Juuh eli nyt tänään oli Vokulla vapari, koska itselleni iski kamala migreeni ja selkäkin kiukettili hieman, mutta eilen käytiin heittämässä maastossa pieni lenki ennen piemeän tuloa. Maanantaina ruuna oli hieman pörheänä, kun kaikki tututkin paikat olivatkin äkkiä aivan uusia hänen silmiinsä, joten kaikkea piti pelätä aina lumiköntistä postilaatikkoon. Menimme kahlailemaan hankin pellolle, josta sitten jatkoimme matkaa metsän läpi tielle. Pari kertaa Voku pysähtyi kuuntelemaan korbat hörössä metsään päin ja alkoi jopa pörisemään huolestuttavasti. Tässä kohtaa yritin itse tiirailla hämärään metsään, mutta en teitenkään mitään siellä nähnyt. Samaa menoa jatkui kolmen pysähdyksen aikana, jolloin päätin sitten, että nyt ravataankin tämän metsän poikki koti teitä mahdollisimman nopeasti.
Tie olikin sen verran hyvässä kunnossa, että siinä pystyi laukkaamaan, joka toki oli Vokun mielestä äärettömän ihanaa, että laukka pohkeet annettua ruuna syöksähti laukkaan, mutta rauhoitti sen saman tien hiljaiseksi "ns. maastolaukaksi". Pari vaihtoakin tehtiin osa pukin kautta, mutta kaksi ihan ilman pukkia. Ja jaksoi jopa ravata rauhalliseen tahtiin ns, laukkasuoran, jonka jälkeen tallustelitiin tyytyväisinä kotiin. Kotimatkalla tuli nähtyä Neea ja Memmu, jotka olivat maastossa alkuverkkaamassa. Pollejen ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoiset, kun toisensa näkivät. Memmu pysähtyi korvat hörössä tuijottamaan Vokua ja Voku säikähti Memmua, kuin ei olisi koskaan toista hevosta nähnyt.
Ja näin lopuksi viellä kuvia tänään tallilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti