keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Lentohiekkaa ja mansikkakakkua

Kroonisen aikapulan ja huonon omantunnon takia, ajattelin kokeilla herätellä tätäkin eloon, kun kerrankin tapahtui jotain mielenkiintoista. Elikkä tässä kuukausi sitten sain toisen duunipaikan Kouvolan Amarillosta plokkarina/baarimikkona, jonka takia viikonloput ovat olleet tosi kiireisiä. Enkä ole ehtinyt tänne kirjoitella, vaikka kovasti olisi ollut intoa, mutta väsymys on vienyt voiton, joka kerta. Eikä me Vokunkaan kanssa olla mitään ihmeellisempiä tehty maastoiltu jne. Paitsi, että vaihdettiin kyllä pojan kuolain, mikä on tuonnut positiivistä kehitystä kaikin puolin. Kuukausi sitten Mari kävi meillä taas kranioimassa polleja ja toi minulle hackamoret ja kehotti kokeilemaan. Itse hyvin skeptisenä oliona ajattelin, homman olevan ammatillinen itsemurha, jonka takia lykkäsin kokeilemista aina vain eteenpäin. Kunnes sitten jouduin lopulta niitä y kokeilemaan, Voku muuttui huomattavasti rennommaksi heti saatuaan uudet vempaimet suuhun. Ja mitä pidempään ollaan käytetty sitä rauhallisemmaksi ja rennommaksi heppa muuttuu. Maastossakin sen malttaa jo kävellä kotiinpäin mikä on jo hirveä saavutus. Tuliko minulle jälkiviisas olo ? No todellakin tuli, olis voinut kokeilla pikkasen aikasemmin. Mut joo minkäs teet. Ollaan pari kertaa kokeiltu kouluillakin niillä ja hyvin toimii poika. Molempiin suuntiin tosi rento ja taipuu hyvin eikä oo yhtään raskas kädelle, mistä taas mun selkä tykkää hirveästi.


Eilenä sitten päätettiin kokeilla mitä Voku tykkäsi tuosta kuolaimesta esteillä. Jännitystä lisäsi tietty se, että jouduttiin hyppäämään ilman satulaa, kun Outin piti tuoda meille samana päivänä satula, mutta Kia oli leipaissut tien päälle ja nyt satulat tulevat sitten postissa. Kuitenkin takasin asiaan tehtävä oli tosi helppo ja monipuolinen, minkä satuin yöllä löytämään netistä.

 Estekorkeus oli aluksi huimat 50cm, koska meillä oli hyppytaukoa takana sekä molemmilla ratsastajilla oli hieman rimakauhua. Vokusta näki jo heti, että toinen oli aivan innoissaan päästessään hyppäämään, jonka takia perä lensi laukannostoissa hyvinkin hanakasti. Ennen kuin aloitettiin päätettiin lyödä Neean kanssa vetoa, että se kumpi tippuu leipoo kakun. No Voku imi taas esteille, mutta hyvällä tavalla sillä uudella kuolaimella meno ei ollut ihan niin kovaa kuin ennen. Nyt mä jopa pystyi keskittymään ja ratsastamaan huolelliset ja pitkät tiet, kun ei tarvinnu kokoajan taistella meneekö se pidäte läpi vai ei. Ruuna meni reippaasti, mutta hillitysti niin ku normaalit hevoset. Hyppy paikat oli hyviä ja Ratsu katto huolellisesti jalat mukaan ainoa hirvitys oli sielä selässä. Nimittäin minä näytin taas vaihteeks hirveeltä. Jalat pysy suht hyvin paikoillaan, mutta kuvissa voi huomata kuinka hyppään selvällä syöksymuna tyylillä. Naurakaa pois sillä niin mäkin tein kun sain ne kuvat. Esteitä nostettiin tasaiseen tahtii juuri sen verraan, mikä oli hepoille ja meille hyvä. 80 cm sujui hyvin eikä Voku kolistellut tai tehnyt huonoja lähestymisiä. 90 cm Neealle alkoi iskeä pieni rimakauhu, mutta se selätettiin pienen keskustelun jälkeen. 100 cm pistettiin huomioksi, kuinka meillä on aivan erillainen ajattelu tapa hypätessä. Neea laskeen askeleen tosi tarkasti ja huolellisesti, mikä on mun mielestä aina hienoo. Ja sit mä menen niin sanotulla tuntumalla, en siis tietosesti laske askeleita vaan annnan aika pitkälle hepan kattoa hyppypaikan, mutta kuitenkin olen hommassa mukana, miten tän nyt oikein selittäisi. Mä vaan luotan Vokuun että se kattoo hyvän paikan. Koko harjoitusten aikana Voku tiputti vain yhden kerran ja kolautti myös kerran, mikä oli hienoa verrattuna siihen, miten se yleensä kolauttelee. Tämän jälkeen Moona halusi rakentaa meille jumppasarjan, jonka aikana me vaihdettiin mielenkiinnosta Neean kanssa hevosia. Molemmat olivat ihan hukassa uusien menopelien kanssa ja päätettiin hypätä vain yksi 50 cm este. Kumpikaan ei vielä siinä kohtaan tippunut. Oli oikeestaan hauska päästä kokeilemaan Memmua, kun se on ihan Vokun vastakohta rauhallinen ja enemmän eteenpäin ratsastettava kuin Voku. Ja ah se memmun selkä paras selkä missä oon varmaan ikinä istunu, kun Vokun selästä mulla hiertyy aina persus auki.
Kun oli jumppasarja koottu niin vaihdettiin taas omiin kauramoottoreihin ja aloitettiin. Me ei päästy yhtä yritystä pidemmälle, kun hump minä söin hiekkaa. Kaksi ekaa estettä meni hyvin, mutta kolmannella ruuna päätti hypätä loput kaksi yhdellä loikalla ja minä muksahdin alas. Kolautin pääni, niskani, lantion sekä koko alavartalon. Mitään muuta ei sattunut kuin, että paikat on ollu tänään hieman kipeät. Mutta pääsinpä harjoittamaan mun leivonta taitoja, kun kyhäsin tänään kasaan masinkka täytekakun. Nyt vaan ootellaan paikkojen paranemista ja uutta satulaa postissa.




Täs on oikein hyvä esimerkki syöksymuna tyylistä :D


Puoliaika venyttelyt ettei jalat puudu



Lopuksi vielä ratsut vaihdossa, mun ilmeestä ainakin huomaa kuinka hurjaa meno oli :D

2 kommenttia:

  1. Ei se meno nyt niin pahalta näyttänyt ottaen huomioon että menit ilman satulaa, mua ei sais ikinä ilman satulaa hyppäämään :D

    VastaaPoista
  2. Hahah no hyvä ! Muakin aluks hirvitti ku ei olla ikiin hypätty ilman satulaa :)

    VastaaPoista