Keltin maneesilla

Perjantaina lastattiin Voku koppiin ja lähdettiin Keltin maneesille hyppämään. Mukaan lähti myös Iitu valmentaja/kuvaaja. Olimme hieman aikatalusta myöhässä, mutta se ei kaatanut meitä tänään. Voku laitettiin maneesissa valmiiksi, jonka jälkeen alkoi armoton työ rakentaa rata. Iitulla oli jo mielessään hyvä rata ja me Vokun kanssa kanneltiin tolppia sinne minne piti. Voku jopa kauhisteli Iitun pudottamia puomeja siihen malliin, että ne olisivat voinneet syödä sen. Kokeiltiin tänään myös deltoja Vokulle, jos vaikka ei painaisi niin paljon. Osoittautui kuitenkin, etteivät deltat ollut ruunani juttu. Tahtoi vaan mennä huonommin joten ne päätyivät takasin laatikon pohjalle ja palattiiin vanhaan systeemiin. Verka meni hyvin kuten aina, mutta en ihan ilost hyppynyt kun katselin Iitun rakentamaa rataa. Se sisälsi hurjia esteitä, tiukkoja mutkia ja erikoisesti rakennettuja esteitä.

Aloitettiin ihan perussarjalla, joka ei voinnut olla 60cm korkeampi. Aluksi sarjalle lähetyminen tuotti ongelmia, koska ruuna tahtoi imeä hieman liian kovaa. Mutta muutaman hypyn jälkeen alkoi hieman tasaantua ja hypytkin alkoivat sujua. Esteet nousivat siihen tahtiin, miten hyvin hypätiin ja lopussa ruuna lensi 100cm yli helpon oloisesti. Ja muutenkin oli todella kiva ratsastaa, kun kuunteli ja mentiin semmoista hienoa hidasta ratsulaukkaa. Voi kumpa kisoissakin jaksaisi mennä näin hyvin. Vaikkakin meille tuli pari hienoa hissihyppyä ja erikoisesteitä pelätiin ihan hulluna, mutta kyllä niistäkin siten yli mentii, kun oli hetki kauhisteltu.

Tänään tulikin sitten napattua klipperi käteen ja ajeltua ruunan jalkakarvat ja kohennella muuta klippausta. Ja voi hyvänen aika sitä karvan määrää, mikä siitä ruunasta lähti. Koko tallin käytävä tulvi karvatuppuja ja itse olin tukehtua niihin aika ajoin. Kesti melkein kaksi tuntia vuodattaen verta hikeä ja kyyneleitä, että hevosesta tuli komea. Täytyy tässä joku päivä kuvata uudelleen. JA ainii nyt on myös tilattu Höökiltä Vokulle 2xloimea ja pieni yllätys, sekä äiti käy Horzella hakemassa torstaina uudet kuolaimet, riimut ja kujetustossut. Että voi tätä rahan menoa on se kyllä kallista pitää hevosta.

Rampautumista

Olo on, kun yli ajetulla rotalla, jonka päälle on viellä peruutettukin pari kertaa. Nimittäin koko yläselkä, habat ja vatsa on niin jumissa, että hengittäminenkin tekee kipeää puhumattakaan nauramisesta. Joten tänään käytiin Vokun kanssa kävelemässä ilman satulaa pitkin kuraisia polkuja.
Kun päästiin tallin pihasta pois, niin Vokuahan ei olisi aluksi huvittanut edes lähteä lenkeilemään vaan sille olisi sopinut mainosti, jos oltaisiin pidetty toinen vapaa. No pääsimme kuitenin yhteisymmäryksessa matkaan, mutta jo hetken kuluttua Ruuna heitti vastalauseen, ettei aikoisi mennä minun suunnittelemaani reittiä vaan menisi täysin eri reitin. Tässä kohtaa heppa veti pidemmän korren, koska kroppani ei kyennyt vastaamaan tähän vastalauseeseen.  No siinä sitten vedettiin pitkin mutaisia polkuja ja peltoja, mutta näytti ruunalla olevan ainakin hauskaa.

Voku jaksoi kävellä oikeinkin kiltisti verrattuna siihen, minkälaisia mielenhäiriöitä sillä on näinä parina päivänä ollut. Ainoa pieni yritys laukannostolle oli silloin, kun auto tuli takaata ja ohjasotetta oli pakko kiristää. Tänään myös pitkästä aikaa kiittin luojaa siitä, että hvoseni on nopea kävelijä, koska muuten en olisi ehtynyt autokouluun ajallaan. Tämä ks. lenkki kävellään normaalilla hevosella noin 45min-1h, kun Voku kävelee lenkin melkein 30-35 min ajassa, mutta kyllä siitä sitten persekkin huomautti kotipihassa, että nyt oltiin menty liian kovaa. Mutta ehkä tässä kuoleena rottana enää mikään pieni persehiertymä haittaa ainakaan toivottavasti ?

Kertailuja

Elikäs nyt on saatu selville eileiset cup-tulokset ja meidän epäonneksemme oltiin toisia. Ja jos nyt rehellisesti sanotaan, niin minua vitutti ihan suoraan kun kuulin asiasta. Totta kai olin ja olen edellen tyytyväinen toiseen sijoitukseen, mutta vitutta olla se ainainen kakkonen ainakin tällä kaudella. Älkää ymmärtäkö väärin meillä on tällä kaudelta kalastettu 6 kakkosta ja aina jääty ihan pienestä kiinni ettei oltais voitettu. Kyllä se minua hieman turhauttaa, kun tietää varsinkin jossain kisoissa ettei heppa anna parastaan vaan lorttoilee huoletta jos huvittaa.  Pokaali haetaan jossain kohtaa tällä viikolla ja siitä tulee sitten kuvat tänne.

Toinen syy miksi päätin kijoittaa tällaisen postauksen oli se, että laittelen tässä ohessa tänne meidän lauantaisen HeC harjottelu radan, mikä ei oikein mennyt ihan putkeen, kun hevonen vaihteeksi päätti lortoilla, mutta kyllä se ihan siedettävää kamaa on ja muutaa kuvakin löytyy loppuun.
Tänään en kerenny Vokulla mitään tehdä, koska autokouluni alkoi viimeinkin, mutta huomenna on suunnitelmissa mennä maastoon ja mahdollisesti perjantaina hyppäämään kelttiin. Toinen asia mitä huomasin tänään oli, että estekisojen jälkeen yläselkäni nikama on alkanut kiekutella hieman enemmän, mikä voi tietää fysioterapiaa ja mahdollista ratsastuskieltoa jos ongelma ei mene ohi. Itse luulen, että se kiekuttelee vain sen takia, kun Voku kiskoi hieman rajummin päätä eilisissä kisoissa ja nikama otti itseensä  tässä kohtaa ja kiukuttelee.