Virheistä huolimatta tyytyväinen

Huhhu nyt täytyy myöntää, että vanhaa rupeaa jo tämmöiset kisat väsyttämään tälleen jälkikäteen, vaikka kyseessähän olivatkin pienet seurakisat. Olin ilmoittanut Voku 80cm ja 100cm luokkaan, mutta aiemmin viikolla minuelle tuli vieti, että 100cm luokka oli peruttu vähäisten osallistujen vuoksi ja kysyivä haluaisinko mennä 60 cm. Mietin hetken ja takaraivossa kaihersi vielä ne kotkassa tapahtuneet ristilaukat. Joten en katsonut 60cm olevan olleenkaan huonompi juttu, saisinpahan ainakin vähän peli varaa ruunan kanssa, jos sama tapahtuisi tällä kertaa. Aamu alkoi tavallista myöhemmin sillä 60cm luokka alkoi vasta 12.05, mikä mahdollisti nukkumisen ruhtinaalliseen 9.30, tosin olin jo 8 hereillä ja torkuin lopun aikaa. Minä olen hirveä jännittäjä kisoissa varsinkin just ennen rataa tulee sellainen 5 sek kestävä pakokauhu ja paniikki, kunnes kello soi ja sitten mennään. Vrsinkin silloin adrenaliini alkaa virrata, jos päästää uusintaan. Entäs te jännitättekl te kisoissa kuinka paljon ? Onko teillä jotain tiettyjä hetkiä,  milloin se paniikki tulee ?

Äiti oli aamulla käynyt syöttämässä heppaset ja laittanut Vokun niskaan stressilaastarin. Minä aloin sitten pakkailemaan autoa tuossa 9.35, jonka jälkeen kävin syömässä jotain ja keräilemässä omat kamani kasaan. Vokusta näki, että se tiesi tasan tarkkaan mikä päivä olisi tulossa, kun tulin karsinan luokse mustien nahkariimujen kanssa. Ruutia oli kyllä pojassakin sillä harjaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun olisi pitänyt olla jo menossa ja äiti toimi aivan liian hitaasti kaikissa asioissa. Itse kisapaikalle saavuimme 11.20 ja sain nähdä juuri muutaman ratsukon 40cm ennen kuin tuli radan muutos ja puolen tunnin tauko, jonka aikana kerkesin tutustua rataan sekä verkkailla Vokun. Rata oli tuttu sillä olin hypännyt joitakin kertoja aikaisempina vuosina. Rataa kävellessäni pistin merkille, ettei pohjassa ollut kovin kehumista se oli märkä ja upottava. Tässä kohtaa oikeasti huokaisin helpotuksesta ettei 100cm järjestetty, sillä minä olisin jättänyt Vokun kokonaan pois.

Minkä takia äitin pitää olla aina toi kamera kädessä ?

Verkka tapahtui maneesissa, jossa yritimme ottaa mahdollisimman nopeasti verkka hypyt sillä olimme käyneet jo sileällä lämppäilemässä. Sekä maneesissa oli hirveän ahdasta. Hypyt onnistuivat hyvin, Voku oli tosi rento ja rauhallinen. Myös minun oli helpompi hypätä, kun eräs ihana lukijani vinkkasi minulle, että lyhennä jalustimia. Itse huomasin kanssa saman jutun kun videoita katsoin uudelleen ja uudelleen. Temppu teki ihmeitä, joten kiitos sinulle ano joka tästä vinkkasit :). 60 cm rata ei alkanut hyvin ensimmäinen puomi tuli alas, sillä pohja upotti hieman liikaa ja minulla herpaantui keskittyminen, minkä takia Voku hieman lässähti.
Voku otti hirveästi paineita radalla, jonka taki hyppypaikat eivät osuneet ihan kohdillee vaan tulivat hieman liian lähelle. Voku on ollut aina yli energinen jos noin nyt voi sanoa aina ennen radan alkua ja joskus jopa koko radan ajan, mikä taas hankaloittaa hyvää loppu tulosta. Älkää ymmärtäkö väärin pieni paine koko radan aikana on tosi hyvä, mutta sitten kun sitä on liikaa homma voi mennä harakoille.

 Koko loppu radan ruuna skarppasi tosi hyvin ja otti esteet hyvällä varalla ja saatiin vain 4 vp. Seiska esteen jälkeen meiltä lähti takapää luisumaan alta vetisyyden takia. Onneksi ruuna pelasti tosi hyvin ja päästiin jatkamaan viimeiselle esteelle. Suoritus ei riittänyt ruusukkeeseen, mutta itse olin tosi tyytyväinen poikaan. Ristilaukasta ei ollut tietoakaan ja varmaan parhaimman tuntunen rata mikä ollaan ratsastettu tänä vuonna.

C) Linda lantta

C) Linda latta

C) Linda lantta

80 cm rata alkoi hyvin Voku ei kyttäillyt mitään erikoisesteitä tie olivat hyviä aina siihen asti, kun hyppäsimme 4 esteen ja siitä piti tehdä tiukempi kaarre oikealle 5a esteelle. Tiestä tein tarkoituksella pidemmän sillä pohja erityisen vetinen ja este oli kapeampi kuin muut. Äkkiä tunsin kuinka Voku meinasi vetää nurin, kauhukseni ajattelin, että nyt mennään nurin molemmat tai kenkä lähti. Tästä johtuen meillä meni kokonaan rytmi sekaisin ja ruunan takajalat ottivat puomin mukaan. Loppu rata meni ja taas kerran olin tosi tyytyväinen hevoseen ja sen antamaan suoritukseen.

 Kentältä ulos tullessani isä vilkaisi jalat mitään ei ollut, missään kuten arvelinkin ja kaikki kengät olivat tallella huh. Isäni kysyi oliko pohja huono, vastasin, että oli todella huono. Hänkin oli katsellut sitä pidempään.No oli huono pohja tai ei niin annettiin kaikkemme, muutama huolimattomuus virhe ratsastajalta olisi voinut jäädä kotiin, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.