Maneesilla

Moi ! Viimenkin sain kaikki tarvittavat työkalut tämän postauksen tekemiseen. Minulle tuli pieni lovi taloudelliseen tilaani, kun kissamme päätti kaataa kahvikuppini koneeni päälle, mikä ei ihan tykännyt asiasta eikä muuten käynnistynyt uudelleen sen jälkeen. Ei sillä en minäkään haluaisi päälle lähteä jos joku minun virtapiireihini kahvit heittäisi. Jouduin siis menemään kaupoille shoppailemaan uutta konetta, mukaan otin tietty pikku veljeni, joka tietää kaiken kaikesta tekniikkaa vaativistaa laitteita. Bubjettina minulla oli aluksi 400 euroa, jotta pystyisin ostaamaa itselleni pitkään himoitut adidaksen lenkkarit. No adidakset saivat jäädä odottelemaan minua sillä sopiva kone oli loppu myymälän varastossa ja myyjä tarjosi minulle 100 kalliinpaa Lenovon konetta. Itse en ole Lenovoa koskaan käyttänyt enkä vissiin tunne ketään, joka omistaisi sen merkistä vempainta, mutta epätoivon hetkenä suostuin tarjoukseen. Kone näyttää ainakin paljon tyylikkäämältä, kuin vanhani ja muutenkin meillä ei ole vielä ollut mitään erimielisyyksiä.

Joten sen takia päässette vasta nyt lukemaan meidän sunnuntaisista estetreeneista maneesilla. Iitu lähti mukaan taas pitämään kuri meille ja sitä tarvittiin taas tai siis lähinnä minä. Verkkailin Vokua rauhakseen Iitun asentaessa esteitä paikoilleen. Voku oli tosi hyvin kuullolla ja liikkui suht rennosti. Pidätteet menivät tosi hyvin läpi. Rolleri on osoittautunut erittäin hyväksi vaihtoehdoksi hyppäämiseen. Laukkoissa sain mukavat asetukset molempiin suuntiin ja laukka oli tosi pyörivän tuntuista. Kun poika alkoi tuntua vertyneeltä aloitettiin työskentely, tässä kohtaa on hyvä, että tuli otettua video pätkiä, josta voi aina välillä lunttailla, mitä tehtiin ja miten se sitten oikeasti meni. Aloitettiin ympyrällä, jonne oli laitettu 3 kavalettia, joista meidän oli sitten päästävä yli. Muutama kerta jouduttiin miettimään, että mitenkäs niitä kavaletteja mennään, kun mehän ei olla koskaan Vokun kanssa menty kavaletteja kunnolla, joten haettiin tahtia hieman.

 Muutaman kiemuran tien jälkeen ympyrä alkoi näyttämään ympyrältä ja kavaetitkin päästiin yli hyvässä temmossa. Sen jälkeen Vokulle tuli jkin ihme kohtaus ja se alkoi viskoa päätää vimmatusti, mitä se ei koskaan tee. Ajattelin, että olisko karvat jäänny suitsien väliin inhosti, mutta mitään ei löytynyt, kun niitä selästä suoristelin. Iitu oli tietty kameran kanssa kuvaamassa ja pilkkaamassa. Lopulta pienten erimielisyyksien jälkeen löysin pienen mutapalleron takertuneen pojan korvakarvoihin. Kiitokseksi poika päätti sitten ruveta ravistelemaan oikein kunnolla ja itse olin tippua kyydistä.

Tämän episodin jälkeen ruuna palautui normaaliksi ja päästiin jatkamaan harjoituksia. Iitu päätti jatkaa kavaletti tehtävää leveyshalkaisijalla sijaitsevalla ristikolla, Tehtävään tultiin oikeaan kierrokseen ensin kavaletit jonka jälkeen tultiin ristikkolinjalle, jossa piti sitten vaihtaa laukka ja jatkaa vasempaan kierrokseen. Tehtävän loppu osa oli hieman haastava tilan puutteen ja tiukan tien takia. Pelkäsin, että Voku alkaisi tarjoamaan risti laukkaa, minkä se teki ensimmäisellä kerralla. Tämän jälkeen Iitu käski minun ruveta ajattelemaan vasentalaukkaa jo hyvissä ajoin, joka muuten tehosi ruuna vaihtoi laukan, vaikkakin rikkoi sen puomien kohdalla muutaman kerran, mutta vaihto mikä vaihto. Tämän jälkeen tehtävä piteni edelleen ja oma pääni alkoi mennä sekaisin, siis sen jälkeen tuli mikä ? Tässä kohtaa pitää luntata miten se tehtävä nyt oikein menikään.

Ensin tultiin puomin oikeassa kierroksessa, joiden välit ei ihan sopinut aluksi meille. Sen jälkeen käännyttiin kavaleteille, mihin tuli hyvät välit vaikka Voku tahtoi aina välillä intoutua. Sitten kaarrettiin hurjalle ristokolle, mistä päästiin yli ja laukkakin vaihtui. Loppuun piti vielä ratsastaa pysty, missä alla oli todella hurja valkoinen laatikko ja vielä okseri. Mentiin tehtävä muutaman kerran, jonka jälkeen kokeiltiin sitten ns. vesimattoa (oikeasti sininen patja), joka laitetiin okserin alle. En käynyt näyttämässä mattoa entuudestaan vaan kokeilin, miten paljon se pieni sieluista ruunaani järkytti. No sehän järkytti miehen mielentilaan hirveästi ja tarvittiin muutama yritys, että päästii yli. Videoon jätin äänet päälle ihan vaihtelun vuoksi ja itseäni huvitti omat äänitehosteeni. Mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku hypäämisestä ja huomasi kuinka ruuna tykkäsi päästä pitkästä aikaa tekemään kunnon älyllisiä tehtäviä sekä aina siinä välissä tuijottelemaan peilikuvaansa. Ensi kerran maneesille pitäisi tulla Joulukuun toinen viikko, kun itse lähden 2. päivä etelän lämpööm 6 pvä serkkutytön kanssa, jolloin Iitu käy liikuttelemassa Pullaa ettei nyt toinen ihan pääse rupsahtamaan.

Kylmää ja koleaa

En voi sanoa nauttivani näistä koleista keleistä. Pitää alkaa kerrospukeutumaan ulkona että sisällä. Viime yönä jouduin jopa kaivamaan villasukat jalkaan, kun alkoi paleltamaan, eikä uloskaan tarkene ilman toppatakkia ja pipoa. Vokullekkin saatiin viimein löytyä kiintohokki kengtä jalkaan, joten nyt ei koivet sudi ulkoillessa. Ruuna ei edes pistänyt hirveää showta pystyyn ja isi pystyi kengittämään sen ilman, että itse oli siinä vieressä syöttämässä porkkanaa. Meilläkin on tallilla ollut nyt hirveät talvitalkoot, jos niin voi sanoa. Iskä on ruvennut kengittämään heppasia talvipopoihin ja äiti taas aloittanut hevosten uudelleen klippaamisen, sillä virus mikä tallilla on/oli sai kaverit kasvattamaan villansa takaisin. Mutta mites teillä onko teidän hevosille lyöty jo talvi popot jalkaan ?

Kengityksen jälkeen lähdettiin Vokun kanssa vähän huristelemaan maastoon. Kello oli sen verran, että piti varuiksi vetää heijastimet molempien päälle. Tässä joku aika sitten ostin Hööksiltä heijastin rintaremmin ja -putsit, jotka minun on oikeasti pitänyt ostaa jo ajat sitten, mutta jotenkin ne on aina jäänny.  Meillä on jo Horzelta joskus ostettu neonkeltainen heijastin loimi, mikä on muuten sika hyvä näkyy pitkälle ja pitää sadetta. Meillä erityisesti iskä on painottanut tuota heijastimien käyttöä, kun ei meillä ei ole katuvaloja oikein missään sekä isä ja kumppanit metsästävät ahkerasti. Eikä niistä mitään haittaakaan ole parempi vaan, että käyttää niin näkevät autoilijatkin kun möngerretään vastaan tien sivussa. Syy miksi halusin juuri nämä kaksi tuotetta meille on yksinkertainen, loimi näkyy takaa ja sivusta, mutta edessä ei ole mitään, mikä kiinnittäisi autolijan huomion ( paitsi nyt minun liivini), mutta näiden kanssa meidät huomataan joka ilman suunnasta.

Maastossa ei pahemmin päästy tekemään oikein mitään muuta, kuin käpyttelemään muutamassa pelto kohdassa pystyttiin ottamaan vähän hölkkää, mutta eipä oikeastaan muuta. Edelleenkin olen sitä mieltä, että saisi tulla kunnolla lunta tai sitten pitää tiet sulina, mutta ei mitään tällaisia pikkupakkasia ja kivi kovia teitä, Ai niin nyt ollaan Vokun kanssa ruvettu käyttämään myös kuparirolleria maastossa ja toistaiseksi ei ole mitään moittimista. Voku jaksaa ja malttaa kävellä kuolaimet suussa toki kotiin päin hieman kovempaa, mutta ohjat saavat olla pitkinä ja pojasta huomaa, että pikku hiljaa alkaa rentoutua eikä aina tarvitse häslätä kaikkea ylimääräistä. Katsotaan josko huomenna pääsisi hieman vaikka pellolle tuupailemaan. Onneksi oli varautunut pakkasiin ja varasin kuukson maneesin sunnuntaiksi hyppäämistä varten. Iida ja emilia lupasivat lähteä valmentamaan ja kuvaamaan meitä, joten silloin ainakin pitäisi tulla kunnon postausta tännekin päin.

Kouluvalmennus

Alkuviikko otettiin rauhallisesti ja varman päälle, sillä isi oli vienyt tallin hevosesta kouvolan klinikalle veriä ja suurimman osa hevosista oli tulosten perusteella kipeitä. Vokusta ei viety vielä tuolloin veri, mutta ajattelin, että otetaan varman päälle ja mennään vähäisemmällä liikunnan rauhallinen maasto ja narun perästä kävelyttelyä. Torstaina sitten vietiin toinen erä veriä klinikalle missä oli myös Vokun veret ja odottelin tuloksia hermotuneena, sillä meillä ei ollut tallilla kuin 4 tervettä hevosta. Ilokseni Vokun arvot olivat olleet hyvät paitsi, että sillä oli hemoglobiini hieman alhaalla, mutta muuten ruuna on terve kuin pukki ! Jätin kuitenkin ilmoittatumasta koulukisoihin, mitä kaavailin viime viikolla, kun tuota tautia on tallilla. Kysyin vielä eläinlääkäriltä haittaisiko jos veisin ruunan viikonloppuna kouluvalmennukseen. Hän ei nähnyt siinä mitään ongelmaa, joten laitoin Tanjalle viestiä, että miten olisi valmennus.

Sovittiin valmennus tänään klo 12.00 ja otin Vokun rauhakseen käytävälle, kunnes kuulin kilinää takakaviosta. Pojalla oli toinen takanen lähdössä irti eikä isi ollut paikalla, jotta oltaisiin saatu kenkään pari naulaa pitämään se paikallaan. Joten ei siinä auttanut muu kuin ottaa hohtimet pieniin kätösiin ja alkaa ottamaan molemmista takasista kengät pois. Poiko on muutenkin jo sen verran pitkässä kaviossa, että ei haitannut kenkien pois otto mitenkään. Patellasyndrooman takia jouduttiin hieman taistelemaan kenkien kanssa ja jouduin pyytämään äitiä apuun, jolloin saatiin yhteis tuumin kengär pois ja pääsin varustamaan pullaa. Kentälle päästyämmme verkkailtiin vapaasti, jonka jälkeen aloitettiin tekemään kahdeksikkoa kevyessä ravissa. Tässä kohtaa Tanja pääsi korjailemaan minun asentoa ja Voku alkoi pikku hiljaa rentoutua.

Seuraavaksi tehtävään lisättiin keskellä käynti siirtyminen, mikä tuotti aluksi minulle ongelmia sillä en aina saanut suoristettua Vokua ajoissa ja siirtymiset menivät liian pitkälle ja vasempaan kierrokseen Voku oli hieman jäykempi. Seuraavaksi tehtävää vaikeutettiin vielä hieman niin, että L ja C piti tehdä käynti siirtymiset ja keskelle pysähdys. Voku tuntui tosi hyvältä tehtävän aikana se malttoi odottaa minua ja ei rankaissut hirveästi omista virheistäni. Saatiin myös hyviä vinkkejä miten päästään parantamaan noita meidän siirtymisten kanssa jotta saataisi niistä joskus nättejä. Jatketiin kahdeksikolla myös laukka tehtävää ensin oikeaan kierrokseen niin, että vain toinen puoli ympyrästä otettiin laukkaan ja toinen rauhallista ravia. Tanja joutui aina välillä huomauttelemaan, että katse eteen kun jäi haahuilemaan ja tuijottelemaan Vokun niskaa.

 Tässä kohtaan ajatteli, että kohta palaa mieheltä käpy. Ensimmäisellä kerralla meinasi, että mehän tehdään vaihtoja ja oli jo vaihtamassa, kunnes selästä tuli käsky, että otetaanpas ravia. Ruuna siirtyi hieman vastetahtoisesti raviin ja mulkaisi minua syyllistäen. Seuraavalla kerralla siirtymisvaiheessa poika meinasi lähteä livohkaan heti tilaisuuden tullen. Joten muokattiin tehtvää hieman, että otettiin vielä muutama askel käyntiä ennen kuin siirryttiin kevyeeseen raviin. Jolloin Voku alkoi odottamaan jo minua siirtymissä. Toinen puoli sujui myös hyvin nostot olivat aluksi hieman hitaita, mutta pirityivät siitä muutaman yrityksen jälkeen.

Lopuksi tehtiin vielä avotaivutusta käynnissä ja minun oli huikattava, etten koskaan ehtinyt oppia sitä ollessani ratsastuskoulussa, sillä jätin sen samoihin aikoihin kun sain Voku. Ei siinä mitään Tanja opasti kädestä pitäen miten homma toimii ja me tehtiin. Ensin tehtiin H:sta voltti jonka jälkeen otettiin avoa ja aina kun homma levisi tehtiin uusi voltti ja jatkettiin. Muutamia pätkät Voku tuli tosi hyvin ja minä kehuin miestä maasta taivaisiin. Muutenkin valkasta jäi tosi hyvä fiilis. Heppa oli hyvä ja minä sain hyvin vinkkejä miten korjata omaa ratsastusasentoa.

Video tulee huomenna !