tiistai 2. lokakuuta 2012

Kaikkea kivaa

Viimeinkin sain koneeni toimimaa, koko viikonlopun sitä saikin kirota ja hakata, että rupesi toimimaan.


Elikkäs perjantaista lauantaihin jouduin poistumaan tontin rajojen ulkopuolelle, joten en heppaillut silloin, mutta sunnuntaina päätettiin tyttöjen kanssa tehdä oiken kunnon maastovaellus. Sääkin näytti niin mukavalta, kunnes puolessa välissä lenkkiä alkoi sataa kaatamalla. Kaiken huipuksi loppu osuus oli vilkasta autotietä ja askelajina käynti. No kastuttiinhan me kaikki ihan läpimäriksi ja takitkin alkoivat mystisesti vaahdota. Hepat jakso erittäin hyvin kauheasta ilmasta huolimatta ja kotona nauttivat päästessään lämpimään suihkuun. Ja voisin vaikka vannoa, että ruunani naureskeli minulle päästessään syömään karsinaan heiniään lämpöisen loimen alla, kun minun piti viellä laittaa kamat kuivumaan ennen kuin itse pääsin kuumaan suihkuun.

Loppu illan vietin sitten sohvalla peiton alla kääriytyenä, jaloissani jouluna saadut tossut ja tee kuppikädessäni. Kaiken lisäksi minulta lähti meilkein ääni ja kärsin koko illan sisusvilusta, joten en suosittele kenellekkään kokeiltavaksi tätä hommaa siitä tulee vai kipeäksi.

Tänään mentiin sitten uudestaan maastoon Neean ja Memmun kanssa. Ilmeisesti hepoillamme oli jonkin sortin kriisi menossa, kun eivät voinneet toisiaan sietää, vaan piti luimia ja kiukutella koko matkan. Voku kävi tänään yllättävän kuumana, jonka huomasi varsinkin laukan aikana. Tahtoi tahti kiihtyä koko ajan. Tai no ruunan käytökseen löytyy kyllä yksi osuva sana kuvaamaan sitä HYPERAKTIIVINEN. Ja muutenkin kamala meno päällä, että sai koko ajan olla pidättelemässä toista, kun Memmu ei enää pysynyt perässä. Kotimatkalla huomasimme, että pellolla mistä meidän piti mennä läpi oli peittyntyt lintuihin, jotka huusivat kuin hullut. Tyytyväisinä ravailimme lintuja kohti, jotka olivat asettuneet meidän tiellemme. Viisaimmat lähtivät lentoon jo hyvissä ajoin, mutta tottakai tyhmemmät jäivät odottelemaan. Kun sitten ensimmäiset lähtivät Voku innoistuikin ja piti tätä jonain uutena leikkininä ja hyppäsi laukalle ja kurvasi päin lintuja Memmu perässä. Tässä kohtaa me olimme tippu satulassa, koska tapahtuma oli jotenkin hyvin koominen. Ja varmasti ulkopuolinen olisi katsellut toimintaamme hetken ja sen jälkeen soittanut mielisairalaan ja sanonut, että teillä on kaksi potilasta karussa hevosineen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti