Virheistä huolimatta tyytyväinen

Huhhu nyt täytyy myöntää, että vanhaa rupeaa jo tämmöiset kisat väsyttämään tälleen jälkikäteen, vaikka kyseessähän olivatkin pienet seurakisat. Olin ilmoittanut Voku 80cm ja 100cm luokkaan, mutta aiemmin viikolla minuelle tuli vieti, että 100cm luokka oli peruttu vähäisten osallistujen vuoksi ja kysyivä haluaisinko mennä 60 cm. Mietin hetken ja takaraivossa kaihersi vielä ne kotkassa tapahtuneet ristilaukat. Joten en katsonut 60cm olevan olleenkaan huonompi juttu, saisinpahan ainakin vähän peli varaa ruunan kanssa, jos sama tapahtuisi tällä kertaa. Aamu alkoi tavallista myöhemmin sillä 60cm luokka alkoi vasta 12.05, mikä mahdollisti nukkumisen ruhtinaalliseen 9.30, tosin olin jo 8 hereillä ja torkuin lopun aikaa. Minä olen hirveä jännittäjä kisoissa varsinkin just ennen rataa tulee sellainen 5 sek kestävä pakokauhu ja paniikki, kunnes kello soi ja sitten mennään. Vrsinkin silloin adrenaliini alkaa virrata, jos päästää uusintaan. Entäs te jännitättekl te kisoissa kuinka paljon ? Onko teillä jotain tiettyjä hetkiä,  milloin se paniikki tulee ?

Äiti oli aamulla käynyt syöttämässä heppaset ja laittanut Vokun niskaan stressilaastarin. Minä aloin sitten pakkailemaan autoa tuossa 9.35, jonka jälkeen kävin syömässä jotain ja keräilemässä omat kamani kasaan. Vokusta näki, että se tiesi tasan tarkkaan mikä päivä olisi tulossa, kun tulin karsinan luokse mustien nahkariimujen kanssa. Ruutia oli kyllä pojassakin sillä harjaamisesta ei meinannut tulla mitään, kun olisi pitänyt olla jo menossa ja äiti toimi aivan liian hitaasti kaikissa asioissa. Itse kisapaikalle saavuimme 11.20 ja sain nähdä juuri muutaman ratsukon 40cm ennen kuin tuli radan muutos ja puolen tunnin tauko, jonka aikana kerkesin tutustua rataan sekä verkkailla Vokun. Rata oli tuttu sillä olin hypännyt joitakin kertoja aikaisempina vuosina. Rataa kävellessäni pistin merkille, ettei pohjassa ollut kovin kehumista se oli märkä ja upottava. Tässä kohtaa oikeasti huokaisin helpotuksesta ettei 100cm järjestetty, sillä minä olisin jättänyt Vokun kokonaan pois.

Minkä takia äitin pitää olla aina toi kamera kädessä ?

Verkka tapahtui maneesissa, jossa yritimme ottaa mahdollisimman nopeasti verkka hypyt sillä olimme käyneet jo sileällä lämppäilemässä. Sekä maneesissa oli hirveän ahdasta. Hypyt onnistuivat hyvin, Voku oli tosi rento ja rauhallinen. Myös minun oli helpompi hypätä, kun eräs ihana lukijani vinkkasi minulle, että lyhennä jalustimia. Itse huomasin kanssa saman jutun kun videoita katsoin uudelleen ja uudelleen. Temppu teki ihmeitä, joten kiitos sinulle ano joka tästä vinkkasit :). 60 cm rata ei alkanut hyvin ensimmäinen puomi tuli alas, sillä pohja upotti hieman liikaa ja minulla herpaantui keskittyminen, minkä takia Voku hieman lässähti.
Voku otti hirveästi paineita radalla, jonka taki hyppypaikat eivät osuneet ihan kohdillee vaan tulivat hieman liian lähelle. Voku on ollut aina yli energinen jos noin nyt voi sanoa aina ennen radan alkua ja joskus jopa koko radan ajan, mikä taas hankaloittaa hyvää loppu tulosta. Älkää ymmärtäkö väärin pieni paine koko radan aikana on tosi hyvä, mutta sitten kun sitä on liikaa homma voi mennä harakoille.

 Koko loppu radan ruuna skarppasi tosi hyvin ja otti esteet hyvällä varalla ja saatiin vain 4 vp. Seiska esteen jälkeen meiltä lähti takapää luisumaan alta vetisyyden takia. Onneksi ruuna pelasti tosi hyvin ja päästiin jatkamaan viimeiselle esteelle. Suoritus ei riittänyt ruusukkeeseen, mutta itse olin tosi tyytyväinen poikaan. Ristilaukasta ei ollut tietoakaan ja varmaan parhaimman tuntunen rata mikä ollaan ratsastettu tänä vuonna.

C) Linda lantta

C) Linda latta

C) Linda lantta

80 cm rata alkoi hyvin Voku ei kyttäillyt mitään erikoisesteitä tie olivat hyviä aina siihen asti, kun hyppäsimme 4 esteen ja siitä piti tehdä tiukempi kaarre oikealle 5a esteelle. Tiestä tein tarkoituksella pidemmän sillä pohja erityisen vetinen ja este oli kapeampi kuin muut. Äkkiä tunsin kuinka Voku meinasi vetää nurin, kauhukseni ajattelin, että nyt mennään nurin molemmat tai kenkä lähti. Tästä johtuen meillä meni kokonaan rytmi sekaisin ja ruunan takajalat ottivat puomin mukaan. Loppu rata meni ja taas kerran olin tosi tyytyväinen hevoseen ja sen antamaan suoritukseen.

 Kentältä ulos tullessani isä vilkaisi jalat mitään ei ollut, missään kuten arvelinkin ja kaikki kengät olivat tallella huh. Isäni kysyi oliko pohja huono, vastasin, että oli todella huono. Hänkin oli katsellut sitä pidempään.No oli huono pohja tai ei niin annettiin kaikkemme, muutama huolimattomuus virhe ratsastajalta olisi voinut jäädä kotiin, mutta tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Vettä kuin saavista kaatamalla

Viime päivät ovat menneet fiiliksellä lähdetäänkö tallissa ulkoilemaan vai ei ? Sää on nimittäin ollut todella epävakaista ainakin täällä meillä. Ensimmäisen kerran katsoessa ulos saattoi paitsaa aurinko ja 15 minuutin päästä taivas saattoi aueta ja vettä tuli taivaan täydeltä. Muutaman kerran ollaan sitten uskallettu talista ulos auringon paisteen aikana ja tultu talliin takaisin uitettuina rottina. Joten fiilikset on ollu tän viikon aika ankeat ainakin ratsastajan kannalta. Vokun mielestä sellaista käsitystähän ei ole kuin liian vähäinen liikunta ja onkin ottanut lomapäivät paljon lunkimmin kuin minä.

Moni on varmaan huomannut sivupalkissa olevan tulossa ohjelman ja viimeisin tapahtuma piti olla viime viikonloppuna Tuusulassa seura-estekisojen tuumilla. Alunperin minun piti mennä Imatran alue-esteisiin, mutta totesimme äidin kanssa, että mahdollisuudet puhtaaseen rataan olisivat suuremmat Tuusulassa. Siinä sitten olin lauantaina laittanut kaiken valmiiksi ja suuntaamassa iltavuoroon kunnes musitin, että listat täytyy tarkistaa. Yllätyksekseni Kipa ilmoitti, että kisat oli peruttu sääolosuhteiden vuoksi. Hieman kyllä ärsytti siinä kohtaa, mutta olisi taas pitänyt katsoa  aikaisemmin niin tältäkin oltaisiin vältytty.

Tänään kuitenkin päästiin ulkoilemaan ilman, että oltaisiin kastuttu. Ville tuli sitten kuvailemaan pyynnöstäni tallille, kuvista tuli hieman omalaatuisia sillä tilaa oli hieman niukasti valaistuksen kannalta. Canonini ei nimittäin tykkää kuvata tallin isolla käytävällä tai kuvista tulee sumeita. Lenkille lähteminen alkoi suoranaisesti raivostuttavasti Vokua ei olisi huvittanut lähteä yhtään mihinkään ja koko alkumatkan madeltiin liiankin hitaasti ja yhtäkkiä lenkin puolessa välissä Ruuna piristyi. Sen jälkeen alkoi luokaton kyttääminen ja pörhistely jokaisesta pikku asiasta. Hölkkäilessä Voku jopa " Pelästyi" naapuri tonttilla sijaitsevia pusikoita ja heitti täydessä vauhdissa ympäri minä roikuin mukana minkä kerkesin. Kotona en viitsinyt hevosta laittaa letkuihin kun ei hikoillut pahemmin lenkillä, joten ajattelin kokeilla pakastimessa olevia fintackin kylmä patjat, jotka äiti on hommanut joskus Hevarilta.

Ollaan ruvettu käyttämään maastossa nyt etusissa Horzelta ostettuja neopreesuojia

Patjojen laitto onnistui ongelmitta, ainoaa pientä pään vaivaa tuotti Vokun takajalkojen patellasyndrooma, mikä aiheutti jalkojen nykimisen ennen kuin ruuna tottui patjoihin. Oli kyllä tosi hyvät ja toimivat voin suositella. Kylmentävät jalat tosi hyvin ja kerkeää tekemään kaikkea muuta kun hevonen seisoo käytävältä taikka karsinassa.

Lisää kuvateksti

Yyyh, mitä ihmettä sä äiti laitoit mun jalkoihin !!?

Oletteko te katsoneet tiiviisti kouluratsastuksen MM-kisoja ? itse olen yrittänyt repiä aikaa päästä näkemää upeiden eläinten tanssimista :)

Puomeja

Aamu ei olisi voinut alkaa huonommin, heräilin jo jossain 6 kieppeillä kramppaavaan vatsaan :( Siinä meni aamu pyöriskellen välillä sohvalla ja välillä matossa, etsien sopivaa asentoa, missä kipu hieman helpottaisi ja saisi vähän edes nukuttua. Koirat katselivat hieman hämmästyneenä viereessä kieriskelyäni. Lopulta sain jotenkin särkylääkkeiden avulla nukahdettua ja heräsin vasta 11 aikoihin äitini huutoihin. Siitä sitten hiljalleen siirryin tallille toihuilemaan ja samalla yritin kehitellä kivoja puomitehtäviä päässäni. Muutamia hyviä tulikin, mutta jotenkin sitten jäin kiinni ajattelemaan kumman satulan laittaisin Vokulle. Takaraivossa kyti hyvä idea koulupainotteisesta puomitunnista, mutta kavalettituntikaan ei ollut aivan pois suljettu.

Lopulta koulutuupailu intoni vei voiton. Voku ei ollut asiasta aivan samaa mieltä, sillä tarhan portille tullessani vastaan tuli harmaa ja mutainen otus. Jos passissa ei lukisi, että hevonen on punarautias olisin voinut väittää sitä hiirakoksi. No mies oli ainakin nauttinut kaunistavasta koko vartalo mutakylvystä. Kaverit vissiin vinkannut hyväksi. Ei siinä auttanut, muuta kuin kaivaa harjat ja shine esille ja aloittaa urakka. Ja lopulta monen pölyisen vedon jälkeen eläin alkoi näyttää melkein hevoselta, jonka kehtaisi viedä ulkoilemaan :). Olin jo päivemmällä käynyt laittamassa puomit kentälle valmiiksi. Onneksi tallin omistajalla oli muutamia itse tehtyjä puomeja, jotka ajoivat asiansa ihan hyvin ennen kuin meidän esteet saadaan valmiiksi.  Tehtävä oli todella yksin kertainen toisella suoralla oli neljä ravi/laukkapuomia ja ympyrällä kaksi, kuten kuvasta huomaa.

Voku oli matkalla todella raivostuttava, ruunaa sai oikein työntämällä työntää eteenpäin, vaikka takana oli kaksi vapaa päivää. Miestä ei selvästikkään kiinnostanut koulutuuppailu yhtä paljon kuin mammaa. Kentälle päästyä aloimme verkkailemaan rauhakseltaan ravissa tehden ympyröitä ja taivutksia. Olin virittänyt kannukset varmuudeksi, sillä Vokulla on ollut nyt tapana jättää pohje apuni aina välillä huomiotta, joten nyt olin valmistunut. Taivutuksissa ruuna oli hyvän tuntuinen, mutta hieman laiska. Oikeassa kierroksessa huomasin pientä jäykkyyttä, joka jumpattiin kumminkin verkan jatkuessa pois. 

Ensimmäinen ravitehtävä oli mennä ympyrällä nuo kaksi puomia. Ensimmäisellä kiekalla Voku ei edes noteerannut puomeja vaan ajatteli lompsia niiden yli huoletta. Kolaustusten jälkeen alkoivat jalat nousemaan kuitenkin paremmin ja tehtävä sujui hyvin molempiin suuntiin. Aina ei tahdottu saada askelia ihan kohdalleen. Tämän jälkeen testattiin suoralla olevien puomien välit ja muunneltiin niitä sopiviksi. Nekin sujuivat ihan hyvin, mutta sain herätellä Vokua vähän väliä keskittymään itse tehtävään.

Näiden jälkeen yhdistin tehtävät eli ensin mentiin ympyrä ja sitten puomit ( oikeassa kierroksessa) Vasemmassa mentiin ensin puomit ja sitten ympyrä. Voku tuntui jo hieman heräilevän tässä kohtaa ja tehtävät sujuivat ongelmitta, hieman ratsastaja oli jumissa. Kuvia katsellessani huomasin, että istuntani on parantunut hieman nyt kun meillä tuo uusi satula on jo jonkin aikaa ollut. Mullahan on tapana aina könöttää eteenpäin.

Omaan silmään ongelma on paranemaan päin, mutta työtä on vielä. Ravitehtävien jälkeen muokkasin puomit laukka väleihin ja menimme saman kaavan mukaan myös nämä. Ympyrällä Voku oli edelleen tahmea, mutta koki hirveän spurtin suoralla olevista puomeista. Liekkö yhdisti ne ihan oikeaan esteratsastukseen. Minulla tahtoivat aina nuo ohjat olla hieman liian löysät, joita sitten jouduin keräilemään kaulalta vähän väliä. Ainoa selvästi hankala homma meille olivat tänään nostot, Voku vastasi hirveän hitaasti laukka-apuihin ja niitä päästiin sitten työstämään ihan kunnolla.

 Yleensä Vokulla on tosi helppo nostaa laukka, mutta nyt tahmaisuutensa vuoksi ensin tuli ravia ja sitten vasta laukka. Eikä laukka aina meinannut pysyä kasassa, kun miehen olisi mielummin tehnyt mieli kävellä kesken harjoutusten, kun selästä tuli pienikin pidäte. Loppua kohden saatiin kuitenkin muutama todella hyvä nosto ja miehen energia tasokin kohosi loppua kohden hyvin. Kaiken kaikkiaan jäi tosi hyvä maku treeneistä ottaen huomioon, että ollaan tehty kunnon puomitehtäviä varmaa reilu puolivuotta sitten.

Valitettavasti youtube ei tee yhteistyötä kanssani, jotta saisin videon laitettua tänne. Alla on linkki josta pääsette katsomaan viedon. Yritän saada videon näkymään normaalisti blogissa huomenna.

Puomeja