Lentohiekkaa ja mansikkakakkua

Kroonisen aikapulan ja huonon omantunnon takia, ajattelin kokeilla herätellä tätäkin eloon, kun kerrankin tapahtui jotain mielenkiintoista. Elikkä tässä kuukausi sitten sain toisen duunipaikan Kouvolan Amarillosta plokkarina/baarimikkona, jonka takia viikonloput ovat olleet tosi kiireisiä. Enkä ole ehtinyt tänne kirjoitella, vaikka kovasti olisi ollut intoa, mutta väsymys on vienyt voiton, joka kerta. Eikä me Vokunkaan kanssa olla mitään ihmeellisempiä tehty maastoiltu jne. Paitsi, että vaihdettiin kyllä pojan kuolain, mikä on tuonnut positiivistä kehitystä kaikin puolin. Kuukausi sitten Mari kävi meillä taas kranioimassa polleja ja toi minulle hackamoret ja kehotti kokeilemaan. Itse hyvin skeptisenä oliona ajattelin, homman olevan ammatillinen itsemurha, jonka takia lykkäsin kokeilemista aina vain eteenpäin. Kunnes sitten jouduin lopulta niitä y kokeilemaan, Voku muuttui huomattavasti rennommaksi heti saatuaan uudet vempaimet suuhun. Ja mitä pidempään ollaan käytetty sitä rauhallisemmaksi ja rennommaksi heppa muuttuu. Maastossakin sen malttaa jo kävellä kotiinpäin mikä on jo hirveä saavutus. Tuliko minulle jälkiviisas olo ? No todellakin tuli, olis voinut kokeilla pikkasen aikasemmin. Mut joo minkäs teet. Ollaan pari kertaa kokeiltu kouluillakin niillä ja hyvin toimii poika. Molempiin suuntiin tosi rento ja taipuu hyvin eikä oo yhtään raskas kädelle, mistä taas mun selkä tykkää hirveästi.

Eilenä sitten päätettiin kokeilla mitä Voku tykkäsi tuosta kuolaimesta esteillä. Jännitystä lisäsi tietty se, että jouduttiin hyppäämään ilman satulaa, kun Outin piti tuoda meille samana päivänä satula, mutta Kia oli leipaissut tien päälle ja nyt satulat tulevat sitten postissa. Kuitenkin takasin asiaan tehtävä oli tosi helppo ja monipuolinen, minkä satuin yöllä löytämään netistä.

 Estekorkeus oli aluksi huimat 50cm, koska meillä oli hyppytaukoa takana sekä molemmilla ratsastajilla oli hieman rimakauhua. Vokusta näki jo heti, että toinen oli aivan innoissaan päästessään hyppäämään, jonka takia perä lensi laukannostoissa hyvinkin hanakasti. Ennen kuin aloitettiin päätettiin lyödä Neean kanssa vetoa, että se kumpi tippuu leipoo kakun. No Voku imi taas esteille, mutta hyvällä tavalla sillä uudella kuolaimella meno ei ollut ihan niin kovaa kuin ennen. Nyt mä jopa pystyi keskittymään ja ratsastamaan huolelliset ja pitkät tiet, kun ei tarvinnu kokoajan taistella meneekö se pidäte läpi vai ei. Ruuna meni reippaasti, mutta hillitysti niin ku normaalit hevoset. Hyppy paikat oli hyviä ja Ratsu katto huolellisesti jalat mukaan ainoa hirvitys oli sielä selässä. Nimittäin minä näytin taas vaihteeks hirveeltä. Jalat pysy suht hyvin paikoillaan, mutta kuvissa voi huomata kuinka hyppään selvällä syöksymuna tyylillä. Naurakaa pois sillä niin mäkin tein kun sain ne kuvat. Esteitä nostettiin tasaiseen tahtii juuri sen verraan, mikä oli hepoille ja meille hyvä. 80 cm sujui hyvin eikä Voku kolistellut tai tehnyt huonoja lähestymisiä. 90 cm Neealle alkoi iskeä pieni rimakauhu, mutta se selätettiin pienen keskustelun jälkeen. 100 cm pistettiin huomioksi, kuinka meillä on aivan erillainen ajattelu tapa hypätessä. Neea laskeen askeleen tosi tarkasti ja huolellisesti, mikä on mun mielestä aina hienoo. Ja sit mä menen niin sanotulla tuntumalla, en siis tietosesti laske askeleita vaan annnan aika pitkälle hepan kattoa hyppypaikan, mutta kuitenkin olen hommassa mukana, miten tän nyt oikein selittäisi. Mä vaan luotan Vokuun että se kattoo hyvän paikan. Koko harjoitusten aikana Voku tiputti vain yhden kerran ja kolautti myös kerran, mikä oli hienoa verrattuna siihen, miten se yleensä kolauttelee. Tämän jälkeen Moona halusi rakentaa meille jumppasarjan, jonka aikana me vaihdettiin mielenkiinnosta Neean kanssa hevosia. Molemmat olivat ihan hukassa uusien menopelien kanssa ja päätettiin hypätä vain yksi 50 cm este. Kumpikaan ei vielä siinä kohtaan tippunut. Oli oikeestaan hauska päästä kokeilemaan Memmua, kun se on ihan Vokun vastakohta rauhallinen ja enemmän eteenpäin ratsastettava kuin Voku. Ja ah se memmun selkä paras selkä missä oon varmaan ikinä istunu, kun Vokun selästä mulla hiertyy aina persus auki.
Kun oli jumppasarja koottu niin vaihdettiin taas omiin kauramoottoreihin ja aloitettiin. Me ei päästy yhtä yritystä pidemmälle, kun hump minä söin hiekkaa. Kaksi ekaa estettä meni hyvin, mutta kolmannella ruuna päätti hypätä loput kaksi yhdellä loikalla ja minä muksahdin alas. Kolautin pääni, niskani, lantion sekä koko alavartalon. Mitään muuta ei sattunut kuin, että paikat on ollu tänään hieman kipeät. Mutta pääsinpä harjoittamaan mun leivonta taitoja, kun kyhäsin tänään kasaan masinkka täytekakun. Nyt vaan ootellaan paikkojen paranemista ja uutta satulaa postissa.

Täs on oikein hyvä esimerkki syöksymuna tyylistä :D

Puoliaika venyttelyt ettei jalat puudu

Lopuksi vielä ratsut vaihdossa, mun ilmeestä ainakin huomaa kuinka hurjaa meno oli :D

Kuvapostaus

Yllätys yllätys, kun aurinko viimein näyttäytyy pilvien takaa minä olen sitten kipeä. Heräsin normaalisti aamulla kahville, mutta heti kun sain mukin käteen tunsin ihanan vihalaisevan kipupiikin selässä. Jep lapaluitteni välissä on nyt sitten virallisesti hermopinne ja Mari tulee vasta huomena parsimaan minut kasaan, joten olen mennyt tämän päivän kipulaastareiden ja särkylääkeiden avulla. Ja luulin jo, ettei päiväni voisi olla huonommin niin buum myös ylävatsani alkoi kramppailemaan tiuhaan tahtiin. Voisin lyödä vaikka veta, että omien sisuskalujen repiminenkin tuntuisi mukavammalta :). No kyllä tästä nyt jotain positiivista seurari. Nimittäin kerkesin viimein kasata kuvapostauksen kasaan, mikä ei ollut ihan niin helppoa kuin luulin. Kuvia ei tosiaan ollut helppo löytää sillä jouduin käymään yhteensä neljä konetta yli 10 000 kuvaa ja fb:n läpi löytääkseni etsimäni kuvat. Ajattelin,että vois laittaa jokaiseen kuvaan pienen tekstin, vaikka sanotaan että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mutta selvennetään hieman.

Lempiratsastus varusteeni. Tämä oli tosi hankala, kun mulla ei oikeesti ole sellaista, joten jouduin mitettimään, mikä on ollu paras ostos minkä olen tehnyt. Jolloin valinta helpottui nimittäin on tää meidän Albioni niin hintasa arvonen.

Karsinan kyltti

Epäonnistuminen, ei tähän taida sanoja tarvita

Tippuminen jumppasarjalla :P

Mä en tiedä onko tää niin outo kuva must, mut paras minkä löysin. Sillä mä oon kova ilmeilijä aina kun kamera ei oo lähettyvillä.

Minä ilman meikkiä. On harvinaista, että mut saa tallennettua ilman meikkiä kuvaan, koska A) en ikinä halua kameran uhriks ja B) normaalina voisin jopa rikkoa sen kameran linssin. Kun naama tahtoo aina olla kurassa ja karvoissa. Ei välttämättä tunnistais ihmiseks.

Tämän hetkinen ajokkini Mercedez-benz c 180 komppressor. Ei ole ihan on äitin nimissä ja isi maksaa kulut ja mie ulkoilutan aina kun porukat ei sitä tarvitse.

Rakkaus. Tarviiks tähän sanoja ?

Ilo oli mulle tosi vaikee, koska vaihtoehtoja oli tosi monta. Mut kyllä tää kuva vei kaikista muistaa voiton. Kuva otettiin päivänä jolloin meille tuli 5 vuotta yhteistä taivalta täyteen <3

Tämä varmaan tarvii kunnon selityksen eli kuvassa on nyt se paljon ihmetelty kalanmaksaöljy kääre. Sisältö on vain pumpulia ja kalanmaksaöljyä, jota saa esim agrimarketista. Auttaa tosi hyvin pehmentämään esim riviä tai suurempia polkeamia jaloissa sekä estää niitä tulehtumasta.

Old mut gold. Toinen niistä hepoista jolla minä ja kaverini opeteltiin ratsastamaan, ( Kuvassa kaverini kyydissä )

Lempipaikka ratsastaa on varmaan maasto, koska siellä mä saan koota ajatukseni/tyhjentää pään sekä rentoutua kokonaan.

Ajokuva

Lemmikkieläin.Meidän toinen runsaskarvainen lapinkoira Vili

Sitten joku oli toivonut kuvaa mun huoneesta. No tämä oli jo vaikeaa, koska mun huoneessa on 54 neliöö niin kaiken mahduttaminen samaan kuvaan ei onnistunut ja puhelimella otetut kuvat eivät ole laadullisesti kovin hyviä, mutta toivottavasti erotatte mikä on missäkin.

Hetki jonka haluasin elää uudelleen. Äääk tää oli oikeesti tosi vaikee ja jouduin miettimää minkä tähän laittaisin. Vaihtoehtoja oli tosi paljon ja koska meidän ekasta sjoituksesta ei oo kuvii niin päädyin tähän. Tää hetki sai mut tajuamaan, et oikeesti omistan lahjakkaan hevosen enkä mitää turhaa papparaista. este tais olla joku 105-110 cm. Ja joka kerta kun katon tätä kuvaa tuun aina iloseks :D

Haha sama kuva komeilee myös mun taustakuvana koneella. Eli siis mulla on vaan joku Asusin kone jonka sain tilalle vakuutuksen kautta, kun vanha tippu käsistä lattia alle ja levisi sille tielle.

Mun koneelta on tosi vaikee löytää epäonnistuneitä kuvia, koska yleensä poistan ne heti, mutta tässä on muutama. Eniten inhoan sitä, että kuva olisi ollut täydellinen, mutta tarkennus on mennyt ihan metsään.

Taivutaan kuin akrobaatit konsanaan

Sori, että kerkeän postaamaan vasta nyt, mutta koneeni ei suostunut yhteistyöhön eikä minulla kiinostus ruveta tappelemaan sen kanssa enää, kun aikaa oli mennyt jo noin 1,5 h . Mutta kuitenkin kuten viimeksi jo sanoin varasin naapurimme kentän kouluilua varten. En aio valehdella minua jännitti miten meille tuli käymään. Pelkäsin, että Voku olisi liian innoissaan keskittyäkseen tehtäviin ja juoksisi altani karkuun. Alkukäynnit saimme hyvin matkan taittaessa ( kentälle on noi 1.3 km meidän pihasta).Päästiin myös samalla koeajamaan uuet Hööksin ostokset ja täytyy myöntää, että mieheni näyttää hyvältä punaisessa. Sai myös kuvaajan mukaan ja pikästä aikaa videomateriaalia myös tänne blogin puolelle. Käynissä tehtiin hieman pääty ympyröitä ja pysähdyksiä. Vauhdikkuuden hallintaan olin laittanut ruunalle oli laittanut olympian varmuudeksi, mutta tässä kohtaa voisin sanoa, että kusin omaan aamukahviini sillä ruuna ei oli välttämättä sitä edes tarvinnut.  Suustaan Voku oli yllättävän hyvä, mikä luultavasti johtuu Marin hoidoista, mutta pohkeeseen reagointi olisi voinut kyllä olla hieman nopeampi.  Näiden tehtävien jälkeen mentiin vielä hetki keskiympyrällä, jossa taipuminen onnistui molempiin suuntiin tosi hyvin. Ravissa jatkettiin samoja tehtäviä ensin kevyessä ravissa. Poika tahtoi jopa olla hieman tahmean tuntuinen. Voku kuitenkin tuntui tosi hyvältä ja oli itse asiassa ihan kiva vaihteeksi kiva ratsastaa hevosta jota pitää pyytää eteenpäin ja ratsastaa kunnolla tehtävissä. Eikä vain keskittyä siihen, että heppa kaahottaa hullunkiilto silmissä pitkin kenttää ympäri. Harjoitus ravi tehtävät sujuivat hieman heikömmin, sillä omat lonkkani jumiutuivat ensimmäisen 15 minuutin aikana varmaan 20 kertaa ja pääsin venyttelemään niitä. Eli suomeki hevonen oli hyvä ja ratsastajasta voi olla montaa mieltä. Lopuksi sitten tehtiin vielä kolmikaarista kiumura uraa vai miksi sitä nyt oikein kutsutaan. sekin sujui yllättävän hyvin. Taipumiset olivat helppoja ja vaivattomia ja jotenkin hevonen tuntui tosi elastiselta ja rennolta.

Laukkaamisen aloitimme muutamalla nostolla, jotka nousivat hieman hitaasti eikä poikaa meinannut huvittaa oikein koko homma. Lopulta saatiin muutama nätti nosto, jonka käveltiin hetki jotta omat aivoni pääsivät vauhtiin kehittämään meille sopivia tehtäviä. Ajattelin, että voisinhan sitä kokeilla vaihtoja pitkästä aikaa. Aloitettiin vaihdot utrvallisesti kahdeksikkoa tekemällä. Aluksi Vokulla meinasi mennä jalat sekaisin, kun etupää vaihtoi, mutta takapää jäi jälkeen ( Mentiin oikeaan kierrokseen). Muutama melkein onnistunut vaihto tuli, jonka jälkeen Ruunan perä lensi ilmojen halki. Tämän jälkeen vahdoimme suuntaa, jolloin ruuna syttyi kunnolla. Vaihdot alkoivat sujua aina vain paremmin ja mamma oli niin ylpee pikku putestaan. Vaihtojen jälkeen mieleeni palautuin eräs kouluradan laukkatehtävä, joka tuotti meille silloin suuria vaikeuksia. Halkaisijalla piti jatkaa samaa laukkaa eikä sitä saannut vaihtaa. Voku muisti tehtävän ja suoriuduimme siitä omasa mielestäni hyvin sillä laukka tippui raville suunilleen samassa kohdassa kuin oli takoitus. Tässäkin kohtaa ruuna oli hyvin tuntuinen vaikka olikin "hidas".  Koska Voku oli niin hyvän tuntuinen ajattelin kokeilla laukkaväistöjä. Niitä ollaan tehty muutamia kertoja, mutta koskaan ei olla saatu ihan oikeasta väistöjä tehty. Eikä tälläkään kerrallakaan saatu ihan kunnollisia tehty, mutta omaan silmään sattui muutaman potentiaalinen askel aina silloin tällöin vilahtamaan, joten niihin olin ihan tyytyväinen. Näillä on hyvä valmistautua Ninan valmennukseen lauantaina, jolloin saan mukaani kaksi kuvaajaa, joten kuvia ja videoita on luvassa silloin.