pretty, pretty please don't you ever, ever feel like your less than less than perfect.

Nyt on taas se aika vuodesta, kun joutuu aloittamaan tuon kerrospukeutumisen omalla ja hepa kohdalla. Ja voin vannoa, että tämän päiväisen sään kokemana voin todeta ettei tuo ilmastonmuutos ole tänne nyt mitenkään vaikuttanut, kun postinumero oli melkein siperian puolla. Meillä tuuli viellä aivan kamalsti, että yöllä tuumailin, että lähteeköhän tämä katto tästä pään päältä milloin ?. No mutta kuitenkin oli uskaltauduttava tuonne kylmyyteen, koska kaksi hevosta vaativat liikutusta. Amigolla käytiin vaan pellolla taivuttelemassa, kun kaikki tiet olivat aivan järkyttävässä kunnossa. Tehtiin niitä tavallisia taivutteluja ennen starttia. Amigo on kehittynyt oikein hyvää vauhti, ottaen huomioon treenien määrän suhteessa osaamiseen. Nyt pystytään tekemään kokonainen ymprä asuttuneena käynnissä eikä enää pusketa kohti ympyrän keskelle. Ravi- ja laukkatehtäviä ollaan tehty vähemmän viellä, kun pojalla ei riitä tuo tasapaino. Mutta saatiin me tehtyä pieniä pätkiä pohkeenväistöjä molempiin suuntiin.

Vokun kanssa oli varattu kenttä, mutta peruin sen koska se oli aivan kamalan kova enkä halunnut heppaa rikkoa, joten otettiin suunaksi sama pelto. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun mentiin hampaitten katsomisen jälkeen ja muutos oli huomattava. Nyt pidätteen menivät läpi ilman ikuista taistelua. Vokun kanssa sitten tehtiin kahdeksikolla ravitaivutuksia, joissa toimi oikein kivasti ja oli erittäin kevyt ratsastaa. Myös Vokun kanssa kokeiltiin pohkeenväitöä käynnissä, että ravissa ja nyt kyllä ruunalle kävi kaikki. Laukkatehtävinä kokeiltiin vaihtoja, jotka onnituivat suht hyvin, vaikka suurin osa vaihdoista tuli pukin kautta, mutta saimpahan itse naureskella matkan varrella. Toisena laukka tehtävänä lyhennettiin laukkaa niin hitaaksi kuin vain mahdollista ja tämääkin sujui oiken hyvin ja ensimmäistä kertaa viikkoihin oli nautinto ratsastaa koulua pellolla ilman mitään hötkyilyä.

Tallilla kävin hyvin mielenkiitoisen keskustelun muiden kanssa:

Tulen ratsastamasta hepalla umpijäässä ja kävelen talliin.

Minä: Kyllä murulle täytyy tuo uusi sisätoppaloimi laittaa ettei palellu yöllä.
Alpo: No voi tietty ettei vaan palellu :DDD. Mitäs sitten kun tulee -30 astetta.
Minä: Olen ovela ja vuoraan hevosen ensin kaulakapallisella loimella ja sen jälkeen laitan sen toppaloimen. :)))
Alpo: Vain näin meinaat tehdä.
Johanna: (katselee hetkenkä ja tokaisee) No on siinäkin alkuperäisrotu kun ei selviä paleltumatta edes pienessä pakkasessa.
Minä: Repesin :DDDDD mut hei se onkin mun polle...

Ja lopulta päädyin pukemaan Vokun sen uuteen mustaan sisätoppaloimeen ( koska asuu ulkokarsinassa), joka kylläkin puki ruunaa oiken hienosti.