveet viritykset. Niiden jälkeen siirryttiin jumppasarjalle, jota me ei olla koskaan ennen hypätty. Alku takkusi, kun minulle tuli hätä, että miten näitä mennään. Myös tällä kyseisellä jumpalla oikaisin, kuskin vastustuksesta huolimatta ja tulin tosi huonosti esteelle, josta seurasi kakkososalle kielto ja kauhukseni mami lipsui kyydistä pois. Onneksi mammaan ei sattunut ainakaan hirveästi, kun nousi pian takisin ratsaille. Kun tultiin tehtävä uudelleen, minua alkoi pelottaa, että tiputan mamman uudelleen, joten hidastin esteille niin paljon kuin vain voin.


Hetken kuunneltuani kuskin rohkaisu puhetta ryhdistäydyin ja sen jälkeen homma alkoi sujua. Lopussa pääsin yli 110cm okserista, muut vain sanoi, että hypäään liito-oravan lailla. Touko jättäytyi kuitenkin leikistä pois, koska oli niin väsynyt. Rataakin hyppäsin oikein hienosti, vaikka kaikki yksittäiset pystyt olivat metrejä ja en edes tiputellut kauheasti vain pari kertaa, mutta ne olivat sitten kunnon tiputuksia. Kotona pääsin suihkuu ja letkuihin, jossa ahkerasti vaadin saada isoa kuppia melassia, koska olin ollut niin hieno. Tämän jälkeen mami viellä laittelin jalkojani ja antoi kaiken maailman herkkuja.  Saatiin viellä varmistus tänään, että ei päästä kotkaan, joten lähdetään uimaan lahteen.

Me saatiin myös videota, mutta youtube ei sitä nyt suostu tähän laittamaan joten tässä