Molemmin puolista huoltoa

Heippa Mari tuli taas Tiistaina hoitamaan Vokun sekä minut. Maanantai mentiin ihan palauttelumaasto pelkkää käppäilyä ja Voku onneksi oli palautunit liiankin hyvin kisoista mies nimittäin tahtoi olla hieman energinen. Myös Tiistaina käytiin kevyt maasto ennen hoito,Mari aloitti ensin Vokusta ja heti ensimmäiseksi viaksi ilmeni jännittynyt ristiselkä. Marin sanojen mukaan hän tunsi hirveää tärinää ristiluussa. Selän käsittelyn jälkeen siirryttiin pääpuolelle, joka on aikaisemmin ollut todella vaikea hoitaa sillä Voku ei yleensä anna tykkää päästä koskemisesta ja varsinkin jos se jatkuu pidempään. Nyt kuitenkin ruuna seisi todella rauhallisesti paikallaan ja meinasi aina välillä jopa nukahtaa. Mikä oli hirveä shokki minulle sillä yleensä Voku on kauhean herkkä ja levoton kranion aikana, mutta ilmeisesti se on viimein ymmärtänyt että siitä on hyötyä ja oli tulee paremmaksi.

Päästä löytyi vikaa, kuulemma kieliluu oli hieman jumissa ja kitaluu oli ollut aivan jumissa, mikä selitti suuttomuuden viime sunnuntaisissa kisoissa. Tuli sitten Marin kanssa jostain kumman syystä rentoutumisesta puhetta ja Marista tuntui, ettei Voku oikein ole ikinä oppinut rentoutumaan, kun se tahtoo sählätä jatkuvasti. No sinänsä en yhtään ihmettele, kun kiertohevosesta on kyse niin ruuna ei varmaan ole antanut lupaa ottaa rennosti, kun paikka vaihtuu kokoajan. Joten Mari lupasi sekoitella, jotakin kukkatippoja, joilla pitäsi olla rauhoittava vaikutus. Kyseessä on kuitenkin ihan luonnontuote, joten suostui kokeilemaan niitä ja nyt odotellaan innoissaan ensi kertaa, että päästään niitä kokeilemaan. Kerron niistä sitten enemmän, kun ollaan niitä päästy kunnolla testaamaan.

Tämän jälkeen oli minun vuoroni hypätä hoitopöydälle kuulemaan tuomioni. Ja yllätys yllätys minullakin oli ristiselkä jumissa ja havaittavissa oli samankailtaista tärinää. Vietän vissiin liian paljon  aikaa ötökkäni kanssa, kun alkaa samoja vikoja olla molemmissa. Samoin molemmissa polvissani eivät nesteet eivät kiertäneet kunnolla sekä olkapäissä oli kova paine/kiputila. Eli siis rampa koko ratsastaja. Joten hoidon jälkeen sain ohjeeksi venytellä todella paljon, että paikat alkaisi aueta paremmin. Seuraavana päivän pidettiin Vokun kanssa vapaata sillä itselläni hoito otti aika koville ja aamulla oli tosi huono olo eikä hevosta saa liikuttaa kranion jälkeen.

Tänään päästiin sitten tosi toimiin, kun lyötiin jarrukärrit perään ja lähdettiin ajamaan. Välillä on tullut Ruunaa ajeltua, mutta raviaikoina se ei koskaan kävellyt kärrit perässä. Joten hieman jännitti miten poika käyttäytyisi olisiko energiaa kertynyt liikaa vaiko tuliko vanhat muistot mieleen? Alku matkan oltiin vähän yli innoikkaita, mutta matkan pidetessä vauhti tasaantui rauhalliseksi ja pitkäksi käynniksi. Eli voidaan useamminkin mennä papan kanssa mennä ajelemaan. Itse löin tässä kohtaa kuulokkeet ja lauleskelin pojalle musiikin tahtiin. Onneksi kukaan muu ei ollut kuulemassa olisi voinut kattoa hieman pitkään, mitähän tuokin tuolla raakkkuu. Lenkin loppu vaiheilla meitä vastaan ajoi tuntemanton maasturi, joka hidasti meidät nähdessään ja minä olin jo iloisena vilkuttamassa. Kunnes huomasin, että kuski kaivoi kameran esiin ja alkoi räpsiä kuvia. Hetki meni, että tajusin, mitä ihmettä tapahtui ? Kotiin päästyäni kysyi isältäni tiesikö hän ketään, joka ajoi kyseisellä autolla, vastaus oli lyhyt ei ! Eli siis me päädyttiin jonkun random kuvaajan uhriksi, mitä tähän nyt enää sanoisi. Loppuun vielä lenkin alussa napattuja kuvia.

Kisapäivä

Nyt tulee kaiken kiireen keskellä hieman tämän päiväisistä kisoista Kiviharjun tilalla. Kertoilen minkälaiset fiilikset oli varsinkin kouluradalla, missä tuntui, että taju meinaa lähteä.. Mutta palataan ihan aamuun kello taisi soida 08.00, mutta minä tapani mukaan olin torkkunut 06.00 asti ja odotellut kellon soimista. Aamupalan syötyäni suuntasin ulos, missä karu todellisuus iski päin naamaan sää oli aivan hirveä !! Taivaalta tuli vettä, räntää ja rakeita samaan aikaan sekä tuuli läiskäisi nämä kaikki suoraan naamalleni. Siis aivan mainio kisa keli sanon minä, ei voi olla rakastamatta suomen loppu syksyä. Pakkailin auton täyteen tavaraan, kun kyseessä olivat seuramestaruudet olin ilmoittanut Vokun kahteen esteluokaan sekä He C koululuokkaan. Voku oli yllättävän rauhallinen kun aloit laittamaan kuljetuspinteiletä jalkoihin, lukuun ottamatta muutamaa hölmöilyä, mitkä ovat ruunalle ominaisia.

Kisapaikalle saavuttiin hieman myöhässä huonon ajokelin takia ja jouduin juoksemaan radan kävelyn tai no oikeasti pika kävelin, koska en olisi jaksanut koko hommaa juosta. Rata oli onneksi tuttu olen tainnut sitä, joskus aikaisemminkin Kivarissa hypätä, joten opetteluun ei mennyt kauan. Tämän jälkeen alettiin äitin kanssa lyömään Vokulle kamoja päälle. Suurin osa saatiin laitettua kopissa päälle suojat,putsit, suitset jne jne. Jonka jälkeen otettiin ruuna pika vauhtia ulos satula selkään ja enkkuviltti heti pojan päälle, ettei kastuisi ihan kokonaan. Sää olosuhteiden takia verkkakin oli siirretty sisälle, mikä oli ihan oikea ratkaisu, sillä molemmat kentältä olivat jäässä ja kuten jo sanoin aikaisemmin vettä tuli saavista kaatamalla. Ensimmäisessä luokassa 50-60 cm ja älkää kysykö miksi me mentiin niin pieneen luokaan.

 Hypättiin ensi kertaa kuparirollerilla kisoissa ja halusin hakea heppaan tuntuman ja pienemmällä radalla se saisi myös päästellä hieman höyryjä ulos. Verkassa Voku toimi hyvin se kuunteli hyvin, vaikkakin esteillä tahtoi lähteä imemään vähän turhankin lujaa ja hypyt olivat matalia, mikä ei ole Vokulle tyypillistä. Muutama hyvä hyppy kuitenkin saatiin ja jäätiin odottamaan omaa vuoroamme. Kaikki oli hyvin, kun saavuimme radalle, kunnes pilli vihelsi. Sen jälkeen Vokulla kilahti ihan totaallisesti ja suunittelemani rauhallinen ja hyvin ratsastettu rata oli haihtunut ilmaan. Nyt jouduin vain keskittämään kaiken energiani ja voimani, että saisin ruunan vastamaan suusta.

Voku tarjosi myös ristilaukkaa yllättävän paljon eikä malttanut millään korjata sitä, yrityksistä huolimatta. Hyppy paikatkin olivat, mitä olivat, kun toinen puksutti eteenpäin kun diselveturi ilman jarruja. Huoh ei toista ainakaan ikä paina henkisesti ! Jolloin ihmeellä sain taiteiltua meidät uusintaan, jossa tuli yksi puomi alas. Sekin oltaisiin voitu välttää, jos olisin ratsastanut Vokua hieman aktiivisemmin eteen. Jolloin jalat eivät olisi laahanneet maata. Tämä suoritus kuitenkin riitti sijoitukseen ja olimme luokassa 5:siä. Harmitti hieman jos nyt rehellisiä ollaan sillä omasta mielestäni rata ei ollut mitenkään onnistunut ja sijoituttiin.

Huomatkaa, että videon laatu ei ole parasta mahdollista sillä kamerani ei jostain syystä pitänyt maneesissa kuvaamisesta.

Seuraavana oli vuorossa 70-80 cm, jonka oli päättänyt, että ratsastetaan rauhallisesti. Verkassa Voku oli hieman laiska ja lahtasi puomeja maahan vähän väliä. Kerran jouduin sitä jopa raipalla muistuttamaan, mihin herra vastani kunnon pukeilla. Mutta kuitenkin piristyi ja hyppyistä tuli paljon parempia. Rata meni paljon paremmin kuin edellinen, nyt itse keskityin rauhakseen ratsastamiseen ja Voku odotti kiltisti minua, kuitenkin 5 esteen jälkeen kaarsimme tuomari päätyyn ja jotakin se ruuna taisi pelästyä vai pelleilikö sillä heitti aivan linkkuun ja suunnittelemani kaarre pieneni puolella ja tuli huono lähestyminen, jolloin takajalat nappasivat puomin alas. Tässä kohtaa totesin, että kohtalo ivaa minua. Sillä tältä radalta odotin parempia tuloksia niin itseltäni, kuin hevoselta, mutta minkäs teet virheistä oppii ja kokemus karttuu ? Eikös noin mene ?

Esteluokkien jälkeen alkoi se itselleni kaikkein kauhein osuus nimittäin He c koululuokka. Ollaan taidettu olla kouluaitojen sisällä Vokun kanssa kaksi vuotta sitten ja ratsastimme saman ohjeman ja saimme 47,38%. Ja muistaakseni taisin tulla jopa itku puserossa radalta pois, niin hirveä kokemus se oli. Verkassa Voku ei taipunut oikeaan kierokseen ollenkaan ja tiesin jo siinä kohtaa, että ruunan rintakori on vinksallaan, kun Mari ei ole sitä hoitanut muutamaan kertaan. Yleensä ollaan pidetty niin, että Mari hoitaa pojan joka toinen kerta, mikä on osoittautunut sopivaksi aika väliksi. Nyt kuitenkin viime hoidosta on jo jokunen kuukausi, mikä näkyi heti. Radalla Voku jännittyi hirveästi ja pelkäsi tuomari päättyä, jossa tuli poikittamista.

Ja muutenkin ruuna oli tosi jännittynyt ja painoin aika raskaasti kädelle. Eikä tilannetta auttanut yhtään se, että äitini oli hävittänyt ainokaiset kannukseni, joten pohje apujen läpi saaminen oli hieman hidasta. Lisäyksissä en ratsastanut ruunaa tarpeeksi eteenpäin, sillä pelkäsin sen joko rikkovan laukalle tai lähtevän painamaan entistä enemmän, joton niissä meni homma vihkoon, vaikka oltiin niitä kotona harjoiteltu ahkerasti. Ja itse olin saada jonkin sortin halvauksen koko radan aikana ja ajattelin, että milloin koko homma räjähtää käsiin. Tiet olivat suht ok, mitä nyt Voku tahtoi aina välillä kyseenalaistaa teiden suoruutta.

Mutta meidän ainoa tavoite oli ylittää edellinen pistetulos, jossa onnistuttiin saatiin 55.68% mihin olin ihan älyttömän tyytyväinen, sillä mehän ei olla mikään kouluratsukko pari. Joten kotiin ei lähdetty ihan tyhjin käsin. Joten ruvetaan jatkossakin käymään Vokun kanssa aina silloin tälläin myös koulukisoissa niin saa pappa hieman vaihtelua elämäänsä.
Kouluradasta ei valitettavasti ole videoita sillä kamerani ei pitänyt sää olosuhteista ja tilttasi juuri ennen radan alkua, mutta älkää huoliko otin jo kiikariini kahden viikon päästä pidettävät koulukisat, johon ajattelin herran viedä uusinta yritkselle. Jos sieltä saataisiin sitten videota :

Istunta harjoituksia esteillä

Olin suunnitellut, että saan tämän postauksen ulos jo viime perjantaina, mutta jotenkin aika pääsi loppumaan ja viimeistely sekä julkaisu jäivät tähän päivään. Ollaan nyt Vokun kanssa ruvettu hyppäämän säännöllisesti estekaluston saatua. Voku on ottanut kehittyäkseen esim linjoissa, joissa ennen ruuna lähti sinkoamaan esteen jälkeen kylki edelle puolestavälistä suunnitelemaani linjaa. Nyt viimeksi poika maltttoi ja odotti minua sekä teki pitkä ja kaarevat tiet. Mitä nyt alussa kokeili taas onko aivan pakko ? Muutaman kerran jälkeen linjat alkoivat jo mennä hyvin ilman suurta valtataistelua. Iitu ja Emilia tulivat tälläkin kertaa avustamaan meitä ja tämän kertaisen tunnin aihe oli oman istuntani parantaminen. Myönnän istuntani on kärsinyt ja vääristynyt vuosien aikana ja sen korjaamisen aloittaminen ei mennyt ihan sileästi.

Verkkasin Vokun hackmoreilla tyttöjen kasaillessa tehtäviä. Ruuna oli tosi rento ei painanut yhtään kädelle ja taivuttaminen onnistui hyvin. Jopa iitu oli yllättynyt kuinka hyvin Voku toimii sileällä kuolaimettomana, joten päätettiin kokeilla avotaivutusta neliöllä. Itse olen tainnut ratsastaa Avoa viimeksi ratsastuskoulussa ja siitäkin taitaa olla 8 vuotta. Enkä kerennyt oppia sitä, kunnolla ennen kuin sitten lopetin. Joten hieman jännitti miten homma alkoi pyöriä. No Voku teki parhaansa ja suoriutui tehtävästä kunniallisesti, joten nyt  voidaan sitten pikku hiljaa alkaa opettelemaan niitä yhdessä valvovan silmän alla.

Aloitimme puomitehtävällä jossa taisi olla 8 puomia, me ollaan Vokun kanssa tehty max 5 puomin tehtäviä, joten välien ratsastaminen kohdalleen oli aluksi hieman hankalaan pojan ottaessa kierroksia puolessa välissä tehtävää. Jotenkin Voku hävisi puolessa välissä tehtävää eikä enää reagoinut pidätteisiini.Tämä tapahtui muutaman kerran uudestaan vaikka välit oli saatu kuntoon. Joten otettiin ristikkoina oleva sarja seuraavaksi ja hups hei minulla ei ollut mitään sanomista vauhdin temmosta esteeillä. Onneksi olimme ottaneet palan mukaan, joten päätimme suosiolla vaihtaa kuolaimet suuhun ja katsoa mitä kävi. Hallinta parani suunnattomasti, mutta Vokusta tuli paljon energisempi. Älkää kysykö itse olen vielä hämilläni koko jutusta !

Operaatio suitsien vaihto

Viimein päästiin siis asiaan eli minun istuntaani Iitu kehitteli kaikki mahdolliset temput, jotta sitä saisi korjailtua. Ensin otettiin käyttöön liian lyhyet jalustimet puomitehtävillä mikä sujui hyvin lukuun ottamatta armototan särkyä polvissani. Tämän jälkeen otettiin sarjalla normi jalustimilla muutamat hypyt, jonka jälkeen Iitu lainasi Emilialta hanskoja ja tunki ne minun ja satulan väliin. tehvänäni oli hypätä niin, etteivät hanskat tipu. Haaste hyväksytty ja sain kuin saikin hypättyä niin etteivät haskat tippuneet, jee hyvä minä ! Mutta suurin ongelman oli alaselkäni, mitä notkistan liikaa hypyssä jolloin koko homma menee reisilleen. Voku jaksoi yllättävän hyvin keskittyä tehtäviin ottaen huomioon, että itse heiluin selässä välillä miten sattuu.

Lopulta otettiin ihan kokonainen tehtävä ensin sarja sen jälkeen yksittäinen pysty suoralla ja heti kaarteesta lävistäjällä olevalla ristikolle. Voku alkoi hieman käymään liika kieroksilla tehtävän aikana ja ristikolla tuli muutaman kerran pudotuksia, jonka näette videolla. Ja muutamalla hypyllä istuntani oli näyttänyt jopa lupaavalta, joten  tästä ei voi jatkaa kuin eteenpäin. Loppu käyntien aikana meille tuli puhetta Vokun kuolaimista, kun ruunalla on tapana purra kiinni kuolaimeen. Joten ajatelitiin kokeilla rolleria ensi kerralla. Ainoa ongelma oli, että kellään tutulla ei ole tätä lainata, joten jouduin kaivamaan kuvettani ja ostamaan kuolaimen itse. Mitä sitä ei rakkaan karvakasansa eteen tekisi.Toivotaan, että kuolaimella on positiivinen vaikutus, jotta rahat eivät menneet ihan hukkaan.