Tänään meidän piti mennä naapurin kentälle pitämään kunnon puomitunti koulupainoitteisella sävyllä. Koko päivän oli todella hyvä ilman, jopa aurinko näyttäytyi kun lähdimme äidin kanssa hakemaan rehuja ja kyselemään löytyisikö mistään meille estepuomeja. Syy tähän oli, että teimme naapurin kanssa diilin, että me teemme esteet ja tuomme heidän kentälle, jotta molemmat voivat niitä käyttää ja he lupasivat rakentaa esteille katoksen jolloin pääsemme Vokun kanssa sännöllisesti treenaamaan esteitä. Agrimarketissa ei puomeja löytynyt, jolloin äitini keksi, että sedälläni on saha ja hän osaisi tehdä kaikki puomit ja tolpat itse omista puista. Kuin hyvä mäihä ! Erikoisesteet teen tietty itse ja suunnittelmia tulee koko ajan. Tekeillä olisi ainakin portti, muutama roikkuva koriste ja vesimatto. Saa nähdä mitä niistä tulee, yritän saada tehtyä niistä ihan oman postauksen, kun ne vain saadaan valmiiksi.
Kun tulimme kotiin päästelin muutamina ärräpäitä sillä kenttä oli varattu 17.00, jolloin sain kuvaajan matkaan. Laitttelin sitten Voku valmiiksi rauhassa, kunnes katsahdin ulos, niin eiköhän se taivas auennut ja vettä tuli saavi tolkulla, jopa ukkoninkin jyrähteli voimakkaasti. Ei siinä auttanut muu kuin soittaa ja siirtää treenit huomiselle. Ketutti hieman, mutta minkäs teet. Ruuna oli hieman ihmeissään, kun aloin sitä yllättäen purkamaan ja laittamaan valmiiksi yöpuulle. Ukkonen jylläsi jonkin aikaan ja päätin vetäytyä sisälle ja vetää pyjamahousut jalkaan keittää hieman teetä sekä alkaa väkertelemään teille postausta.
Samalla tuli vilkaistua Horzen uutta kuvastoa ja ai, että miten ihania vaatteita siellä oli ratsastajille Valitettavasti noita tuotteita ei löytynyt verkkokaupasta, joten en niitä voi niitä tänne laittaa vielä ! Mutta pitäisi keretä käydä Lahden Horzessa joku päivä jolloin saisi päivitettyä pikkaisen tuota omaa varustekokelmaa. Minulla on paha tapa ostaa aina kaikkea kivaa ja joskus kallistakin Vokulle, mutta itselle tulee hommattua harvemmin mitään erikoista, mutta nyt kun tarve olisi yhdelle sun toiselle tavaralle niin kai se on pakko laittaa itseenkin sitä rahaa joskus :)
Aamulla ensimmäistä kertaa pitkään aikaan kaivoin myös kameran esiin ja menin kyttämään puskaan Vokun aamuisia tarharutiineja. Uuden tarhakaverin myötä ( Mistä tosin on jo kulunut noin 5 kk) Niin minulla ei ole mitään hajua, mitä poika oikeasti tekee tarhassa. Aluksi todistin pientä riukkumista, minkä jälkeen alkoi hellyyttävä rapsuttelu ja varsamainen leikkiminen. Kyllä vanhaakin voi joskus lapsettaa :)
Rehellisesti sanottua hevonen palautui kisoista ratsastajaa paremmin. Aamulla ulos mennessä sain olla haukkana seuraamassa olivatko takapolvet reagoineet. Luojan kiitos mitään en epätavallista ei ilmennyt ja ruuna alkoi riekkua hetken tarhassa kaikki jalat ilmassa. Minä taas olin aivan reporankana eilisien kisojen takia. Oli muuten selkä- ja vatsalihakset kipeitä ja lantio sekä jalat olivat aivan puuna aamulla kun kömmin sängystä ylös. Tuli jotenkin vanha olo... Puolelta päivin kävin hakemassa Vokun sisälle ja isäni päätti kengittää sen kirotun toisen takajalan.
Kengittäminen ei mennyt ihan putkeen patellasyndrooman takia. Ruuna tahtoi nykiä jatkuvasti jalkaansa, mikä vaikeutti operaatiota. Onneksi isäni on niin tottunut kengittämään ruunaa, joten hänellä on aina muutama ässä hihassa. Joten nyt ollaan saatu Vokun takajalat kengitettyä ja kyllä huomasi eron kun vertasi uutta ja vanhaa kenkää vierekkäin :) Enää jäljellä on etupään kengitys, mutta sekin pitäisi hoitua tällä viikolla ilman ongelmia. Sillä patella ei vaikuta etupäähän pakko-oireilla, joten Voku on kuin normaali hevonen kun kyse on etupään kengittämisestä. Luojna kiitos :)
Pitihän ne uudet popot käydä testaamassa heti maastossa. Mitään sen kummempaa ei tehty heitettiin pieni noin 30 minuutin käpyttely lenkki. Voku tuntui tosi rennolla ja vetrealta, kuin sillä ei olisi koskaan hypättykkään sillä puhtia ponissa oli niin paljon, että meinasi lähteä mopo käsissä laukkapätkällä. Vanhaa ei ainakaan ikä paina ! Muutamia ravipätkiäkin otetettiin sivuteillä, missä tienpinta oli jokseenkin pehmeää ja sen pienen hurjan laukkapätkän saimme otettua ns. silmukassa, jossa tien on todella pehmeä kesät talvet. Takatulo matkalla meidän piti jäädä ihmettelemään naapurin uusia asukkeja, Vokusta nämä karvaiset otukset olivat todella mielenkiintoisia, että pitihän niille höristä hieman olivathan ne nyt sentään ihan aitoja laamoja. Jokseenkin hellyyttyävän symppis tuo minun karvaturpani.
Kotona sitten pesin ja jätin Vokun hieman piedemmäksi aikaa letkuihin väkertäessäni kaikki sen pöperöt kasaan. Onneksi tänään täytyi tehdä viimeinen satsi hiekanpoisto kuurista ja nyt odotellaan, josko jotain tuloksia alkaisi näkyä. Myös äskettäin ruokintaan lisätty Racing Mash on maistunut pojalle oikeinkin mainiosti. Jalkojen kylmäyksen jälkeen harjasin käärin vielä bäkkäri ruunalle, sekä annoin valkosipulihunajan ja aloe veran suoraan ruutalla suuhun, kunnes vein kaverin yöpuulle odottelemaan iltaruokiaan. ja loppuun vielä muutama kuva lenkiltä, kuvat menevät järjestyksessä koko lenkin kulun suhteen.
Ja heti toista postausta perään tämän päiväisistä kisoista. Aamulla mulla soi kello tuossa 07.45, jolloin menin syöttämään hevoset ja pakkaamaan auton. Kahvia keittäessäni tulostin hommasin ohjeet kisapaikalle ettei vaan eksytäisiin, kun äiti lähti tänään viemään ja jos rehellisiä ollaan niin mutsilta puuttuu suunta vaisto kokonaan, joten ilman ohjeita voitaisiin olla ihan missä vain. Valmistelu vaiheessa Voku alkoi olla hieman rasittava, kun kaivoin kisariimut esiin nousivat korvat pystyyn ja hirveä häsläys alkoi. " Joko mennään kisoihin ? " ja " Milloin lähdetään ? " Olivat Vokun suurimmat kysymyset eikä poika tahtonut pysyä karvoissaan valmistelujen aikana. Letin tekeminen oli erittäin hankalaa Vokun veivatessa edes takaisin minä otsatukassa kiinni. Kun sitten viimein saatiin polle kyytiin ja lähdettiin matkaan alkoi pian kopista kuulua tuttua ryskettä, vaikka Vokulla oli niskassa stressilaastari, mutta se ei ollut ehtinyt vaikuttaa tarpeeksi pitkään rauhoittaakseen ruunan kuljetukseen, joten koko alku matka meni pelkkään teiskaamiseen kopin puolella.
Paikan päälle saavuttiin hyvissä ajoin, joten meillä oli aikaa katsoa seuraluokka. Luokan loputtua aloimme laittamaan Vokua hiljalleen valmiiksi, kaikki sujui hyvin ennen kuin ruvettiin laittamaan satulaa päälle. Ruuna päättikin sitten pullistaa sen verran pyöreää mahaansa, ettei panssari mennyt millään kiinni. Minulle iski tässä kohtaa pieni paniikki ja äitini lupasi hoitaa homman. Onneksi tallilla oli nahkapaska lainaksi ja saimme tehtyä vastinhihnoihin lisää reikiä ja vyö meni. Jes, että oli voittaja fiilis !!. Pian koittikin radan kävely, jossa minulle alkoi kasautua taas pientä jännitystä. Rata sinänsä oli helppo eikä sisältänyt montaakaan vaikeea osuutta. Yksi huomattava asia oli 5 esteen tie, joka oli kaareva ja este oli suht kapea, joten siinä piti olla tarkka. Jonkin ajan kuluttua pääsimme verkkaamaan, olin hetkeä aiemmin ollut maneesissa työskentelemässä sileällä, jossa ruuna oli ollut todella hyvn tuntuinen. Siis mitään muuta en voi sanoa kuin, että koko verkka oli pelkkää kaaosta. 8 ratsukkoa ahdettu pienelle kentälle eikä kukaan väistä toista. Muutama vaaratilannekkiin meinasi käydä. Minä pidän aina Vokulla punaista rusettia hännässä, sillä on suuri mahdollisuus, että ruuna voi potkaista toista hevosta. Eräs ratsukko päätti sitten ohittaa meidän ravissa hyvin kapeassa tilassa. ( Me olimme uralla juuri verkkaesteen kohdalla väistämässä hyppäävää ratsukkoa) kun joku ajoi aivan kylkeen kiinni. Tässä kohtaa Voku löi korvat tiukasti niskaan ja yritti ruveta potkimaan. Onneksi valvoja kerkesi huutamaa, jolloin Voku keskittyi siihen hetkeksi ja tilanne meni ohi.
Mutta täytyy myöntää, että uskomatonta, kuinka ihmiset eivät viitsi katsoa kellä on punainen rusetti ja muutenkin varoa, muita ratsukoita. Sehän on totta, että jos on pieni tila niin täytyy ottaa huomioon muutkin ratsukotkin, että homman saa toimimaan hyvin. Tämän tapahtuneen jälkeen otin muutaman verkahypyn, jonka jälkeen poistuin verkka-alueelta, koska kenttä oli vain yksinkertaisesti liian täynnä.Itse 80 vm rata meni omasta mielestä hyvin ruuna oli todella skarppina vaikkakin yksi puomi tuli alas, joka oli sitten se 5 este, mitä olin jo aikaisemmin katsonut. Mutta hevoseen olin ihan älyttömän hyvän tuntuinen, vaikka tarjosikin minulle koko ajan ristilaukkaa, mitä ei aiemmin ole koskaan tehnyt. Mutta minun veikkaus on se, että isäni oli aikaisemmin kengittänyt toisen takasen irto kengän takia ja jättänyt toisen pitkäksi.Tästä muistutin monta kertaa viikon aikana, että pitäisi toinenkin puoli saada samoihin mittoihin. Muutaman kerran ollut eri mittaiset kaviot ja silloin on ristilaukkaa pukannut.Mutta nyt selvästi laski tarkasti paikat ja hyppäsi todella kevyen tuntuisesti eikä tarvinnut turhia kannustaa ja oli paljon paremman tuntuinen kuin viime kisoissa, jossa oli hieman lössö.
90 cm ei mennyt otettiin 16 vp ja tuli monta huonoa lähestymistä, jo verkassa Voku oli sen oloinen, että vähän pissattaisi ja vaikka miten päin oltiin niin ei suostunut kusemaan. Mutta heti radan jälkeen kyllä kusi. Muutaman kerran aikaisemminkin käynyt ja tosi nahkean tuntuinen radalla, mutta ei kai toista voi syyttää en minäkään haluaisi juosta ja hyppätä vielä esteitä hirveässä pissahädässä. Joten moni asia meni pieleen tässä radassa, mutta minulle itselle jäi todella hyvä fiilis ja olen tyytyväinen hevoseen, itse olisin voinut olla möhlimättä muutamassa kohdassa, mutta eipä se niin vakavaa ole. Arvoteluna toimi tällä kertaa arv. A.2.0. Omien muistikuvieni mukaan ei olla tätä koskaan hypätty tai siten olen vain jännittänyt niin paljon, että olen unohtanut, mutta ihan kviaa vaihtelua hypätä vähän erillaista kuin aina sitä arv. 367.1. Ei sillä, että siinä jotain vikaa olisi henk. kohtaisesti yksi parhaimmista arvosteluista. Tästä ei auta enää kuin ylös päin ensi viikonloppuna olisi taas kisat tulossa ja niihin aletaan valmistautumaan hyvissä ajoin.
