Match show

Tänään oltiin pojan kanssa Kymen ravi ja ratsun järjestämissä mätsäreissä. Aamukin sujui hyvin ehdittiin lähteä ajoissa, sillä oma kelloni soi jo tuossa ennen yhdeksää. Jolloin ponkaisin ylös ja tungin kahvit termarimukiin ja suuntasin pesemmään heposen ennen näyttelyjä. Kahvn ehdin siemailla samalla, kun viellä putsailin suitsia ja pakkasin muut kamat.  Saavuttiin paikan päälle ajoissa ja kun mentiin ilmoittautumaan niin selvisi, että kaikille osallistujille jaettiin järjestäjien sponssaama ikean kassityylinen kassi, jok tuli ainakin meille hyvään käyttöön kisakamoja kuskatessa.
Ruuna oli tosi hyvä kehässä ja muutenkin kilpailupaikalla. Ei ollut mitään hötkyiliä tai muuta kimpolua, mitä pelkäsin kuollakseni. Ekoiksi mätsäreiksi sujui myös sijoitusten osalta erittäin hyvin sillä, me oltiin päivän tasaväkisinpari koko kisassa. Ja tuomaristolla oli hyvin vaikea päättää kumpi sen sinivalkoisenruusukkeen vie. Lopulta se meni ihan arpapelillä jame saatiin sitten se vihreä eli kakkonen, mutta hopea ei ole häpeä tässä kohtaa kun ero oli hiuksen hieno.
Tuomariston kommentit ruunasta olivat todella positiivisiä:

- Ryhdikäs
- Ilmeikäs pää
- Lihaksikas runko
- Käynti tahdikas
- Suorat liikkeet
- Ravi on tarmokasta

Joten ei tuo mun suokki ihan huono ole.

My week

Postauksen piti tulla ulos, jo eilen, mutta koneeni alkoi kettuilemaan julkaisu vaiheessa ja päätti kaatua ja sanoaitsensä irti totaallisesti.... Elikkäs huomenna meillä olisi pojan kanssa näyttelyt/mätsärit, miksi niitä nyt kutsutaankaan. Pienien jännitystä alkaa olla ilmassa, sillä me ei olla koskaan aikasemmin missään tuollaisissa oltu. Treenailtu ollaan pitkin viikkoa, silloin milloin sää on ollut suotuisa. Poika hiffasi homman nopeasti ja homma toimii kotona tosi hyvin, mutta miten se sitten kisapaikalla käyttäytyy on täysin toinen juttu. Tästä se jännityskin johtuu sillä ruuna on kisapaikalla/ vieraassa paikassa aina hieman kuuma ja häslä ja kun siihen viellä lisätään paikallaan seisominen ja nätisti vieressä juokseminen niin saa nähdä, mitä sieltä tulee. Pahimmassa tapaukessa ruuna raahaa minua pitkin näyttelykehää ja pyörii kuin väkkärä, kun pitäisi seisoa. Ollaan yritetty laannuttaa tuota energia tasoa tässä viikolla ahkerasti käymällä lenkeillä. Muutama päivä sitten käytiin vähän sänkkärillä laukkailemassa painetta pois, sillä Voku painoi naruille ihan mukavasti.

Eilen sitten käytiin Vokun kanssa pitkällä lenkillä, jonne mukaan lähtivät Neea&Memmu sekä Fiia&Rosella. Molemmat Voku että Memmu olivat jotenkin kauhean pinketä ja Neean mielestä Memmu nuortui 10v tämän maastolenkin aikana, kun molemmat poni sekä hevonen tahtoivat aina laukassa lähteä kiikuttamaan ratsastajia. Vokullakin oli jotenkin hirveästi tuota ylimääräistä energiaa eikä se raukka meinannu pysyä karvosisaan kun laukkailtiin ja ravailtiin alkumatkasta paljon, jotta pollet sitten jaksaisivat kävellä ison tien varressa. Kävely isontien laidassa meni suurilta osin oikein hyvin heppojen osalta, mutta autoilijoiden osalta voin kyllä rehellisesti sanoa, että osalla on kyllä parantamisen varaa.Vaikka tiellä on 80km/h rajotus voi sitä hevosen kohdalla hiljentää ja varsinkin jos ratsastaja viellä näyttää, että hidastaisitko. Nimmerk: Memmu pelkäsi yhtä valkoista pakettiautoa, joka ei hidatanut, vaikka Neea näytti. Tässä kohtaa minä sitten suivaantuneen nostin käteni pystyyn ja ruuvasin luotettavan keskisormeni ylös ja näytin sitä sen verran selvästi, että autoija sen kyllä huomasi. Pysähdyimme myös uudessa lähikaupassa, jossa myyjät tulivat ihan ulos asti ihailemaan heppojamme. Joten erittäin posiitivinen vastaanotto sieltä suunnalta. Kotimatkakin sujui hyvin vaikka polleissa oli viellä virtaa jäljellä, kun saavuttiin radalle, missä sitten päästeltiin viimeisetkin ylimääräsiset energiat. Pollet saivat kyllä baanailla huoletta ja kovaa, mutta silti minun ruunani jaksoi viellä kiikuttaa mua kotisuoralla loppuraveissa.

Tänään sitten Iitut tuli meille käpyttely/maastokaveriksi Villen kanssa. Käytiin taas suhtpitkälenkki mutta tosin suurinosa siitä oli pelkkää kävelyä ja putteilia. Voku oli tosi rennon ehkä jopa hieman raivotuttavan laiska, mutta se oli juuri sitä mihin pyrin, jotta huomenna ollaan näyttelyissä kunnon terässä. Tuossa on huomisen päivän listat mätsäreihin.

MRA estekisat

Kertaillaampas eilisiä kisoja. Kelloni soi n. 6.30, mikä sinänsä ei olisi haitannut, mutta olin nukatanut sinä yönä noin 2.30, koska pikkuveljeni ja hänen kaverinsa valvottivat minua yöllä. Ensin tuossa klo 00.00 jouduin siirtymään sohvalle, koska broidini basso hakkasi seinän läpi. Juuri nukahdettuani uudelleen sohvalle, alkoi puhelimeni huutaa. Ja lopulta klo. 2.30 jätkät tulivat laittamaan ruokaa... No voin kertoa lyhyen version, mitä tapahtui, no HELVETTI repesi kirjaimellisesti. Ei siitä sen enempää.

Minulla oli aamutalli vuoro, joten syötin hevoset ja pakkasin kamat autoon, ennen kuin menin kahville ja aloin laitella Vokua valmiiksi. Ruuna matkusti meno- että tulomatkan todella hyvin, ottaen huomioon ettei ruuna yleensä matkusta kovinkaan hyvin pitkiä matkoja. Kisapaikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja pääsin ilmoittautumaan. Radankävelyn jälkeen lähdimme pollen kanssa verkkaan. Voku oli todella hyvän tuntuinen verkassa ja otimme muutaman verkkahypyn molempiin suuntiin, jotka sujuivat hyvin. Myös 70c mrata oli todella hyvä ja ruuna olisi tai siis ruuna teki tuplanolla suorituksen, mutta perusradan jälkeen, kun olisi pitänyt jatkaa uusintaan. Pääni alkoi lyödä tyhjää ja jäätymiseni takia saimme 4vp, mutta se oli täysin minun vikani. 80cm verkka meni myös hyvin lukuunottamatta, että ennen minun suoritusvuoroa alkoi hirveä kaatosade, joka ei onneksi kestänyt kkuin hetken. Sateen laannuttua oli meidän vuoro. Valitettavasti saimme perusradalla 8vp, joiden syyt löytyivät kuskista, hevosesta ja vettyneestä pohajasta. Mutta silti olin hirveän ylpeä Vokusta, koska se ei kieltänyt radan pelottavimmalle esteelle, johon monen ratsukon matka oli tyssännyt luokan aikana. Luojan kiitos ehdin näyttää esteen ennen kuin aika alkoi, mutta siltikin ruuna meinasi kieltää ellen olisi ollut hereillä ja huomauttanut asiasta, jolloin menimme yli. Vaikka emme saanneet matkaan ruusukkeita niin illalla selailin hötö:netin kisakutsuja ja huomasin, että kouvolan raviradalla pidetään mätsärit nyt tulevana sunnuntaina, joten päätin ilmoittaa heppani sinne.Seuraavan viikon aikana blogiin täyttää mätsäri aiheiset postaukset, kun pääsette seuraamaan meidän harjoittelua.

Täytyy kyllä myöntää, että nämä kisat olivat yhdet laadukkaimmista missä olen ollut. Kenttiä oli kaksi verryttelyyn ja itse rataan jne. Pohjat olivat todella hyviä, sekä ihana hiekka/hiitti suora, missä pystyi verryttelemään hepan ennen esteverkkaa. Paikassa oli myös viisi tai kuusi katosta, missä hepan pystyi laittamaan readyksi. Ja iso plussa minulta oli, että paikassa oli vesipiste ja pesupaikka. Joten tänne kyllä aion tulla uudelleen, kun vaan kisat järjestetään.

Sieltä sun täältä

Tämä viikko on mennyt niin perselleen kuin vain on mahdollista. Sunnuntai iltana menimme viemään yöhevosia ulos pikkuveljeni kanssa. No se homma katkesi lyhyeen sillä hakiessani yhtä tammaamme ulkokarsinasnta talliin. Tamma kompastui ja kirjaimellisesti romahti etupäällään oikean nilkkani päälle. Aluksi pelkäsin, että nilkka on murtunut sillä en tuntenut varpaitani ollenkaan ja kipukin oli sen verran kovaa, että muutaman kyyneleen päästin ja sitäkin enemmän kirosanoja. Luojan kiitos nilkka ei ollut murtunut, mutta se piti minut alkuviikon sängyssä leffojen kanssa. Ja kun viimein pääsin tallille ja pestessäni Vokun jalkoja huomasin, että ruunalta puuttuu toinen etukenkä. Ja isäni oli ehtinyt lähteä jo raveihin, joten jouduin jättämään ratsastuksen väliin. Seuraavana päivänä ruuna sai kun saikin kengän jalkaansa ja pääsimme maastoon. Matkalla Moona ja Touko väijyttivät meidät tulemalla takaantamme. Itse en ollut kuullut mitään, joten olin kuin puulla päähän lyöty, kun Voku ampaisi pakoon. Päätimme jatkaa matkaa yhdessä, vaikka sää olikin aivan hirveä sillä koko matkan satoi enemmän tai vähemmän: Menimme suht pitkän lenkin ja hepat nauttivat seurasta säästä huolimatta. Vokulla vaan riitti tuota energiaa hieman liikaakiin vaikka ravailtiin ja laukattii suht paljon. Joten päätimme viellä kotimatkalla laukata reippaasti kotisuoran. Sillä sateessa on yksi hyvä puoli kaikki paikat ovat pehmeitä.

Tänään sitten laittelin kisakamoja valmiiksi huomissin kisoihin, jotka pidetään Mäntyharjussa. Hyppäämme luoka 70cm ja 80cm. Käytiin Vokun kanssa viimeistelemässä maastossa ja tuli todettua, että heppani ei ole hirviturvallinen. Sillä pellolla josta menimme eteemme hyppäsi kolme suurta hirveä ja Voku hyppäsi pystyyn, jonka jälkeen se ampaisi pakokauhun vallassa toiseen suunttaan ja tässä välissä minä muksahdin märkään heinikkoon suu täynnä ruohoa. Yllätykseksi Voku huomasi, että olin tipahtanut kyydistä ja jäi odottamaan muutaman metrin päähän pöristelleen hirviä. Jotka olivat varmasti traumatisoituneet pahemmin kuin me, koska olin päästänyt tippuessani ilmoille semmoisen huudon, että hirvet olivat luikkineet äkkiä karkuun. Tämän kohtauksen jälkeen palasimme tallille märkinä tai no minä ainakin. Pesin ja juotin Vokun huolella, jotta poika olisi hienona huomisissa kisoissa.

Jokaisen esteen takana on kaksi vaihtoehtoa

Nyt on takana kauden ekat kisat, vaikka ei saatu tälläkertaa ruusuketta, mutta fiilis oli silti katossa. Aloitimme jo varhain Vokun laittamisen, ettemme vain myöhästyisi. Saavuimme kisapaikalle ajoissa ja ilmoittautumisen jälkeen otimme Vokun kopista ja varustimme sen. Ruuna oli hieman kärsimätön ja hermostunut ennen kuin pääsimme verkkaamaan maneesiin. Kisat pidetiin tallin uudella kentällä ja verkka oli sitten maneesissa. Vokuoli verkassa todella hyvän tuntuinen otimme vain muutaman verkka hypyn sillä ruuna ns. lensi esteiden yli. Radan kävelykin meni multa hyvin, rata oli aika helppo opetella, se sisälsi pitkiä matkoja esteiden välissä ja sisälsi yhden sarjan.

Lähdimme matkaan 8/15 ruuna teki ensimmäisen kolme estettä hyvät hypyt, mutta 4 esteelle tuli todella huono hyppy ja olin tipahtaa kyydistä, mutta jotenkin sain tasapainoteltua itseni takaisin satulaa ja matka jatkui. Jo radan alku vaiheessa huomasin, että kentän pohja oli todella huono. Pehmeä ja upottava ja olin kuullut kuinka muutkinluokan ratsastajat olivat valittaneet siitä suorituksensa jälkeen. Meltäkin meinasi mennä perusradalla jalat solmuun, vaikka vauhti ei ollut kummoinen. No pääsimme kuin pääsimmekin uusintaa ja se menkin ihan hyvin saimme ainoastaan 4vp ja kaikki näytti hyvältä, kunnes tulimme viimeiselle esteelle. Ruuna teki hyvän hypyn, mutta tunsin ruunan laskeutuessa maahan, että pohja oli huono ja ruunalla meni tasapainon. Löytääkseen tasapainon runa ampaisi vasemmalle ja minä oikealle. Ja kuinkas kävikään edes minun sirkustaidollani en pysynyt kyydissä vaan kirjaimellisesti söin hiekkaa. Seuraavaksi keräilin itseäni hiekasta ja Voku viipelsi vapaana ja meni esittelemään itseään yleisölle. No ainakaan se ego ei loukkaantunut. Muut kisaajat odottelivat minun reaktiota. Tässä kohtaa repesin äänekkääseen nauruun ja kävelin kohti Vokua, joka oli otettu kiinni. Ensimäiset sanat jotka sain naurultani sanottua olivat " Voi kulta sinun kanssasi"
Oltiin me kumminkin 5/18 joten jäimme ilman ruusuketta. En kyllä tiedä miten se oli mahdollista, mutta kaiken kaikkiaan olen erittäin tyytyväinen Ruunaani ja nyt vain nokka kohti uusia haasteita.

Voku odottelin vuoroaan

Viimehetken viilausta

Huomenna onkin sitten aika palata kisakentille Vokun kanssa, joten tämä päivä meni kokonaan niihin valmistautuessa. Ei me mitään rankkaa tehty vähän pellolla vaan kouluiltaa tai no taivuteltiin, että avut menivät pojalla läpi ja sen jälkeen kotiin lepäämään. Voku oli hieman laiskahko kun taivuteltiin, mutta avut menivät silti läpi. Kaikki askelajit sujuivat hyvin ja huomisiin kisoihin lähdetään hyvin mielin. Sain jopa päätettyä, että mitkä kuolaimet sinne otetaan. Pitkän pohdinnan jälkeen päädyin olympiaan, kun sillä nyt ollaan pääsäntöisesti menty ja tulokset ovat olleet hyviä, joten olen koko yön sormet ristissä, että niin mennään myös huomenna. Kuvaajakin saatiin tämän päivän sessioon, sillä valjasti Hennan orjatyövoimaksi kameran varteen ja huomiseksi kisahoitajaksi. Minun oli myös tarkoitus käsitellä tässä postauksessa kisakamat, mutta valitettavati koneeni oli asiasta erimieltä eikä suostunut lataamaan kuvia, joten joudun siirtämään postausta myöhemmälle :/

Kävimme myös Hennan kanssa ratsastamassa nuoret ratsunalkumme Stellan ja Toivon. No lenkkihän oli täysi katastrofi, sillä Toivo oli mitensen nyt oikein sanoisi oikea anarkisti ja kyttälijä. Lenkki minkä menimme on molemmille aivan tuttu ja sieltä on kuljettu miljoonia kertoja, mutta yllättäen Toivon mielenstä matkan varrella pusikossa saattoi lymyillä jonkin sortin sarjamurhaaja tai ufo. Joten vauvamme päätti ampuilla joka suuntaa, jolloin myös Stella yhtyi leikkiin mukaan. Huvittavintahan tässä oli se, että kun siirsimme Stellan johtoon. Tamma ei pelännyt mitään, mutta Toivo pelkäsi edelleen. Tiedä,mikä herraa taas tänään risoi ? Pitänee laitella pojalle korvat kiinni ensi lenkillä, jos se vaikka helpottaisi. Muuten menimme aika kevyen lenkin ja saimme molemmat pienen laukka pätkän aikaiseksi. Paitsi, että jos ulkopuolinen olisi katsellut minun ja Toivon laukkaamistani olisimme varmasti suljetulla osastolla, sillä meno oli aika päättömän näköistä. Kun toinen ei oikein tiedä mihin jalkansa laittaisi ja pää vispasi milloin minnekin suuntaan.

Ainiin lisäksi jouduin viellä liistraamaan itseni täyteen linimenttiä etten kävelisi huomenna puujaloilla. Sillä eilenen ajolenkki kipeytti lihakseni täysin :D

Laiskottelua

Luvassa on hieman sekalainen postaus, josta löytyy palasia sieltä täältä eilisestä, tästä päivästä ja hieman ehkä jopa viime viikosta. Harmikseni en päässyt ratsastamaan Vokua eilen tai no en päässyt edes sängystä ylös sillä selkäni ja vatsani alkoivat yön aikana kipeytyä ja aamulla oli sitten ihanat krampit käynnissä, joten päivä kului telkkaria katsellessa ja teetä juodessa. Tämän yhteydessä sain viellä mukavan ja tujun päänsäryn. Gotte love my life ! No sain minä jotain hyödyllistäkin aikaa kai ? makoillessani sohvalla. Aloin jo hyvissä ajoin suunnittelemaan, minkälaisia varustemuutoksia teksin Vokulle sunnuntain kisoja varten vai tekisinko niitä ollenkkaan. Olen viellä kahden vaiheilla kuolaimien suhteen pitäisikö minun ottaa mukaan tuttu olympia, jolla ollaan kisattu jo monet kisat vai sitten pelham, mikä on suht uusi kuolain, mutta toimi viime kauden vikoissa kisoissa oikein hyvin ? Pitänee kai viellä pistää molemmat kuolaimet testiin ennen "suurta piävää", jotta saataisiin mahdollisimman hyvä suoritus. Plus meinasin ihan unohtaa, että iltapäivällä, kun pääsin sohvalta ylös ja sain raahauduttua ylös omaan huoneeseeni. Päätin hetken mieli johteesta tyhjentää sängynpäädyssäni sijaitsevan rottikisen arkun, joka on täynnä hevoskirjoja, joita en pienempänä tyttönä, koskaan jaksanut lukea. Kun ne olivat niin hirveän pitkän tuntuisia :D Ajattelin, että mikäs siinä luoetaampa niitä nyt, kun kerran tätä aikaa riittää. Yllätyksekseni arkku oli täynnä kirjoja, joista olin lukenut ehkä noin 1/5.

Näiden avulla selvisin hengissä 

Tänään pääsin sitten heittämään Vokun kanssa maastolenkin ja mukaan lähtivät Äitini ja tallimme uusin asukki Runo. Empä olisi ikinä uskonut sanovani tätä, mutta en ole kyllä ikinä nähnyt niin raskasrakenteista suokkitammaa kuin tämä. Siis sitä voisi verrata armeijan sota-alukseen ja nyt en oikeasti pilaile. No kumminkin lenkki sujui suht hyvin, paitsi Vokun piti kiristää kävely tahtiaan, jotta pysyimme tamman vauhdissa, joka käveli aika ripeästi. Voku malttoin mennä kaikki laukkapätkät kiltisti ja hitaasti, mutta kotiinpäin tullessamme päätimme äidin kanssa, että lasketaan suoralla vähän reippaampaa laukkaa, kun sade oli pehmentänyt maan hyväksi. No äidin iloksi hän sai katsella ruunani kaunista peräpäätä, kun Voku ampasi lihapullanlailla matkaan. Lenkin jälkeen jätin ruunan viellä letkuihin. Hennan pitäisi tulla meille huomena, joten luultavasti järkkäämme, jonkin sortin erikoispostauksen kasaan yhdessä. Ja kuvia tulee paljon, sillä ratsastettavia on enemmän kuin laki sallii. Loppuun viellä vanhoja hyppykuvia.

That`s just the way of life

Alkaa jo pikku hiljaa huomata, että syksy on tulossa. Olenaisesti huomaa kun puiden lehdet kellästuvat, ilma alkaa kylmetä ja iltaisin peltojen yllä saattaa näkyä sumuverho. Mutta olen huomannut syksyn tulon myös Vokusta. Ruunassa alkaa nähdä selviä syksyn merkkejä, se piristyy huomattavasti, mikä yleensä johtaa siihen, että pelloinlla laukassa peränousee kohti taivasta. Tarhassa se rallittaa ja vinkuu kuin pieni sika kaverinsa kanssa. Ja kaikista olennaisin Voku alkaa kasvattaa kunnon talvi villaansa jo aikaisin, mikä tarkoittaa sitää, että myös tänä syksynä minulla on isokarvainen urakka, kun kaivan klipperin esiin ja stailaan polleni. Aina tässä kohtaa toivoisin omistavani ohutkarvaisen puoliverisen, joka ei kasvattaisi hirveää turnukarvaa, joka talvi. 

Tänään sain myös Vokun lisäksi ratsastettavaksi meidän 4-v Tamman Stellan, josta mainitsin jo viime postauksessa hieman. Äitini oli jättänyt minulle selvät ohjeet, miten halusi tamman liikkuvan eli hiljainen maasto lenkki, mikä sopi minulle enemmän kuin mainioisti. Menimme suht lyhyen lenkin, joka sisälsi paljon käyntiä, pikku pätkiä ravia, koska tiet ovat aika kovia ja yllä pehmeällä suoralla otimme ravurimaisen laukan. Stella on huomattavasti parempi ratsastaa ryhmässä, kuin yksin. Sillä nyt se kyttäili kaikkea mahdollista, minkä se on nähnyt viimeiset kolmevuotta, kun tytöllä on maastossa ajettu. Tämä sai minut hieman turhautumaan ja kun siihen viellä lisätään päätön ampuilu niin jouduin päästämään muutaman voimasanan. Mutta muuten lenkki meni hyvin, tamma nosti laukan yllättävän helposti, vaikka se nyt olikin hieman raaka ja ravurimainen.

Menin myös Vokulla tänään maastoon. Päätimme mennä hieman kruisailemaan pellolle. Ainoa ongelma oli se, ettei ruuna ollut kovin halukas lähtemään pihasta pois. Vaan se mateli hiljaa eteenpäin ja pysähteli koko ajan tai yritti kääntyä ympäri. Tätä jatkui niin pitkään, kunnes pääsimme peltotielle, jolloin Voku sitten ravasi innoissaan korvat hörössä. Laukka pätkät pellolla onnituivat hyvin. Aluksi menimme hieman hitaampaa laukkaa, mutta tahti kiihtyi aina, mitä pidemmälle menimme, mutta se pysyi silti nätissä laukassa. Ettei ruuna taas vetänyt sille kuuluisaa possuilua, jolloin itse joudun suurinpiirtein rukoilemaan, että saan sen pysäytetyksi. Laukkojen jälkeen Voku kävi viellä hieman yli kierroksilla, jotka kuitenkin yllätyksekseni tasaantuivat ravi pätkien jälkeen ja lopulta jaksettiin kävelläkkin kiltisti kotiin, missä Voku pääsi viellä pesulle ja letkuihin. Sain myös tänään aikaiseksi ilmoitettua Vokun kisoihin, jotka pidetään 15.9.2013 Kiviharjun tilalla. Kilpailemme vain yhdessä luokassa, joka on 60 cm, sen takia, että ajattelin 80-90cm luokka olisi viellä hieman vaatikva Vokulle pitkän kisatauon jälkeen. Joten aloitamme pikkuhiljaa ja jatkamme siitä eteenpäin, sillä olen katsonut meille loppuvuodeksi auht paljon kisoja, joista muutamat ovat aluekisoja. Joten jännä nähdä, miten käy.

Cause we've got we got one life to live

Kuten varmaan huomaatte, että blogin nimi on muuttunut ja sen mukaan saattiin uusi bannerikin. Kiitokset siitä tekijälle. Joten kertailempa teille hieman mitä elämässäni on tapahtunut tänä aikana, kun en ole ehtinyt kirjoitella tänne. Olen siis viellä lukiossa valitettavsti, mutta minulla on todella hyvä suunnilta takatasukussani, jonka avulla minun pitäisi valmistua nyt tänä syksynä. Sovimme myös vanhempieni kanssa, että olen virallisesti töissä kotona olevassa ravitallissa. Joten ajattelin, että voisin postailla myös tallin yleisiä kuulumia tänne yleisesti. Sain myös äidiltäni tehtävän alkaa opettaa meidän nuorimmaista lämmiverivauvaa Toivoa ratsumaailman saloihin, joten myös Toivon kuulumisia kuullaa täällä aina silloin tällöin. Sen verran voin valaista, että Toivon treeni kaverina toimii sen vuotta vanhempi sisko Stella, jota pääasiassa ratsastelee serkkuni Henna, vaikka hän asuukin Helsingissä tuntuu kuin tämä asuisi täällä vakituisesti eli Henna on täällä niin usein kun vain pystyy. Joten treenaillemme kaksikkoa viikonloppuisin heiman miten sen sanoisi intensiivisesti ja minä siten menen niillä viikolla rennommin.

Vokun kanssa ollaan edetty normaalliin tahtiin paitsi, että hyppääminen on jäännyt vähemmälle, mutta koulua on tultu tuuppailtua enemmän ja tulokset alkavat jo näkyä. Tänään kävimme tuupailemassa Vokun kanssa pellolla koulua ja mukaamme liittyivät Henna ja 5v suokkiruuna Ville, joka on tallimme vakinainen treenattava. Voku kokosi itseään todella hyvin ja  jaksoi pitää itsensä kasassa pidempää kuin ennen, mikä on huima edistys. Sillä tänään ruunan nenä osoitti juuri sinne minne piti, eikä minne sattuu. Myös laukassa oli samanlaista positiivista tulosta ja saimme vedettyä vuoden parhaat nostot ja ympyrällä laukkaamiset. Pää ei ollut katossa eikä kaasu pohjassa. Vaan poika meni kiltisti hidasta laukkaa kooten itseääni hineosti. Molemmat olivat kyllä tuupauilun jälkeen hikisiä, mutta erittäin tyytyväisiä. Olen myös huomannut, että Vokusta on tullut hieman laiska, koska se oli kesällä hieman helpommalla liikunnalla. Niin nyt on huomttavissa hieman niskottua ettei aina jaksettaisi tehdä mitään vaan tarhassa olisi kivempi syödä heinaa ja antaa mahan kasvaa.

No nyt kun tässä jauhetaan yleisesti, niin ajattelin myös lisätä blogiin mielipidekirjoituksia ja yritän saada aikaan erilaisia erikoispostauksia, siinä voin kaivata hieman apua, joten apua otettaan vastaan ja muistakaa ei ole olemassakaan huonoja ideoita on vain huonosti toteutettuja mahtavia ideoita :D Loppuun viellä muutamia kuvia matkan varrelta ettei postaus jäisi aivan kuvattomaksi.

Päätettiin erään viisaan ihmisen neuvosta vaihtaa koulusuitsiin oliivikuolain, mikä on toiminut moitteettomasti meillä.

Toivon ensimmäinen ratsastuskerta

Sh-ruuna Aspila