Pientä tilanne päivitystä

 Syy siihen, miksi en ole päivitellyt blogia tällä viikolla kovikaan ahkerasti on, koska olins itse kipeänä ja Vokulta lohkesi takakavio pahasti jonka kengittämisessä meni sitten aikaa. Tällä viikolla ei olla erityisesti tehty mitään muuta, kuin maatoiltu pari lyhyttä lenkkiä lukuun ottamatta tätä päivää.  Maanantaina heitettiin pieni lenkki maastossa, jonak jälkeen alkoikin oma sairasteluni. Olin kaverillai kanssa karaanteenissa heillä, koska molemmat voimme todella huonosti ja oksennettiin, joten en halunnut sairastuttaa muita. No kun minä sitten tervehdyin, niin Vokulta lohkei kavio eikä sen takia päästy liikeelle.

Tänään päästiin sitten kunnolla maastoon, jossa molemmat saatiin päästellä höyryjä oikein kunnolla. Kuvaajakin saatiin alku matkasta, mutta joutui jättämään meidät puolessa välissä. Vaikka Voku oli seisonut muutaman päivän keräten enrgiaa, ei se sen pahempi ollut kuin olin kuvitellut. Mentiin ihan peruslenkki, mutta matkalla oli kyllä kamalasti kaikkea pelottavaa ja yhden kerran oli lähellä ettein lentänyt kaaressa alas, kun Voku pelkäsi jotain pensaassa olevaa oksaa.

Mutta kuitenkin Voku oli ihan jees, vaikka loikki kuin aropupu tampalla. Siitä olin positiivisen yllättynyt , että jaksoi kävellä suht rauhallisesti aina kun oli tarvis. Vaikka alku matka takkusi hieman, kun piti pysähdellä kuuntelemaan kaikkea mahdollista, mitä vain voi. Ja sen jälkeen rassukka odotti näkenväsä Memmun suoran päässä, missä yleensä tavattaan, kun mennään yhdessä maastoon. Itselläni kävi jopa sääliksi toista, kun toinen niin toiveikkaasti odotti näkevänsä kaverinsa. Lopulta ruuna hyväkyi, ettei Memmu tullut meidän kanssa tänään lenkille ja päästiin jatkamaan lenkkiä. Loppu lenkki sujui oikein hyvin paitsi laukassa tahtoi pelätä tien reunoissa vaanivia ufoja enemmän, mutta hengissä selvittiin ainakin melkein. Kotona totesin, että minun oli pakko pestä pieni lapseni, koska huomena odottaisi uusinta klippaus. Joten nähdään silloin