My week

Postauksen piti tulla ulos, jo eilen, mutta koneeni alkoi kettuilemaan julkaisu vaiheessa ja päätti kaatua ja sanoaitsensä irti totaallisesti.... Elikkäs huomenna meillä olisi pojan kanssa näyttelyt/mätsärit, miksi niitä nyt kutsutaankaan. Pienien jännitystä alkaa olla ilmassa, sillä me ei olla koskaan aikasemmin missään tuollaisissa oltu. Treenailtu ollaan pitkin viikkoa, silloin milloin sää on ollut suotuisa. Poika hiffasi homman nopeasti ja homma toimii kotona tosi hyvin, mutta miten se sitten kisapaikalla käyttäytyy on täysin toinen juttu. Tästä se jännityskin johtuu sillä ruuna on kisapaikalla/ vieraassa paikassa aina hieman kuuma ja häslä ja kun siihen viellä lisätään paikallaan seisominen ja nätisti vieressä juokseminen niin saa nähdä, mitä sieltä tulee. Pahimmassa tapaukessa ruuna raahaa minua pitkin näyttelykehää ja pyörii kuin väkkärä, kun pitäisi seisoa. Ollaan yritetty laannuttaa tuota energia tasoa tässä viikolla ahkerasti käymällä lenkeillä. Muutama päivä sitten käytiin vähän sänkkärillä laukkailemassa painetta pois, sillä Voku painoi naruille ihan mukavasti.

Eilen sitten käytiin Vokun kanssa pitkällä lenkillä, jonne mukaan lähtivät Neea&Memmu sekä Fiia&Rosella. Molemmat Voku että Memmu olivat jotenkin kauhean pinketä ja Neean mielestä Memmu nuortui 10v tämän maastolenkin aikana, kun molemmat poni sekä hevonen tahtoivat aina laukassa lähteä kiikuttamaan ratsastajia. Vokullakin oli jotenkin hirveästi tuota ylimääräistä energiaa eikä se raukka meinannu pysyä karvosisaan kun laukkailtiin ja ravailtiin alkumatkasta paljon, jotta pollet sitten jaksaisivat kävellä ison tien varressa. Kävely isontien laidassa meni suurilta osin oikein hyvin heppojen osalta, mutta autoilijoiden osalta voin kyllä rehellisesti sanoa, että osalla on kyllä parantamisen varaa.Vaikka tiellä on 80km/h rajotus voi sitä hevosen kohdalla hiljentää ja varsinkin jos ratsastaja viellä näyttää, että hidastaisitko. Nimmerk: Memmu pelkäsi yhtä valkoista pakettiautoa, joka ei hidatanut, vaikka Neea näytti. Tässä kohtaa minä sitten suivaantuneen nostin käteni pystyyn ja ruuvasin luotettavan keskisormeni ylös ja näytin sitä sen verran selvästi, että autoija sen kyllä huomasi. Pysähdyimme myös uudessa lähikaupassa, jossa myyjät tulivat ihan ulos asti ihailemaan heppojamme. Joten erittäin posiitivinen vastaanotto sieltä suunnalta. Kotimatkakin sujui hyvin vaikka polleissa oli viellä virtaa jäljellä, kun saavuttiin radalle, missä sitten päästeltiin viimeisetkin ylimääräsiset energiat. Pollet saivat kyllä baanailla huoletta ja kovaa, mutta silti minun ruunani jaksoi viellä kiikuttaa mua kotisuoralla loppuraveissa.

Tänään sitten Iitut tuli meille käpyttely/maastokaveriksi Villen kanssa. Käytiin taas suhtpitkälenkki mutta tosin suurinosa siitä oli pelkkää kävelyä ja putteilia. Voku oli tosi rennon ehkä jopa hieman raivotuttavan laiska, mutta se oli juuri sitä mihin pyrin, jotta huomenna ollaan näyttelyissä kunnon terässä. Tuossa on huomisen päivän listat mätsäreihin.