Paluu kotiin

Nyt on juhlat juhlittu ja rahat tuhlattu Hööksiin. Juhlat oli tosi kivat ja tutustuin ihan sika hyvii tyyppeihin kiitokset siitä Tytille ja Hennalle. Tänään käytiin pyörähtämässä Ikeassa, mistä en löytänyt muuta kuin ihanan lämpöisen viltin. Seuraava stoppi Ikean jälkeen oli tietenkin Hööks, jossa minä sitten pääsi irti. Ensimmäiseksi kiiruhdin suoja osastolle etsimään Vokulle uudet kisasuojat. Aluksi kattelin semmoisia, mitä minä kutsun nappuja suojiksi niitten tappien takia. Ne olisivat muuten lähteneet koriin, mutta väri oli väärä sekä takajalan suojissa ei ollut ns. kuppisuojaa. Siinä käytiin pari muutakin läpi, mutta eivät olleet hyvin, kunnes löysin tosi kivat showmasterin suojat ja vielläpä mustat. Ne lähtivät mukaan samoin musta fleece, kisakansio ja numerolaput alue kisoihin, minulle sekä Neealle.

Liian monta kertaa vikaan

   Nyt kyllä taas elämä potkii perseelle ja oikein kunnolla. Ilmeisesti ei lähdetäkkään Kotkan alueisiin, kun jäsensihteerin mukaan meidän rokotukset ei ole kunnossa, vaikka ne on hoidettu aina ajallaan. Äitinihän ei tätä hyväksynyt vaan lupasi käydä kouvolan klinikalla selvittämässä tämän asian. Joten meille jäänee ainoaksi vaihtoehdoksi se Lahti ja derby-rata, pitääpä pakata uimalasit ja snorkkeli mukaan, jos vaikka sinne vesihautaan päädyn uimaan. Tänään mentiin Neean ja Moonan kanssa sitten vähän niinkuin lohtushoppailemaan. No ei lähinnä katselemaan uusia suojia Vokulle ja sitten niitä kilpalappu juttuja. Valitettavasti suojia ei löytynyt, kun hyllyssä oli vain n. 70-80 € suojia, siinä kohtaa saatoin kuulla lompakkoni huutavan apua. Taitaa tämä suojien osto jäädä sinne Hööksille, kuten kaikki muukin. Ainoa ostos, mitä Vokulle tein oli letityskuminauhoja.

Tämän jälkeen suunnattiin keskustaan kirjakauppaan, mistä en sitten ostanut yhden yhtä koulukirjaa. Säästän nimittäin sen kidutuksen maanantaihin. Mutta kenkäkaupasta löysin itselleni ihanat saappaa, sekä H&M nahkatakin ja farkut. Nyt ei tarvitse enää törstä itseen rahaan vaan voin huoletta shoppailla Hööksillä pelkästään Vokulle, tai ehkä jotain pientä itselleni.

Shoppailusta takaisin Vokuun, meillä on ilmennyt  uusia ongelmia. Nykyään ruuna ei tahdo pysyä enää tarhassa vaikka on putket portilla. Tulee jotenkin ninjasti sieltä välistä, jonka jälkeen syö tarhan toisella puolella, mistä sen taas vahteeksi löysin. Kaiken lisäksi oikea etukenkäkin oli irti, eikä isäni keskeä sitä kengittämään ennen sunnuntaita. Nyt viellä odotellaan sitä, että oma selkäni hajoaa taas ja saan muutaman kuukauden ratsastus kiellon. Tällä tuurilla minulle käy juuri näin. Ainiin olin ihan unohtaa, että kävinhän minä ratsimassa viellä illalla, mutta vain lainahevosella Villellä. Tyttöjen kanssa mentii yhessä hyppäämään maastoesteitä, jotka ollaan viimein saatu tehtyä. Postaus niistä tuleepi joskus ensiviikolla. Mutta kumminkin pollet innostu ihan tuhottomasti esteitä, että keulimen, ryöstäminen ja järkyttävä imu sai meidät kaikki ihan hämileen. Ja sama pinkeys jatkui koko maaston ajan, yleensä en tähän noteeraisi, mutta kun allani oli tallin yksi laiskimmista ja kiltimmistä hepoista alkoi homma olla jo huvittavaa.

Tämän päiväiset ostokset

Ja sitten meidän bling bling- teemaa tukevat huput, jotka tarttuivat vermosta mukaan.

Vermon valloitusta & Koe ratsastusta

  Nyt tulee ensin eilisen päivän asiat, koska kotiin tullessani kaaduin suoraan sänkyyn kuorsaamaan. No kyllä me ainakin melkein se vermo valloitettiin, jos ei nyt niin sitten ensi kerralla Amigon kanssa. Lähtö oli hyvä ja olis pysytynyt sen voittamaan, mutta kuski ei kyllä osannut ajaa tarpeeksi agressiivisesti vaan päästeli muita edelleen, mikä johti siihen, että jäätiin ilman rahaa tälläkin kertaa. Ja kaikein huipuksi, jotkut muijat tuli tarkastelemaan ja hiplailemaan Amigon valjaita silleen muka vakavasti. Kyllä meitä iskän kanssa tämän jälkeen nauratti, kun tytöt kamalan tärkeänä siinä meidän ruunaa tutki. Lähtöjemme jälkeen en voinnut vastustaa kiusausta vaan ajauduin walstenin liikkeeseen ja törsäsin rahaa. Onneksi ei mennyt paljoa, kun tuli löydettyä semmoiset ihanat korvahuput, jotka tukee meidän timantti-teemaa oikein hyvin. Maksaessani kyseisiä huppuja kävin ehkä elämäni oudoimman keskustelun ainakin omalla tavallaan.

Myyjä: Minkäs rotuinen hevonen sinulla ?
Minä: Suokkihan mulla on.
Myyjä: Ratsu vai Ravuri ?
Minä: Ex-ravuri
Myyjä: Nimi ?
Minä: Tuulivoima
Myyjä katsoo minua hetken....
Myyjä: Sä kisaat esteitä ?
Minä: Jep ?????? ( Oummm mistä se sen tietää, ainii varmaa noist korvahupuista ??)
Myyjä: Kansallisella tasolla ?
Minä: (What´a fuck) Oumm... Tässä vasta alue-tasolle siirtyillään hepan kanssa.
Myyjä: Aijaa, no mutta eihän sinne kansallisiin nyt niin pitkä matka sit enäää oo.

  Tämä päivä meni taas heppaillessa, jos ei Vokun niin sitten valton kanssa. Valtolla lähdettiin ekaa kertaa ratsimaan selästä ja ruuna oli kyllä hämmästyttävän viisas. Ei pelännyt selkään nousua/ laskua, pohkeestakaan ei sinkoilut eteen päin, painamisesta ei ollut tietoakaan ja kaiken lisäksi ihan sika nopea oppimaan uutta. Laukan nostonkin ymmärsi kahden ekan ravi noston kautta ja loppuvaiheessa nosti tosi hyvin. Aluksi käytiin kääntymässä pellolla about 15 min, jonka jälkeen suunnattiin maastoon Neean ja Memmun kanssa. Moona ja Fiiakin lähtivät mukaan kuvaamaan menoa, joka oli kyllä aika veikeaa ainakin Memmun osalta. Poni oli kivan kuuma, kun taas Valto mennä puksutti. Kerrankin näin päin, käytiin myös hyppäämässä pari pientä maasto estettä. Molemmat tykkäs hommasta ja Memmu vähän liikaakin.

Viellä illalla laittaessani Voku tuli katsoneeksi sen mahaa olessani kyykyssä. Ja voi yhden kerran, että se onkin lihava. Tämän todettua huusin äitille, joka oli tekemässä kauroja, että vähennäppäs hieman sitä kauran määrää, kun kohta ei mene enää vyöt kiinni. Ruuna katseli minua moittivaan sävyyn, kun ruokakin oli nyt vähennetty samoin heinän määrää. Ja äskettäin nettiä selaillessani huomasin, että 15.9 olisi suokkien show- näyttely, johon ajattelin ruunan ilmottaa, jos missään ei nyt silloin kisoja
ole.