Test drive

Viimeinkin blogi palaa aktiiviseen käyttöön, kun on yo:t saatu hoidettua pois alta, saa nähdä mitä sieltä sitten oikein tulee. Mutta tänään oltiin myös testaamassa oliko Voku valmis palaamaan kisakentille, nimittäin mentiin hyppäämään Neean ja Memmun kanssa. Radaksi rakennettiin ihan oiken aluerata ja ehkä erikoisin rata, mitä olen itse hypännyt vaikka esteitä oli vain 7 tai oikeasti niitä oli 8, mutta meiltä loppui tolpat kesken, joten täytyi tyytyä vähempään.

Ennen hyppytuokiota sain aikaiseksi, minusta riippumattomista viivytyksistä huolimatta ajattue Vokun vatsakarvat ja nyt Ruunan lookki on täydellinen tai ainakin melkein. Kuvia siitä tulee huomenna, jos vain ei sada. Klippaus episodin jälkeen otettiin kurssi kohti Neean kenttää, Voku odotteli ja kyttäli koko matkan, että milloin se Memmu tulee vastaa. Mutta Memmu ei tullut vastaan suoralla, vaan vähän matkan päässä aivan nurkan takaa. No molemmat hepat tässä pelästyivt toisiaa ja ratsastajat olivat lentää kyydistä kaaressa. Alku säikähdyksen jälkeen ruvettiin Neean kanssa nauramaan ja hepat oli aivan ihmeissään, kun toisiian nyt tollein pelästyivät.

Kentällä verkailessa ja odottaessa, että kuvaaja saapuisi tuli tehtyä muutamia ympyröitä ja taivuteltua. Voku olikin hyvin yhteistyöhainen tänään ja näytti nenää kilttinä poikana. Pian verkkaamisen jälkeen kuvaaja saapui ja aloitettiin hyppääminen. Ensimmäinen este oli ihan ristikko, jossa katsottiin kestäisikö jalka kunnon käyttöä. Voku ainakin oli aivan innoissaan, että pääsi viimein hyppäämään kunnolla, eikä näyttänyt jalka vaivaavan koko tunnin ajan, mutta katsotaa tilannetta viellä huomenna. Voku malttoi alkutunnin oiken hyvin ja tuli hyviä hyppyjä esteille, mutta radalla tuli muutamia pudotuksia, kun laskeuduttiin väärällä laukalla eikä keretty korjaamaan ennen estettä. Ja tänään tuli suoritettua ensimmäinen kunnollinen koululaukan vaihto suuntaan vaihtaessa verkassa ilman pukkia. Ratana hypättiin ensin 80cm, jonka jälkeen korotettiin 90cm ja lopuksi hypättin yksi metrin este. Siinä huomasi jo, että poika alkoi väsyä kun puomit kolisivat eikä keskittyminen riittänyt, mutta kyllä me se lopulta oiken nätisti ylitettiin. Joten palaamme normaaliin treeniin ja seuraavat kisatkin on katsottu nimittäin 7.10.2012 on oman seuranmestaruudet, jonne me otamme osaa ja toivottavasti sijoitutaan.

Valitan hieman kuvien laadusta, mutta jatkuva tiuhku sade pisti kameralleni kovan vastuksen, mutta jotain otoksia saatiin.

Video tulee huomenna, koska youtubessa on jälleen ongelmia

winds of change

Tänään on luvassa erikois-postaus meidän päivän touhuista, joten kertokaapa mitä mieltä olette ? Haluatteko lisää tämän tyyppisiä postauksia vai eikö tämä jotenkaan iskenyt yhtään ?

 Alku puheesta asiaan. Tänään päätettiin lähteä taas porukalla maastoon Neean ja Toukon kanssa. Valitettavasti aika oli rajallinen, jonka takia ei päästy peruslenkkiä pidemmälle. Hepat olivat tänään taas aivan pimeitä molemmat pukittelivat ja ampuilivat miten sattuu ja kaikkea piti pelätä. Taitaa syksyn viileät ilmat tehdä tehtävänsä ? Lenkin aikana totesimme Neean kanssa, että jopa tästä kamalasta sateesta on ollut edes jotain hyötyä paitsi, että joka paikka on kuraa täynnä, ojat tulvivat vettä ja me kastumme. Huomasimme, että kovimmatkin tiet olivat aivan pehmeitä ja laukka/ravi käyttöisiä, joka oli myös heppojen mielestä hyvä asia.  Ja tottakai pysähdyttiin vakio paikalle omppoja syömään, mutta tälä kertaa vain hepat saivat herkkuja, koska kaikki omenat jotka olisivat olleet meidän ulottuvilla olitiin jo syöty. Ketkähän on ollu asialla ?.

Kotiin kun päästiin jouduin laittamaan Vokun hetkeksi karsinaan kuivamaan ennen suurta operaatiota. Jolloin kerkesin siinä välissä syödä ja hieman katsella jopa hissan yo-kirjoituksien koealueita. Jonka jälkeen palasin kotoisaan talliin ja aloitin operaationi, joka sisälsi paljon karvaa. Yllätyin, ettei Voku pistänyt hanttiin klipatessa, koska ennen sillä oli tapana aina kiukutella ja pyöriä ympäriinsä, mikä teki klippauksesta mahdottaman ilman ulkopuolista apua. Nyt seisoskeli kiltisti paikallaa ja välillä vaati oikeinkin äänekkäästi herkua hyvästä käytöksestään. Homma jäi hieman kesken, mutta saan sen hoidettua loppuun huomenna, jolloin näette lopputuloksen kokonaan.

Viikonloppu kooste

Ajattelin, että on helpompi tehdä yksi pitkä postaus koko viikonlopusta kuin monta pientä, kumminkin kun aihe piiri on sama. Joten serkkuni helsingistä päättivät tulla morjestamaan meitä tänne maalle. Jo perjantai iltapäivänä satuloimme hevosia käytävällä ratsuina toimivat Amigo, Punkki ja Santeri. Mentiin aika peruslenkki, kun ei ollut kamalasti aikaa, koska minun piti viellä liikuttaa Voku. Amigo oli aivan innoissaan päästessään maastoon kavereitten kanssa ja pojat jopa harjoittivat pientä kilpailemista aina ravatessa. Lenkki sujui vaivattomasti ja päästiin hyppäämään pari maastoestettä, jotka olivat aluksi niin pelottavia, että Amppari vetin liinat kiinni ja kääntyi ympäri, mutta kun muut menivät rohkeasti edellä niin lopulta mekin päästiin yli hienoin hypyin. Kotona tuli käärittyä kaikkien jalat ja juotettua melassia, sekä kuppit oli tungettu täyteen omenoita. Tämän jälkeen minun piti viellä lähteä liikuttamaan Vokua, kun päästiin ulos tallista huomasin, että pelloille oli alkanut kerääntyä jo sumua, joten en ehtisi kamalan pitkälle. Joten päädyttiin sitten läheiselle pellolle vähän taivuttelemaan. Serkut lähtivät mukaan kameralla varustautuneena. Aloittaessani taivuttelun tajusin tehneeni virheen, koska laitoin Vokulle palan olympian sijasta. Minkä kyllä voin selittää sillä, että ne olivat sillä hetkellä purettuna osiin huoneeni laittialla. Mutta kumminkin Voku oli kamalan jäykkä eikä suostunut taipumaan kunnolla missään askellajissa, vaan asettui hetken jonka jälkeen alkoi taas punkailla vastaan, joten ajattelin jättää homman siihen ja palata asiaan paremmalla ajalla.


Lauantaina meillä oli taas uudet hevoset ratsastettavana Riki, Tane ja Vissi. Tämä maasto lenkki oli viikonlopun paras, vaikka menimme saman lenkin kuin edellisenä päivänä ja ratsumme koostuivat, jokin aika sitten ruunatuista oreita. Alku oli toki hieman kankea, koska Tanea ei huvittanut hirveästi kävellä ja Rikua pelotti takana tuleva Vissi niin, että piti oikein pöristä ja steppailla häntä pystyssä.  Loppu lenkki sujui mutkattomasti pojat käyttäytyivät oikein mallikkaasti. Kun palattiin tallille ja hepat oli karsinoissa mussuttamassa herkkujaan, minun piti pestä Voku iltaista klippaus tuokiota varten. No hevonen oli pesty, malli oli otettu valmiiksi, avustajat olivat ready, mutta sen hemmetin klippaus koneen terät ei leikannu. Asiata meni kysymään äidiltä, jonka oli pitänyt terottaa terät jo viime viikolla, sanoi, että vie ne maanantaina teroitettavaksi, joten klippaus-postaus siirtyy huomiselle.

Tänään piti sitten miettiä kaksi kertaa lähteäkkö tuonne ulos sateeseen ratsastamaan. No lähdettiinhän me tyttöjen kanssa maastoon ilman satulla paitsi punkki, joka on erittäin riskialtis mennä ilman satulaa. Ennen kuin lähdimme ulos päätin testata onko meidän uusi enkkuviltti veden kestävä. Tämä oli varmaa viikonlopun vaarallisin ratsastus, koska kaikki hevoset olivat ihan älyttömän kuumia, mukaan lukien tallian rauhallsin hevonen Ville. Koko lenkin ajan sait pitää tiukkia ohjia, etteivät muut singonneet laukassa kotiin. Hommaa ei parantanut se, että tuuli ja satoi aivan törkeästi. Onneksi Voku osasi käyttäytyä jotenki eli kuunteli pohjetta ja ohjaa ennemmin kuin olisi lähtenyt ampuilemaan minnekkään. Kun kotiuduimme tältä lenkiltä olimme kaikke märkiä ja kylmissämme, mutta tulipahan todistettua, että meidän enkkuviltti on veden kestävä, mutta se pitää pistää kylläkin pesuun.

Lauantain pellolta ottettu kuva.Tiedän tuo laatu on ihana

JA lopuksi muutamia kuvia uusista ostoksista, mitkä vain tarttuivat mukaan Horzella käydessäni.

Horzen valkoiset sadehousut kisoihin, ettei kastu.