Mun piti jo aiemmin kirjoitella teille tänne, mutta suomeen tulon jälkeen on ollut ihan älytön kiire. Täytyy sanoa, että oli aika karua tulla +26 asteesta takaisin kylmään suomeen. Matka sujui oikein kivasti, sää suosi todella hyvin ja jopa minä sain hieman rusketusta pintaan tosin täällä suomessa sitä ei ole moni huomannutkaan. Lennot menivät ihan ok:sti, ottaen huomioon järjettömän lento pelkoni. Ennen nousua olin hirttäytynyt turvavyöhön kiinni ja panikoin hullunlailla. Hennaa alkoi jo jossain kohtaa naurattamaan, sillä hänhän on matkustanu hirveästi ja nimenomaan pitää nousuista ja laskuista. Menomatkalla oli vähän turbulenssia, mikä sai minut tietty luulemaan, että nyt tiputaan :) Mutta se ei ollut mitään verrattuna takaisin lennon turbulenssiin silloin oikeasti luulin, että nyt kuollaan, jopa Hennaa oli alkanut kauhistuttamaan. Saavuttiin Gran Canarialle 6h lennon jälkeen, josta piti vielä ottaa 40 min bussi hotellille. Loma koostui pääosin auringonpalvonnasta rannalla tai altaalla, juomisesta, tottakai syömisestä ja näiden kaikkien ohella ehdittiin shoppailla hieman. Uskmatonta, miten paljon halvempi paikka tuo on verrattuna Suomeen, joten suosittelen kääntymään, jos suunnittelet low budjet lomaa niin kuin me. Tässä muutamia kuvia puhelimesta ei olla vielä Hennan kanssa keretty vaihtamaan kuvia keskenään.
Ja sitten ihan asiaan, että mitäs me ollaan Vokun kanssa keretty tekemään takaisin tuloni jälkeen. No maastoiltu lähinnä sillä tiet ovat olleet järkyttävässä kunnossa eli maastossa käyty käppäilemässä hyvänä päivää päästy hieman ravaamaan, varsinkin tänään kun käytiin ihan vaan käppäilemässä ilman satulaa. Herra suti siihen maaliin, että lenkistä tuli hidasta ja lyhennetty sekä loppun matkan talutin pojan suosiolla kotiin, missä hakattiin sitten tilsat pois. En voi sanoa nauttivani tästä kurasta ja kylmästä, missä se lumi oikein viipyy !!?? Ainakin meillä tuo kuran määrä on aivan järkyttävä varsinkin jos hepat on saatunu riuhumaan tarhassa niin melkein puhtaatkin loimet ovat nopeasti likaisia ja märkiä, jota saa sitten kuivatella koko loppu päivän.
Päästiin me myös yksi päivä tässä pellolle hieman kouluilemaan ja saatiin kuvaajakin mukaan. Valitettavasti veljeni oli mennyt sorkkimaan asetuksia ja kuvista tuli todella, jote npyydän jo valmiiksi anteeksi kuvien tummuutta. Eikä sillä, että päivä olisi ollut muutenkaan valoisa harmaus vallitsi koko päivän. Tehtiin Vokun kanssa ihan perus tavuttelua ensin ympyrällä, pojassa oli taas kiitettävän paljon energiaa eikä keskittymisestä meinannut tulla mitään. Aina silloin tällöin tuli muutamia hyviä pätkiä, jolloin aina muistin kehua isoon ääneen miestä. Tämän jälkeen siirryytiin ihan vain kahdeksikolle jossa otettiin ensin pysähdys keskellä.
Aluksi ei taas meinnut jarrua löytyä tarpeeksi ja sain ratsastaan ruunaa kunnolla, että saisin kunnollisen pysähdyksen ja siitä nätin siirtymisen. Pian päästiin vaikeuttamaan tehtävää hieman ja lisättiin pysähdyksen lisäksi kaksi peruutus askelta. Tässä kohtaa Voku oli sitä mieltä, että ei me ei peruuteta ainakaan ilman, että käsky kyseenalaistettaisiin ainakin kerran. Tässä kohtaa pääsin taas hikoilemaan vaatekerroksieni alla, mutta lopuksi saimme muutaman hyvän peruutuksen ja siirtymisen, joten kiitin ja kumarsin sekä annoin pitkät ohjat. Nyt suunnitelmissa olisi viikonloppuna, jos sää sallii niin mennä kentälle puomeilemaan tai kouluilemaan kunnolla. Sekä heti vuoden alussa alkaa käymään ahkerasti maneesilla hyppäämässä ja ehkäpä saadaan aikaiseksi mentyä ihan valmennuksiin.
Moi ! Viimenkin sain kaikki tarvittavat työkalut tämän postauksen tekemiseen. Minulle tuli pieni lovi taloudelliseen tilaani, kun kissamme päätti kaataa kahvikuppini koneeni päälle, mikä ei ihan tykännyt asiasta eikä muuten käynnistynyt uudelleen sen jälkeen. Ei sillä en minäkään haluaisi päälle lähteä jos joku minun virtapiireihini kahvit heittäisi. Jouduin siis menemään kaupoille shoppailemaan uutta konetta, mukaan otin tietty pikku veljeni, joka tietää kaiken kaikesta tekniikkaa vaativistaa laitteita. Bubjettina minulla oli aluksi 400 euroa, jotta pystyisin ostaamaa itselleni pitkään himoitut adidaksen lenkkarit. No adidakset saivat jäädä odottelemaan minua sillä sopiva kone oli loppu myymälän varastossa ja myyjä tarjosi minulle 100 kalliinpaa Lenovon konetta. Itse en ole Lenovoa koskaan käyttänyt enkä vissiin tunne ketään, joka omistaisi sen merkistä vempainta, mutta epätoivon hetkenä suostuin tarjoukseen. Kone näyttää ainakin paljon tyylikkäämältä, kuin vanhani ja muutenkin meillä ei ole vielä ollut mitään erimielisyyksiä.
Joten sen takia päässette vasta nyt lukemaan meidän sunnuntaisista estetreeneista maneesilla. Iitu lähti mukaan taas pitämään kuri meille ja sitä tarvittiin taas tai siis lähinnä minä. Verkkailin Vokua rauhakseen Iitun asentaessa esteitä paikoilleen. Voku oli tosi hyvin kuullolla ja liikkui suht rennosti. Pidätteet menivät tosi hyvin läpi. Rolleri on osoittautunut erittäin hyväksi vaihtoehdoksi hyppäämiseen. Laukkoissa sain mukavat asetukset molempiin suuntiin ja laukka oli tosi pyörivän tuntuista. Kun poika alkoi tuntua vertyneeltä aloitettiin työskentely, tässä kohtaa on hyvä, että tuli otettua video pätkiä, josta voi aina välillä lunttailla, mitä tehtiin ja miten se sitten oikeasti meni. Aloitettiin ympyrällä, jonne oli laitettu 3 kavalettia, joista meidän oli sitten päästävä yli. Muutama kerta jouduttiin miettimään, että mitenkäs niitä kavaletteja mennään, kun mehän ei olla koskaan Vokun kanssa menty kavaletteja kunnolla, joten haettiin tahtia hieman.
Muutaman kiemuran tien jälkeen ympyrä alkoi näyttämään ympyrältä ja kavaetitkin päästiin yli hyvässä temmossa. Sen jälkeen Vokulle tuli jkin ihme kohtaus ja se alkoi viskoa päätää vimmatusti, mitä se ei koskaan tee. Ajattelin, että olisko karvat jäänny suitsien väliin inhosti, mutta mitään ei löytynyt, kun niitä selästä suoristelin. Iitu oli tietty kameran kanssa kuvaamassa ja pilkkaamassa. Lopulta pienten erimielisyyksien jälkeen löysin pienen mutapalleron takertuneen pojan korvakarvoihin. Kiitokseksi poika päätti sitten ruveta ravistelemaan oikein kunnolla ja itse olin tippua kyydistä.
Tämän episodin jälkeen ruuna palautui normaaliksi ja päästiin jatkamaan harjoituksia. Iitu päätti jatkaa kavaletti tehtävää leveyshalkaisijalla sijaitsevalla ristikolla, Tehtävään tultiin oikeaan kierrokseen ensin kavaletit jonka jälkeen tultiin ristikkolinjalle, jossa piti sitten vaihtaa laukka ja jatkaa vasempaan kierrokseen. Tehtävän loppu osa oli hieman haastava tilan puutteen ja tiukan tien takia. Pelkäsin, että Voku alkaisi tarjoamaan risti laukkaa, minkä se teki ensimmäisellä kerralla. Tämän jälkeen Iitu käski minun ruveta ajattelemaan vasentalaukkaa jo hyvissä ajoin, joka muuten tehosi ruuna vaihtoi laukan, vaikkakin rikkoi sen puomien kohdalla muutaman kerran, mutta vaihto mikä vaihto. Tämän jälkeen tehtävä piteni edelleen ja oma pääni alkoi mennä sekaisin, siis sen jälkeen tuli mikä ? Tässä kohtaa pitää luntata miten se tehtävä nyt oikein menikään.
Ensin tultiin puomin oikeassa kierroksessa, joiden välit ei ihan sopinut aluksi meille. Sen jälkeen käännyttiin kavaleteille, mihin tuli hyvät välit vaikka Voku tahtoi aina välillä intoutua. Sitten kaarrettiin hurjalle ristokolle, mistä päästiin yli ja laukkakin vaihtui. Loppuun piti vielä ratsastaa pysty, missä alla oli todella hurja valkoinen laatikko ja vielä okseri. Mentiin tehtävä muutaman kerran, jonka jälkeen kokeiltiin sitten ns. vesimattoa (oikeasti sininen patja), joka laitetiin okserin alle. En käynyt näyttämässä mattoa entuudestaan vaan kokeilin, miten paljon se pieni sieluista ruunaani järkytti. No sehän järkytti miehen mielentilaan hirveästi ja tarvittiin muutama yritys, että päästii yli. Videoon jätin äänet päälle ihan vaihtelun vuoksi ja itseäni huvitti omat äänitehosteeni. Mutta kaiken kaikkiaan jäi hyvä maku hypäämisestä ja huomasi kuinka ruuna tykkäsi päästä pitkästä aikaa tekemään kunnon älyllisiä tehtäviä sekä aina siinä välissä tuijottelemaan peilikuvaansa. Ensi kerran maneesille pitäisi tulla Joulukuun toinen viikko, kun itse lähden 2. päivä etelän lämpööm 6 pvä serkkutytön kanssa, jolloin Iitu käy liikuttelemassa Pullaa ettei nyt toinen ihan pääse rupsahtamaan.
En voi sanoa nauttivani näistä koleista keleistä. Pitää alkaa kerrospukeutumaan ulkona että sisällä. Viime yönä jouduin jopa kaivamaan villasukat jalkaan, kun alkoi paleltamaan, eikä uloskaan tarkene ilman toppatakkia ja pipoa. Vokullekkin saatiin viimein löytyä kiintohokki kengtä jalkaan, joten nyt ei koivet sudi ulkoillessa. Ruuna ei edes pistänyt hirveää showta pystyyn ja isi pystyi kengittämään sen ilman, että itse oli siinä vieressä syöttämässä porkkanaa. Meilläkin on tallilla ollut nyt hirveät talvitalkoot, jos niin voi sanoa. Iskä on ruvennut kengittämään heppasia talvipopoihin ja äiti taas aloittanut hevosten uudelleen klippaamisen, sillä virus mikä tallilla on/oli sai kaverit kasvattamaan villansa takaisin. Mutta mites teillä onko teidän hevosille lyöty jo talvi popot jalkaan ?
Kengityksen jälkeen lähdettiin Vokun kanssa vähän huristelemaan maastoon. Kello oli sen verran, että piti varuiksi vetää heijastimet molempien päälle. Tässä joku aika sitten ostin Hööksiltä heijastin rintaremmin ja -putsit, jotka minun on oikeasti pitänyt ostaa jo ajat sitten, mutta jotenkin ne on aina jäänny. Meillä on jo Horzelta joskus ostettu neonkeltainen heijastin loimi, mikä on muuten sika hyvä näkyy pitkälle ja pitää sadetta. Meillä erityisesti iskä on painottanut tuota heijastimien käyttöä, kun ei meillä ei ole katuvaloja oikein missään sekä isä ja kumppanit metsästävät ahkerasti. Eikä niistä mitään haittaakaan ole parempi vaan, että käyttää niin näkevät autoilijatkin kun möngerretään vastaan tien sivussa. Syy miksi halusin juuri nämä kaksi tuotetta meille on yksinkertainen, loimi näkyy takaa ja sivusta, mutta edessä ei ole mitään, mikä kiinnittäisi autolijan huomion ( paitsi nyt minun liivini), mutta näiden kanssa meidät huomataan joka ilman suunnasta.
Maastossa ei pahemmin päästy tekemään oikein mitään muuta, kuin käpyttelemään muutamassa pelto kohdassa pystyttiin ottamaan vähän hölkkää, mutta eipä oikeastaan muuta. Edelleenkin olen sitä mieltä, että saisi tulla kunnolla lunta tai sitten pitää tiet sulina, mutta ei mitään tällaisia pikkupakkasia ja kivi kovia teitä, Ai niin nyt ollaan Vokun kanssa ruvettu käyttämään myös kuparirolleria maastossa ja toistaiseksi ei ole mitään moittimista. Voku jaksaa ja malttaa kävellä kuolaimet suussa toki kotiin päin hieman kovempaa, mutta ohjat saavat olla pitkinä ja pojasta huomaa, että pikku hiljaa alkaa rentoutua eikä aina tarvitse häslätä kaikkea ylimääräistä. Katsotaan josko huomenna pääsisi hieman vaikka pellolle tuupailemaan. Onneksi oli varautunut pakkasiin ja varasin kuukson maneesin sunnuntaiksi hyppäämistä varten. Iida ja emilia lupasivat lähteä valmentamaan ja kuvaamaan meitä, joten silloin ainakin pitäisi tulla kunnon postausta tännekin päin.
