Kontrollia

Tuli tänään kokeiltu taas yhtä meidän tallin treenattavasista, kun piti lähteä Rikulla maastoon ekaa kertaan. Oli kuulemma omistajan mukaan käyty selässä jne, mutta ei ratsastettu muuten. Aluksi pyörittiin tarhan puolella ja totuteltiin meininkiin. Onneksi ruuna oli tosi fiksu ja päästiin nopeasti lähtemään maastoon. Yllätyksekseni Riku oli tosi hyvä ei pelänny mitään jne, ja huomas kun toinen nautti oikein, kun  pääsi ekaa kertaa menemään semmoisia metsä polkuja jonne ei kärreillä pääse.

Vokun kanssa oli tänään sitten kunnon koulu jumppaa. Aluksi mulla oli ideat vähissä, että mitäs pitäis tehdä. Täytyy myöntää, että ihan netistä täytyi käydä idea hakeassa ja sellanen saatiinkiin nimittäin siitymiset. Ei olla Vokun kanssa hirveästi noita harjoteltu joten oli tosi hyvä valinta. Koska  kaikki kontrolli harjoitukset on meille tosi hyödyllisiä.

Ekassa kuvassa tehtiin ympyröitä ja aina pysähdys punaisen kohdalla. Onneksi Voku älysi tehtävän nopeasti ja se sujui ongelmitta. Asettui mukavasti ympyrällä ja kulmissa ja nyt itse keskityi tosi paljon omaan istuntaani, kun minulla on tapana kaatua sisälle.
Ja tämän jälkeen tehtiin muutama kerta pohkeenväistöja jotka nekin sujui oiken hyvin.
  Tokassa kuvassi onkin sitten jo laukka tehtävä, jonka ideana oli se, että sinisissä kohdissa kävellää ja punaisissa laukataan, koska Voku ei yleensä malta kävellä laukan välissä, mutta tänään yllättikin minut taas ja suostui kävelemään ja tekemään tehtävät ongelmitta.

   Viimeisessä kuvassa tehtiin sitten viellä laukanvaihtoja. Aluksi piti kokeilla vasta laukkaa, mutta pollen tasapaino ei siihen viellä riitä joten siirrettiin se tulevaisuuteen ja kokeiltiin vaihtoja. Ekana tehtiin ihan ravin kautta, kun ei olla kunnolla vaihtoja oiken tehty. Nytkin Voku hokasi homman todella nopeasti ja lopussa vaihtoi jo ihan kunnolla pukin kautta laukan. Ratsastuksesta jäi tosi hyvä fiilis ja täytyy tehdä näitä vissiin useammikin.

   Harmin paikka ettei ollu kuvaajaa, kun poni meni hienosti, mutta meille käy aina näin kun on kuvaaja Vokulla on huono päivä ja kun ei oo kuvaajaa niin poni pistää parastaa. Täytyy kai jatkossa piilottaa kuvaaja jonnekin puskaan.

Kengittelyä ja maastoilua

Eilen tallille tulikin kengittäjä, joten en kerenny Vokulla mitään oikeen tekemään, kun takapää lyötiin.
Voku on joka kengittäjän painajainen takajaloistaan, kun pojalla on todettu spaktiuutta takajaloissa eli siis hermo vika, jonka takia nostaa jalan tosi ylös ja tärisyttää sitä. Tämä ongelma tuottaa valitettaasti monelle kengittäjälle päänvaivaa ja he hermostuvat, joten joudun olemaan polen kanssa koko kengitys urakan aikana. Meillä meni yksi iso ämpärillinen tuoretta ja melkein paketillinen sokeria ( syöttäessä Voku rauhottuu hieman) Vokulle lyötiin alle hokkikengät kun kulkee niillä paremmin ja on sitten vähän pitoa enemmän. Siinä sokeria syötellessäni kuuntelin kengittäjän sanovan jotain hepalleni. Hän taiso sanoa " Kokoa itsesi puppe". Tästähän äitini sitten rupesi nauramaan ja sanoi, että minun täytyy sanoa noin Vokulle aina ennen kisoja.

Ja nuo kauniit jäljet ruunan kavioissa ovat sitten tulleet helmikuun kuljetuskohtauksen myötä. Oltiin tulossa lahdesta kisoista, kun ruuna sai jonkin kohtauksen kopissa ja oli särkenyt jalkansa.


Tänään sitten pääsin Vokun lisäksi liikuttamaan Villenkin. Villellä käytiin ekaa kertaa yksin maastossa ja poika oli niin hieno ei pelännyt isoja rekkojakaan vaikka on vasta 4-v. Villestä tulee kanssa sitten esittely tuonnne muihin hevosiin kun sen saan aikaiseksi.

Vokun kanssa menin ilman satulaa maastossa ihan kunnolla. Käytiin semmoinen ihana peltolenkki, missä pystyi laukkaamaan hyvin. Ja pongattiin jopa kolme peuraa ja kaks jänistä. Yllätyksekseni ruuna ei oolut yhtään kuuma vaan malttoi kävellä kiltisti aina kun pyysi. Laukat otti hyvin ja ravikin oli mukavan tasaista, Eli kaikin puolin hyvä päivä.


Ja sitten on viellä tämmöinen pikku ilmoitus tähän loppuun, että tulin sitten ilottaneeksi meidät 10.6 suokkien kummajaisiin. Oumm olikohan ihan viisas veto ??

Voimavirta Jii "Ville"

David´s Cannon

Rentoa meininkiä

Tänään ei tehty mitään ihmeellistä, eli suomeksi ilman satulaa pellon kautta taivuttelemassa ja siitä maastoon. Homma alkoi jo takkuamaan heti pihassa minun osaltani, kun hyppäsin kyytiin ja olin viellä kipuamassa kyytiin polle päätti lähteä kävelemään. Siinä sitten tein kauniin pääedeltä laskeutumisen kovaan soraan ja nyt on oikean polvi aivan sökönä. Siinä kivien ja rupun seassa istuessani huomasin Vokun katselevan minua selvästi pilkallinen ilme naamallaan. No onneksi toisella meistä on sentää huumorintajua.
  Maastossa ei sen ihmeempiä, polle taipui oiken kivasti ja ravi oli hyvää laukkaahan me ei työstetty tänään. Ja sen jälkeen käveltiin kotiin. Joten aika rento päivä, mutta siihen se rentous jää, kun taas katselee meidän viikko-ohjelmaa. Luvassa olisi ainakin uittoa, valmennusta, ajoa tai juoksutusta ja vaikka mitä. Luojan kiitos koulu loppuu tällä viikolla niin pääsee kunnolla keskittymään Vokun treenaamiseen ja kisailuu.