Liian paljon vaihtoehtoja

Yök, jotenkin nämä kurakelit saa minut aina huonolle tuulelle. Kun on kylmä ja sataa plus hepat tykkää aina, jotenkin sopivasti piehtaroimaan tarhan kuraisimmassa kohdassa ihan vaan "vahingossa". Nooh onneksi kohta tulee talvi ja hepatkin pysyy puhtosimpina paitsi, että sitten tulee taas kylmä... Huoh Suomen ilmasto ??? Tänään kuitenkin äitini kysäisi haluaisinko lähteä hänen kanssa maastoon, kun olin ollut muutaman päivän ratsastamatta, sillä selkäni oli alkanut taas kiukutella alkuviikosta. Ilmeisesti kyseessä oli nikamien välinen tulehdus, joka kumminkin lähti tai on paranemaan päin tulehduskipulääkkeillä, joten siitä ei pitäisi koitua lisää ongelmia enää. Lähdimme maastoon aamu päivästä sillä olin luvannut lähteä isäni mukaan Lahteen raveihin tai oikeasti halusin vain Horzelle ostamaan kaikkea kivaa Vokulle ja minulle. Lenkkinä ei mitään erikoista menty lähinnä kunnon puskailua eli minun sanoin kävelyä, kävelyä, kävelyä, muutama pätkä ravia ja sitten hieman laukkaa, sillä äitini meni omalla 4v tammallaan, joka tunnetaan sinkoilusta ja helikopteriloikistaan.

Matkalla Horzelle suunnittelin etukäteen, mitä minun pitäisi ostaa, etten sitten kävele kaupassa ääliö ilme naamallani, kun en ole varma, mitä etsin. Päätin, että kokoaisin Vokulle ja itselleni kunnon treeni/valmennuskamat, joita ei muualla käytettäisiin. Horzelle päästyäni kaikki, mitä olin suunnitellut katosi pääkopastani ja päädyin kuin päädyinkin kävelemään pitkin liikettä se idiootti-ilme kasvoillani. Mutta kaikki tarpeellinen tarttui mukaan ainakin melkein.

Estekamoihin kokosin Vokulle Lami-Cellin harmaan estehuovan, minkä tosin ostin jo viime viikolla, mutta säästin sitä juuri tätä postausta varten. Suojia en viitsinyt ostaa uusia sillä hyödynsin yhdet vanhat harmaat suojat, jotka olin ostanut Vokulle jo aikoja sitten, mutta en jostain syystä ole niitä käyttänyt. Suojat taisivat olla merkiltään Horse Guard. Ja näiden lisäksi ostin vielä Hevarin valjasautosta Vokulle etujalkoihin tarralliset putsit, että vuohiset eivät aukeilisi. Ajattelin vielä täydentää kokoelmaa hienoilla korvahupuilla, mutta valitettavasti Horzelta en löytänyt mieluisia, joten ne jäivät vielä uupumaan.

Kouluvalmennus kamojen kokoamiseen jouduin käyttämään oikeasti aikaa ja aivoja. Huopa on jo vanha tai no vanha ja vanha, mutta kumminkin ei nyt ostettu. Joten päätin säästää ja ostaa siihen vain saman sävyiset pintelit. Ja onneksi löysin ne, koska niitä oli enää yhdet jäljellä ja nekin kaikkein alimpana, joten en meinannut aluksi huomata niitä. Jos en olisi löytänyt näitä olisi minun pitänyt ostaa saman tyyppiset, mutta vihreät pintelit ja siihen sopiva huopa. Äidin käskystä jouduin myös ostamaan uuden kouluvyön Vokulle sillä hän tarvitsi Wintecin kouluvyön Valolle startteihin ja olemme jo pitkään riidelleet vyön käytöstä, joten menin kyllä hyvillä mielin ostamaan uuden. Tässä kohtaa sitten ilmeeni oli varmasti niin idioottimainen, että jopa häpesin itse itseäni, sillä mittaisin ihmeissäni vöitä, mikä menisi ruunani vatsan ympäri. Kun tämä oli selvitetty ruvettiin katselemaan materiaalia ja hinta lappuja. Suurin osa vöistä oli nahkaisia, joita en halunnut suurimmaksi osaksi, koska hinta oli sen verran iso ja niiden hoitoon menee hirveästi aikaa, koska käytän koulupenkkiäni varsin usein. Plus laskun tullessa isäni olisi varmasti saanut sydänkohtauksen, joten pitkän taistelun jälkeen löysin hyvin mittaisen vyön, joka oli hyvää materiaalia ja siinä oli hintakin kohdalla.

Mukaan tarttui vielä uudet riimut ja naru. Sekä takasen kiintohokki kengät, jotka putikka saa huomenna tai lauantaina jalkaansa. Riimuista en osaa hirveästi mitään muuta kertoa, kuin että itse tykästyi hirveästi, joten ostin. Itselleni ostin vielä uudet farkkuratsarit sekä sukat, mutta niistä luultavasti postailen huomenna, kun olen saanut koottua niistä itselleni, jonkin sortin asun. Eipä tässä oikein ole muuta kerrottavaa, mutta huomenna palaillaan taas heppa-aiheeseen, kun mennään Vokun kanssa tuupailemaan koulua, joten sitä odotellessa.

Erikoispostaus

Viimeiset päivät minulla on vilissyt hirveästi hyviä ideoita, mitä kirjoittelisin blogiini, mutta kaikki ideat jäivät kuitenkin ajatuksen tasolle, koska tämä viikko on ollut hirveää häsläystä. Mutta kuitenkin yksi idea jäi kuin jäikin mieleeni ja ajattelin sen nyt tässä toteuttaa. Ajattelin tässä tänään Horzen kuvastoa selailen ja aamukahviani nautiskellen, että millainen hevosenomistaja minä ole ? Kysymyshän on sinällää helppo, mutta kun hommaa alkaa miettimään niin se ei ainakaan minulle auennut ihan hetkessä. Enkä ole tänne blogiini ainakaan omasta mielestäni hirveästi kirjoitellut itsestäni vaan lähinnä Vokusta ja sen treeneistä, mutta koska tänään ei ollut mahdollisuuttakaan, että menisin ulos sateeseen, räntään ja tuuleen ulkoiluttamaan heppaani niin miksi en sitten kertoisi teille hieman enemmän itsestäni.

 Itse olen hieman laiskahko omistaja tietyissä asioissa ja yritän vältellä niitä niin pitkään kuin mahdollista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi Vokun karsinan seinien ja oven pesu, jotka tehdään meidän tallilla kahdesti vuodessa. Minulta myös jää aina joitakin tavaroita, joko käytävän nurkkaan, pintelikoriin tai rehulaarin päälle, josta saan yleensä kuulla äidiltäni. Huonoa tästä tavasta tekee vielä se etten aina muista mihin olen jotakin laittanut ja sen jälkeen alkaa uusi etsintä. Minulta jää usein myös puhdistamatta ruokakuppi perusteellisesti, sillä ruunani kyllä syö siihen malliin, ettei sieltä jyvän jyvää löydä, mutta silti. Ja tällä hetkellä sen asuessa takatallissa putsaan vesi kupin päivittäin ( Siellä ei ole automaattisia kuppeja), joten homma hoituu paljon helpommin. Mutta Vokun asuessa tallissa yritän muistaa putsata juomakupin, mutta se aina jotenkin unohtuu muun touhun keskellä.

Mutta taas itse hevosen hoidossa ja varusteiden kunnossa pidossa olen todella tarkka. Aina kun haen Vokun sisälle pesen sen jalat ( jos ne ovat likaiset) ja tarkastan onko jaloissa potku jälkiä tai riviä. Hoitaessa harjaan Vokun yleensä suht tarkkaa ellei ole tulipalo kiire, jolloin harjaan liat pois, mutta en jää puunailemaan heppaa.  Mutta jos minulla on aikaa niin puunailen ja lässytän ruunan kanssa huoletta käytävällä, jolloin saatan sen myös hitaudellani tukkia. Yritän myös muistaa tarkistella Vokun kenkiä aina säännöllisin väliajoin, mutta takaosan spaktisuus vaikeuttaa tätä hommaa, sillä äidiltäni meinasi kulmahammas irrota, kun ruuna nykäisi jalan ilmaan. Jalkojen laiton tärkeyden olen taas oppinut äidiltäni, joka on minua asiasta valistanut niin monta vuotta etten jaksa edes muistaa. Joten laittelen Vokulle yleensä linimenttiä tai Back on track-patjat jalkaan, jos on menty suhteellisen rauhassa  tai maastolenkin jälkeen pidän sen hieman pidemmän aikaa letkuissa, jolloin jalat kylmääntyvät jo siinä, mutta heti kun ollaan hypätty tai tehty jotain muuta raskasta niin pyrin vetämään speedy way liisteriä jalkoihin. Varusteiden kohdalla olen hyvinkin neuroottinen, että ne ovat puhtaat ja kiiltävät, sekä huovat ovat pestyjä ja puhtaita. Kamat putsaan aina ennen kisoja ja valmennuksia, mutta myös jos minulla on tallilla luppo aikaa niin käytän sen usein varusteiden puunailuun. Yleisesti puunaa Vokun suitsia tai omia saappaitani. Pakko myös myöntää, että olen myös hirveä väri neurootti, joten voitte päätellä loput etenkin kisakamojen kohdalla. Niiden on oltava sävy sävyyn omien kamojeni kanssa ja meidän tämän hetkinen "teema" on timantit, joten meillä on kuten kaikki tietävät timanttinen martingaali ja huput. 

Vapaapäivien suhteen olen aika rento ja teen päätökset vapareista esim päivän sään mukaan, jos on kaunis ilma niin totta kai lähden ulos, mutta kuten tänään oli hirveä keli, niin päätimme pysyä sisällä ilman sen suurempia suunnitelmia. Vapaapäiviä pyrin pitämään Vokulla 1-3 vko riippuu ihan tilanteen mukaan. Ratsastaessa minulta loppuvat tehtävät hyvin nopeasta ja lopulta huomaan, että olen tehnyt samoja ympyröitä koko tunnin. Turhaudun myös hyvin helposti, jos jokin ei onnistu yrityksistä huolimatta ja vielä enemmän minut raivonpartaalle saa jos asiaa/ tehtävää on tehty usein ja se ei onnistu. Yritän myös luistaa harjoitusravitehtävistä aina, kun vain on mahdollista ja yleensä verryttelyt menenkin keventäen. En myöskään aina muista katsoa minne ollaan menossa, vaan jään vahtaamaan Vokun nenää, jolloin yleensä homma leviää käsiin.

Olen myös tosi tarkka siitä, että ruunaltani otetaan riimut pois tarhaan mennessä, mikä on aiheuttanut tallilla melkein sota tilanteen, koska muilta polleilta ei riimuja oteta pois, mutta minulta on terrorisoitu noin 20 riimut, joten haluan, että ne otetaan vain yksinkertaisesti pois. Olen myös monista muista pienissä jutuista vähän ehkä liiankin tarkka, erityisesti inhoan sitä, jos joku sattuu lainaamaan varusteitani ja huomaan asian, ilman että siitä on sovittu. Minulla on hieman pahatapa myös yliajatella asioita, joista on joskus hyötyä ja joskus ne saavat sodan syttymään koko tallissa. Esimerkiksi, jos Voku on jäykkä monena päivänä putkeen tai ei muuten vain toimi niin alan heti miettimään, mitkä kaikki asiat voisivat olla pielessä, jonka jälkeen suuntaan luennoimaan asiasta porukoilleni ja he yrittävät auttaa asiaa parhaansa mukaan

Tuossa on päällisin puolin analyysi minusta hevosen omistajana, koska tätä postausta olisi voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. Joten jääköön tämä tähän.

Graniahoitoa

Huurr... Päivät sen kun kylmenevät ainakin meillä päin on ollut jo kahtena aamuna vesilätäköt ja tarhojen juoma-astiat jäässä ja pihattojen sekä autojen katoilla on ollut huuretta, miten teillä ? Onko teillä ollut jo aamupakkasia ? No aamun kirpeudestä huolimatta Voku vietteli tänään vapaapäivää, koska Mari tuli aamusta hoitamaan ruunan ja muutaman muun tallin hevosen. Voku oli vuorossa toisena, joten se ei kerennyt ulos heti aamusta. Hoito, jota Mari hevosille tekee on graniahoito ( En ole ihan varma, miten sana kirjoitetaan ), mutta kuitenkin hoidon idea on, että hoidin aikana hevosen elimistö parantaa itse itseään. En oikeasti tiedä, miten hoito "toimii", mutta jokaisessa hoidetussa hevosessa on nähty heti positiivisia tuloksia. Mari huomasi heti, että Voku oli takapäästä vinossa ja pyysi minuakin katsomaan. Ja jopa minä huomasin, että polle oli vinossa. Syyksi löytyi vinossa oleva ristiluu, joka on luultavasti tullut, kun ruuna on liukastunut tarhassa tai näin Mari ainakin epäili. Lisäksi Vokulla oli kieliluu liian ylhäällä, joka voi kuulemma johtua huonosta nielaisusta, mikä luultavasti tapahtui samaan aikaan, kun ristiluu. Sekä oikeassa ohimossa oli jotakin häikkää. Istuskelin ruunan käytävällä kanssa käytävällä ja seurasin, koko hoidon ajan. Vokusta reaktioita oli kiva seurata, miten ruuna alku hoidon aikana kiukutteli eikä meinannut pysyä paikoillaan, mutta heti, kun Mari sai ristiluun paikoilleen niin Voku rentoutui heti ja jopa pojan alahuuli alkoi lerputtaa, mikä ei usein  lerputa. Ja meinasi Vokulle tulla uni jo melkein silmään ja pää alkoi nojautua käytävän naruja vasten.
Pyydän jo etukäteen anteeksi huonoista kuvista, mutta kamerani ei oikein suostunut tekemään yhteistyötä tallin loisteputkivalojen kanssa, joten olkaa armollisia.

Voku oottelemassa hoitoa

Hoidon jälkeen Voku oli paljon rennomman oloinen ja Mari käski minun piti laittaa ruunalle loimi, sillä hoidon jälkeen hepoille tulee yleensä kylmä sekä hän myös painotti, että minun oli huolehdittava, että juotan Vokua tämän päivän todella ahkerasti. Sillä hoito on hevoselle itsessään raskasta ja saa sen kuivumaan helposti. Joten juottelin Vokulle melassia noin kolme ämpärillistä plus lisäsin vielä juomaan Valon elektrolyyttejä, jotka tasapainottavat suolojen saantia. Mari kehotti, että menisin vielä kävelyttämään Vokua narusta, jotta se saisi veryteltyä lihaksia. Joten otimme kameran mukaan lenkille, jonka varteen varustin Hennan. Lenkin aikana Vokulle iski hirveä nälkä, jonka takia pojan oli pakko syödä, joka ikisestä puskasta luvan kanssa tai ilman. Vokulla on vielä huomennakin vapaa, joten toivotaan, että hoito tehosi ja Ruuna palautuu normaaliksi ja pääsemme jatkamaan treenejä.