Mikään ei sitten voita syysmaasto retkeä parhaitten ystävän kanssa, joten kiitokset Neealle ja Toukolle, jotka piti meille tänään seuraa. Koko päivän ole elänyt aivan perjantaissa ja odottanut viikonlopun alkua, mutta jo luokkalaisten kyllästyneestä ja kärsivästä naamasta, että perjantaihin on viellä pitkä matka. Päivän ensimmäinen hyvä uutinen oli se ettei Voku ollut karannut tarhasta tänään, mutta eilenhän se karkasi sitten kaksi kertaa. Voku oli tänäänkin ihanan kevyt ratsastaa ja jopa laukkaa päästiin menemään ihan hissun kissun. Pörhäkkyydestä ei ollut mitää tietoa, kun sai ravata ohjat pitkinä ja itsekkin pystyi nauttimaan ihanasta säästä ja hyvästä seurasta. Olematta koko ajan katsomassa minne se kaveri oikein sinkoaa. Tehtiin semmoinen kivat 2h 30 min lenkki sivistyksen keskelle, jossa Voku pelkäsi taas niitä viemärinkansia.
Osuttiin viellä pilkanmaan "ruuhka " aikaan paikalle, kun joka paikassa oli ihmisiä, autoja ja tietenkin mopoilijoita, jotka sitten ihmettelivät meitä, kuin eivät olisi koskaan hevosta nähneet. Kun päästiin taajamasta pois ns. peräpilkanmaanhan päätettiin ratsastaa hiekkateitä pitkin kotiin, että ei tarvitse autoja vastaan mennä. Mentiin sitten vakio omenapuun ohi ja napsittiin siitä pari omppoa, lisäksi huomasin, että hevoseni ei osaa ottaa nätisti herkkuja vaan vie siinä samassa sormetkin ja tmän tiedän kahdesta mustat keskarin sormenpäistä. Seuraavaksi reitillämme tulivat maastoesteet, jota odotimme jo innokkaasti. Nostimme jo laukan ja lähdettin kohti esteitä. Valitettavasti 6 esteestä vain 2 oli enää ehjiä joten tultiin takaisin ja katsottiin, mikä tilanne. Puomit oli pistetty poikki ja viskottu sivuun ja polulla oli mopon ruovitus jäljet. Ai, että siinä kohtaa meillä molemmilla kiehahti ihan kiitettävästi. Eivätkö mopoilija voi ajaa niille tarkoitetuilla aluilla, eikä tarvitse tulla yksityisille ratsastuspoluille ajelemaan ja vandalioimaan. Kaiken lisäksi metsä jossa esteet ovat on tuttumme, joka tuskin lupaa mopoiluun on antanut, joten ensi kerralla kun näen mopoilijan meillä päin ( uskokaa niitä ei ole montaa ). Niin pysäytän ja pidän semmoisen saarnan, että pysyvätkin poissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti