Kisapäivä

Nyt tulee kaiken kiireen keskellä hieman tämän päiväisistä kisoista Kiviharjun tilalla. Kertoilen minkälaiset fiilikset oli varsinkin kouluradalla, missä tuntui, että taju meinaa lähteä.. Mutta palataan ihan aamuun kello taisi soida 08.00, mutta minä tapani mukaan olin torkkunut 06.00 asti ja odotellut kellon soimista. Aamupalan syötyäni suuntasin ulos, missä karu todellisuus iski päin naamaan sää oli aivan hirveä !! Taivaalta tuli vettä, räntää ja rakeita samaan aikaan sekä tuuli läiskäisi nämä kaikki suoraan naamalleni. Siis aivan mainio kisa keli sanon minä, ei voi olla rakastamatta suomen loppu syksyä. Pakkailin auton täyteen tavaraan, kun kyseessä olivat seuramestaruudet olin ilmoittanut Vokun kahteen esteluokaan sekä He C koululuokkaan. Voku oli yllättävän rauhallinen kun aloit laittamaan kuljetuspinteiletä jalkoihin, lukuun ottamatta muutamaa hölmöilyä, mitkä ovat ruunalle ominaisia.

Kisapaikalle saavuttiin hieman myöhässä huonon ajokelin takia ja jouduin juoksemaan radan kävelyn tai no oikeasti pika kävelin, koska en olisi jaksanut koko hommaa juosta. Rata oli onneksi tuttu olen tainnut sitä, joskus aikaisemminkin Kivarissa hypätä, joten opetteluun ei mennyt kauan. Tämän jälkeen alettiin äitin kanssa lyömään Vokulle kamoja päälle. Suurin osa saatiin laitettua kopissa päälle suojat,putsit, suitset jne jne. Jonka jälkeen otettiin ruuna pika vauhtia ulos satula selkään ja enkkuviltti heti pojan päälle, ettei kastuisi ihan kokonaan. Sää olosuhteiden takia verkkakin oli siirretty sisälle, mikä oli ihan oikea ratkaisu, sillä molemmat kentältä olivat jäässä ja kuten jo sanoin aikaisemmin vettä tuli saavista kaatamalla. Ensimmäisessä luokassa 50-60 cm ja älkää kysykö miksi me mentiin niin pieneen luokaan.

 Hypättiin ensi kertaa kuparirollerilla kisoissa ja halusin hakea heppaan tuntuman ja pienemmällä radalla se saisi myös päästellä hieman höyryjä ulos. Verkassa Voku toimi hyvin se kuunteli hyvin, vaikkakin esteillä tahtoi lähteä imemään vähän turhankin lujaa ja hypyt olivat matalia, mikä ei ole Vokulle tyypillistä. Muutama hyvä hyppy kuitenkin saatiin ja jäätiin odottamaan omaa vuoroamme. Kaikki oli hyvin, kun saavuimme radalle, kunnes pilli vihelsi. Sen jälkeen Vokulla kilahti ihan totaallisesti ja suunittelemani rauhallinen ja hyvin ratsastettu rata oli haihtunut ilmaan. Nyt jouduin vain keskittämään kaiken energiani ja voimani, että saisin ruunan vastamaan suusta.

Voku tarjosi myös ristilaukkaa yllättävän paljon eikä malttanut millään korjata sitä, yrityksistä huolimatta. Hyppy paikatkin olivat, mitä olivat, kun toinen puksutti eteenpäin kun diselveturi ilman jarruja. Huoh ei toista ainakaan ikä paina henkisesti ! Jolloin ihmeellä sain taiteiltua meidät uusintaan, jossa tuli yksi puomi alas. Sekin oltaisiin voitu välttää, jos olisin ratsastanut Vokua hieman aktiivisemmin eteen. Jolloin jalat eivät olisi laahanneet maata. Tämä suoritus kuitenkin riitti sijoitukseen ja olimme luokassa 5:siä. Harmitti hieman jos nyt rehellisiä ollaan sillä omasta mielestäni rata ei ollut mitenkään onnistunut ja sijoituttiin.

Huomatkaa, että videon laatu ei ole parasta mahdollista sillä kamerani ei jostain syystä pitänyt maneesissa kuvaamisesta.

Seuraavana oli vuorossa 70-80 cm, jonka oli päättänyt, että ratsastetaan rauhallisesti. Verkassa Voku oli hieman laiska ja lahtasi puomeja maahan vähän väliä. Kerran jouduin sitä jopa raipalla muistuttamaan, mihin herra vastani kunnon pukeilla. Mutta kuitenkin piristyi ja hyppyistä tuli paljon parempia. Rata meni paljon paremmin kuin edellinen, nyt itse keskityin rauhakseen ratsastamiseen ja Voku odotti kiltisti minua, kuitenkin 5 esteen jälkeen kaarsimme tuomari päätyyn ja jotakin se ruuna taisi pelästyä vai pelleilikö sillä heitti aivan linkkuun ja suunnittelemani kaarre pieneni puolella ja tuli huono lähestyminen, jolloin takajalat nappasivat puomin alas. Tässä kohtaa totesin, että kohtalo ivaa minua. Sillä tältä radalta odotin parempia tuloksia niin itseltäni, kuin hevoselta, mutta minkäs teet virheistä oppii ja kokemus karttuu ? Eikös noin mene ?

Esteluokkien jälkeen alkoi se itselleni kaikkein kauhein osuus nimittäin He c koululuokka. Ollaan taidettu olla kouluaitojen sisällä Vokun kanssa kaksi vuotta sitten ja ratsastimme saman ohjeman ja saimme 47,38%. Ja muistaakseni taisin tulla jopa itku puserossa radalta pois, niin hirveä kokemus se oli. Verkassa Voku ei taipunut oikeaan kierokseen ollenkaan ja tiesin jo siinä kohtaa, että ruunan rintakori on vinksallaan, kun Mari ei ole sitä hoitanut muutamaan kertaan. Yleensä ollaan pidetty niin, että Mari hoitaa pojan joka toinen kerta, mikä on osoittautunut sopivaksi aika väliksi. Nyt kuitenkin viime hoidosta on jo jokunen kuukausi, mikä näkyi heti. Radalla Voku jännittyi hirveästi ja pelkäsi tuomari päättyä, jossa tuli poikittamista.

Ja muutenkin ruuna oli tosi jännittynyt ja painoin aika raskaasti kädelle. Eikä tilannetta auttanut yhtään se, että äitini oli hävittänyt ainokaiset kannukseni, joten pohje apujen läpi saaminen oli hieman hidasta. Lisäyksissä en ratsastanut ruunaa tarpeeksi eteenpäin, sillä pelkäsin sen joko rikkovan laukalle tai lähtevän painamaan entistä enemmän, joton niissä meni homma vihkoon, vaikka oltiin niitä kotona harjoiteltu ahkerasti. Ja itse olin saada jonkin sortin halvauksen koko radan aikana ja ajattelin, että milloin koko homma räjähtää käsiin. Tiet olivat suht ok, mitä nyt Voku tahtoi aina välillä kyseenalaistaa teiden suoruutta.

Mutta meidän ainoa tavoite oli ylittää edellinen pistetulos, jossa onnistuttiin saatiin 55.68% mihin olin ihan älyttömän tyytyväinen, sillä mehän ei olla mikään kouluratsukko pari. Joten kotiin ei lähdetty ihan tyhjin käsin. Joten ruvetaan jatkossakin käymään Vokun kanssa aina silloin tälläin myös koulukisoissa niin saa pappa hieman vaihtelua elämäänsä.
Kouluradasta ei valitettavasti ole videoita sillä kamerani ei pitänyt sää olosuhteista ja tilttasi juuri ennen radan alkua, mutta älkää huoliko otin jo kiikariini kahden viikon päästä pidettävät koulukisat, johon ajattelin herran viedä uusinta yritkselle. Jos sieltä saataisiin sitten videota :