Pitkästä aikaan kunnon tuuppailua

Eilen sain äidin houkuteltua pitämään Vokua hetken, jotta saisin napattua siitä muutaman edustava kuvan. Ruuna oli jopa poseeraamis tuulella ja saatiin muutama oikeinkin hyvä otos. Voku ei yleensä ole kovinkaan kuvauksellinen ja sille saa pitää ties mitä ääni, että herra viitsii murto-osan ajan nosta korvat pystyyn. Muuten se useimmiten löytää aina jotakin kivaa katseltavaa sieltä missä minä ja kamerani emme ole. Sekä sivuttain seisominen paikallaa olit nytkin pieni muotoisia ongelmia, sillä Voku tahtoo aina tulla narussa olevan ihmisen syliin. Tämä viikko on mennyt lähinnä maastoillessa hanksilla pelloilla sekä ajaessa, muutta täällä ei oikein ole pystynyt tekemään.

Tänään sitten heräilin jossain 11 pintaan, sillä oltiin Iitun kanssa sovittu koulutunti. Aloin varustamaan Vokua hyvissä ajoin ja satuin vilkaisemaan ulos, jossa alkoi satamaan lunta, Ja sitä satoi koko matkan ruunan madellessa pitkin tietä, onneksi se kuitenkin loppui suht pian, koska kamerani olisi varmaan sanonut spimuksen irti.  Voku oli hoksannu pinteleistä, että nyt pitää lähteä kunnon töihin jolloin kaikista pikku metsäpoluista tosi kivoja ja kaikkia olisi pitänyt käydä katsomassa. Aloitettiin verkaaminen heti kentälle tullessa ja huomattiin, että tierotti ihan mukavasti. Onneksi Naapurin tallista löytyi kuminen nuija, jolla hakkailtiin tilsoja tietyn väliaikojen välein. Vokulla kun ei ole tilsakumeja nyt alla ( ne pitäisi nyt lyödä alle mahdollisimman pian, kun kengityskin on tulossa)  Verkaillessani Iitu kiinnitti huomiota heti ensimmäisenä kevennykseeni, jota ruvettiin korjaamaan, Uskomatonta ole ratsastanut, vaikka kuinka kauan enkä osaa edes keventää kunnolla :D. Korjaaminen oli kuitenkin helppoa, sillä minulla on tapana keventää eteenpäin eikä ylös... Muutaman muistutuksen jälkeen asento alkoi painua mieleen eikä siihen tarvinnut puuttua enää.

Seuraavaksi puututtiin minun liian pitkiin ohjiin, joita sitten keräilin vähän väliä ylös. Mutta tämänkään oppimnen ei vienyt minulta kauaa. Voku liikkui tosi hyvän tuntuisesti, vaikka kenttä tilsotti aika paljon. Välillä poika tahtoi mennä hieman etupainoiseksi ympyrällä ja toisen pitkänsivun reunalla olleet punaiset kartiot olivat aivan järkyttävä näky ja niitä piti jäädä muutaman kerran ihmettelemään, kunnes uskalsi mennä ohi. Laukkaa ei voitu hirveästi työstää, joten otettiin muutamat nostot molempiin suunttiin pitkillä sivuilla, ettei kaaduttaisi.

Tämän jälkeen Iitu kysyi, että onko mitään toiveta, mitä tehdään ? Mietin hetken ja sanoin, että lisäyksiä ja kokoamista ravissa. Aloitettiin tehtävä niin, että joka toisella lävistäjällä lisättäisiin ja toisella koottaisi ravia. Kokoaminen alkoi ihan ok loppua kohden Voku tuli aina paremmin. Välillä se meinasi heittää laiskaksi ja kävellä, Kröhmm tyypillinen mies aina luistamassa töistä. Lisäykset olivat hieman hankalampia sillä minun piti todellakin keskittyä ratsastamaan niitä rauhallisesti. Voku hoiti kyllä homman kotiin, mutta minä sain hyvää kritiikkiä Iitulta ja hirveän hyviä vinkkeja jatkoon. Pitäis päästä useamminkin valvovan silmän alle ratsastamaan. Itsenäisesti, jos pitkään ratsastelee pienet ja ehkä isommatkin virheen jää huomaamatta.