KJR:n mestaruudet

Eiliset viimeistelyt meni hyvin ja tänään oli suuntana KJR:n seuramestarudet 2012. Saavuttiin kisapaikalle ajoissa ja pääsin kävelemään radan hyvissä ajoin. Rata ei ollut mitenkään erityisen vaikea, ainakaan perusradoilla, mutta 80cm uusinta oli kyllä hieman hassu. Kisat eivät alkaneet ihan toivomallani tavalla, vaan Vokua kiukutti suuresti lähteä sunnuntai aamuna liikenteeseen ja se osoitti mieltä koko päivän. Satulavyön kiristäminen oli sille aivan liikaa ja potkuja tuli ihan mukavasti. Ensimmäinen verkka meni hyvin, vaikka painetta oli hieman liikaa suussa. Verkkahypyt olivat hyviä, samoin rata oli siisti, paisti, että tuomariston nurkka oli aivan järkyttävä ja sitä sitten pelättiin aivan hirveästi. Perusrata mentiin puhtaasti ja jäi hyvä fiilis, kun odotettiin uusintaa. Arvosteluna molemmissa luokissa oli A.M 5 eli uusinta nousi 10cm.

Uusinnassa ruunani heitti sitten lorttoiluksi ja ensimmäinen este tuli ryminällä alas ja ihan suoraa voin kertoa sitä vituksen määrää, koska puhtaalla radalla olisimme saanneet pronssia, mutta nyt jäätin ilman mitään. Ensimmäisen luokan jälkeen Voku kävi ihan kamalan kuumana eikä jaksanut seisoa yhtään, mikä sai minun hermoni kireälle. Luokan 80cm radankävelyyn mennessä tajusin, että uusintaan tulee paljon tiukkia kaarteita, joten se oli otettava varman päälle.

Toisen verkan kaksi ekaa hyppy pystylle olivat täysin fiaskoja, mutta kolmas oli jo sitten parempi. Enempää ei keretty hyppäämään, kunnes tuli jo meidän vuoro. Perusrata oli taas tosi nätti, eikä Voku tuijotellut esteitä paljon yhtään, mutta uusinnassa kaikki meni taas päin persettä. Koko uusinta otettiin niin rauhallisest, että vaan saataisiin puhdas, mutta se viimeinen este olikin sitten liian pelottava ja me vedettiin jarrut päälle ja hiekka lensi, mikä aiheutti ratahenkilökunnalle kunnon naurut. Kaiken lisäksi täpisi oikein kunnolla nähtyään tuon esteen. Ei siinä mitään kuin uudestaa ja kiipeämällä me se sitten yli päästiin. Ei ollut  taas meidän päivä yhtään, mutta jos sitten ensi viikon sunnuntain koulukisoissa sitten.

C) Krista Heikkilä

Maastoilua

Eipäs myö olla tässä oikein mitään kummallista tehty parina päivän heitetty maastolenkkejä jne putteiltu oikein olan takaa, kun nuo säät ja muut jutut eivät nyt meidän kohdalla taas loksahtele paikalleen. Mutta joo maastossa ollaan käyty eilen ja tänään heittämässä semmoset kivat lenkit kuvaajan kera tänään. Voku oli kyllä viellä tallilla rauhallinen kuin lammas, alahuulilörpätti ja rapsutellessa meinasi silmät mennä pojalla kiinni, mutta auta armias kun päästiin liikkeelle. Sen jälkeen ruunan sisällä syttyi jokin reaktio ja hyperaktiivisuus otti vallan. Yllättävän hyvin kuunteli kyllä kuolainta, vaikka pala olikin. Koska olympiat ovat siistiytymässä sateisen safarin jälkeen sisällä.  Ravailtua tuli ihan kiitettaävästi ja samalla keksin kokeilla "muuttaa" näitä maastotapoja, mitä meillä on. Eli missä laukataan ja missä kävellään jne. Aluksi, kun nostettin laukka paikassa, missä yleensä kävellään. Voku oli aivan ihmeissään, että onkohan sillä mammalla kaikki muumit laaksossa, kun nyt tässä laukkaa nostaa.

Tehtävä osoittautuikin lopulta oikein hyväksi, koska se toi mukavasti vaihtelua lenkin pituuteen ja arkipäivä rutiineja järkytettiin. Kotimatkalla sorruttiin sitten vanhaan tapaa, joka ei ole edes itse opettamani, vaan kyseessä on raviajoilta isäni opettaman tapa. Kun meillä on semmoinen pitkä suora, missä yleensä heppoja hiitataan, niin Voku alkaa käydä aina kuumana tässä kohtaa, joten ajattelin, että lasketellaan pieni pätkä oiken vauhdikkaasti. Kun sai luvan mennä Voku oiken syökähti lentoo ja polkaisi hiekat kuvaajan naamalle, ja rynnisti laukkaan. Valitettavasti jarrutuksessa meni hieman kauenmin kuin olin ajatellut, mutta kyllähän me sitten lopulta hidastettiin ja jäätiin odottelemaan kuvaajaa. Kotona tuli laiteltua patjat jalkoihin ja pestyä. Viikonlopun kisoja varten täytyy ruvea kohta laittelemaan kamoja kuntoon.

Kaikkea kivaa

Viimeinkin sain koneeni toimimaa, koko viikonlopun sitä saikin kirota ja hakata, että rupesi toimimaan.


Elikkäs perjantaista lauantaihin jouduin poistumaan tontin rajojen ulkopuolelle, joten en heppaillut silloin, mutta sunnuntaina päätettiin tyttöjen kanssa tehdä oiken kunnon maastovaellus. Sääkin näytti niin mukavalta, kunnes puolessa välissä lenkkiä alkoi sataa kaatamalla. Kaiken huipuksi loppu osuus oli vilkasta autotietä ja askelajina käynti. No kastuttiinhan me kaikki ihan läpimäriksi ja takitkin alkoivat mystisesti vaahdota. Hepat jakso erittäin hyvin kauheasta ilmasta huolimatta ja kotona nauttivat päästessään lämpimään suihkuun. Ja voisin vaikka vannoa, että ruunani naureskeli minulle päästessään syömään karsinaan heiniään lämpöisen loimen alla, kun minun piti viellä laittaa kamat kuivumaan ennen kuin itse pääsin kuumaan suihkuun.

Loppu illan vietin sitten sohvalla peiton alla kääriytyenä, jaloissani jouluna saadut tossut ja tee kuppikädessäni. Kaiken lisäksi minulta lähti meilkein ääni ja kärsin koko illan sisusvilusta, joten en suosittele kenellekkään kokeiltavaksi tätä hommaa siitä tulee vai kipeäksi.

Tänään mentiin sitten uudestaan maastoon Neean ja Memmun kanssa. Ilmeisesti hepoillamme oli jonkin sortin kriisi menossa, kun eivät voinneet toisiaan sietää, vaan piti luimia ja kiukutella koko matkan. Voku kävi tänään yllättävän kuumana, jonka huomasi varsinkin laukan aikana. Tahtoi tahti kiihtyä koko ajan. Tai no ruunan käytökseen löytyy kyllä yksi osuva sana kuvaamaan sitä HYPERAKTIIVINEN. Ja muutenkin kamala meno päällä, että sai koko ajan olla pidättelemässä toista, kun Memmu ei enää pysynyt perässä. Kotimatkalla huomasimme, että pellolla mistä meidän piti mennä läpi oli peittyntyt lintuihin, jotka huusivat kuin hullut. Tyytyväisinä ravailimme lintuja kohti, jotka olivat asettuneet meidän tiellemme. Viisaimmat lähtivät lentoon jo hyvissä ajoin, mutta tottakai tyhmemmät jäivät odottelemaan. Kun sitten ensimmäiset lähtivät Voku innoistuikin ja piti tätä jonain uutena leikkininä ja hyppäsi laukalle ja kurvasi päin lintuja Memmu perässä. Tässä kohtaa me olimme tippu satulassa, koska tapahtuma oli jotenkin hyvin koominen. Ja varmasti ulkopuolinen olisi katsellut toimintaamme hetken ja sen jälkeen soittanut mielisairalaan ja sanonut, että teillä on kaksi potilasta karussa hevosineen.