Päästä varpaisiin on saatu hoitoa ja ehkä jopa liikaakin

No niin nyt viimein sai revittyä aikaa, että kerkeän teillekin kertomaan, mitä täällä pilkanmaassa tapahtuu. Elikkän tässä viime viikolla käytiin Vokun kanssa hieman kouluilemaan. Sain jopa taivuteltua pikkuveljeni kuvaamaan meitä, joten pääsimme laittelemaan hieman paremmat kamat päälle. Aloiteltiin taivuttelut pääty ympyröillä ja pitkille sivuille tehtiin pohkeenväistöjä. Ympyrät sujuivat hyvin ainakin oikeaan kierrokseen, mutta vasemmalla kinnasi hieman takapäästä eikä ruuna meinannut millään vetristyä. Lopulta ruuna alkoi kuitenkin vetristyä ja tuntumaan jopa hyvältä. Kun tehtiin kaikenlaisia ympyröitä ja väitöjä, ainoa hirvittävä asia tässä yhtälössä olin vain minä ja minun istuntani. Huomaa hyvin kun ei olla väännetty valvovan silmän alla koulua tai nyt väänetty ollenkaan, kun heppanen on ollut kipeä, niin istunta oli aivan hirveä. Könötystö oli huomattavissa ja mä en edes osannut istua harjotusravissa ilman, että olisin näyttänyt sirkusapinalta tai näin ainakin musta tuntui. Ruuna kuitenkin paransi koko ajan, mitä pidemmälle mentiin, joten siihen olin tosi tyytyväinen ja samana iltana kyselinkin jo muutamalta valmentajalta olisiko heillä mitään tulevalla viikolla. Laukkaa otimme vain vähän muutaman hassun noston molempiin suuntiin, kun vasta vähän aikaa ollaan oltu terveitä. Kotona päästiin sitten laittelemaan jalkoja ihan huolella backärit kaikkiin jalkoihin, jonka lisäksi selkään, lapoihin, polviin sekä takakintereisiin lämpölinimenttiä.

Seuraavana päivänä käytiin ihan vaan maastoilemassa rauhakseltaan, jonka jälkeen jouduimme pitämään kaksi päivää vapaata sillä oma selkäni rupesi kipeytymään ja vietin kaksi päivää sohvalla arnikan kanssa. Sunnuntaina selkä oli kuin mitään ei olisi ikinä tapahtunutkaa ja Neea kyseli minua Vokua maastoon, joten ajattelin, että mikäs siinä. Lenkki sitten venyi pidennetyksi safariksi ja kesto oli noin 4 h, joista 2,5h oli käpyttelyä ja akkojen juoruilua, mutta hepat nauttivat suunnattomasti. Paitsi Memmu ja Voku tahtoivat nahistella matkalla hieman rajumminkin. Sekä ilmeni että Touko ei ole Vokun suurimpia faneja, kun jouduimme väistämään sivutielle takaanta tulevaa autoa, jolloin Voku ja Touko joutuivat aivan kylki kylkeen, jolloin Touko hermostui ja päätti hypätä pystyyn, jonka jälkeen se jäi kuopimaan paikalleen. Voku ei ollut moksiskaan tapahtuneesta ja meitä tyttöjä taas nauratti ihan hullunlailla. Pojat ovat aina tulleet hyvin keskenään toimeen, mikä lienee kiukutti.
Sekä ihmisiä nauratti ihan hirveästi, kun näkivät pyörätiellä kolme hevosta ja yhden pienen ponin. Voku rauhoittui jopa lenkin aikana, että päästiin kävelemään pitkillä ohjilla eikä painanut pahemmin laukassa, mitä nyt yksi ylämäki lasketeltiin vähän kovempaa, jonka jälkeen rauhaatumiseen meni hetki.

Tänään sitten Mari tuli hoitelemaan heppasia ja Voku oli myös listalla samalla Mari myös sovittu ruunan molemmat satulat. Sovituksen aikana ilmeni sitten, että ruuna on kasvanut ulos molemmista satuloista, joten nyt meillä alkaa sitten satulanvaihto viikot. Onneksi Mari antoi tuttunsa numeron, joka toimii satulan sovittajana. Tämän jälkeen alkoikin sitten ruunan hoito. Vokulla oli suolisto tukkoinen, sekä rintakorissa sanomista ja myös niskanikamissa oli ahtautta. Kahdessa viimeisessä Vokulla on ollut aikaisemminkin onglemia, mutta tuo suolista oli ihan uusi juttu ja Mari epäili, että ruunan kiukuttelu ja muu oireilu on voinut hyvinkin johtua siitä. Mari antoi myös uudet ruokinta ohjeet, jonka mukaan meiltä lähtee ruokailusta rauta kokonaan pois sekä aamu- että iltakaura pitää liuottaa. Rauta on kuulema liian kovaa vatsalle ja liutoettun kauran pitäisi rauhoittaa vatsaa. Lopuksi Mari vielä laittoi akupuntioneulat takajalkoihin, joiden pitäisi vaikuttaa munuaisten toimintaan. Lisäksi ruunalle määrättiin vielä hiekan poisto kuuri ihan varmuudeksi, sillä tapaus muistutti kuulemma muutamaa muuta heppaa, joilla oli ollut hiekkaa vatsassa.

Ruunan hoitojen jälkeen Mari alkoikin hoidella minua. Valitettavasti mussa oli niin paljon vikoja ettei aika tahtonut riittää, joten sain selkään kipu- ja stressilaastarit. Kyllä mä en ole ikinä kuullu mistään tälläsistä, mutta kuulemma tehonnut hepoilla että ihmisillä. Vaikutuksen kyllä huomas heti kun laastarit oli iholla, tuli rentoutunu olo ja kaikki kiputilat hävis heti. Äiti otti muutaman erän niitä hepoillekkin esim Vokulle Mari suositteli niskaan stressilaastaria, mitä tulevina päivinä tullaan kokeilemaan, mutta jos näitä tulee vastaan niin voin lämpimästi sanoa, että ottaakaa ihmeessä. Toimivat ainakin meillä ! Lopuksi vielä muutama hassu kuva hoidosta, sori puhelin laatu, joten koittakaa ymmärtää.

Viimeinkin takaisin satulaan

Kuten otsikostakin voi jo päätellä ollaan viimeinkin pidetty muutama kuumeeton päivä ja näyttää siltä, että tauti on selätetty. Jee voittaja fiilis ! Lauantaina käytiin Vokun kanssa ihan vaan kävelemässä ilman satulaa jäällä ja ruunasta kyllä huomasi, että ollaan tervehdytty, sillä kävelystä ei meinannut loppu matkasta tulla mitään. Ja Vokusta oli tosi hurjaa käppäilä järven jäällä ja varsinkin isot kaislikot sekä venelaituri olivat hurjan pelottavia, että toinen meinasi heittää istumaan. Kokemuksena suosittelen jäällä käppäilyä, mutta vain jos jää on testattu, kuten meidän tapauksessa iskä teki monta kairausta ympäri järveä ja mittasi jään paksuuden. Sunnuntai pidettiin vapaata, mutta pääsin kuitenkin ahkerasti mittailemaan olisiko lämpö noussut takaisin.  Ainoa erimielisyytemme tässä kohtaa olikin se lämmön mittaaminen, sillä Voku vihaa yli kaiken kuumeen mittaamista. Enkä kyllä voi poikaa syyttää :D Onneksi mittari näytti, joka kerta turvallisia lukemia eikä muitakaan oireita ilmennyt ja ruuna sai tarhailla koko päivän. Jolloin minulla taas oli aikaa jatkaa Vokun varusteiden putsailua ja innostui jopa pesemään ruunan kotiloimia ja alkaa näyttää siltä, että pitäisi varmaan alkaa ostelemaan uusia. Ne nimittäin oli aika heikossa hapessa, jos nyt rehellisiä ollaan.

Tänään ja eilen ollaan puten kanssa vaan rauhakseltaan maastoiltu. Eilen heitettiin pieni lenkkin jolloin vain lölöteltiin ja vähän hölkkäiltiin. Ainoastaan Vokulla oli hieman vaikeuksia ymmärtää taas kerran hölkkäilyä ja löllöttelyä, kun pojalla oli vain mielessä lujaa meneminen häntä pystyssä. Näiden kuumeviikkojen aikana olen pannut merkille, että putella on tapana kanavoida energiansa väärin. Enkä ole vielä keksinyt miten saisin sen kanavoitua rakentavasti. Esim sillä on tapana kiukutella aamulla tallissa (hakkaa ovea, kaivaa, raaputtaa kaltereita you name it ) Ja nyt nuo vielä korostuivat, kun energiaa varastoitui entisestään. Olen yrittänyt kehitellä pojalle virikkeitä aina leikkipallosta ties mihin ideoihin, mutta poika ei ole oikein vastannut posittiivisesti vielä. No ylienergisyydestä takaisin tähän päivään, sillä tänään maastoilu sujui jo rauhallisemmin ja nyt ruuna alkaa tasaantua hieman paitsi pientä jäykkyyttä oli havaittavissa edelleen, mikä nyt toiselta on ihan ymmärrettävää. Onneksi Mari tulee taas tiistaina hoitamaan hevosia ja Vokukin on hoidettavien listalla. Saa nähdä löytyykö ruunasta, mitään "vikoja". Varsinkin nyt kun klipatessani huomasin, että Vokulla on molemmin puolin sään vieressä ja päällä semmoiset vaaleat läiskät ? Joita en ole ikinä ennen nähnyt eikä hankaaminen oli omastamielestäni mitenkään mahdollista, sillä iho ei ole koskaan ollut siitä kohtaa rikki ? Ja nyt olen huomannut, että meidän koulupenkki ei istu ihan niin nappiin kuin aikaiseemin, joten täytyy samalla Marilta kysyä pitääkö pistää satula vaihtoon vai vaihdetaanko kaari. Toivottavasti jälkimmäinen osuisi meidän kohdalle sillä minulla ei olisi varaa ruveta vaihtamaan satulaa, mutta jos on pakko niin on pakkoa. Minkäs sille teet, mutta ei maalata piruja seinille.Muuten oli ihanaa taas päästää putteilemaan oman murmelin kanssa nyt vaan positiivisina kohti loppuviikkoa.

Mentiin just jäälle ja kanavan päästä pääsee sitten järvelle kruisailemaan