Rehellisesti sanottua hevonen palautui kisoista ratsastajaa paremmin. Aamulla ulos mennessä sain olla haukkana seuraamassa olivatko takapolvet reagoineet. Luojan kiitos mitään en epätavallista ei ilmennyt ja ruuna alkoi riekkua hetken tarhassa kaikki jalat ilmassa. Minä taas olin aivan reporankana eilisien kisojen takia. Oli muuten selkä- ja vatsalihakset kipeitä ja lantio sekä jalat olivat aivan puuna aamulla kun kömmin sängystä ylös. Tuli jotenkin vanha olo... Puolelta päivin kävin hakemassa Vokun sisälle ja isäni päätti kengittää sen kirotun toisen takajalan.
Kengittäminen ei mennyt ihan putkeen patellasyndrooman takia. Ruuna tahtoi nykiä jatkuvasti jalkaansa, mikä vaikeutti operaatiota. Onneksi isäni on niin tottunut kengittämään ruunaa, joten hänellä on aina muutama ässä hihassa. Joten nyt ollaan saatu Vokun takajalat kengitettyä ja kyllä huomasi eron kun vertasi uutta ja vanhaa kenkää vierekkäin :) Enää jäljellä on etupään kengitys, mutta sekin pitäisi hoitua tällä viikolla ilman ongelmia. Sillä patella ei vaikuta etupäähän pakko-oireilla, joten Voku on kuin normaali hevonen kun kyse on etupään kengittämisestä. Luojna kiitos :)
Pitihän ne uudet popot käydä testaamassa heti maastossa. Mitään sen kummempaa ei tehty heitettiin pieni noin 30 minuutin käpyttely lenkki. Voku tuntui tosi rennolla ja vetrealta, kuin sillä ei olisi koskaan hypättykkään sillä puhtia ponissa oli niin paljon, että meinasi lähteä mopo käsissä laukkapätkällä. Vanhaa ei ainakaan ikä paina ! Muutamia ravipätkiäkin otetettiin sivuteillä, missä tienpinta oli jokseenkin pehmeää ja sen pienen hurjan laukkapätkän saimme otettua ns. silmukassa, jossa tien on todella pehmeä kesät talvet. Takatulo matkalla meidän piti jäädä ihmettelemään naapurin uusia asukkeja, Vokusta nämä karvaiset otukset olivat todella mielenkiintoisia, että pitihän niille höristä hieman olivathan ne nyt sentään ihan aitoja laamoja. Jokseenkin hellyyttyävän symppis tuo minun karvaturpani.
Kotona sitten pesin ja jätin Vokun hieman piedemmäksi aikaa letkuihin väkertäessäni kaikki sen pöperöt kasaan. Onneksi tänään täytyi tehdä viimeinen satsi hiekanpoisto kuurista ja nyt odotellaan, josko jotain tuloksia alkaisi näkyä. Myös äskettäin ruokintaan lisätty Racing Mash on maistunut pojalle oikeinkin mainiosti. Jalkojen kylmäyksen jälkeen harjasin käärin vielä bäkkäri ruunalle, sekä annoin valkosipulihunajan ja aloe veran suoraan ruutalla suuhun, kunnes vein kaverin yöpuulle odottelemaan iltaruokiaan. ja loppuun vielä muutama kuva lenkiltä, kuvat menevät järjestyksessä koko lenkin kulun suhteen.
Ja heti toista postausta perään tämän päiväisistä kisoista. Aamulla mulla soi kello tuossa 07.45, jolloin menin syöttämään hevoset ja pakkaamaan auton. Kahvia keittäessäni tulostin hommasin ohjeet kisapaikalle ettei vaan eksytäisiin, kun äiti lähti tänään viemään ja jos rehellisiä ollaan niin mutsilta puuttuu suunta vaisto kokonaan, joten ilman ohjeita voitaisiin olla ihan missä vain. Valmistelu vaiheessa Voku alkoi olla hieman rasittava, kun kaivoin kisariimut esiin nousivat korvat pystyyn ja hirveä häsläys alkoi. " Joko mennään kisoihin ? " ja " Milloin lähdetään ? " Olivat Vokun suurimmat kysymyset eikä poika tahtonut pysyä karvoissaan valmistelujen aikana. Letin tekeminen oli erittäin hankalaa Vokun veivatessa edes takaisin minä otsatukassa kiinni. Kun sitten viimein saatiin polle kyytiin ja lähdettiin matkaan alkoi pian kopista kuulua tuttua ryskettä, vaikka Vokulla oli niskassa stressilaastari, mutta se ei ollut ehtinyt vaikuttaa tarpeeksi pitkään rauhoittaakseen ruunan kuljetukseen, joten koko alku matka meni pelkkään teiskaamiseen kopin puolella.
Paikan päälle saavuttiin hyvissä ajoin, joten meillä oli aikaa katsoa seuraluokka. Luokan loputtua aloimme laittamaan Vokua hiljalleen valmiiksi, kaikki sujui hyvin ennen kuin ruvettiin laittamaan satulaa päälle. Ruuna päättikin sitten pullistaa sen verran pyöreää mahaansa, ettei panssari mennyt millään kiinni. Minulle iski tässä kohtaa pieni paniikki ja äitini lupasi hoitaa homman. Onneksi tallilla oli nahkapaska lainaksi ja saimme tehtyä vastinhihnoihin lisää reikiä ja vyö meni. Jes, että oli voittaja fiilis !!. Pian koittikin radan kävely, jossa minulle alkoi kasautua taas pientä jännitystä. Rata sinänsä oli helppo eikä sisältänyt montaakaan vaikeea osuutta. Yksi huomattava asia oli 5 esteen tie, joka oli kaareva ja este oli suht kapea, joten siinä piti olla tarkka. Jonkin ajan kuluttua pääsimme verkkaamaan, olin hetkeä aiemmin ollut maneesissa työskentelemässä sileällä, jossa ruuna oli ollut todella hyvn tuntuinen. Siis mitään muuta en voi sanoa kuin, että koko verkka oli pelkkää kaaosta. 8 ratsukkoa ahdettu pienelle kentälle eikä kukaan väistä toista. Muutama vaaratilannekkiin meinasi käydä. Minä pidän aina Vokulla punaista rusettia hännässä, sillä on suuri mahdollisuus, että ruuna voi potkaista toista hevosta. Eräs ratsukko päätti sitten ohittaa meidän ravissa hyvin kapeassa tilassa. ( Me olimme uralla juuri verkkaesteen kohdalla väistämässä hyppäävää ratsukkoa) kun joku ajoi aivan kylkeen kiinni. Tässä kohtaa Voku löi korvat tiukasti niskaan ja yritti ruveta potkimaan. Onneksi valvoja kerkesi huutamaa, jolloin Voku keskittyi siihen hetkeksi ja tilanne meni ohi.
Mutta täytyy myöntää, että uskomatonta, kuinka ihmiset eivät viitsi katsoa kellä on punainen rusetti ja muutenkin varoa, muita ratsukoita. Sehän on totta, että jos on pieni tila niin täytyy ottaa huomioon muutkin ratsukotkin, että homman saa toimimaan hyvin. Tämän tapahtuneen jälkeen otin muutaman verkahypyn, jonka jälkeen poistuin verkka-alueelta, koska kenttä oli vain yksinkertaisesti liian täynnä.Itse 80 vm rata meni omasta mielestä hyvin ruuna oli todella skarppina vaikkakin yksi puomi tuli alas, joka oli sitten se 5 este, mitä olin jo aikaisemmin katsonut. Mutta hevoseen olin ihan älyttömän hyvän tuntuinen, vaikka tarjosikin minulle koko ajan ristilaukkaa, mitä ei aiemmin ole koskaan tehnyt. Mutta minun veikkaus on se, että isäni oli aikaisemmin kengittänyt toisen takasen irto kengän takia ja jättänyt toisen pitkäksi.Tästä muistutin monta kertaa viikon aikana, että pitäisi toinenkin puoli saada samoihin mittoihin. Muutaman kerran ollut eri mittaiset kaviot ja silloin on ristilaukkaa pukannut.Mutta nyt selvästi laski tarkasti paikat ja hyppäsi todella kevyen tuntuisesti eikä tarvinnut turhia kannustaa ja oli paljon paremman tuntuinen kuin viime kisoissa, jossa oli hieman lössö.
90 cm ei mennyt otettiin 16 vp ja tuli monta huonoa lähestymistä, jo verkassa Voku oli sen oloinen, että vähän pissattaisi ja vaikka miten päin oltiin niin ei suostunut kusemaan. Mutta heti radan jälkeen kyllä kusi. Muutaman kerran aikaisemminkin käynyt ja tosi nahkean tuntuinen radalla, mutta ei kai toista voi syyttää en minäkään haluaisi juosta ja hyppätä vielä esteitä hirveässä pissahädässä. Joten moni asia meni pieleen tässä radassa, mutta minulle itselle jäi todella hyvä fiilis ja olen tyytyväinen hevoseen, itse olisin voinut olla möhlimättä muutamassa kohdassa, mutta eipä se niin vakavaa ole. Arvoteluna toimi tällä kertaa arv. A.2.0. Omien muistikuvieni mukaan ei olla tätä koskaan hypätty tai siten olen vain jännittänyt niin paljon, että olen unohtanut, mutta ihan kviaa vaihtelua hypätä vähän erillaista kuin aina sitä arv. 367.1. Ei sillä, että siinä jotain vikaa olisi henk. kohtaisesti yksi parhaimmista arvosteluista. Tästä ei auta enää kuin ylös päin ensi viikonloppuna olisi taas kisat tulossa ja niihin aletaan valmistautumaan hyvissä ajoin.
Mun piti saada tää postaus jo ulos eilen, mutta blogger ilmoitti, että ei voida julkaista joten se tulee nyt ennen varsinaista kisapostausta. Eilen käytiin viimeistelemässä Vokun kanssa pellolla tulevia kisoja varten. Aluksi kouluiltiin noin 25 min jonka jälkeen heitettiin vielä päälle pieni maasto, sillä poika on ollut nyt kolme päivää vapaalla hoitojen takia. Tehtiin ihan perustehtäviä taivuteltiin ympyrällä ja kahdeksikolla. Käynnissä Voku oli tosi rento ja hyvän tuntuinen, ainoastaan vasempaan kierrokseen huomasin pientä jäykkyyttä. Ravissa työskentely alkoi sujuvasti, mutta rupesi kyttäilemään raivostuttavasti pellon toisessa päässä. Isäni veikkasi, että metsässä rajalla saatoin olla hirviä muutama kappale, mikä teki pojasta levottoman.
Kerrankin yritin kiinnittää erityisesti huomiota istuntaani. Kuten kaikki ovat varmaan huomanneet minulla on hieman taipumus kaatua eteenpäin keventäessä, tapa tuli aikoinaan siitä, kun yliojensin selkääni liikaa keventäessä, jolloin se rasitti nikamia ja yliliikkuvan selkäni takia nikamat ja kylkiluut menivät helpommin pois paikaltaan. Kiropraktikko käski minun korjata istuntaani ja aloin varomaan yliojentamista, joten istuntani alkoi kaatumaan eteenpäin. Mutta kehitystä on huomattavissa ainakin omasta mielestäni Laukkaamisesta ei meinannut tulla oikein mitään, kun tota energiaa oli kerääntynyt läskien ympärille niin tahtoi perä lentää ja jarru oli hieman hukassa. Joten otettiin pari spurtti suoralla ja muutama iso laukka ympyrä, jonka jälkeen totesin, että nyt on parempi vain jatkaa maastoon.
Huomatkaa miehen yritys syödä kesken treenien.
Maastolenkki meni suht rauhallisesti paljon kävelyä ja muutama ravipätkä. Ainoa hieman kovempi ns. revittyle pätkä otettiin kotiin päin johtavalla suoralla, mikä tällä hetkellä on pehmeä reunoista. Aluksi ajattelin jos laukattaisiin se, mutta Voku oli sen verran kyttäily tuulella, että päätin laskea koko suoran reippaampaa ravia. Perse kohti taivasta ja kuvittelin olevani suurempikin monteratsastaja. Vokulle tämä sopi oikein hyvin ja vähän harmitti, että sitä kameraa ei tässä kohdassa ollut nimittäin poika oli aika liitokavio. Tallilla pesin ruunan huolellisesti huomisia kisoja varten ja jätin letkuihin hieman pidemmäksi aikaa. Tässä välissä aloin laitella kisakamoja valmiiksi, jostain sain sellaisen idean, että voisin vääntää tästä videon, kun niitä ei ole täällä blogin puolella viime aikoina hirveästi näkynyt, Joten kaivoin kameran esiin aloin filmata. Älkää välittäkö mun pukeutumisesta tai tuosta uudesta spurku lookista, olin menossa nimittäin heti videoiden jälkeen suihkuun.
Ekana käsitellään, mitä kaikkea mä otan Vokulle mukaan kisoihin ja toinen video taas kertoo, mitä minä puen päälleni.
