Maneesilla pitkästä aikaa

Äiti mihin sä luulet vieväs mut, kohta on ruoka-aika muutenki !!??

Viime torstaina tosiaan päästiin pitkästä aikaa Kuukson maneesille hyppäämään Vokun kanssa. Iitu lähti taas pitämään meille kuria ja Emilia laitettiin kameran taakse, valitettavasti oma järkkärini ei tykännyt maneesin valoista, joten saatiin muutama sotkuinen kuva, mutta viedoita saatiin senkin edestä. Voku ihmetteli käytävällä iltapäivällä, että mihin ihmeeseen me ollaan menossa torstai iltana ? Matka sujui hyvin ruuna ei kolunnut hirveästi kopissa ja saavuttiin jopa aikaisin paikalle. Siis yleensä me ollaa joka paikassa hieman myöhässä. Aloitettiin verryttelemään samalla kun tytöt nostelivat puomit paikoilleen, Voku tuntui verkassa hieman tahmealta, joten joudin hieman herättelemään sitä. Ravissa ruuna tuntui letkeältä ja rennolta ratsastaa eikä se painanut yhtään kädelle, mutta jostain syystä vasenlaukka ei tahtonut pyöriä kunnolla, joten päätin ottaa muutaman reippaaman pätkän jolloin laukka alkoi tuntua hieman paremmalta.

Verkan jälkeen aloitimme ihan puomi/kavaletti tehtävillä. Kavalettitehtävistä minulla ei valitettavasti videoita, mutta meillä oli kolme kavalettia pääty-ympyrällä, joita sitten menimme ympyränä sekä kahdeksikkona. Vokusta huomasi, että toinen oli aivan innoissaan päästessään hyppäämään. Seuraavaksi tultiin kolmoissarjaa puomeina, joiden jälkeen piti kääntää toisella pitkällä sivulla sijaitsevalla ristikolle. Minulla oli aluksi hieman vaikeuksia päästä sarjan ekaan hyppyyn mukaan, vaikka kyseessä oli pelkkä puomi. Huomaa ainakin minusta, että on ollut hieman hyppytaukoa sillä alku oli hieman hakemista. Muutaman kerran jälkeen Iitu käski minun lyhentämään ohjaa ja siirtämään kättäni eteenpäin kohti niskaa. Minulle meni taas muutama kerta, että pääsin jyvälle, jonka jälkeen aloin päästä paremmin hyppyihin mukaan. Kun sarja alkoi sujua yksittäinen este alkoi jotenkin tuntua tosi vaikealta enkä meinannut saada askelia sopimaan millään. Kunnes Iitu päätti laskea askeleet kanssani jo maneesin toisesta päästä asti, että saataisiin rytmistä kunnolla kiinni. Ensin kokeiltiin 1-2-3 tyyliä, miten olen aikaisemmikin hypännyt, mutta nyt jotenkaan saannut hyppyjä onnistumaan, vaan aloin hätilemään 2 kohdalla ja jos hyppy tuli 3 jälkeen aloin hätilemään, joten joko tuuppasin Vokua eteenpäin tai otin yhden pienen lisä askeleen. Tämän jälkeen kokeiltiin rytmittämistä 1-2-1-2 tekniikalla. mikä toimi huomattavasti paremmin meidän kohdalla.

Pikku hiljaa nostettiin puomeja ylemmäs, hypyt sujuivat ihan ok Voku vain tahtoi kolautella puomeihin muutamaan otteeseen niitä kuitenkaan tiputtamatta, Ja jotenkin se tuntui hieman matelevan eteenpäin. Sarjalle tultiin muutaman kerran hieman liian hitaasti ja Iitu käski minun lisätä vauhtia, mutta itse koin sen haastavaksi. Kun muistiin tuli liian vauhdikas meno ja kiellot. Voku kuitenkin hyppäsi rehellisesti kaikista hyvin, joten uskalsin lopulta lisätä hieman vauhtia ja sarja meni heti paljon paremmin, Kerrankin oli kiva ratsastaa hevosella, joka ei paina hullunlailla kädelle, kuten Vou aikaisempina vuosina tehnyt. Nyt pystyi keskittymään hieman enemmän omaan ratsastamiseeni, kun tiesin ettei jalkojeni välissä oleva karvakasa ota hatkoja heti tilaisuuden tullen.Täytyy tehdä jotain henkisiäharjoitteita illalla tuon kieltopelonn kanssa. Eihän se mikään vakava ole, pikemminkin pieni musitutustakaraivossa. Huomattiin kuitenkin lopussa, että Vokun takaosaan pitää saada hieman lisää voimaa ponnistukseen. Ei hätää minulla on tähän jo suunnitelma nimittäin painavilla kärryillä ajo. Ruvetaan nyt tekemään niillä pitkiä ja rauhallisia lenkkejä ja kerätään takapäähän tarvittava voima.