But I know I'm who I am today, Because I knew you

Nyt tulee kahden päivän asiat samass, koska olin eilen niin poikki, että en yksinkertaisesti kyennyt kirjoittamaan. No mutta kuitenkin eilen oltiin Neean, Moonan & Fiian kanssa tykkimäessä, jossa sitten porukka sai minut ympäri puhuttua kaikkiin korkeisiin laitteisiin tai niihin mitkä oksettavat. Ja minä korkeita paikkoja pelkäävänä ihmisenä sitten huusi hullunlailla siellä.
    Hurjan reissun jälkeen lähdettiin viellä iltamaastoon pollejen kanssa. Ponit oli kivan pinkeitä ja kun piti mennä koottua laukkaa, hypittiinkin pystyyn ja painettiin reipasta. Vokulla oli aivan ihanasti energiaa taas, mutta onneksi se kuunteli ohjaa ja pohjetta suht hyvin. Kokonaisuudessaan vedettiin sellainen 3h kestävä lenkki. Fiilis oli kyllä mahtava koko lenkin ajan, kun  naurettiin Neean ja Moonan kanssa. Moonalla ja Toukolla oli yös koko matkan kamala valtataistelu, kumpi vie ja kump vikisee. Tähän taisteluun emme saanneet viellä vastausta mutta tiukka se kumminkin on.


Tänään valitettavasti meidän oli siirrettävä valmennusta ensiviikolle, koska Ninalla oli kisat kaverinsa hepalla. Koska eilen oltiin vedetty pitkä lenkki ajattelin, että tänään tehdään jotain vapaampaa. Valitettavasti Voku oli jo samaistunut ideaa ulkona ja hankkinut kunnon muta kuorrotteen karvan päälle. Tässä ei muuten olisi mitään erikoista paitsi, että oma ruunani on kamala diiva. Se ei mistään hinnasta pyörisi mudassa, mutta kai sille tuli jokin kunnon äijä fiilis. Eihän siinä muukaan auttanut kun hakea heppa shampoota ja alkaa hinkuttaa. Lopputulos olikin sitten tuoksuva ja puhdän hevonen, jolla lähdetttiin pellolle ilman satulaa.
   Aluksi kunhan vain huvikseni taivuttelin ruunaa ympyrälle noin 5 m per suunta. Ensi käynti sitten ravi. Yllätyksekseni Voku oli kivan taipuisa ja vastasi apuihin nopeasti eikä kettuilut. Laukassakin ohjaus pelasin hyvin, vaikka otettiin hitaampia ja reippaampia pätkiä.
    Tässä viimeisten kuukausien aikana olen huomannut ruunassa suuria muutoksia, joista ennen olisin voinnut vain unelmoida. Ennen Voku meni pää pystyssä ja jäykkänä, nykyään hakee muotoon ja menee rentona ja jotenkin opettelumme on saannut aivan uuden ulottuvuun.

Se sanoin kuvaamaton tunne kun hevonen näyttää tältä

Pesun ja harjauksen jälkeen

   

Rennosti

   Tänään ei valitettavasti maastoon päästy, koska kengittäjä tuli niin myöhään. Joten molemmat pidettiin vapaa. Siinä ajan kuluksi rupesin vääntämään serkkuni rippijuhlan koekampausta itselleni & totta kai oli sitten se meikkikin laitettava. Kampauksesta tuli yllättävän hyvä harjoitukseksi, joten kysäisin veljeltäni haluaisikohan hän ottaa pari yhteiskuvaa minusta ja Vokusta. Yllätyksekseni hän suostui.
    Kun ruuna oli puunattu hienoksi päästiin aloittamaan. Voku loisti koko homman aikana, mutta omasta suorituksestani en voi sanoa samaa. Kuvissa minulla oli, joko laiska silmä tai silmät kamalan sirillä. Katsokaa vaikka kuvista niin näette mikä meni vikaan. Huomiseksi ollaan sovittu maasto lenkki Neean kanssa, joten toivotaan hyvää säätä.
   Kohta pitäisi tehdä Hööksille tilaus, mutta jos rehellisiä ollaan en tiedä mitä tilaisin siitä suuresta valikoimasta. Kun ruunalle pitäisi ostaa uusi toppaloimi, kisaloimi, kisasuojat jne. Täytyypi viettää seuraava yö Hööksin kuvaston kanssa jos asia, vaikka valkenisi yön aikana.

Pitkä postaus

Nyt on luvassa pitkä postaus, ainakin toivottavasti, koska eilinen oli kovin lyhyn oman jaksamiseni takia päätin korjata sen tänään teekupin ja Hööksin kuvaton avulla. Aloitetaan nyt vaikka sillä, mitä me ollaan tehty nämä pari päivää milloin ei postailuja ole tullut. Itse voin rehellisesti kertoa, että olen nukkunut, kellunut uima-altaassa huonoin seurauksin ( siitä kohta ) ja ollut tallilla.
Vokun kanssa ei olla tehty muuta kun rentouduttu. Ruuna on saannut nauttia laitumen iloista omalla kotitallillaan ilman ötököistä ja laitumella kävelyä, koska normaali heinä korvattiin tuoreella. Ainakin Voku on pitänyt ratkaisusta, koska on pyöristynyt hieman. Ruuna on myös saannut nauttia viileistä suihkuista, kuten eilen jo kerroin sekä auringon otosta kuvatellessaan.
    Kuten jo aikaisemmin viittasin minullle kävi pari päivää sitten pieni onnettomuus uima-altaassa, minä nimittäin haavistelin ötökäitä ja muita roskia altaasta. Ajattelemattomana tietenkin nojasin hieman liian eteen ja jalkani lipesivät seuraavaksi löysin itseni altaan pohjalta aivan uusi mekko päällä kuin uitettu koira. Totta kai äitini oli terassilla laittamassa pyykkejä ja tilanteen huomattuaan nauroi minulle räkäisete naurut.
    Enempää en itseäni nöyryytä vaan seuraavaksi infoan, että tallillemme on saapunut kaksi uutta asukasta 07- syntynyt lv-ruuna Highland Hombre " Hombre" & -08 syntynyt Highland Boogie "Boogie". Tämä kaksikko on kyllä varsinainen tapaus. Molemmat saavat kamalan kohtauksen jos ovat erossa toisistaan. Esimerkiksi haettiin tänään tarhasta ja vietiin jalkapyykille, jolloin koko talli soi Hombre sai kamalan hermoromahduksen ja pyöri ympäri pesupaikkaa. Boogie ei ollut sen helpompia tämä kaveri nimittäin hyppy pystyyn ja huusi kahta kovemmin kuin Hombre.
    Niitä ei voi pitäää vierekkäisissä karsinoissa vaan ne tulevat läpi, eikä niitä voi myöskään pitää vastapäisissä karsinoissa koska Boogie yrittää silti tulla läpi ja tämän show sai todistaa itse Valto jonka karsinan seinästä Boogie yritti tulla läpi. Ainut vaihtoehto oli siirtää Boogie toiselle puolelle tallia. Tämän jälkeen tilanne rauhoittui Hombren kannalta, mutta Boogie oli silti viellä kamalan levoton.
    Tässä välissä ehdin käväistä Vokun kanssa maastossa. Valitettavasti lenkki jäi hieman lyhyeksi ja tylsäksi, koska pallis oli polkenut possujonoa kulkiessaan Vokulta takakengän irti, mikä tietää kengittäjälle suurta riemua. Kuten voitte arvata Voku oli aivan täpinöissää a monta kertaa yritti lähteä viemään. Yrittähän tuo pukitellakin ja pikku miehiä se bongasi ainakin 200, joten täytynee olla nyt varovainen kun tuolla maastossa liikkuu etteivät vaan nappaa ruunaani. Huomenna tulee kengittäjä ja päästään kunnolla maastoilemaan ja launtaina taitaapi olla Ninan valmennus, joten skarpataan siihen.
    Mutta palatessani takaisin tallille ja hoidettuani Vokun, huomasin, että Boogie oli vielläkin kamalan levoton. Eihän siinä auttanut kun mennä karsinaan jutustelemaan pojan kanssa. Tässä vierähtikin sitten 1h 30min rapsutellen ja jutustellen Boogien kanssa ja aina välissä piti hakea syötävää ja melassi ämpäri istumista varten. No ensimmäistä kertaa sitä ollaan lapsenlikkana hepalle toivottavas huominen menee sitten paremmin Boogien kanssa.

Loppuun viellä muutama kesä sitten otettuja kuvia Vokusta