Maneesilla pitkästä aikaa

Äiti mihin sä luulet vieväs mut, kohta on ruoka-aika muutenki !!??

Viime torstaina tosiaan päästiin pitkästä aikaa Kuukson maneesille hyppäämään Vokun kanssa. Iitu lähti taas pitämään meille kuria ja Emilia laitettiin kameran taakse, valitettavasti oma järkkärini ei tykännyt maneesin valoista, joten saatiin muutama sotkuinen kuva, mutta viedoita saatiin senkin edestä. Voku ihmetteli käytävällä iltapäivällä, että mihin ihmeeseen me ollaan menossa torstai iltana ? Matka sujui hyvin ruuna ei kolunnut hirveästi kopissa ja saavuttiin jopa aikaisin paikalle. Siis yleensä me ollaa joka paikassa hieman myöhässä. Aloitettiin verryttelemään samalla kun tytöt nostelivat puomit paikoilleen, Voku tuntui verkassa hieman tahmealta, joten joudin hieman herättelemään sitä. Ravissa ruuna tuntui letkeältä ja rennolta ratsastaa eikä se painanut yhtään kädelle, mutta jostain syystä vasenlaukka ei tahtonut pyöriä kunnolla, joten päätin ottaa muutaman reippaaman pätkän jolloin laukka alkoi tuntua hieman paremmalta.

Verkan jälkeen aloitimme ihan puomi/kavaletti tehtävillä. Kavalettitehtävistä minulla ei valitettavasti videoita, mutta meillä oli kolme kavalettia pääty-ympyrällä, joita sitten menimme ympyränä sekä kahdeksikkona. Vokusta huomasi, että toinen oli aivan innoissaan päästessään hyppäämään. Seuraavaksi tultiin kolmoissarjaa puomeina, joiden jälkeen piti kääntää toisella pitkällä sivulla sijaitsevalla ristikolle. Minulla oli aluksi hieman vaikeuksia päästä sarjan ekaan hyppyyn mukaan, vaikka kyseessä oli pelkkä puomi. Huomaa ainakin minusta, että on ollut hieman hyppytaukoa sillä alku oli hieman hakemista. Muutaman kerran jälkeen Iitu käski minun lyhentämään ohjaa ja siirtämään kättäni eteenpäin kohti niskaa. Minulle meni taas muutama kerta, että pääsin jyvälle, jonka jälkeen aloin päästä paremmin hyppyihin mukaan. Kun sarja alkoi sujua yksittäinen este alkoi jotenkin tuntua tosi vaikealta enkä meinannut saada askelia sopimaan millään. Kunnes Iitu päätti laskea askeleet kanssani jo maneesin toisesta päästä asti, että saataisiin rytmistä kunnolla kiinni. Ensin kokeiltiin 1-2-3 tyyliä, miten olen aikaisemmikin hypännyt, mutta nyt jotenkaan saannut hyppyjä onnistumaan, vaan aloin hätilemään 2 kohdalla ja jos hyppy tuli 3 jälkeen aloin hätilemään, joten joko tuuppasin Vokua eteenpäin tai otin yhden pienen lisä askeleen. Tämän jälkeen kokeiltiin rytmittämistä 1-2-1-2 tekniikalla. mikä toimi huomattavasti paremmin meidän kohdalla.

Pikku hiljaa nostettiin puomeja ylemmäs, hypyt sujuivat ihan ok Voku vain tahtoi kolautella puomeihin muutamaan otteeseen niitä kuitenkaan tiputtamatta, Ja jotenkin se tuntui hieman matelevan eteenpäin. Sarjalle tultiin muutaman kerran hieman liian hitaasti ja Iitu käski minun lisätä vauhtia, mutta itse koin sen haastavaksi. Kun muistiin tuli liian vauhdikas meno ja kiellot. Voku kuitenkin hyppäsi rehellisesti kaikista hyvin, joten uskalsin lopulta lisätä hieman vauhtia ja sarja meni heti paljon paremmin, Kerrankin oli kiva ratsastaa hevosella, joka ei paina hullunlailla kädelle, kuten Vou aikaisempina vuosina tehnyt. Nyt pystyi keskittymään hieman enemmän omaan ratsastamiseeni, kun tiesin ettei jalkojeni välissä oleva karvakasa ota hatkoja heti tilaisuuden tullen.Täytyy tehdä jotain henkisiäharjoitteita illalla tuon kieltopelonn kanssa. Eihän se mikään vakava ole, pikemminkin pieni musitutustakaraivossa. Huomattiin kuitenkin lopussa, että Vokun takaosaan pitää saada hieman lisää voimaa ponnistukseen. Ei hätää minulla on tähän jo suunnitelma nimittäin painavilla kärryillä ajo. Ruvetaan nyt tekemään niillä pitkiä ja rauhallisia lenkkejä ja kerätään takapäähän tarvittava voima.

Alennusmyynnit Horze

Ah Horzelle on aina mukava mennä varsinkin ale aikana. Yritin tosissani hillitä ostovimmaani liikkeeseen astuessani. Jo pelkkä hevostarvikeliikkeen tuoksu saa kaiken täysin tarpeettoman tuntumaan tarpeelliselta, kuten ravipuolelta löytyvät rintaremmit. Eihän Voku niitä tarvitse, mutta näyttäisihän se tuommoisessa pirun hyvältä maastossa käppäillessään. Horze on ollut aina minulle pahin houkutusten tarjoaja ja yleensä lähden sieltä lompakkoni itkien tyhjyyttä.Kuten olen tainnut jo aikaisemminkin mainita niin meillä on siellä semmoinen laskutus järjestelmä ja isäni ollessa ravivalmentaja saamme kaikista tuotteista -25% eli minun aivoni ovat tulkinneet sen ainaiseksi aleksi ! Tällä kertaa olin vannonut itselleni, että ostetaan vain tarvittavat asiat, kuten toppaliivi ja jos sattuu löytymään niin ratsarit. No homma pysyi melkein käsissä :) Täytyy sanoa, että olin hieman pettynyt Horzen valikoimaan. Hyllyt olivat täynnä kalliita merkkejä, mutta Horzen omia tuotteita oli vain rajallisesti. Esim satulahuovissa, mitkä olivat normaalihintaisia.

Mukaan tarttui se haluttu tummansininen horzen toppaliivi, mitä olin pitkään katsellut. Itselläni ei ole oikeastaan yhtään toppaliivia kaapissa. Liivin kangas on vettä hylkivää ja tuulta pitävä, sekä siinä on selkäpuolella säädettävä vyötärö, mikä on aina hyvä juttu. Onni oli kerrankin minun puolella, sillä rekissä ei ollut kuin kaksi tummansinistä liiviä jäljellä ja toinen niistä oli juuri minun kokoa. Hintaa liivillä oli alennettuna noin 20 €, josta saatiin vielä -25% ale, joten hintaa ei sille paljoa jäänyt,

Sitten mukaan tarttui hieman pidempi esteraippa pienellä blingi koristuksella. Sekä tietty aina yksi pari sukkia tulee kotiin, sillä vanhat alkavat olla jo parhaan päivänsä nähneitä. Ja letitys lenkkejä tuli hommattua vähän molemmille. Itse tykkään käyttää noita kumilenksuja hiuksissa ratsastaessa tai sitten, jos joskus hiuksiania laitan erikoisemmin. Sekä jos joskus tulee tarvetta letittää ruunan harjaa vaikkapa koulukisoihin niin on hyvä varautua ajoissa.

Tuli sitten ostettua myös kouluhuopa tosin alekorista. Itse rakastui tuohon kimalteiseen koriste nauhaan. En malta odottaa, että päästään Vokun kanssa sitä kokeilemaa. Ja viimeisenä ostoksena uudet pehmustetut riimut.  Saa nähdä miten nuo kestävät pojan käytössä.

          Oletteko te tehneet löytöjä alennusmyynneistä vai yrittäneet vältellä niitä kokonaan ?

Mitä meidän suusta oikein löytyy

Jouluna tuli selailtua vanhoja kuvia mitä on koneelle vuosien varrella kertynyt, mikä inspiroi minua kirjoittamaan teille postauksen erillaisista kuolaimista joita ollaan kokeiltu. Kuten varmaa muistatte meillä on vinopino erillaisia kuolaimia, joista on ollut enemmän tai vähemmän apua. Ensimäiset vuodet pidin Vokulla olympiaa keskirenkulassa. Tuolloin minulla ei ollut kauheasti tietoa erillaisista kuolaimista ja Voku oli todella paha ryöstämään varsinkin maastossa saattoi olla välillä itkukurkussa. Ja molempien turvallisuutta ajatellin päädyttiin aloittamaan tällä kuolaimella. Huomasin kuitenkin ajan myötä, että kuolain oli hieman hidas, mutta muuten timi meidän käytössä oikein hyvin.

Ratsastettiinkin monta vuotta olympialla ennen kuin mentiin Ninan valmennuksiin, jolloin tutustuimme oliivikuolaimeen. Ninan suosittelemana ostin kolmipalaliivin ja alettiin mennä sillä koulua ja jossain kohtaa hyppäsimmekin sillä, mutta ruuna oli edelleen todella vahva suusta eikä minulla ollut mitään sanomista radalla miten tai minne mentiin. Joten esteillä palasimme olympiaan, mutta kouluilessa pidimme oliivin suussa ja ruuna alkoi aika ajoin kulkea ihan nätisti, jos vain olimme aidatulla alueella.

Muutama vuosi tällä kokoonpanolla mentiin, kunnes aloin huomata, että Voku kuumui esteillä entisestään eivätkä minun taitoni olleet ihan sitä tasoa, mitä ne olisivat voineet olla. Joten pohdiskelin pitkään, mitä kuolainta kokeilisin seuraavaksi, Jonkin mutkan kautta päädyn ostamaan pelhamin (tiedä häntä mitä silloin ajattelin) Kuolain sopi muutamaksi kuukaudeksi, kunnes tajusin, kuin hidas se oli Vokulle eivätkä kaikki käskyt päässeet koskaan perille ? Joten palasimme takaisin olympiaan.

Tämä kaikki kokeiltiin ennen kuin Mari tuli tallillemme kraniomaan heppasia. Kyselin sitten Marilta, että mitäs tuon ruunan kanssa oikein keksisi.  Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme kokeilemaan hackamorea. Aluksi olin todella skeptinen ja pelkäsin, että homma leviäisi käsiin. Kuitenkin kuten usein olen aikaisemmin maininnut kuolain sopi Vokulle todella hyvin. Ja minä hypin kattoon, että viimein saatiin tämä ruljanssi loppumaan. Monta kuukautta meni todella hyvin kunnes aloin huomata, että Voku ei ollut ihan rehellinen ratsastaa.

 Vaikka mies taipui ja muuten meni hyvä, mutta oli niin ovela, että viilasi minua kuitenkin linssiin. Jonka huomasin vasta kouluvalmennuksessa tänä kesänä, kun valmentaja sanoi, että laitappa ensi kerralla kuolimet suuhun niin voidaan verrata. No tulimme seuraavalla kerralla tulokseen, että kulkee kuolaimella rehellisemmin. Joten nykyään vaihtelemme oliivin ja hackamoren välillä, mikä on tällä hetkellä parhain idea. Maastoillessa mennään edelleen hackamorella, siinä hommassa se on ylivoimainen voittaja

Viimein taistelu kuolainten kanssa käytiin tänä kesänä. Sillä huomasin, että hackamoren ei soveltunut kuitenkaan hyppäämiseen niin hyvin kuin olisin toivonut, joten aloin metsästämään uutta kuolainta. Tuli sitten jossain puheeksi kaverini kanssa, joka ehdotti kuparirolleria. Tämä kuolain oli tullut esiin useasti vuosien varrella, mutta ei kuitenkaan koskaan aikaisemmin kokeiltu sitä, sillä kellään tutulla ollut sitä, että oltaisiin voitu lainata.

 Enkä viitsinyt sitä itse ostaa, koska jotenkaan en ikinä ajatellut, että siitä olisi ollut mitään hyötyä. Siis minä ja aivoni pitäisi välillä kalibroita täysin uudelleen, mitä ihmettä liikkui päässäni silloin ?!! Viimein kuitenkin ostin kuolaimen ja huomasin kuinka hyvä se oli Vokulle. Siinä oli kaikki elementit, mitä oli etsinyt . Nyt ollaan pikku hiljaa opeteltu hyppäämään ja muutenkin ratsastamaan rollerilla. Enkä meinaa millään jaksaa odottaa jo ensi vuoden kisakauden alkua.