Vokun ruokinta

Tänään ruuna pitelikin vapaapäivään niin kaivelin kameran esiin ja ajattelin käsitelle/valaista lukijoita, mitä kaikkea ruunani todellisuudessa syö ja minkälaiset ruokinta rytmit- ja järjestykset meidän tallilla on.
Meillä hevoset saavan aamuruokansa 6.30 n. Joka on 2 l kauraa ilman mitään mössöjä. Jonka jälkeen on meilltä on puolisen tuntia kestävä kahvitauko, jolloin minä yleensä nousen ylös ja raahaudun kahville. Tämän jälkeen, kun hepat ovat kuppinsa tyhjentäneet alamme laittelemaan niitä tarhoihin, missä ne syövät aamuheinänsä ja sisään jäänneet saavat aamuheinät karsinan siivouksen yhteydessä. Voku on usein aamutarhailu vuorossa, joten se saa syödä heiniään aina puolille päiville, jolloin on heppojen vaihto. Tarhoissa meillä on ns. vapaaheinä, joten jokainen syö itse haluamansa määrän. Heppojen vaihdon yhteydessä jaetaan myös päiväheinät sisälle tuleville. Meillä syötetään pääsääntöisesti  esikuivattua säilöheinää, jota pollet saavat reilusti. Lisäksi päiväheininä saatamme antaa, myös kuivaheinää riippuen tosin ihan hevosesta ja kumpi on sillä hetkellä lähempänä. Syy siihen miksi käytämme esikuivattua säiläheinää on se, että sitä on paljon helpompi saada kuin pikkupaaleja.

Iltaheinät talli saa tuossa 15.00 ja jos on hyvä ilma kakkos ulkoilu vuorossa olevat saavat olla viellä pidempään ulkona ja syödä siellä vapaalla heinällä, jolloin ne saavat hieman vähemmän kuin sisällä olevat. Illalla on myös mössöjen vuoro, jotka jaetaan tuossa 17.00 taikka hieman sen jälkeen tai aikaisemmin riippuu kuinka kiireinen päivä on ollut. Tällöin Voku saa vähän reilut 2l kauraa, sekä n. 2 dl black horsen kivennäistä ja vähän reilu desin pekonirautaa. Sekä tällä hetkellä Vokulle on ostettu purkki Biotinia ( Jota annetaan yksi mitallinen ), jotta sen karva ja etenkn kaviot vahvistuisivat. Lisäksi se saa n. 1½ litraa turvotettua fiberlinen melassileikettä, sekä kohta rupean syöttämään myös pellavansiementä, jonka äiti usein sekoittaa melassileikkeeseen. Nykyisin meillä myös kastellaa kaurat melassivedellä, kun eräällä tallimme hevosella oli suolitukos ja eläinlääkäri kertoi hevosen olevan hyvin kuiva, jonka seurauksena Isäni määräsi, että kaikkien hevosten kaurat pitää kastella n. 1l lämpimällä melassi vedellä per hepan kaurat, jos jollain on reilusti ruoakaa niin sitten niile enemmän.. Lisäksi annan Vokulle viellä lisäksi vähän reilu desin öljyä kauran sekaan.

Lisäksi ruuna saa aina lenkin jälkeen kupillisen melassia, johon olen alkanut lähiaikoina sekoittaa elektrolyyttejä, jotka tasapainottavat nestetasapainoa ja lisäävät suolojen saantia. Sekä aina, kun tallilla vain on herkkuja, kuten leipää, omenoja tai porkkanoita pilkon niitä Vokun ruuan sekaan taikka sitten heittelen ne kuppiin, kun laittelen ruunan valmiiksi yöpuulle. Joten lukija kysyn viellä teiltä pidittekö ? Vai olisko jotain parantamista? Alanko tehdä aktiivisesti erkoispostauksia ? Kertokaa toki sana on vapaa.

Eiliset estetreenit

Kuten jo otsikosta voikin huomata oltiin eilen Vokun kanssa Neean kentällä hyppäilemässä. Kasattiin tyttöjen kanssa semmoinen 9 esteenrata, jonka aloitus korkeus oli n.70cm. Voku tuntui verkatessa tosi hyvält kuunteli hyvin ohjaa ja pohjatta. Jossain kohtaa tuntui jopa, että ruuna olisi hieman laiska vaikka vapari oli alla. Kun aloitettiin verkkahypyillä, ruuna oli todella rauhallisen tuntuinen ja hyppäsi erittäin tasaisesti eivätkä munkaan jalat olleet taivaissa. Hyppäsimme molempiin suutiin verkaaesteen ennen kuin korotimme sen 80cm. Pian tämän jälkeen hyppäsimme muutaman linjan, jotka sujuivat mutkattomasti. Jonkan jälkeen nostimme koko radan 80cm. Myöskään Voku ei kieltänyt tavalliseen tapaansa erikoisesteellä, vaikka me ei sitä käyty ollenkaan kurkkaamassa, mutta hieman epäillen ruuna sen kuitenkin ylitti. Myön 80cm radasta ruuna selviytyi vaivatta ja Neeakin kehui, että poika näytti hyvältä hypätessä. Eivätkä munkaan jalat pahemmin heittäny taakse. Sekä kuulemma tehtiin tasaisen hyvä suoritus, missä pojalle jäi hyvä mahavara eivätkä puomit tarttuneet matkaan

. Myös 90cm rata sujui mukavasti ja sarja oli oikein hyvä, kun sen muutaman kerran hyppäsimme. Ruuna teki hyvät tiet ja sillä oli juuri sopivasti imua esteille. Eikä nyt ollut tietoakaan siitä normaalista painamisesta ja hirveästä imusta, vaan sain sen jopa kokoamaan laukkansa ja menemään jopa aivan ns. mummolaukkaa. Myöskin lähetymiset olivat suurimmalta osalta todella hyviä, mitä nyt muutamant menivät liian lähelle ja muutamat ponnittettiin vähän liian kauakaanta, mutta kukaanhan ei ole täydellinen. Kun olimme saannet 90cm sujumaan hyvin korotimme radan 100cm. Otimme muutaman harjoitus hypyn yksittäiselle okserille, jotta hepat tajuaisivat, että korkeutta on tullut lisää. Voku hyppäsi harkkaesteet rauhallisesti ja luottavaisesti, jonka jälkeen siirryimme hyppäämään rataa. Taas... Ensimmäisellä kerralla rata meni oikein hienosti, paitsi radan viimeinen erste koitui kohtaloksemme, sillä Voku päättii vaihtaa laukan juuri ennen estettä, josta seurasi rytmin katoaminen ja puomi lähti matkaamme. Toisella yrityksellä kun tulimme portin uudelleen pääsimme nätisti yli. Toisella kerralla, kun hyppäsimme rataa niin sarjatuotti meille hieman ongelmia, sillä itse olin ajatellut, että menemme sen vain yhdellä laukalla, mutta sarjan ensimmäisen osan jälkeen Voku halusikin mennä kahdella, jonka tulos oli yksi ja puoli laukkaa ja eritäin läheinen ponnitus paikka. Tässä kohtaa oma perseeni nousi satulasta hieman liikaa ja jalkani olivat meilkein ristissä satulan takana, kuten kuvasta voi nähdä. Mutta pysyi silti kyydissä eikä puomitkaan lähteneet matkaan.

Tässä nousi perse vähän liian korkealle

Henk.kohtaisesti yksi suosikki kuvistani <3

Tämän jälkeen meille koitui pieni taka isku, kun korotimme rataa 110cm. Älkää kauhistuko me ollaan aikaisemminkin hypätty 110cm, joten siitä ei tarvitse huolestua. No kumminkin otimme sitten ylläolevan okserin harjoutus esteeksi, ja saimme esteelle hyvän lähestymisen ennenkuin ruuna pysähtyi esteen eteen. Ajattelin tässä kohtaa, että okkei ei mitää, vaikka kielsi, mutta tässä kohtaa Voku päättikin kiivetä esteen yli. Itse en ollut varautunut tähän ollenkaan vaan jäädyin  päiväisesti, kuten alla olevasta kuvasta voi huomata. Hypyn jälkeen olimme molemmat hieman järkyttyneitä, mutta hetken kävelyn jälkeen aioimme kokeilla uudelleen tällä kertaa hyvin tarkkana, mutta ponnistus hetkellä ruuna kuitenkin kielsi.  Kokeilimme muutaman kerran uudelleen ja edelleenkin ruuna kielsi, joten ajattelin, että vaihdetaan estettä.  Mutta edelleenki Voku kielsi ja kielsi, vaikka kuinka varmasti ja hyvin esteelle tulimme. Tässä kohtaa minua alkoi jo turhauttaa hieman, mutta päätin viellä kokeilla ihan normaalia estettä. Siinäkin tuli voimakas kielto. Jonka jälkeen pyysin Moonaa laskemaan esteen ensin ristikoksi, jonka Voku hyppäsi muitta mutkitta. Tämän jälkeen korotimme sen 80cm, jonka yli Voku meni hyvin. Ja pikku hiljaa korotimme estettä aina n. 10 cm kunnes Voku hypppäsi helposti sen 110cm yli.  Tämän saavutuksen tehtyään, poika sai hirveästi kehuja ja päätimme lopettaa siihen. Tallilla laittelen ruunan letkuihin pesun jälkeen ja se sai olla siellä n. 18min, jonka jälkeen laittelin sille joka jalkaan patjat ja kääreet, sekä linimentit lapoihin, selkään ja takapolviin.

Ei ! En tippunut vaikka siltä näyttikin

Match show

Tänään oltiin pojan kanssa Kymen ravi ja ratsun järjestämissä mätsäreissä. Aamukin sujui hyvin ehdittiin lähteä ajoissa, sillä oma kelloni soi jo tuossa ennen yhdeksää. Jolloin ponkaisin ylös ja tungin kahvit termarimukiin ja suuntasin pesemmään heposen ennen näyttelyjä. Kahvn ehdin siemailla samalla, kun viellä putsailin suitsia ja pakkasin muut kamat.  Saavuttiin paikan päälle ajoissa ja kun mentiin ilmoittautumaan niin selvisi, että kaikille osallistujille jaettiin järjestäjien sponssaama ikean kassityylinen kassi, jok tuli ainakin meille hyvään käyttöön kisakamoja kuskatessa.
Ruuna oli tosi hyvä kehässä ja muutenkin kilpailupaikalla. Ei ollut mitään hötkyiliä tai muuta kimpolua, mitä pelkäsin kuollakseni. Ekoiksi mätsäreiksi sujui myös sijoitusten osalta erittäin hyvin sillä, me oltiin päivän tasaväkisinpari koko kisassa. Ja tuomaristolla oli hyvin vaikea päättää kumpi sen sinivalkoisenruusukkeen vie. Lopulta se meni ihan arpapelillä jame saatiin sitten se vihreä eli kakkonen, mutta hopea ei ole häpeä tässä kohtaa kun ero oli hiuksen hieno.
Tuomariston kommentit ruunasta olivat todella positiivisiä:

- Ryhdikäs
- Ilmeikäs pää
- Lihaksikas runko
- Käynti tahdikas
- Suorat liikkeet
- Ravi on tarmokasta

Joten ei tuo mun suokki ihan huono ole.