Mitä meidän suusta oikein löytyy

Jouluna tuli selailtua vanhoja kuvia mitä on koneelle vuosien varrella kertynyt, mikä inspiroi minua kirjoittamaan teille postauksen erillaisista kuolaimista joita ollaan kokeiltu. Kuten varmaa muistatte meillä on vinopino erillaisia kuolaimia, joista on ollut enemmän tai vähemmän apua. Ensimäiset vuodet pidin Vokulla olympiaa keskirenkulassa. Tuolloin minulla ei ollut kauheasti tietoa erillaisista kuolaimista ja Voku oli todella paha ryöstämään varsinkin maastossa saattoi olla välillä itkukurkussa. Ja molempien turvallisuutta ajatellin päädyttiin aloittamaan tällä kuolaimella. Huomasin kuitenkin ajan myötä, että kuolain oli hieman hidas, mutta muuten timi meidän käytössä oikein hyvin.

Ratsastettiinkin monta vuotta olympialla ennen kuin mentiin Ninan valmennuksiin, jolloin tutustuimme oliivikuolaimeen. Ninan suosittelemana ostin kolmipalaliivin ja alettiin mennä sillä koulua ja jossain kohtaa hyppäsimmekin sillä, mutta ruuna oli edelleen todella vahva suusta eikä minulla ollut mitään sanomista radalla miten tai minne mentiin. Joten esteillä palasimme olympiaan, mutta kouluilessa pidimme oliivin suussa ja ruuna alkoi aika ajoin kulkea ihan nätisti, jos vain olimme aidatulla alueella.

Muutama vuosi tällä kokoonpanolla mentiin, kunnes aloin huomata, että Voku kuumui esteillä entisestään eivätkä minun taitoni olleet ihan sitä tasoa, mitä ne olisivat voineet olla. Joten pohdiskelin pitkään, mitä kuolainta kokeilisin seuraavaksi, Jonkin mutkan kautta päädyn ostamaan pelhamin (tiedä häntä mitä silloin ajattelin) Kuolain sopi muutamaksi kuukaudeksi, kunnes tajusin, kuin hidas se oli Vokulle eivätkä kaikki käskyt päässeet koskaan perille ? Joten palasimme takaisin olympiaan.

Tämä kaikki kokeiltiin ennen kuin Mari tuli tallillemme kraniomaan heppasia. Kyselin sitten Marilta, että mitäs tuon ruunan kanssa oikein keksisi.  Pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme kokeilemaan hackamorea. Aluksi olin todella skeptinen ja pelkäsin, että homma leviäisi käsiin. Kuitenkin kuten usein olen aikaisemmin maininnut kuolain sopi Vokulle todella hyvin. Ja minä hypin kattoon, että viimein saatiin tämä ruljanssi loppumaan. Monta kuukautta meni todella hyvin kunnes aloin huomata, että Voku ei ollut ihan rehellinen ratsastaa.

 Vaikka mies taipui ja muuten meni hyvä, mutta oli niin ovela, että viilasi minua kuitenkin linssiin. Jonka huomasin vasta kouluvalmennuksessa tänä kesänä, kun valmentaja sanoi, että laitappa ensi kerralla kuolimet suuhun niin voidaan verrata. No tulimme seuraavalla kerralla tulokseen, että kulkee kuolaimella rehellisemmin. Joten nykyään vaihtelemme oliivin ja hackamoren välillä, mikä on tällä hetkellä parhain idea. Maastoillessa mennään edelleen hackamorella, siinä hommassa se on ylivoimainen voittaja

Viimein taistelu kuolainten kanssa käytiin tänä kesänä. Sillä huomasin, että hackamoren ei soveltunut kuitenkaan hyppäämiseen niin hyvin kuin olisin toivonut, joten aloin metsästämään uutta kuolainta. Tuli sitten jossain puheeksi kaverini kanssa, joka ehdotti kuparirolleria. Tämä kuolain oli tullut esiin useasti vuosien varrella, mutta ei kuitenkaan koskaan aikaisemmin kokeiltu sitä, sillä kellään tutulla ollut sitä, että oltaisiin voitu lainata.

 Enkä viitsinyt sitä itse ostaa, koska jotenkaan en ikinä ajatellut, että siitä olisi ollut mitään hyötyä. Siis minä ja aivoni pitäisi välillä kalibroita täysin uudelleen, mitä ihmettä liikkui päässäni silloin ?!! Viimein kuitenkin ostin kuolaimen ja huomasin kuinka hyvä se oli Vokulle. Siinä oli kaikki elementit, mitä oli etsinyt . Nyt ollaan pikku hiljaa opeteltu hyppäämään ja muutenkin ratsastamaan rollerilla. Enkä meinaa millään jaksaa odottaa jo ensi vuoden kisakauden alkua.