Heippa Mari tuli taas Tiistaina hoitamaan Vokun sekä minut. Maanantai mentiin ihan palauttelumaasto pelkkää käppäilyä ja Voku onneksi oli palautunit liiankin hyvin kisoista mies nimittäin tahtoi olla hieman energinen. Myös Tiistaina käytiin kevyt maasto ennen hoito,Mari aloitti ensin Vokusta ja heti ensimmäiseksi viaksi ilmeni jännittynyt ristiselkä. Marin sanojen mukaan hän tunsi hirveää tärinää ristiluussa. Selän käsittelyn jälkeen siirryttiin pääpuolelle, joka on aikaisemmin ollut todella vaikea hoitaa sillä Voku ei yleensä anna tykkää päästä koskemisesta ja varsinkin jos se jatkuu pidempään. Nyt kuitenkin ruuna seisi todella rauhallisesti paikallaan ja meinasi aina välillä jopa nukahtaa. Mikä oli hirveä shokki minulle sillä yleensä Voku on kauhean herkkä ja levoton kranion aikana, mutta ilmeisesti se on viimein ymmärtänyt että siitä on hyötyä ja oli tulee paremmaksi.
Päästä löytyi vikaa, kuulemma kieliluu oli hieman jumissa ja kitaluu oli ollut aivan jumissa, mikä selitti suuttomuuden viime sunnuntaisissa kisoissa. Tuli sitten Marin kanssa jostain kumman syystä rentoutumisesta puhetta ja Marista tuntui, ettei Voku oikein ole ikinä oppinut rentoutumaan, kun se tahtoo sählätä jatkuvasti. No sinänsä en yhtään ihmettele, kun kiertohevosesta on kyse niin ruuna ei varmaan ole antanut lupaa ottaa rennosti, kun paikka vaihtuu kokoajan. Joten Mari lupasi sekoitella, jotakin kukkatippoja, joilla pitäsi olla rauhoittava vaikutus. Kyseessä on kuitenkin ihan luonnontuote, joten suostui kokeilemaan niitä ja nyt odotellaan innoissaan ensi kertaa, että päästään niitä kokeilemaan. Kerron niistä sitten enemmän, kun ollaan niitä päästy kunnolla testaamaan.
Tämän jälkeen oli minun vuoroni hypätä hoitopöydälle kuulemaan tuomioni. Ja yllätys yllätys minullakin oli ristiselkä jumissa ja havaittavissa oli samankailtaista tärinää. Vietän vissiin liian paljon aikaa ötökkäni kanssa, kun alkaa samoja vikoja olla molemmissa. Samoin molemmissa polvissani eivät nesteet eivät kiertäneet kunnolla sekä olkapäissä oli kova paine/kiputila. Eli siis rampa koko ratsastaja. Joten hoidon jälkeen sain ohjeeksi venytellä todella paljon, että paikat alkaisi aueta paremmin. Seuraavana päivän pidettiin Vokun kanssa vapaata sillä itselläni hoito otti aika koville ja aamulla oli tosi huono olo eikä hevosta saa liikuttaa kranion jälkeen.
Tänään päästiin sitten tosi toimiin, kun lyötiin jarrukärrit perään ja lähdettiin ajamaan. Välillä on tullut Ruunaa ajeltua, mutta raviaikoina se ei koskaan kävellyt kärrit perässä. Joten hieman jännitti miten poika käyttäytyisi olisiko energiaa kertynyt liikaa vaiko tuliko vanhat muistot mieleen? Alku matkan oltiin vähän yli innoikkaita, mutta matkan pidetessä vauhti tasaantui rauhalliseksi ja pitkäksi käynniksi. Eli voidaan useamminkin mennä papan kanssa mennä ajelemaan. Itse löin tässä kohtaa kuulokkeet ja lauleskelin pojalle musiikin tahtiin. Onneksi kukaan muu ei ollut kuulemassa olisi voinut kattoa hieman pitkään, mitähän tuokin tuolla raakkkuu. Lenkin loppu vaiheilla meitä vastaan ajoi tuntemanton maasturi, joka hidasti meidät nähdessään ja minä olin jo iloisena vilkuttamassa. Kunnes huomasin, että kuski kaivoi kameran esiin ja alkoi räpsiä kuvia. Hetki meni, että tajusin, mitä ihmettä tapahtui ? Kotiin päästyäni kysyi isältäni tiesikö hän ketään, joka ajoi kyseisellä autolla, vastaus oli lyhyt ei ! Eli siis me päädyttiin jonkun random kuvaajan uhriksi, mitä tähän nyt enää sanoisi. Loppuun vielä lenkin alussa napattuja kuvia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti