Kotitreeni

Minun piti postata teille jo viime viikolla, mutta tiistaina minua alkoi palelemaan hullunlailla ja koko kotimatkan yritin saada auton lämmityksen kohoamaan tuloksetta. Kotona sitten mittasin kuumeen ja mittari näytti 38.5. Siinä meni se viikko täysin toiminta kyvyttömänä. Onneksi Iitu tuli liikuttaaan Vokun yhtenä päivänä ja se sai toimittaa perähevosen virkaa isin ajellessa. Mutta ei ruodita tuota nenäliinojen ja kurkkupastillien täyttämää viikkoa vaan palataa ajassa vielä vähän taakse nimittäin sitä edelliseen lauantaihin. Jolloin Iitu tuli pitämään meille taas koulutuntia.

Kenttä oli suht hyvässä kunnossa hieman tuli takasiin tilsoja, mutta eivät ne menoa haitanneet. Aluksi verkkailin Vokua vapaasti ympäri kenttää tehden voltteja, siirtymisiä sekä taivuttelua. Kuitenkin ruuna tuntui joten hieman laiskalta, joten päätettiin laittaa varmuudeksi kannukset. Jotta toinen olisi jo alkuun herkempi. Se ei kuitenkaan auttanut ja ravitehtävissä Voku tahtoi mennä hieman liian etupainoiseksi. Onneksi oltiin otettu kouluraippa mukaan ja päätettiin kokeilla, mitä mies tuumaisi jos alkuraiveihn lisättäisiin vielä tuo. Vokullahan ei ole voinut koskaan pitää mitään piiskaa paitsi todella lyhyttä esteraippaa ja sitäkin se sietää vain tietyn määrään, joten hieman jännitti, miten kävisi ?

Tässä mentii jo vähän etupainoiseksi.

No aloitettiin vaikeammasta kierroksesta eli vasemmasta, Päätettiin laittaa raippa ulkokäteen, vauhtia tuli poikaan heti sen verran etten meinannut aluksi pysyä matkassa mukana. Pienen heikon hetken jälkeen keräsin itseni ja jatkettiin pääty-ymppyrällä ja lopussa saatiin ihan ok pätkä ja vaihdetttiin suuntaa. Jolloin homma alkoi luonnistumaan paremmin ja ruuna liikkui tosi kivan tuntuisesti, jolloin päätettiin jättää raippa pois. Ettei poika ota liian pahaa stressiä ! Tämän jälkeen otettiin laukkat molempiin suuntiin, jolloin tilsoita alkoi tulla pieni ongelma ja päätettiin ihan molempien turvallisuuden takia jättää laukkatehtävät sivuun tältä päivältä. Sen sijaan päästiin tekemään aivan uutta tehtävää nimittäin pituuhalkaisijalla pohkeenväistöä. Tehtävä oli vaikeampi minulle kuin hevoselle. En nimittäin, jostain kumman syystä hahmottanut tehtävää ja siinä käytettäviä apuja tarpeeksi hyvin ja se oli aikamoista hakuammutaa aika ajoin.

Tässä kohtaa Iitu ehdotti, että jos hän kokeilee nopeasti tehtävää ja minä pääsisin näkemään kongreettisesti, mitä oiken haimme. Iitu sai tehtävän näyttämään helpolta ja todisti, että hevoseni on fiksumpi ja osavampi miltä se näyttää. Joten tämän jälkeen keskittymiseni kasvoi, kun tiesin, että jo toinen meistä osaa homman. Lopulta saatiin muutama hyvä pätkä ja itse pääsin hommasta jyvälle, joten päätettiin lopettaa treenit hyvään fiilikseen.