Erikoispostaus

Viimeiset päivät minulla on vilissyt hirveästi hyviä ideoita, mitä kirjoittelisin blogiini, mutta kaikki ideat jäivät kuitenkin ajatuksen tasolle, koska tämä viikko on ollut hirveää häsläystä. Mutta kuitenkin yksi idea jäi kuin jäikin mieleeni ja ajattelin sen nyt tässä toteuttaa. Ajattelin tässä tänään Horzen kuvastoa selailen ja aamukahviani nautiskellen, että millainen hevosenomistaja minä ole ? Kysymyshän on sinällää helppo, mutta kun hommaa alkaa miettimään niin se ei ainakaan minulle auennut ihan hetkessä. Enkä ole tänne blogiini ainakaan omasta mielestäni hirveästi kirjoitellut itsestäni vaan lähinnä Vokusta ja sen treeneistä, mutta koska tänään ei ollut mahdollisuuttakaan, että menisin ulos sateeseen, räntään ja tuuleen ulkoiluttamaan heppaani niin miksi en sitten kertoisi teille hieman enemmän itsestäni.

 Itse olen hieman laiskahko omistaja tietyissä asioissa ja yritän vältellä niitä niin pitkään kuin mahdollista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi Vokun karsinan seinien ja oven pesu, jotka tehdään meidän tallilla kahdesti vuodessa. Minulta myös jää aina joitakin tavaroita, joko käytävän nurkkaan, pintelikoriin tai rehulaarin päälle, josta saan yleensä kuulla äidiltäni. Huonoa tästä tavasta tekee vielä se etten aina muista mihin olen jotakin laittanut ja sen jälkeen alkaa uusi etsintä. Minulta jää usein myös puhdistamatta ruokakuppi perusteellisesti, sillä ruunani kyllä syö siihen malliin, ettei sieltä jyvän jyvää löydä, mutta silti. Ja tällä hetkellä sen asuessa takatallissa putsaan vesi kupin päivittäin ( Siellä ei ole automaattisia kuppeja), joten homma hoituu paljon helpommin. Mutta Vokun asuessa tallissa yritän muistaa putsata juomakupin, mutta se aina jotenkin unohtuu muun touhun keskellä.

Mutta taas itse hevosen hoidossa ja varusteiden kunnossa pidossa olen todella tarkka. Aina kun haen Vokun sisälle pesen sen jalat ( jos ne ovat likaiset) ja tarkastan onko jaloissa potku jälkiä tai riviä. Hoitaessa harjaan Vokun yleensä suht tarkkaa ellei ole tulipalo kiire, jolloin harjaan liat pois, mutta en jää puunailemaan heppaa.  Mutta jos minulla on aikaa niin puunailen ja lässytän ruunan kanssa huoletta käytävällä, jolloin saatan sen myös hitaudellani tukkia. Yritän myös muistaa tarkistella Vokun kenkiä aina säännöllisin väliajoin, mutta takaosan spaktisuus vaikeuttaa tätä hommaa, sillä äidiltäni meinasi kulmahammas irrota, kun ruuna nykäisi jalan ilmaan. Jalkojen laiton tärkeyden olen taas oppinut äidiltäni, joka on minua asiasta valistanut niin monta vuotta etten jaksa edes muistaa. Joten laittelen Vokulle yleensä linimenttiä tai Back on track-patjat jalkaan, jos on menty suhteellisen rauhassa  tai maastolenkin jälkeen pidän sen hieman pidemmän aikaa letkuissa, jolloin jalat kylmääntyvät jo siinä, mutta heti kun ollaan hypätty tai tehty jotain muuta raskasta niin pyrin vetämään speedy way liisteriä jalkoihin. Varusteiden kohdalla olen hyvinkin neuroottinen, että ne ovat puhtaat ja kiiltävät, sekä huovat ovat pestyjä ja puhtaita. Kamat putsaan aina ennen kisoja ja valmennuksia, mutta myös jos minulla on tallilla luppo aikaa niin käytän sen usein varusteiden puunailuun. Yleisesti puunaa Vokun suitsia tai omia saappaitani. Pakko myös myöntää, että olen myös hirveä väri neurootti, joten voitte päätellä loput etenkin kisakamojen kohdalla. Niiden on oltava sävy sävyyn omien kamojeni kanssa ja meidän tämän hetkinen "teema" on timantit, joten meillä on kuten kaikki tietävät timanttinen martingaali ja huput. 

Vapaapäivien suhteen olen aika rento ja teen päätökset vapareista esim päivän sään mukaan, jos on kaunis ilma niin totta kai lähden ulos, mutta kuten tänään oli hirveä keli, niin päätimme pysyä sisällä ilman sen suurempia suunnitelmia. Vapaapäiviä pyrin pitämään Vokulla 1-3 vko riippuu ihan tilanteen mukaan. Ratsastaessa minulta loppuvat tehtävät hyvin nopeasta ja lopulta huomaan, että olen tehnyt samoja ympyröitä koko tunnin. Turhaudun myös hyvin helposti, jos jokin ei onnistu yrityksistä huolimatta ja vielä enemmän minut raivonpartaalle saa jos asiaa/ tehtävää on tehty usein ja se ei onnistu. Yritän myös luistaa harjoitusravitehtävistä aina, kun vain on mahdollista ja yleensä verryttelyt menenkin keventäen. En myöskään aina muista katsoa minne ollaan menossa, vaan jään vahtaamaan Vokun nenää, jolloin yleensä homma leviää käsiin.

Olen myös tosi tarkka siitä, että ruunaltani otetaan riimut pois tarhaan mennessä, mikä on aiheuttanut tallilla melkein sota tilanteen, koska muilta polleilta ei riimuja oteta pois, mutta minulta on terrorisoitu noin 20 riimut, joten haluan, että ne otetaan vain yksinkertaisesti pois. Olen myös monista muista pienissä jutuista vähän ehkä liiankin tarkka, erityisesti inhoan sitä, jos joku sattuu lainaamaan varusteitani ja huomaan asian, ilman että siitä on sovittu. Minulla on hieman pahatapa myös yliajatella asioita, joista on joskus hyötyä ja joskus ne saavat sodan syttymään koko tallissa. Esimerkiksi, jos Voku on jäykkä monena päivänä putkeen tai ei muuten vain toimi niin alan heti miettimään, mitkä kaikki asiat voisivat olla pielessä, jonka jälkeen suuntaan luennoimaan asiasta porukoilleni ja he yrittävät auttaa asiaa parhaansa mukaan

Tuossa on päällisin puolin analyysi minusta hevosen omistajana, koska tätä postausta olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Joten jääköön tämä tähän.