Maneesilla

Moi ! Viimenkin sain kaikki tarvittavat työkalut tämän postauksen tekemiseen. Minulle tuli pieni lovi taloudelliseen tilaani, kun kissamme päätti kaataa kahvikuppini koneeni päälle, mikä ei ihan tykännyt asiasta eikä muuten käynnistynyt uudelleen sen jälkeen. Ei sillä en minäkään haluaisi päälle lähteä jos joku minun virtapiireihini kahvit heittäisi. Jouduin siis menemään kaupoille shoppailemaan uutta konetta, mukaan otin tietty pikku veljeni, joka tietää kaiken kaikesta tekniikkaa vaativistaa laitteita. Bubjettina minulla oli aluksi 400 euroa, jotta pystyisin ostaamaa itselleni pitkään himoitut adidaksen lenkkarit. No adidakset saivat jäädä odottelemaan minua sillä sopiva kone oli loppu myymälän varastossa ja myyjä tarjosi minulle 100 kalliinpaa Lenovon konetta. Itse en ole Lenovoa koskaan käyttänyt enkä vissiin tunne ketään, joka omistaisi sen merkistä vempainta, mutta epätoivon hetkenä suostuin tarjoukseen. Kone näyttää ainakin paljon tyylikkäämältä, kuin vanhani ja muutenkin meillä ei ole vielä ollut mitään erimielisyyksiä.

Joten sen takia päässette vasta nyt lukemaan meidän sunnuntaisista estetreeneista maneesilla. Iitu lähti mukaan taas pitämään kuri meille ja sitä tarvittiin taas tai siis lähinnä minä. Verkkailin Vokua rauhakseen Iitun asentaessa esteitä paikoilleen. Voku oli tosi hyvin kuullolla ja liikkui suht rennosti. Pidätteet menivät tosi hyvin läpi. Rolleri on osoittautunut erittäin hyväksi vaihtoehdoksi hyppäämiseen. Laukkoissa sain mukavat asetukset molempiin suuntiin ja laukka oli tosi pyörivän tuntuista. Kun poika alkoi tuntua vertyneeltä aloitettiin työskentely, tässä kohtaa on hyvä, että tuli otettua video pätkiä, josta voi aina välillä lunttailla, mitä tehtiin ja miten se sitten oikeasti meni. Aloitettiin ympyrällä, jonne oli laitettu 3 kavalettia, joista meidän oli sitten päästävä yli. Muutama kerta jouduttiin miettimään, että mitenkäs niitä kavaletteja mennään, kun mehän ei olla koskaan Vokun kanssa menty kavaletteja kunnolla, joten haettiin tahtia hieman.

 Muutaman kiemuran tien jälkeen ympyrä alkoi näyttämään ympyrältä ja kavaetitkin päästiin yli hyvässä temmossa. Sen jälkeen Vokulle tuli jkin ihme kohtaus ja se alkoi viskoa päätää vimmatusti, mitä se ei koskaan tee. Ajattelin, että olisko karvat jäänny suitsien väliin inhosti, mutta mitään ei löytynyt, kun niitä selästä suoristelin. Iitu oli tietty kameran kanssa kuvaamassa ja pilkkaamassa. Lopulta pienten erimielisyyksien jälkeen löysin pienen mutapalleron takertuneen pojan korvakarvoihin. Kiitokseksi poika päätti sitten ruveta ravistelemaan oikein kunnolla ja itse olin tippua kyydistä.

Tämän episodin jälkeen ruuna palautui normaaliksi ja päästiin jatkamaan harjoituksia. Iitu päätti jatkaa kavaletti tehtävää leveyshalkaisijalla sijaitsevalla ristikolla, Tehtävään tultiin oikeaan kierrokseen ensin kavaletit jonka jälkeen tultiin ristikkolinjalle, jossa piti sitten vaihtaa laukka ja jatkaa vasempaan kierrokseen. Tehtävän loppu osa oli hieman haastava tilan puutteen ja tiukan tien takia. Pelkäsin, että Voku alkaisi tarjoamaan risti laukkaa, minkä se teki ensimmäisellä kerralla. Tämän jälkeen Iitu käski minun ruveta ajattelemaan vasentalaukkaa jo hyvissä ajoin, joka muuten tehosi ruuna vaihtoi laukan, vaikkakin rikkoi sen puomien kohdalla muutaman kerran, mutta vaihto mikä vaihto. Tämän jälkeen tehtävä piteni edelleen ja oma pääni alkoi mennä sekaisin, siis sen jälkeen tuli mikä ? Tässä kohtaa pitää luntata miten se tehtävä nyt oikein menikään.

Ensin tultiin puomin oikeassa kierroksessa, joiden välit ei ihan sopinut aluksi meille. Sen jälkeen käännyttiin kavaleteille, mihin tuli hyvät välit vaikka Voku tahtoi aina välillä intoutua. Sitten kaarrettiin hurjalle ristokolle, mistä päästiin yli ja laukkakin vaihtui. Loppuun piti vielä ratsastaa pysty, missä alla oli todella hurja valkoinen laatikko ja vielä okseri. Mentiin tehtävä muutaman kerran, jonka jälkeen kokeiltiin sitten ns. vesimattoa (oikeasti sininen patja), joka laitetiin okserin alle. En käynyt näyttämässä mattoa entuudestaan vaan kokeilin, miten paljon se pieni sieluista ruunaani järkytti. No sehän järkytti miehen mielentilaan hirveästi ja tarvittiin muutama yritys, että päästii yli. Videoon jätin äänet päälle ihan vaihtelun vuoksi ja itseäni huvitti omat äänitehosteeni. Mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku hypäämisestä ja huomasi kuinka ruuna tykkäsi päästä pitkästä aikaa tekemään kunnon älyllisiä tehtäviä sekä aina siinä välissä tuijottelemaan peilikuvaansa. Ensi kerran maneesille pitäisi tulla Joulukuun toinen viikko, kun itse lähden 2. päivä etelän lämpööm 6 pvä serkkutytön kanssa, jolloin Iitu käy liikuttelemassa Pullaa ettei nyt toinen ihan pääse rupsahtamaan.