Talvi touhuja

Heips valitettavasti me ei olla päästy tallista ulos saamatta toimintaa näyttäämään, jonkin sortin sirus eitykseltä, kun taas tuo talvi pääsi yllättämään eikä meillä ole viellä hokki kenkiäkään jalassa. Eilen käytiin sitten Horzelta hakemassa uudet hient kiintohokki kengät, jotka pitäisi tällä viikolla saada jalkaan. Katselin samalla löytäisinkö pojalle uuta fleece talliloimea, aluksi en löytänyt fleeceloimia kaikkien ulkoloimien seasta. Tässä kohtaa silmääni osui aivan upea kaulakapallinen paksu toppaloimi, jonka aijon viellä palata hakemaan.Syy miksi tuo ihana loimi ei lähtenyt mukaan oli puhdasta itsesuojelu vaistoa. Nimittäin äitini olis tappanut minut jos olisin tuonnut enää yhdenkin uuden loimen kotiin saati sitten kaksi. Se olisi ollut puhdas itsemurha, jota en ollut halukas kokeilemaan.

Lopulta jouduin hinautumaan kassalle kysymään apua, josta sitten löysin oikeaan osoitteeseen. Vaikka loimia ei ollut juuri haluamaani väriin, en antanut sen häiritä, kunhan vain en joutusi mitään pinkkä hirvitystä ruunalle pukemaan. No tässä kohtaa kahlasin koko korin läpi, mutta minun tuurillani siellä ei ollut Vokun kokoa. Joten joudun käymään tällä viikolla Hevarillla hakemassa ruunalleni loimen ja itsellekin pitäisi tuo turvaliivi käydä ostamassa jossakin kohtaa.

Mutta ei me ihan lorttoja olla oltu, nimittäin tuli otettua Vokusta pari talvitunnelmallista tai jotakin sinne päin olevia kuvia, jotka saatiin kamalalla työllä kyllä ottua. Vokuahan ei kiinnostanut sinä päivännä näyttää nätiltä tai huvittanut seista paikallaan vaan väänsi ja käänsi ympäriinsä pitkän aikaa ja välillä sillä oli jotain omaa kivaakin.

Lopussa tosita rupesi hieman ujostuttamaan

Paluu tallinnasta

Heippa hei, nyt on kotiuduttu kolmen päivän "hermolomalt" Tallinnasta, jotenkin tuntuu vain, että tässä tarvitsisi enemmänkin hoitoa, kun ennen lähtöä. Meidän matkahan oli tietysti tyttöjen kanssa täynnä epäonnisia sattumia. Ihan aluksi meinattiin myöhästyä laivasta eikä lippujakaan tahdottu löytää mistään. Lätäkön ylitys meni ilman suurempia mutkia, mutta hotellilla jouduttiin odottamaan huonetta liian kauan, ennen kuin selvisi, että sitä ei tultaisiin saamaan ajoissa valmiiksi. Tässä kohta kaverini kävi hieman kiivamman keskustelun respan naisen kanssa ja tuli takaisin sviitin avaimet kädessään. No ei siinä mitään elettiin mukavasti sviitissä porealtaan kera, ennen kuin saatiin sekin paskottua oikein kunnolla.Siitä ei sitten sen enenmpää viitsi kertoa. Siinähän elettiin kolme päivää shoppailen ja hauskaa pitäen, mutta nauru loppui kyllä lyhyeen, kun piti lähteä satamaa.  Matkalaukkuja oli 4, olutkärrejä 2 ja muita käsimatkatavaroita 5 sekä 3 kukkapuskaa.  Ensimmäisissä liikenne valoissa kaveriltani levisi kontti tiellä ja siinähän sitten keräiltiin tölkkejä naurua pidätellen keskellä liikennettä. No ei se onni pitkälle jatkunut nimittäin jo seuraavissa valoissa, jotk olivat vain 2m päässä, toisen kaverini kontti levisi tielle. Ja lopulta joku taksi kuski pysähtyi keskelle liikennettä ja otti meidät kyytiin. Katseli ilmeisesti toimintaamme ja totesi, etteivät nuo naiset selviä hengissä D-terminaaliin.

Kaveri suomessa: 
Huomisen otsikot
"kolme suomalaistytsyä laittoivat Tallinnan paskaksi"
"Samat kolme henkilöä päättivät uida takaisin Suomeen"
"Kyseiset urpot ilmoitettu kadonneiksi... Niinistö lähettää etsintäpartiot"
"Kaksi naista löydetty Siperiasta... Söivät nälissään kaverinsa"


Ei hyvä luoja. Ole nyt kolme päivää poissa ja kotona tilanne räjähtää ihan käsistä. Aluksi huomaat, että huoneesi on pahemassa kunnossa kuin lähtiessäsi. Hevonenkin on kadonnut tallin uumenii, eikä sillä ole enää yhtään enhjää loimea eli konkurssi täältä tullaan. Ja lopuksi jopa rotat hyppii pesukoneesta silmille. Ei jumalauta tät menoa, pitäis vissii mennä hoitoon tai jotain... Oli tämän päiväinen fb päivitykseni, joka kertoo koko homman,

Kun viimein olis hevoseni löytänyt ja laittanut kuntoon, päästiin lähtemään maastoon. Valitettavasti tiet olivat niin huononssa kunnossa, ettei pahemmin voinnut mitään tehdä, joten käytiin tsekkaamassa lähenein pelto, mitä siellä voisi tehdä. Valittevasti ei sielläkään pahemmin mitän kouluja väänelty hieman käynti taivutteluja ja jotakin pieniä ravi juttuja. Huomasi, että ruuna oli ollut vapaalla, kun ei työn teki oikein maittanut, mikä nyt oli ihan ymmärrettävää, kun poika on tommoinen lortto.  
Sain myös klipattua Vokun tänään alustavasti, huomenna täytyy katsella, mitä pieniä kosmeettisia vikoja jäi. 

Pientä tilanne päivitystä

 Syy siihen, miksi en ole päivitellyt blogia tällä viikolla kovikaan ahkerasti on, koska olins itse kipeänä ja Vokulta lohkesi takakavio pahasti jonka kengittämisessä meni sitten aikaa. Tällä viikolla ei olla erityisesti tehty mitään muuta, kuin maatoiltu pari lyhyttä lenkkiä lukuun ottamatta tätä päivää.  Maanantaina heitettiin pieni lenkki maastossa, jonak jälkeen alkoikin oma sairasteluni. Olin kaverillai kanssa karaanteenissa heillä, koska molemmat voimme todella huonosti ja oksennettiin, joten en halunnut sairastuttaa muita. No kun minä sitten tervehdyin, niin Vokulta lohkei kavio eikä sen takia päästy liikeelle.

Tänään päästiin sitten kunnolla maastoon, jossa molemmat saatiin päästellä höyryjä oikein kunnolla. Kuvaajakin saatiin alku matkasta, mutta joutui jättämään meidät puolessa välissä. Vaikka Voku oli seisonut muutaman päivän keräten enrgiaa, ei se sen pahempi ollut kuin olin kuvitellut. Mentiin ihan peruslenkki, mutta matkalla oli kyllä kamalasti kaikkea pelottavaa ja yhden kerran oli lähellä ettein lentänyt kaaressa alas, kun Voku pelkäsi jotain pensaassa olevaa oksaa.

Mutta kuitenkin Voku oli ihan jees, vaikka loikki kuin aropupu tampalla. Siitä olin positiivisen yllättynyt , että jaksoi kävellä suht rauhallisesti aina kun oli tarvis. Vaikka alku matka takkusi hieman, kun piti pysähdellä kuuntelemaan kaikkea mahdollista, mitä vain voi. Ja sen jälkeen rassukka odotti näkenväsä Memmun suoran päässä, missä yleensä tavattaan, kun mennään yhdessä maastoon. Itselläni kävi jopa sääliksi toista, kun toinen niin toiveikkaasti odotti näkevänsä kaverinsa. Lopulta ruuna hyväkyi, ettei Memmu tullut meidän kanssa tänään lenkille ja päästiin jatkamaan lenkkiä. Loppu lenkki sujui oikein hyvin paitsi laukassa tahtoi pelätä tien reunoissa vaanivia ufoja enemmän, mutta hengissä selvittiin ainakin melkein. Kotona totesin, että minun oli pakko pestä pieni lapseni, koska huomena odottaisi uusinta klippaus. Joten nähdään silloin