Kisaviikonloppu

Nyt on takana kisaviikonloppu, josta tuli kuin tulikin menestystä. Lauantaina olimme KR:n järjestämissä estekisoissa ja kisasimme luokassa 60-70 cm. Mietin pitkään kumpaan luokkaanhepan ilmoitan tähän 60-70 cm vai 80-90cm, mutta pääyinlopulta pienempään, sillä sunnuntaina kuitenkin hyppäsimme kaksi luokkaa, ettei Voku ihan väsähtäisi. Herätys oli siinä puoli yhdeksän pintaan ja lähdimme heti aamupalan jälkeen talliin laittelemaan kamoja valmiiksi. Päätimme Hennan kanssa laittaa näihin kisoihin ihan tavalliset kamat, että meidän kunnon kisakamat säilyisivät puhtaina sunnuntaisia seuramestaruuksia varten.

Verryttely tapahtui ulkokentällä, jonne oli rakennettu kolme estettä (Okseri, pysty ja ristikko). Voku tuntui verkassa hyvältä se ei kaahottanut ja kaikki avut menivät perille oikein hyvin. Onneksi olin pitänyt ruunan yötä ulkona, sillä sillä oli ollut kaksi helppoa päivää ennen kisoja, joten ilman yöulkoilua homma olisi ollut aivan toivotonta. Myös verkka hypyt olivat tasaisia, joita otimme muutaman kumpaankin suuntaan pystyllä ja okserilla. Ennen radalle menoa huomasimme Hennan kanssa, että Voku oli polkaissut vanhan jälkensä auki ja etujalan suojat hankasivat siihen, joten otimme ne pois kokonaan ja huuhtelimme polkeaman huolella annen radalle menoa. Eikä se onneksi ollut kuin ehkä sentin mittainen ja ihan pinta haava, jonka laitoin kyllä illalla kotona kalanmaksaöljykääreeseen.

 Ratsastettava rata oli suht vaikea ja se sisälsi paljon tiukkoja käänöksiä, joten otimme radan rauhassa ja varman päälle. Suoriuduimme radasta puhtaalla nollalla jarata oli yksi parhaita, mitä olen ratsastanut. Ja ylsimme tässä luokassa 2/13 ja hävismme ykkösestä vaivaiset 2 sek. Saimme kuitenkin jokaiselle esteelle hyvät paikat, eikä meille käynnyt huonoa tuuria, kuten muutamalle muulle ratsukolle, jotka kaatuivat radallla liukkaan pohjan takia. Minulla oli myös tapani mukaan hirveä pulina koko radan ajan, kun jutustustelin tai ajattelin ääneen ruunan kanssa, miten radalla mennään. Mikä katsojien näkökulmasta oli erityisen hupaisaa, mutta itselläni se auttaa keskittymään rataan paremmim enkä rupea hätiköimään niin hirveästi. Illalla viellä laittelen ruunalle jalkaa magneetti patjat ja hieman linimentiiä selkään ennen kuin se pääsi nukkumaan.

Sunnutaina olikin sitten oman seuran mestaruuudet, jossa hyppäsimme kaksi luokka. Aamulla herätys soi samaan aikaan kuin lauantaina, ja meillä ei mennyt kauaakaan kun heppa oli kyydissä, koska joudimme tekemään kristillisen työn jaon minä kannoin ratsastajana kamat autoon ja Henna sai hoittaa ja laittaa hepan valmiiksi. Voku oli hieman rauhaton kopissa matkustaessa. Paikalle saavuttiin hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen otimme ruunan kopista pois ja aloimme laittelemaan, sitä valmiiksi. Verytellessä Voku oli hieman laiskan tuntuinen, mikä saattoi johtua, että meillä oli eilen myös ollut kisat. Verkka hypyt onnistuivat hyvin ja ensimmäisen luokan 70cm arv. AM5 rata sujui hyvin ja rauhallisesti. Voku otti hyvät hypyt esteille ja malttoi hyvin. Mutta uusinnassa meille kävikin taas ihan tosin sillä ensimmäisen esteen tullessa vastaan Voku teki hieman huonon hypyn ja alas tullessaan minä sitten jotenkin päädyin maistelemaan kentän pohjalla ollutta hiekkaa. Joten sijoittumis mahdollisuutemme menivät siinä, mutta onneksi voin ylpeästi sanoa etten ollut ainut, joka sitä hiekkaa maisteli nimittäin yli puolet ratsastajista tippuivat.

80cm rata ei mennyt sitten nappiin mistään kohtaa. Voku oli jo hieman väsähtänyt, jonka takia puomit tulivat alas. Ensimmäiset kaksi hyppyä olivat hyviä, mutta sen jälkeen homma jotenkin vain levisi käsiin. Minulla löi jossain kohtaa aina pää ihan tyhjää, minkä voi myös videolta huomata, joten virhepisteitä kerääntyi tällä kertaa 12vp. Mutta ilokseni kisojen lopussa ilmoitettiin, että olimme Vokun kanssa voittaneet Mestaruuksissa Senioreiden hopeaa. Joten ihan tyhjin käsin ei lähdetty kotiin. Palkintojen jaossa ruuna ei meinannut pysyä oikein aloillaa, joten jouduin pyytäämään äitiä pitämään ruunaa paikoillaan Hennan kuvatessa.