En voi sanoa nauttivani näistä koleista keleistä. Pitää alkaa kerrospukeutumaan ulkona että sisällä. Viime yönä jouduin jopa kaivamaan villasukat jalkaan, kun alkoi paleltamaan, eikä uloskaan tarkene ilman toppatakkia ja pipoa. Vokullekkin saatiin viimein löytyä kiintohokki kengtä jalkaan, joten nyt ei koivet sudi ulkoillessa. Ruuna ei edes pistänyt hirveää showta pystyyn ja isi pystyi kengittämään sen ilman, että itse oli siinä vieressä syöttämässä porkkanaa. Meilläkin on tallilla ollut nyt hirveät talvitalkoot, jos niin voi sanoa. Iskä on ruvennut kengittämään heppasia talvipopoihin ja äiti taas aloittanut hevosten uudelleen klippaamisen, sillä virus mikä tallilla on/oli sai kaverit kasvattamaan villansa takaisin. Mutta mites teillä onko teidän hevosille lyöty jo talvi popot jalkaan ?
Kengityksen jälkeen lähdettiin Vokun kanssa vähän huristelemaan maastoon. Kello oli sen verran, että piti varuiksi vetää heijastimet molempien päälle. Tässä joku aika sitten ostin Hööksiltä heijastin rintaremmin ja -putsit, jotka minun on oikeasti pitänyt ostaa jo ajat sitten, mutta jotenkin ne on aina jäänny. Meillä on jo Horzelta joskus ostettu neonkeltainen heijastin loimi, mikä on muuten sika hyvä näkyy pitkälle ja pitää sadetta. Meillä erityisesti iskä on painottanut tuota heijastimien käyttöä, kun ei meillä ei ole katuvaloja oikein missään sekä isä ja kumppanit metsästävät ahkerasti. Eikä niistä mitään haittaakaan ole parempi vaan, että käyttää niin näkevät autoilijatkin kun möngerretään vastaan tien sivussa. Syy miksi halusin juuri nämä kaksi tuotetta meille on yksinkertainen, loimi näkyy takaa ja sivusta, mutta edessä ei ole mitään, mikä kiinnittäisi autolijan huomion ( paitsi nyt minun liivini), mutta näiden kanssa meidät huomataan joka ilman suunnasta.
Maastossa ei pahemmin päästy tekemään oikein mitään muuta, kuin käpyttelemään muutamassa pelto kohdassa pystyttiin ottamaan vähän hölkkää, mutta eipä oikeastaan muuta. Edelleenkin olen sitä mieltä, että saisi tulla kunnolla lunta tai sitten pitää tiet sulina, mutta ei mitään tällaisia pikkupakkasia ja kivi kovia teitä, Ai niin nyt ollaan Vokun kanssa ruvettu käyttämään myös kuparirolleria maastossa ja toistaiseksi ei ole mitään moittimista. Voku jaksaa ja malttaa kävellä kuolaimet suussa toki kotiin päin hieman kovempaa, mutta ohjat saavat olla pitkinä ja pojasta huomaa, että pikku hiljaa alkaa rentoutua eikä aina tarvitse häslätä kaikkea ylimääräistä. Katsotaan josko huomenna pääsisi hieman vaikka pellolle tuupailemaan. Onneksi oli varautunut pakkasiin ja varasin kuukson maneesin sunnuntaiksi hyppäämistä varten. Iida ja emilia lupasivat lähteä valmentamaan ja kuvaamaan meitä, joten silloin ainakin pitäisi tulla kunnon postausta tännekin päin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti